Ainakin itäisessä Järvi-Suomessa näkee, että kuntien rajat ovat monin paikoin peräisin ajalta jolloin kirkonkylään kuljettiin vesiä pitkin, siis kesällä kirkkoveneellä ja talvella hevosella jäitä pitkin. Tämän seurauksena moni kylä, talo tai alue kuuluu vieläkin siihen kuntaan, jonka keskukseen on lyhin matka vettä pitkin. Maanteitse palvelut ja koulut löytyisivät lähempää vieraasta kunnasta. Esimerkkejä löytyy Leppävirta-Heinävesi-Varkaus-(Kangaslampi)-Joroinen -alueelta.
Nykyaikana tässä ei ole järkeä, vaan kuntien rajat pitäisi pyyhkiä kokonaan pois ja piirtää uudelleen sen mukaan mihin keskukseen kustakin talosta tai kylästä on lyhin matka maantietä pitkin.
Toki kunnanrajojen siirtoon ja kuntaliitoksiin iittyy paljon tunteita - voi jopa se oma kunnanvaltuustopaikka mennä. Mutta 10 vuoden kuluttua tämän hetken tunteet ovat jo unohtuneet ja ihmiset elävät tyytyväisinä kun palvelut saa lähimmästä taajamasta.
Nykyaikana tässä ei ole järkeä, vaan kuntien rajat pitäisi pyyhkiä kokonaan pois ja piirtää uudelleen sen mukaan mihin keskukseen kustakin talosta tai kylästä on lyhin matka maantietä pitkin.
Toki kunnanrajojen siirtoon ja kuntaliitoksiin iittyy paljon tunteita - voi jopa se oma kunnanvaltuustopaikka mennä. Mutta 10 vuoden kuluttua tämän hetken tunteet ovat jo unohtuneet ja ihmiset elävät tyytyväisinä kun palvelut saa lähimmästä taajamasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.