Kirjoitan tämän ennustukseni ylös kollegoideni
kanssa käymieni keskustelujen pohjalta keväällä
kuluvaa vuotta, 1822, vierailuni yhteydessä
Turussa, Suomen pääkaupungissa:
"Kaaosten hetkinä ihmisten sydämet kääntyvät
taikauskon puoleen etsien vastausta muinaisista
ennustuksista... Ennustuksista, joiden
mielivaltainen tulkinta vahvistaa perustaa heidän
ehdottomalle uskolleen, vahvistaa heidän
mielivaltaista uskoaan. Ennen kaaosta heillä ei
ole ollut muuta kuin usko, joka on rapautunut,
ruostunut, ahdistuttanut, katkeroittanut. Kun
kaaos missä päin tahansa maailmaa saa huomiota he
etsivät sopivat ennustukset yhdistäen kaaoksen ja
tapahtuneen, ja luoden uuden valheen, johon
kietoutua. He eivät näe omaa mielivaltaisuuttaan.
He vievät tuhansia ja taas tuhansia mukanaan
mielivaltaisuuteen. Epätoivoissaan,
mielivaltaisuutensa riivamina he saattavat jopa
alkaa luomaan kaaosta täyttääkseen profetiat;
profetiat, joille he itse antavat mielivaltaisen
arvon! He sulkevat oman tulkintansa, ennustuksen
ja tapahtuneen erillisiin lokeroihin mielissänsä.
He näkevät tällöin vain ennustuksen täyttyneen
kaoottisena tapahtumana ja joutuvat uskonsa
riivaamina hurmokseen tästä. Mutta mielen kaivon
syvyyksissä huuto tietää totuuden ja niin hekin
tietävät toimivansa väärin. Sillä jo turhan
paniikin luominen oman näkemyksensä pohjalta on
synti ihmisyyttä kohtaan. Synti ajatteluamme ja
tulevia sukupolvia kohtaan. Nuoriin ja
heikkoihin, syrjittyihin ja epätoivoisiin, on
liian helppoa vaikuttaa. Kuin tulisen miekan
pirstoessa lasia heidät uinutetaan valheeseen.
Sokea sokean kuoppaan johdattaa. Totisesti,
edessä ovat tuskan ajat. Edessä ovat kauhun ja
purkautuvan katkeruuden, joka on kietoutunut
näennäiseen iloon, ajat...."
kanssa käymieni keskustelujen pohjalta keväällä
kuluvaa vuotta, 1822, vierailuni yhteydessä
Turussa, Suomen pääkaupungissa:
"Kaaosten hetkinä ihmisten sydämet kääntyvät
taikauskon puoleen etsien vastausta muinaisista
ennustuksista... Ennustuksista, joiden
mielivaltainen tulkinta vahvistaa perustaa heidän
ehdottomalle uskolleen, vahvistaa heidän
mielivaltaista uskoaan. Ennen kaaosta heillä ei
ole ollut muuta kuin usko, joka on rapautunut,
ruostunut, ahdistuttanut, katkeroittanut. Kun
kaaos missä päin tahansa maailmaa saa huomiota he
etsivät sopivat ennustukset yhdistäen kaaoksen ja
tapahtuneen, ja luoden uuden valheen, johon
kietoutua. He eivät näe omaa mielivaltaisuuttaan.
He vievät tuhansia ja taas tuhansia mukanaan
mielivaltaisuuteen. Epätoivoissaan,
mielivaltaisuutensa riivamina he saattavat jopa
alkaa luomaan kaaosta täyttääkseen profetiat;
profetiat, joille he itse antavat mielivaltaisen
arvon! He sulkevat oman tulkintansa, ennustuksen
ja tapahtuneen erillisiin lokeroihin mielissänsä.
He näkevät tällöin vain ennustuksen täyttyneen
kaoottisena tapahtumana ja joutuvat uskonsa
riivaamina hurmokseen tästä. Mutta mielen kaivon
syvyyksissä huuto tietää totuuden ja niin hekin
tietävät toimivansa väärin. Sillä jo turhan
paniikin luominen oman näkemyksensä pohjalta on
synti ihmisyyttä kohtaan. Synti ajatteluamme ja
tulevia sukupolvia kohtaan. Nuoriin ja
heikkoihin, syrjittyihin ja epätoivoisiin, on
liian helppoa vaikuttaa. Kuin tulisen miekan
pirstoessa lasia heidät uinutetaan valheeseen.
Sokea sokean kuoppaan johdattaa. Totisesti,
edessä ovat tuskan ajat. Edessä ovat kauhun ja
purkautuvan katkeruuden, joka on kietoutunut
näennäiseen iloon, ajat...."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.