Kannattaa lukea viimeiseen lauseeseen asti. Siellä on tämän Hytösen kirjoituksen clou eli "pihvi".
ISKU NIVUSIIN (IL-blogi 24.9.2011)
OLIN VARMA
asiasta, kun ensimmäinen rekkakuski tyyttäsi minulle. Kun kuulin toisen tyyttäyksen, olin asiasta täysin varma. Juoksin aamulenkkiäni paikassa, jossa liikennöitsijät arvostivat miestä, joka juoksee yläruumis paljaana. Olin Sardiniassa.
Aikaisemmin olin jo saanut maistaa, miltä tuntuu saada rekkakuskeilta äänekästä suosiota. Juoksin helteessä Palman rantabulevardilla, eikä mikään verhonnut 106-senttistä rintaani.
Mutta Sardinian rekkakuskit olivat tarkkasilmäisempiä. He hoksasivat lähettää äänekkäät viestinsä (ei homolla tavalla), vaikka lenkkireittini kulki vain sadan metrin matkan superstradan vieressä Posadan kylässä.
JUOKSUREITTINI VARRELLA HIEKKAtien
poskessa kasvoi kaksimetrisiä kaktuksia, joiden punaiset hedelmät näyttivät pulleilta kiveksiltä. Vaikka olen macho, minusta tuntui pahalta katsoa maahan pudonneita viattomia hedelmiä, jotka autot olivat liiskanneet alleen.
Minä kunnioitin litistyneitä vainajia harppaamalla niiden yli.
Onneksi autot eivät pääse kukkuloiden laelle, jossa kohosivat peniksiltä näyttävät sileät kalliopaadet.
Kun tyttöystäväni kanssa saavuimme Posadaan, kysyimme poikaporukalta tietä hotelliimme. Porukan kymmenvuotias johtaja vaiensi kaverinsa yhdellä kädenliikkeellä, ja käteen ilmestyi kännykkä. Lyhyen puhelun jälkeen poika kurkisti autoomme ja sanoi ”allora”. Reitti hotelliin oli selvillä.
Tällaisen wiseguyn olin nähnyt aikaisemmin Martin Scorsesen Mafiaveljet-elokuvassa. Ray Liottan esittämä aikuinen Henry Hill oli poikasena kuin Posadan pikkupomo. Tosin epävarmempi.
JOUDUIN JÄLLEEN TUSKAISESTI
ajattelemaan miehuuden ydintä, kun näin Santa Lucian kalastajakylän rannalla keltaisen t-paidan selässä nimen Gerrard. Mies näytti Wayne Rooneylta, mutta fanitti Liverpoolin legendaa Steven Gerrardia, joka on parhaillaan toipumassa vaikeasta nivusleikkauksesta.
En silti syytä tuskastani t-paidan omistajaa.
OLLI SAARELA PITÄÄ
itseään machona, minkä takia hänellä on tapana riisuutua t-paitasilleen, jotta Saarelan henkilökohtainen mielipide mieslaadustaan yleistyisi hänen käsivartensa tribaalitatuointien ansiosta myös laajempien ihmisryhmien keskuudessa.
Jos Saarela haluaa vielä kehittää machonäkemystään, suosittelen hänelle Santa Teresa di Galluran keskuspiazzalla näkemääni Che Guevara -tatuointia, jonka nuori mies oli ottanut vasempaan pohkeeseensa. Se ei ollut se kulunut baskerikuva. Che Guevara pohkeessa lähettää viestin takana tulevalle, ettei kannata yrittää mitään, vaikka tässä kuljetaankin polvihousuissa.
VIIME MAANANTAI-ILLAN
pimeydessä tyttöystäväni ajoi mutkaista tietä henkeäsalpaavan taitavasti Castelsardon kaupunkiin, jossa astuimme ristoranteen hienolla hetkellä. Neljä miestarjoilijaa ja yksi kokki tuijottivat kahden metrin päässä televisiosta Miss Italia -kilpailua. Yhdellä tarjoilijalla oli Berlusconin takaraivo.
Tämän vuoden Miss Italiaksi valittiin Stefania Bivone, josta saattaa tulla Berlusconin Porto Cervon huvilan bunga bunga -bileiden kuningatar, jos huonosti käy.
Minä pidän siitä, että Sardiniassa on karumpaa kuin manner-Italiassa. Sardiniassa ei illallisen päätteeksi juoda hempeää limoncelloa vaan mirtoa, joka näyttää mustaherukkamehulta, mutta maistuu yskänlääkkeeltä. Saattaa parantaa muitakin sairauksia.
TYTTÖYSTÄVÄNI JA MINÄ
vierailimme ensimmäistä kertaa Sardiniassa. Sardiniaa olivat meille suositelleet milanolaisen muodin erikoiskauppiaamme Roomassa, Brunoniminen mies Leonardo-junassa sekä lähellä Vatikaania sijaitsevan vakioravintolamme tarjoilija Mario, joka on syntynyt Sardiniassa ja ollut koko kuusikymppisen elämänsä naistenmies.
Sardiniassa en nähnyt Jussi Halla-ahon tyylisiä miehiä.
ISKU NIVUSIIN (IL-blogi 24.9.2011)
OLIN VARMA
asiasta, kun ensimmäinen rekkakuski tyyttäsi minulle. Kun kuulin toisen tyyttäyksen, olin asiasta täysin varma. Juoksin aamulenkkiäni paikassa, jossa liikennöitsijät arvostivat miestä, joka juoksee yläruumis paljaana. Olin Sardiniassa.
Aikaisemmin olin jo saanut maistaa, miltä tuntuu saada rekkakuskeilta äänekästä suosiota. Juoksin helteessä Palman rantabulevardilla, eikä mikään verhonnut 106-senttistä rintaani.
Mutta Sardinian rekkakuskit olivat tarkkasilmäisempiä. He hoksasivat lähettää äänekkäät viestinsä (ei homolla tavalla), vaikka lenkkireittini kulki vain sadan metrin matkan superstradan vieressä Posadan kylässä.
JUOKSUREITTINI VARRELLA HIEKKAtien
poskessa kasvoi kaksimetrisiä kaktuksia, joiden punaiset hedelmät näyttivät pulleilta kiveksiltä. Vaikka olen macho, minusta tuntui pahalta katsoa maahan pudonneita viattomia hedelmiä, jotka autot olivat liiskanneet alleen.
Minä kunnioitin litistyneitä vainajia harppaamalla niiden yli.
Onneksi autot eivät pääse kukkuloiden laelle, jossa kohosivat peniksiltä näyttävät sileät kalliopaadet.
Kun tyttöystäväni kanssa saavuimme Posadaan, kysyimme poikaporukalta tietä hotelliimme. Porukan kymmenvuotias johtaja vaiensi kaverinsa yhdellä kädenliikkeellä, ja käteen ilmestyi kännykkä. Lyhyen puhelun jälkeen poika kurkisti autoomme ja sanoi ”allora”. Reitti hotelliin oli selvillä.
Tällaisen wiseguyn olin nähnyt aikaisemmin Martin Scorsesen Mafiaveljet-elokuvassa. Ray Liottan esittämä aikuinen Henry Hill oli poikasena kuin Posadan pikkupomo. Tosin epävarmempi.
JOUDUIN JÄLLEEN TUSKAISESTI
ajattelemaan miehuuden ydintä, kun näin Santa Lucian kalastajakylän rannalla keltaisen t-paidan selässä nimen Gerrard. Mies näytti Wayne Rooneylta, mutta fanitti Liverpoolin legendaa Steven Gerrardia, joka on parhaillaan toipumassa vaikeasta nivusleikkauksesta.
En silti syytä tuskastani t-paidan omistajaa.
OLLI SAARELA PITÄÄ
itseään machona, minkä takia hänellä on tapana riisuutua t-paitasilleen, jotta Saarelan henkilökohtainen mielipide mieslaadustaan yleistyisi hänen käsivartensa tribaalitatuointien ansiosta myös laajempien ihmisryhmien keskuudessa.
Jos Saarela haluaa vielä kehittää machonäkemystään, suosittelen hänelle Santa Teresa di Galluran keskuspiazzalla näkemääni Che Guevara -tatuointia, jonka nuori mies oli ottanut vasempaan pohkeeseensa. Se ei ollut se kulunut baskerikuva. Che Guevara pohkeessa lähettää viestin takana tulevalle, ettei kannata yrittää mitään, vaikka tässä kuljetaankin polvihousuissa.
VIIME MAANANTAI-ILLAN
pimeydessä tyttöystäväni ajoi mutkaista tietä henkeäsalpaavan taitavasti Castelsardon kaupunkiin, jossa astuimme ristoranteen hienolla hetkellä. Neljä miestarjoilijaa ja yksi kokki tuijottivat kahden metrin päässä televisiosta Miss Italia -kilpailua. Yhdellä tarjoilijalla oli Berlusconin takaraivo.
Tämän vuoden Miss Italiaksi valittiin Stefania Bivone, josta saattaa tulla Berlusconin Porto Cervon huvilan bunga bunga -bileiden kuningatar, jos huonosti käy.
Minä pidän siitä, että Sardiniassa on karumpaa kuin manner-Italiassa. Sardiniassa ei illallisen päätteeksi juoda hempeää limoncelloa vaan mirtoa, joka näyttää mustaherukkamehulta, mutta maistuu yskänlääkkeeltä. Saattaa parantaa muitakin sairauksia.
TYTTÖYSTÄVÄNI JA MINÄ
vierailimme ensimmäistä kertaa Sardiniassa. Sardiniaa olivat meille suositelleet milanolaisen muodin erikoiskauppiaamme Roomassa, Brunoniminen mies Leonardo-junassa sekä lähellä Vatikaania sijaitsevan vakioravintolamme tarjoilija Mario, joka on syntynyt Sardiniassa ja ollut koko kuusikymppisen elämänsä naistenmies.
Sardiniassa en nähnyt Jussi Halla-ahon tyylisiä miehiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotenkin nyt alkaa tuntua siltä, että ehkäpä Hytönen haluaisi kouluttaa Halla-ahoa! Halla-aho on hänen mielessään aivan samalla tavalla kuin ne "punaiset hedelmät, jotka näyttivät pulleilta kiveksiltä".
Aivan niin, vaikka Hytönenkään ei ole homo eikä hän verhoa ylävartaloaan lenkkeillessään, heillä todella saattaisi olla hyvin paljon yhteistä. Onhan olemassa monia muitakin kiveksiä muistuttavia hedelmiä, jos niitä vain osaa oikein katsoa.