Kaverini oli ostanut kepulaiselta isännältä vanhan Toyotan ja lupasin kyyditä hänet autoa hakemaan.
Kun saavuimme kepulaiselle maatilalle, emäntä istui tuvan pöydän ääressä täyttelemässä tukiaishakemuksia. Isäntä makasi kiljusta sammuneena uunin pankolla.
Perheen poika oli takahuoneessa, luki Jallua ja veti käteensä.
Auton hakemisesta ei lopulta tullut mitään, sillä emäntä ilmoitti ettei auto ollut myytävänä. Sammuneelta isännältä ei asiaa saatu kysytyksi.
Tätä se on arki kepulaisella maaseudulla.
Kun saavuimme kepulaiselle maatilalle, emäntä istui tuvan pöydän ääressä täyttelemässä tukiaishakemuksia. Isäntä makasi kiljusta sammuneena uunin pankolla.
Perheen poika oli takahuoneessa, luki Jallua ja veti käteensä.
Auton hakemisesta ei lopulta tullut mitään, sillä emäntä ilmoitti ettei auto ollut myytävänä. Sammuneelta isännältä ei asiaa saatu kysytyksi.
Tätä se on arki kepulaisella maaseudulla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä ollut kaverisi järjenjuoksussakaan kehumissa.
sanaan puhelimessa, mutta ei luota enää yhteenkään kepuun koskaan. muutenkin se kepuelämä oli tosi ankean näköistä
Ei siinä mielessä, että eihän hänen olisi pitänyt luottaa kepulaiseen tällaisessakaan asiassa. Yleisestihän on tiedossa, että Kepu pettää aina!
Juuri tuota arvelinkin. Kaverisi tekee jatkossakin autokaupat puhelinkeskustelun pohjalta. Kunhan myyjä vain ei ole kepulainen.
sanaan voi luottaa, mutta tämä ei sinustakaan koske kepulaista. normaalien ihmisten kanssa pystyy esim. autokaupassa luottamaan puhelimessa saatuun sanaan
Varsinkin autokaupassa, juu.
Kyllä miehen sanaan voi luottaa, mutta ei kepulaisen.
Tarinan opetus: Älä koskaan luota kepulaiseen.