Jumalan määritelmä?

Jumala on Rakkaus! Siinä sulle ja kaikille
muillekin Raamatun antama määritelmä Jumalasta!

Raamatussa sanotaan, että Jumala on rakkaus.
Elämän tarkoitus on oppia tuntemaan Jumala.
Jumala puhuu ihmisen omassa tunnossa.
Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

de Spinoza:"Jumala on tietämättömyyden
turvapaikka"
Tuohon ei ole mitään lisättävää.

Olette kuulleet sanottavan; rakasta lähimmäistäsi
ja vihaa vihollistasi, mutta minä sanon teille;
rakastakaa vihollistanne ja rukoilkaa niiden
puolesta jotka teitä vainoavat...

Noissa sanoissa on jotain Jumalaista - varsinkin
nyt, kun "Saatana" on pääsemäisillään valloileen
maailmassa...

On kysymys sitä - voittaako ihmisyys, humanismi
ja eettiset arvot vai "raaka viha" jossa on
kysymyksessä "Pedon" kuvajaista.

Jaa. Tähän en osaa sanoa.
Mutta tapakristtynä sanoisin, että en tiedä.
Tavallisena taatelin tallaajana
uskon johonkin "ylempään" voimaan.
Ja sitäpaitsi mietin joskus, että
jos eroaisin kirkosta, en olisi
yhtään sen huonompi ihminen kuin ennen sitä.
Sehän tässä maailmassa on mielenkiintoista,
että emme sulata mitään omasta mielestä outoa.
En minäkään kyllä taletabeja.

monoteistissa uskonnoissa ja esim. polyteistissä
uskonnoissa on jumalakäsitys erilainen.
kristillisessä kulttuurissa puhutaan yleensä
kaikkitietävästä, -voipasta, persoonallisesta,
rajattomasta jne. siksi jumala voi periaatteessa
olla millainen tahansa, missä tahansa, miten
tahansa. samaan syssyyn voidaan lisätä, että
jumala on täydellinen rakkaus, hyvä, rakastava ja
armollinen. sitten sotketaan pakka ja lisätään,
että jumala vihaa syntisiä, tuomitsee heidät ja
ehkä sivussa niitä, jotka välttelevät
kristillistä syntiä ja elävät eettisesti, vaan
eivät usko jahveen. voidaan siis puhua vähintään
ristiriitaisista termeistä, mutta tämä kaikki
mahtuu yleensä kristinuskovan logiikkaan varsin
hyvin, koska se on selitetty raamatussa.

muslimien allah on juutalaisten jahve. joten kyse
on samasta jumaluudesta, mutta allahilla on vielä
enemmän näitä määritteitä. joku, joka muistaa
koko listan, voinee valaista.

muissa kulttuureissa saattaa olla monta
persoonallista jumalaa. näistä esimerkkinä
hindulaisuus, jossa jumalia on joka lähtöön,
kukin persoonallinen, joillain on useita käsiä,
saattaa olla otsassa silmiä. heidät kuvataa
ikuiseksi valoksi, pimeydeksi, auringoksi,
perinteisimmät jumalat ovat vain luojia,
ylläpitäjiä ja tuhoajia. heillä on osin
ihmishahmo, muttei lainkaan välttämättä ihmiseksi
tunnistettavaa hahmoa useista käsistään yms.
johtuen.

sen lisäksi on jumalakäsityksiä, joissa jumala on
henki luonnossa, ihmisissä tai jumala on kosminen
voima, energiaa. näillä jumalilla ei ole hahmoa,
eikä persoonaa. toki poikkeuksia löytyy puoleen
ja toiseen.

jos joltain vielä löytyy takataskusta lisää
jumalakäsityksiä, niin olkaa hyvä vaan...

Mielenkiintoisia kannanottoja!
Itse olisin kallistumassa Tapsan esiintuoman
Spinozan määritelmän kannalle.
Jossain vaiheessa ihmisen kehitys ylsi siihen
vaiheeseen että hän otti käyttöön filosofian
peruskysymyksen: "Miksi". Kun hän myös tuli tuli
tietoiseksi elämästään hän alkoi pelätä elämän
loppumista, kuolemaa. Pohtiessaan näitä
kysymyksiä hän mielessään kehitti ajatuskuvan
ylivoimaisesta olennosta, jumalasta, joka
ratkaisi hänen tietämättömyytensä pulman.
Näin minä Spinozan väitteen selittäisin hänen
sanoessaan että jumala on pakopaikka
tietämättömyydelle.
Ymmärrän kyllä että kristinuskossa oleva ihminen
etsii vastauksen raamatusta mutta minulle,
ateistille, raamattu on vain yksi kirja muiden
joukossa.