Katolilaiset häät

Perheemme on katolilainen ja menimme naimisiin tietysti katolilaisesti muutama vuosi takaperin.

Jos tulee ummikkona katolisiin häihin, monet pikku yksityiskohdat ovat tietysti erilaisia. Etenkin jos molemmat vihittävät ovat katolilaisia, vihkiseremonia kestää tavallisesti noin 1,5 tuntia (luterilaisethan vihkaisevat tuskin puolessa tunnissa). Katolilaisiin häihin nimittäin liittyy normaali messu eli katolinen jumalanpalvelus ehtoollisineen. Eli mukana ovat myös messun lauletut osat, lyhyenkin kaavan mukaan kuten meillä ainakin kyrie, gloria, sanctus, benedictus ja agnus dei.

Katolisessa kirkossa vain katolilaiset saavat tulla ehtoolliselle eli kommuuniolle. Suomessa käytännössä luterilaiset vieraat siunataan ehtoollisen yhteydessä, jos he näin toivovat.

Meillä oli häissä kvartetti, joka esitti lauletun renessanssimessun. Katolilainen liturgia voi olla esteettisesti hyvin kaunis verrattuna luterilaiseen. Musiikkia on enemmän, koska messun osat usein lauletaan ja tietysti vihkitilaisuus on myös pitempi. Vihkitilaisuuteen voi liittyä myös seurakunnan laulamia lauluja. Meillä oli kaksi ”virttä” ja lisäksi musiikkinumerot lukukappaleen jälkeen ja ehtoollisen aikana. Lisäksi vielä tietysti häämarssit.

Itse vihkiminen on liturgiassa sanajumalanpalveluksen ja saarnan jälkeen (saarnat ovat katolisessa kirkossa tavallisesti puolta lyhyempiä kuin luterilaisten pastorien jaaritukset ja keskittyvät evankeliumin tekstiin). Avioliittoon vihittäville esitetään kysymyksiä valmiudesta kristilliseen avioliittoon. Sormukset siunataan. Sitten seuraavat ne klassiset ”tahdon”-kysymykset. Pappi vahvistaa avioliiton ja liiton merkiksi sitoo stolan aviopuolisoiden yhteen liitettyjen käsien ympärille. Tätä seuraa vielä juhlallinen aviopuolisoiden siunaus, joka voi olla myös laulettu.

Liturgiassa mainitaan tavallisesti useaan otteeseen mahdolliset tulevat lapset ja perheen merkitys lasten synnyttäjänä ja kasvattajana (esim. ”Anna heille onni tulla isäksi ja äidiksi ja auta heitä kasvattamaan lapsensa kristillisesti”). Liturgiaa voi kuitenkin varioida melko paljon. Katoliset häät voidaan järjestää silloinkin, kun vain toinen vihittävistä on katolilainen ja toinen kuuluu toiseen kirkkoon, uskontoon tai on uskonnoton. Tällöin joskus jätetään messuosuus kokonaan pois.

Tässä lyhyt kuvaus liturgiasta. Avioliiton uskonnollisesta merkityksestä voisi kirjoittaa vähintään yhtä paljon. Tärkein erilainen seikka lienee se, että katolinen avioliitto on purkamaton. Katolilaiset voivat kyllä erota (siviilissä), mutta uudelleen avioituminen katolilaisesti ei ole mahdollista, mikäli entinen puoliso on vielä elossa. Joskus kuitenkin pitkän prosessin jälkeen edeltävä avioliitto voidaan mitätöidä, jos se katsotaan katolisen kirkon näkökulmasta pätemättömäksi (eli teoriassa avioliittoa ei ole ollut ollenkaan). Tällöin katolilainen ”eronnutkin” saa ehkä solmia uuden avioliiton katolisessa kirkossa.

"Joskus kuitenkin pitkän prosessin jälkeen edeltävä avioliitto voidaan mitätöidä, jos se katsotaan katolisen kirkon näkökulmasta pätemättömäksi (eli teoriassa avioliittoa ei ole ollut ollenkaan)."

Vanha kikka, jonka avulla erityisesti katolilaiset kuninkaalliset ovat voineet tarpeen mukaan vaihtaa puolisoaan (paitsi Englannin Henrik VIII, joka turhautui paavin kielteisestä päätöksestä ja perusti anglikaanisen kirkon jotta sai naida omin lupinsa uuden vaimon). Nykyisin avioliiton mitätöiminen on levinnyt katolilaisuudessa laajempiinkin piireihin, niin että voidaan oikeastaan puhua tietynlaisesta katolilaisen avioeron muodosta. Tämä vain vinkkinä, koska tilastojen mukaan melkein kaikkihan me lopulta eroamme ja useassa tapauksessa sille on mahdollista saada kirkonkin siunaus.

Katolisen kirkon vihaajien on helppo esittää provosoivia näkemyksiä. "Kaikkihan me lopulta eroamme" ei ole katolilaisten uskovien käsitys asiasta.

Käytännössä entisen avioliiton mitätöiminen ei ole mikään "kikka", jonka voi tilata kirkolta. Prosessi on pitkä. Tunnen kaksi tapausta, joissa mitätöinti on tehty. Toisessa prosessi kesti 20 vuotta. Tunnen myös tapauksen, jossa prosessi on ollut yllä jo 10 vuotta, mutta entistä avioliittoa ei ole siitä huolimatta mitätöity. Osapuolet alkavat olla jo yli 40-vuotiaita, joten ajatus uuden perheen perustamisesta jonkun muun kanssa lienee parasta haudata.

Saksassa avioeroprosentti koko väestöstä laskettuna on suunnilleen sama kuin Suomessakin. Sen sijaan katolilaisten joukossa avioeroprosentti (puhutaan siis siviilierosta, koska kirkossa avioero ei ole mahdollinen) on huomattavasti (20%) matalampi kuin muun väestön. Tästä on tilastot olemassa.

Katolinen kirkko tukee perheitä. Edelliseen avioliittokommenttiini vielä lisäys: avioliiton solmimista edeltää esteiden tutkinta eli melko pitkä ja vakava keskustelu kirkkoherran kanssa. Lisäksi käydään avioliittokurssi, jonka on tarkoitus valmistaa puolisoita avioliiton solmimiseen. Katolinen kirkko järjestää aviokursseja myös avioituneille ja perheellisille, monet näistä kursseista maksavat hyvin vähän jos ollenkaan.

Kiitos paljon asiallisesta ja informatiivisesta kommenteista A-M-D-G!

Kiitos hyvästä informaatiosta

Kelpaavatko lampaat morsiaimiksi?