uskonto on sekä rauhan että epäsovun luoja.
niitä on niin monta joka kielii siitä, että on
etäännytty Vapahtajan sanomasta. Hyvä mittari on
jos katsomme hedelmiä, joita jokin uskonto
tuottaa. Oliko islam se puu joka tuotti tuon
holtitttoman täystuhon?
niitä on niin monta joka kielii siitä, että on
etäännytty Vapahtajan sanomasta. Hyvä mittari on
jos katsomme hedelmiä, joita jokin uskonto
tuottaa. Oliko islam se puu joka tuotti tuon
holtitttoman täystuhon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tänä päivänä islam on tapetilla harhaisuutensa
takia, mutta miten oli meidän
rakkaan "Kristuksen"-kirkon laita menneinä
vuosisatoina? Seuraavatko ihmiset enemmän
kirkkoa, vai vapahtajaansa/profeettaansa?
... että on aika vähissä ihmiset jotka todella
uskovat jumalaansa. Suurin osa ihmisistä uskoo
lähinnä johonkin uskonkappaleeseen tai uskonnon
fyysiseen ilmeentymään, eli kirkkoon, lahkoon tms.
Todelliselle fundamentalistille kaikissa näissä
aavikkouskonnoissa on tyypillistä että uskotaan
omaan pyhään kirjaan, raamattu tai koraani on
jumala - ei jumalan sana. Toisaalta taas
lahkoissa, ja miksi ei mainstream
kristillisyydessäkin, on tyypillistä että
kirkko/lahko ja sen opetukset saavat pääsijan,
niistä tulee jumala. Katoliset ovat hyvä
esimerkki... vatikaani ja koko kirkko
instituutiona ovat suurempia auktoriteetteja kuin
heidän jumalansa. Kreationismihihhuloinnissa taas
nostetaan fundamentilistisesti raamattu jumalaksi
ja sitä täydennetään sopivissa kohdin aatteen
myyntimiesten kuolemattomilla tyhmyyksillä.
Jokainen lahko, kirkkokunta jne määrittelee
oikean uskon, oikean jumalan, hyvyyden/pahuuden
omalle kohderyhmälleen ja omiin tavoitteisiinsa
sopivalla tavalla...
Mitäpä jumalaa/vapahtajaa/profeettaa sitten
yksittäinen ihminen alkaisi seurata... kaikkia on
tarjolla n 1 kappaletta ja itse voi keksiä
lisää... mikä on harhaista ja väärää on muilla
kuin uskonnon keinoilla määriteltävä asia. Millä
tavalla uskonto vaikuttaa ympäristöönsä ja
toisaalta uskovaisiinsa... ikävän monet uskonnot
näyttävät varsin negatiivisilta ilmiöiltä kun
tavallinen tallaaja alkaa asiaa pohtimaan hieman
syvällisemmin.
kahteen ensimmäiseen osioon ei kyllä oo paljon
sanottavaa, saman oon itsekin havainnut.
loppuosa on mielenkiintoisempi. todellakin
seurattavia "vapahtajia" on n 1. Kuka tahansa
messiaaksi julistautuva ei tietenkään voi
kelvata, onhan mielisairaaloissakin sellaisia,
jotka ajattelevat olevansa jeesuksia, tai muita
avataaroja, profeettoja jne... Joku peruste siis
sille, mitä seruaa täytyy olla. Mielestäni sen ei
tarvitse olla uskontosidonnainen, ja vieläpä,
omasta mielestäni tärkeintä on tutkia esim.
uskontoja kokonaisuutena, ihmisyyttä, tieteitä,
koko inhimillistä elämää, ja verrata sitten tätä
kaikkea siihen mihin uskoo. harhaiseksi ja
vääräksi on tietysti perusteetonta mennä
väittämään mitään, jota ei itse tunne, mutta
toisaalta, jonkun asian voi huomata
harhanomaiseksi, vaikka sitä ei kokonaan tuntisi.
Se ketä seuraa, ei myöskään voi olla oman
mielikuvituksen keksimää, sillä tarkoitetaanhan
totuudella yleensä kaikkia koskevaa totuutta,
joka koskee meitä, tiesimme, tai emme, uskoimme
tai emme. Noista perusteluista vois jutella
enemmänkin, jos viitsit. Lopuksi sanon, että kun
itse olen tutkinut "syvällisemmin" uskontoja,
niin aina vain enemmän ja enemmän tulen
vakuuttuneeksi, että niissä piilee paljon
voimavaroja ja positiivisuutta, huolimatta
negatiivisesta julkikuvasta.
n 1:llä tarkoitin lähinnä että on valtauskontojen
tarjoamat jumalat/profeetat/vapahtajat,
pienempien uskontojen tarjoamat jumalat tms. ja
vielä kaikki variaatiot näistä... sen lisäksi
vielä jokainen joka johonkin jumalaan uskoo luo
omassa päässään omanlaisensa jumalan. Kaiken
päälle kun vielä lasketaan nippu päivänselvää
huuhaata olevia jumalia ja profeettoja niin
syntyy melkoinen soppa. Mikä niistä on oikea
riippuu kenen näkökulmasta asiaa katsoo... eri
uskonnoilla on tapa tuomita toistensa jumalia
vääriksi ja saman uskonnon eri haaroilla
toistensa jumalkuvia vääriksi tulkinnoiksi. Oikea
ja väärä uskonto tai hyvä ja paha jumala ei löydy
uskontojen opetuksista vaan havainnoimalla
uskonnon merkitystä ja vaikutusta ympäristöön ja
ihmisiin. Toisaalta kun kuitenkin hyvä/paha ovat
tapauskohtaisia ja katsantokannasta riippuvia
samoin kuin oikea ja vääräkin niin universaalit
päätelmät menevät mahdottomiksi.
Palaveri kutsuu... to cut the long story short...
Uskonnoissa on paljon positiivista, kaikissa
jotakin, monet negatiiviset asiat
syntyvät "uskovien" tulkinnoista, eivät itse
uskonnosta... niinkuin jossain muualla sanoin,
idealismille ei ole sijaa tässä maailmassa.
Voimavarat piilevät mielestäni lähinnä oman
sisäisen järjestyksen luomisessa, omien
puutteiden tunnustamisessa... eivät varsinaisessa
jumalassa... en näe uskontoa olennaisena
itseisarvona ihmiselle, mutta jonkin asteisen
elämänfilosofia on ehdottoman tärkeä, sisältää se
jumalan tai ei.
>>Oikea
ja väärä uskonto tai hyvä ja paha jumala ei löydy
uskontojen opetuksista vaan havainnoimalla
uskonnon merkitystä ja vaikutusta ympäristöön ja
ihmisiin. Toisaalta kun kuitenkin hyvä/paha ovat
tapauskohtaisia ja katsantokannasta riippuvia
samoin kuin oikea ja vääräkin niin universaalit
päätelmät menevät mahdottomiksi. <<
Mut mikä määrittelee sen, onko uskonnon vaikutus
hyvä vai paha, tekeekö ihmiset hyvää vai pahaa?
Jokin vanha filosofia, aate, tai uskonto on
useimpien eettisten arvojen takana, ja siin
ämerkityksessä uskonnot määrittelevät suurimman
osan ihmisten moraalisista arvoista. Mutta jos
niitä ei oteta huomioon, niin mistä ihminen
tekee arvionsa? Ihminen on tietonsa mitta,
sanotaan. Jokainen ihminen määrittelee itse
arvonsa, mutta minkä perusteella? Taaskin siellä
yleensä on uskonnot, tai jotkut muut aatteet.
Joku väittäisi, että oikean moraalin kertoo
omatunto, eli siksi ei uskontoja tarvita. Mistä
ihminen tietää, että hänen omatuntonsa kertoo nyt
jotain, mikä olisi enemmän kuin suhteellista, ja
yksilökohtaista, pysyvämpää, ja globaalimpaa kuin
persoonallisesti värittynyt, subjektiivinen
näkökulma vain? Agnostikko sanoo, että sellaista
ei voikkaan tietää, tieto ei ole mahdollista, on
vain olemassa suhteellista tietoa, joka sekään ei
oo edes varmaan (joka johtaa siihen, että ehkä
todellista tietookin on, ehkä me voimme tietää,
mut EMME tiedä). Gnostikko taas sanoisi, että
onhan sellaista tietoa, vaikka uskosta kaikki
lähteekin. Tietoon pitää pyrkiä, ja nimenomaan
absoluuttiseen totuuteen, sillä ilman pyrkimystä
ei voi tietää. Täytyy tehdä jotain sen eteen,
että tietäisi, täytyy vertailla, täytyy olla
empiirinen, lopuksi täytyy tietää, ilman
vertailuakin. Gnostikko sanoisi, että sellaista
on olemassa. Näin myös hyvä ja paha olisi
oikeasti kaikkia koskevaa, vaikka se ilmeneekin
ihmiselle yleensä subjektiivisena. Noh kumpaan
nyt uskoo, ja miksi? Ei ole koskaan törmännyt
edes vaihtoehtoihin, ja sitten miettinyt, miksi
uskoo jompaankumpaan tai ei kumpaankaan, niin
todennäköisesti sellainen ei ainakaan tule
tietämään. Ihmettely, kysely, usko, askeleitten
ottaminen, kaikki ymmärtääkseni kuuluu tien
kulkemiseen, muutoin on turha kuvitella voivansa
sanoa juuta tai jaata, ilman että se olisi
muutakuin juuta ja jaata.