Tässä HBL:n kirjoituksessaan toimittaja Johanna Westman toteaa, että suomenkielisten oppimaa pakkoruotsia tarvitaan palveluammatteihin, kun taas ruotsinkielisen nuorison tulee tähdätä "kulttuuria kantaviin" ammatteihin:
(koko artikkeli luettavissa googlaamalla)
HBL, 18.1.2008:
"...Ju fler som studerar på svenska, desto fler kan antas vara intresserade av svenska som arbetsspråk - och desto större är utsikterna till att behovet av svenskspråkig arbetskraft kan fyllas. Alla jobb är inte direkt kulturbärande i serviceyrken räcker det med fungerande skolsvenska. Individuella studie- och karriärval över språkgränsen neutraliserar varandra...."
"...Mitä useampi opiskelee ruotsiksi, sitä usemman voidaan olettaa olevan kiinnostunut käyttämään ruotsia työssään - ja sitä suuremmat ovat mahdollisuudet, että ruotsinkielistä työvoimaa saadaan täyttämään ruotsinkielisten tarpeet. Mutta kaikki työtehtävät eivät ole suoraan (ruotsinkielistä) kulttuuria ylläpitäviä, palveluammateissa riittää toimiva koulussa opittu ruotsintaito..."
(koko artikkeli luettavissa googlaamalla)
HBL, 18.1.2008:
"...Ju fler som studerar på svenska, desto fler kan antas vara intresserade av svenska som arbetsspråk - och desto större är utsikterna till att behovet av svenskspråkig arbetskraft kan fyllas. Alla jobb är inte direkt kulturbärande i serviceyrken räcker det med fungerande skolsvenska. Individuella studie- och karriärval över språkgränsen neutraliserar varandra...."
"...Mitä useampi opiskelee ruotsiksi, sitä usemman voidaan olettaa olevan kiinnostunut käyttämään ruotsia työssään - ja sitä suuremmat ovat mahdollisuudet, että ruotsinkielistä työvoimaa saadaan täyttämään ruotsinkielisten tarpeet. Mutta kaikki työtehtävät eivät ole suoraan (ruotsinkielistä) kulttuuria ylläpitäviä, palveluammateissa riittää toimiva koulussa opittu ruotsintaito..."
Vastaukset 18
Vanhimmat
Korkeamman kulttuurin, rikkaamman suomen, paremminvointivaltio....
Nyt haisee!
Tämä Westmanin kirjoitus on ihan legendaarinen.
Siinä hän suoraan ja viattomasti, -ja huolimattomasti(18.1.,2008) sanoo sen, minkä kaikki tietävät: pakkoruotsi pitää olla suomenkielisissä kouluissa kaikille, että ruotsinkieliset saisivat palvelua ns. alemmissa ammateissa: vanhustenhoidossa, lähisairaanhoidossa, kotihoidossa, siivoustehtävissä ym. muissa rutiinipalveluammateissa luukuilla ja puhelinlinjoilla.
Vuonna 2008 ei rkp-lehden toimittaja vielä ymmärtänyt, että juttu voitaisiin kääntää suomeksi ja että se siten jää elämään seuraavalle vuosikymmennelle.
Hän ei osannut varoa sanojaan. Nykyään rkp-lehdet eivät tietenkään kirjoittaisi tuollaista.
Johanna Westmanin koko kirjoitus on tässä. Luultavasti käännös tulee myöhemmin.
Alla yrken behövs på svenska
Publicerad:
18.1.2008 21.15
Uppdaterad:
22.6.2011 13.25
Årskullen täcker bara 80 procent av tilläggsbehovet. Resten av den arbetskraft som Svenskfinland på 15 års sikt behöver måste rekryteras "utifrån", bland folk som inte har gått i svensk skola.
Prognosen ställs av utbildningsstyrelsens projekt Yrke 2020, som har kartlagt finlandssvenska särdrag i fråga om yrkes- och högskoleutbildning. Slutrapporten kommer i vår, slutseminariet hölls i torsdags.
Ju fler som studerar på svenska, desto fler kan antas vara intresserade av svenska som arbetsspråk - och desto större är utsikterna till att behovet av svenskspråkig arbetskraft kan fyllas. Alla jobb är inte direkt kulturbärande i serviceyrken räcker det med fungerande skolsvenska. Individuella studie- och karriärval över språkgränsen neutraliserar varandra.
Men alla yrken, alla utbildningar behövs också i Svenskfinland. Svenskspråkig utbildning behövs inte "bara" för att betjäna finlandssvenskar utan framför allt för att ge landets svenskspråkiga befolkning en rättvis möjlighet till utkomst och karriär.
Yrke 2020 pekar ut en lång rad bristyrken som gott kan rekommenderas för intresserade unga männi-skor som talar svenska. Bland dem finns allt från byggarbetare, VVS-montör och chaufför till närvårdare, farmaceut och läkare, från jurist och ingenjör till lantbrukare, livsmedelsarbetare och sömmare.
Något för envar, alltså. Men för närvarande är utbildningsstrukturen inte i balans med arbetslivets behov.
Utbildningen är fri i Finland, i dubbel mening. Den är avgiftsfri och valet är fritt. Det står i princip unga människor fritt att välja studieväg. I praktiken begränsas valfriheten av att utbudet är begränsat. Och utbudet styrs dels av elevunderlag, det vill säga ekonomi, dels av "politiska" beslut.
Individens valfrihet bör ingen tafsa på, men vilka utbildningslinjer som ska stå till buds och hur många nybörjarplatser som inrättas - de besluten måste någon fatta. Om resurserna i Svenskfinland ska kunna användas rationellt kan denna "någon" inte vara den enskilda läroanstalten eller utbildningsanordnaren, inte heller den enskilda regionen.
Konkurrerande jämställda institutioner - regioner, högskolor - nöjer sig gärna med samarbete på minsta gemensamma nämnares nivå. Samordning och arbetsfördelning innebär att någon måste avstå från något. Då behövs en hjälpande hand uppifrån. Också för Svenskfinlands del kommer den handen att vara undervisningsministerns, såvida inte svenska utbildningsanordnare och högskolor kan komma överens sinsemellan.
Hittills har de inte kunnat det. Det är inte heller säkert att Yrke 2020-prognosen gör uppgiften lättare.
Bilden är komplex. Kurvan för antalet 16-21-åringar med svenska som skolspråk stiger till att börja med, för att sjunka brant efter 2011. Pensionsvågens volym varierar mellan branscher och regioner. Det samma gäller utsikterna till nya arbetsplatser - och då har behovet av alternativa scenarier för den ekonomiska utvecklingen inte ens beaktats.
Utbildningen kan inte heller dimensioneras exakt enligt det teoretiska utbildningsbehovet. Det sistnämnda ser till exempel för kulturens del ut att minska kraftigt på alla nivåer. Rekommendationen är trots det att antalet nybörjarplatser minskas bara lite.
I många ämnen måste svenskspråkig utbildning i Finland få dispens från nationella principer om minimiantalet studerande per institution, men det finns gränser för allt. Utbildningens kvalitet är avhängig av en viss minimivolym.
Prognosen för utbildningsbehovet stärker kraven på utvecklad arbetsfördelning, vid behov med hjälp av internetbaserad distansundervisning.
I synnerhet på högskolenivå är det emellertid angeläget att öka rörligheten mellan Österbotten och södra Finland. Objektivt sett finns det knappast någon orsak för unga vuxna i 19-20-årsåldern att inte studera på annan ort.
På nationell nivå finns det alltför många nybörjarplatser för teknisk högskoleutbildning. Ambitioner finns att ta in färre studerande och stärka finansieringen. Målet skulle vara dubbelt så mycket pengar per studerande 2015 som 2007.
Mot den bakgrunden kan rekommendationen i Yrke 2020 te sig kontroversiell. Den säger nämligen att det behövs fler nybörjarplatser för svenskspråkiga studier som leder till diplomingenjörsexamen, inte färre.
Det verkligt stora behovet finns i alla fall på institutnivå. Att döma av signalerna från näringslivet finns det ett omättligt sug efter yrkeskunnig personal inom sektorn teknik och kommunikation. Men hur skulle det se ut om 60 procent av årskullen ägnade sig åt sådant?
Prognosarbetet har bekräftat att den svenskspråkiga utbildningen i Finland bör ha slagsida mot högre utbildning, men också att det finns onödigt många studieplatser för ekonomer och statsvetare.
Tyvärr lär det beskedet inte bringa klarhet i fråga om Åbohanken.
JOHANNA WESTMAN
09-1253 254, [email protected]
"Ruotsinkielisten omat jälkikasvut kattavat vain 80 m% työvoiman tarpeesta, jota "Ruotsalaissuomi" tarvitsee, että ruotsinkieliset saisivat palvelun ruotsiksi. Siksi "Ruotsalaissuomi"-valtion työvoima pitää 15 vuoden kuluessa rekrytoida "ulkoa", eli sellaisen kansan keskuudesta, joka ei ole ruotsinkielisiä, mutta jotka oppivat ruotsia koulussa."
"Ruotsalaissuomi" tarvitsee kaikkia ammattiosaajia, mutta pääasia olisi että ruotsinkielisistä kouluista mentäisiin "ruotsinkielistä kulttuuria kantaviin" ammetteihin ja moniin palveluammetteihin voitaisiin siksi aivan hyvin rekrytoida suomenkielisä, jotka ovat oppineet palveluammateissa tarvittavan ruotsintaidon suomenkielisessä koulussaan."
"Koulutus on sSomessa vapaata, mutta "jonkun" täytyy päättää, kuinka paljon kullakin alalla on opiskelupaikkoja tarjolla."
"Vuoden 2011 jälkeen tulee ruotsinkielisten oppilaiden määrä voimakkaasti alenemaan, ennusteen mukaan, noustuaan siihen mennessä ylöspäin."
"Ruotsinkielisiä kulttuurialan opiskelupaikkoja pitäisi periaatteessa vähentää kuten suomenkielisiäkin, mutta ruotsinkielisille pitää antaa kansallisessa suunnittelussa etuoikeuksia, koska ruotsinkielisissä kulttuurikoulutuksissa ei opiskelu voi toimia, jos ei ole tiettyä minimimäärää, joka luo tarvittavan volyymin."
"Ruotsinkielisten 19-20.-vuotiaiden eterläsuomalaisten tulee pystyä muuttamaan koulutukseen pohjanmaalle, ja päinvastoin."
"Ruotsinkielisiä insinöörejä ei ole tarpeeksi, vaikka suomenkielsiä on liikaa."
Ruotsinkielisten iskuvoima tulisi olla korkeakouluopetuksessa, vaikka nyt onkin liian paljon ruotsinkielisiä ekonomi- ja valtiontietiedeopiskeleupaikkoja."
Minäpä käännän
Teksti kuuluu lyhykäisyydessään:"Suomijuntit serveeraa, jotta Gunillat ja Nilsit saavat keskittyä taiteiluun, kovalla palkalla tietenkin."
Uppsala Rasbiologiska Institutet: "Oliko tässä jokin ongelma?"
Tekstihän oli ihan selvää faktaa. Kyllä siinä täytyy olla varsinainen fennonikki, että saisi sen kuulostamaan siltä, kuin avaaja esitti. Eihän siinä mitään ongelmaa ollut, ongelmana on se, ettei ruotsinkielinen opetus tuota riittävästi ruotsinkielisiä ammattilaisia.
Tuossahan ei todellakaan ole edes kyse siitä, miten suomenkielisten pitäisi opetella ruotsia pystyäkseen "palvelijoiksi", vaan siitä, miten ruotsinkielistä koulutusta ylipitäätään suunnataan - ja nimenomaan ruotsinkielisille.
Olisi se vaan hyvä, kun fennot opettelisivat edes sen verran ruotsia, että pystyisivät lukemaan (ja myös ymmärtämään) HBL:n kirjoitukset - ennenkuin ryntäävät niitä päin seiniä kommentoimaan!
Avaaja on ihan oikeassa. Itse yrität valkopestä Westmanin lapsuksen pois.
Kaksikielisyys tarkoittaa, että viranomaisten luona ja tuomioistuimissa voidaan käyttää joko suomea tai ruotsia. Kielilainsäädäntömme mahdollistaa, että suomenruotsalaisilla olisi mahdollisuus elää pelkästään ruotsiksi, kunhan vain he osaavat sitä mahdollisuutta käyttää. Samalla periaatteella suomenkieliset voivat elää pelkästään suomenkieltä käyttäen tarvitsematta koskaan käyttää ruotsia.
Ruotsinkielisillä on suuri vastuu ´svenskfinlandin säilyttämisessä, koska väkeä on vähän ja solidaarisuutta vielä vähemmän. Ei ole suunnitelmaa, ei tietoa, miten nuoret ruotsinkieliset hakeutuvat palveluammatteihin kodinhoitajiksi, sairaanhoitajiksi, poliiseiksi, merivartijoiksi ts. ammattilaisiksi, joiden he haluavat osaavan ruotsia. Ei suomenkielisten tarvitse kantaa vastuuta ruotsin säilymisestä. Jos ruotsinkieliset eivät viitsi palvella toisiaan, niin minkäs teet - svenskfinlandin taru lähenee loppuaan.
Johanna Westman on oikeassa siinä, että ruotsinkielisiä työntekijöitä tarvitaan kaikilla tasoilla, jos svenskfinland halutaan säilyttää. On kuitenkin suuruudenhulluutta kuvitella, että ruotsin kielellä voisi elää muualla kuin tietyillä rannikkoalueilla, jossa sentään on ruotsia puhuvia; muualla ei ruotsinkielisiä ole edes nimeksi.
Koko maata ei voida pitää "kaksikielisenä". Tosipaikan tulleen eivät Oulun viranomaiset edes täydennyskurssit käytyään kelvanneet ruotsinkielisille eikä myöskään Oikeuskanslerille. Kulissia kuitenkin pidetään yllä. Oikea ratkaisu olisi Sveitsin tavoin määrätä alueet, joissa ruotsilla on virallinen asema, ja ylläpitää kaksikielisyyttä niillä voimilla mitä siellä on käytettävissä. Ruotsinkielisemme asuvat keskitetysti rantakaistaleilla, joten ratkaisu olisi mahdollinen ja heidän etujensa mukainen. Pelkästään ruotsinkielistä aluetta ei kannattane Ahvenanmaan lisäksi perustaa, vaikka Pohjanmaan rannikolla onkin muutama kunta, joissa ruotsinkielisillä on yli 75 % enemmistö. Suomenruotsalaiset nuoret eivät innolla hakeudu Pedersöreen, Uuteenkaarlepyyhyn tai Maalahteen.
On helpompi kommentoida jos ei halua ymmärtää mitä todella kirjoitetaan ;)
Summa summarum= Ruotsinkielisiä ,suhteessa muuhun väestöön ylikoulutetaan..;-) Mullakin on vajakkia ruotsinkielisestä siivoojasta.!
Mutta kun mistään ei tahdo saada kelvollista yksikielistä ruotsinkielistä työvoimaa.
Koulusuomella pärjäävät ruotsinkieliset ihan mukavasti vaikka siivoojina. Täytyy vaan rohkaista heitä, että he uskaltavat puhua suomea. He ovat hieman ujoja, kun luulevat että he eivät puhu ymmärrettävää suomea. Kulttuuria kantavaa suomea ei kukaan heiltä vaadi. Sehän olisi luonnollisesti liikaa vaadittu.
Niin, olisi viisasta muistaa, miten me suomalaiset haluamme palvelut suomenkielellä - tottakai omassa isänmaassamme, jonka nimi on "Suomi".
ylös
Kaikkien Iltalehden nkeskustelijoiden tietoon.
Hei Borgåbladet, lukekaa tämä