http://hbl.fi/opinion/ledare/2008-01-18/alla-yrken-behovs-pa-svenska
Kaikkia ammatteja tarvitaan ruotsiksi
Publicerad:
18.1.2008 21.15
Ikäluokka kattaa ainoastaan 80 prosenttia lisätarpeesta. Loput työvoimasta jota Svenskfinland tarvitsee 15 vuoden tähtäimellä täytyy rekrytoida ”ulkoapäin”, niiden joukosta jotka eivät ole käyneet ruotsinkielistä koulua.
Ennuste esitetään opetushallituksen projektissa Ammatti 2020, joka on kartoittanut suomenruotsalaisten erityispiirteet ammatti- ja korkeakouluopinnoista kyseenollen. Loppuraportti tulee keväällä, päätösseminaari pidettiin viime torstaina.
Mitä useampi opiskelee ruotsiksi, niin sitä useamman oletetaan olevan kiinnostuneita ruotsista työkielenä - ja sitä suuremmat ovat näkymät, että ruotsinkielisen työvoiman tarve voidaan täyttää. Kaikki työt eivät ole suoraan kulttuuria kantavia, palveluammateissa riittää toimiva kouluruotsi. Yksilölliset opiskelu- ja urakehitysvalinnat yli kielirajojen neutralisoivat toisensa.
Mutta kaikkia ammatteja, kaikkia koulutuksia tarvitaan myöskin Svenskfinlandissa. Ruotsinkielistä koulutusta ei tarvita ”ainoastaan” palvellakseen suomenruotsalaisia vaan ennenkaikkea antamaan maan ruotsinkieliselle väestölle oikeudenmukaisen mahdollisuuden elantoon ja urakehitykseen.
Ammatti 2020 viittaa pitkään riviin puuteammatteja joita hyvin voidaan suositella kiinnostuneille nuorille ihmisille jotka puhuvat ruotsia. Niiden joukossa on kaikkea alkaen rakennustyöntekijöistä, VVS-asentajista ja autonkuljettajista lähihoitajiin, farmaseutteihin ja lääkäreihin, juristeista ja insinööreistä maanviljelijöihin, elintarviketyöntekijöistä ompelijoihin.
Jotain jokaiselle, nimittäen. Mutta juuri nyt eivät koulutusrakenteet ole tasapainossa työelämän tarpeiden kanssa.
Koulutus on Suomessa vapaata, sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on ilmaista ja valinnat ovat vapaita. Nuoret ihmiset voivat periaatteessa vapaasti valita opintien. Käytännössä valinnnan vapautta rajoittaa se, että tarjonta on rajallista. Ja tarjontaa ohjaa osaksi oppilasmäärä, eli talous, osittain ”poliittiset” päätökset.
Yksilön valinnanvapautta ei pidä kenenkään peukaloida, mutta mitkä koulutuslinjat pitää olla tarjolla ja kuinka monta aloituspaikkaa pitää perustaa - ne päätökset jonkun pitää tehdä. Jotta resursseja Svenskfinlandissa voidaan käyttää järkevästi ei tämä ”joku” voi olla yksittäinen oppilaitos tai koulutuksen järjestäjä, ei myöskään yksittäinen alue.
Kilpailevat tasa-arvoiset instituutiot - alueet, korkeakoulut - tyytyvät mielellään yhteistyöhön pienimmän yhteisen nimittäjän tasolla. Yhteisjärjestely ja työnjako sisältää sen, että jonkun täytyy luopua jostakin. Silloin tarvitaan auttava käsi ylhäältä päin.
Myöskin Svenskfinlandin osalta sen käden tulee olla opetusministerin käden, elleivät ruotsalaisen koulutuksen yhteistyöjärjestäjä ja korkeakoulut voi tulla yksimielisyyteen keskenään.
Tähän mennessä he eivät ole voineet sitä. Se ei ole myöskään varmaa, että Ammatti 2020-ennuste tekee tehtävästä helpompaa...
Kaikkia ammatteja tarvitaan ruotsiksi
Publicerad:
18.1.2008 21.15
Ikäluokka kattaa ainoastaan 80 prosenttia lisätarpeesta. Loput työvoimasta jota Svenskfinland tarvitsee 15 vuoden tähtäimellä täytyy rekrytoida ”ulkoapäin”, niiden joukosta jotka eivät ole käyneet ruotsinkielistä koulua.
Ennuste esitetään opetushallituksen projektissa Ammatti 2020, joka on kartoittanut suomenruotsalaisten erityispiirteet ammatti- ja korkeakouluopinnoista kyseenollen. Loppuraportti tulee keväällä, päätösseminaari pidettiin viime torstaina.
Mitä useampi opiskelee ruotsiksi, niin sitä useamman oletetaan olevan kiinnostuneita ruotsista työkielenä - ja sitä suuremmat ovat näkymät, että ruotsinkielisen työvoiman tarve voidaan täyttää. Kaikki työt eivät ole suoraan kulttuuria kantavia, palveluammateissa riittää toimiva kouluruotsi. Yksilölliset opiskelu- ja urakehitysvalinnat yli kielirajojen neutralisoivat toisensa.
Mutta kaikkia ammatteja, kaikkia koulutuksia tarvitaan myöskin Svenskfinlandissa. Ruotsinkielistä koulutusta ei tarvita ”ainoastaan” palvellakseen suomenruotsalaisia vaan ennenkaikkea antamaan maan ruotsinkieliselle väestölle oikeudenmukaisen mahdollisuuden elantoon ja urakehitykseen.
Ammatti 2020 viittaa pitkään riviin puuteammatteja joita hyvin voidaan suositella kiinnostuneille nuorille ihmisille jotka puhuvat ruotsia. Niiden joukossa on kaikkea alkaen rakennustyöntekijöistä, VVS-asentajista ja autonkuljettajista lähihoitajiin, farmaseutteihin ja lääkäreihin, juristeista ja insinööreistä maanviljelijöihin, elintarviketyöntekijöistä ompelijoihin.
Jotain jokaiselle, nimittäen. Mutta juuri nyt eivät koulutusrakenteet ole tasapainossa työelämän tarpeiden kanssa.
Koulutus on Suomessa vapaata, sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on ilmaista ja valinnat ovat vapaita. Nuoret ihmiset voivat periaatteessa vapaasti valita opintien. Käytännössä valinnnan vapautta rajoittaa se, että tarjonta on rajallista. Ja tarjontaa ohjaa osaksi oppilasmäärä, eli talous, osittain ”poliittiset” päätökset.
Yksilön valinnanvapautta ei pidä kenenkään peukaloida, mutta mitkä koulutuslinjat pitää olla tarjolla ja kuinka monta aloituspaikkaa pitää perustaa - ne päätökset jonkun pitää tehdä. Jotta resursseja Svenskfinlandissa voidaan käyttää järkevästi ei tämä ”joku” voi olla yksittäinen oppilaitos tai koulutuksen järjestäjä, ei myöskään yksittäinen alue.
Kilpailevat tasa-arvoiset instituutiot - alueet, korkeakoulut - tyytyvät mielellään yhteistyöhön pienimmän yhteisen nimittäjän tasolla. Yhteisjärjestely ja työnjako sisältää sen, että jonkun täytyy luopua jostakin. Silloin tarvitaan auttava käsi ylhäältä päin.
Myöskin Svenskfinlandin osalta sen käden tulee olla opetusministerin käden, elleivät ruotsalaisen koulutuksen yhteistyöjärjestäjä ja korkeakoulut voi tulla yksimielisyyteen keskenään.
Tähän mennessä he eivät ole voineet sitä. Se ei ole myöskään varmaa, että Ammatti 2020-ennuste tekee tehtävästä helpompaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
jatkoa...
Kuva on tunnepitoinen. Käyrä 16-21-vuotiaiden lukumäärästä joilla ruotsi on koulukieli nousee aluksi, mutta alkaa laskemaan jyrkästi vuoden 2011 jälkeen. Eläkeläisaallon määrä vaihtelee aloittain ja alueittain. Sama koskee näkymiä uusiin työpaikkoihin - ja silloin ei olla vaihtoehtoisia skenaarioita taloudellisesta kehityksestä edes huomioitu.
Koulutusta ei myöskään voida mitoittaa juuri teoreettisen koulutustarpeen mukaisesti. Tämä jälkimmäinen näyttää esim. kulttuurin osalta vähenevän voimakkaasti kaikilla tasoilla. Suosituksena on kuitenkin, että aloituspaikkoja vähennetään vain vähäsen.
Monissa aineissa täytyy ruotsinkielisen koulutuksen Suomessa saada erityislupa kansallisista periaatteista poiketen koskien opiskelijoiden vähimmäismäärää eri laitoksissa, mutta rajansa on kaikella. Koulutuksen laatu on riippuvainen tietystä vähimmäismäärästä.
Ennuste koulutustarpeesta vahvistaa vaatimuksia kehittyneeseen työnjakoon, tarvittaessa internettipohjaiseen apuun etäopetuksessa.
Erityisesti korkeakoulutasolla on sitävastoin tärkeätä lisätä liikkuvuutta Pohjanmaan ja Etelä-Suomen välillä. On tuskin mitään pätevää syytä mikä estäisi nuoria aikuisia 19-20 vuoden iässä opiskelemasta toisella paikkakunnalla.
Kansallisella tasolla on aivan liian monta aloituspaikkaa teknilliseen korkeakoulutukseen.
Tavoitteena on ottaa vähemmän opiskelijoita ja vahvistaa rahoitusta. Tavoite pitäisi olla kaksi kertaa enemmän rahaa opiskelijaa kohti vuonna 2015 vuoteen 2007 verrattuna.
Sitä taustaa vasten voi suositus Ammatti 2020 näyttää kiistanalaiselta. Siellä sanotaan nimittäen, että ruotsinkielisiä aloituspaikkoja jotka johtavat diplomi-insinööritutkintoon tarvitaan enemmän, ei vähempää.
Todella suuri tarve on joka tapauksessa instituuttitasolla. Elinkeinoelämän merkeistä päätellen on kyltymätön ammattitaitoisen henkilökunnan tarve tekniikan ja kommunikoinnin sektoreilla. Mutta miltä se näyttäisi jos 60 prosenttia vuosikerrasta omistautuisi sellaiselle?
Ennustetyö on vahvistanut sen, että ruotsinkielisellä koulutuksella Suomessa pitää olla painote korkeampaan koulutukseen, mutta myöskin, että on tarpeettoman monta opiskelupaikkaa ekonomeille ja valtiotieteilijöille.
Valitettavasti ei tieto tuo selvyyttä Turun hankenin asiassa.
JOHANNA WESTMAN
09-1253 254, [email protected]
"...että ruotsinkielisellä koulutuksella Suomessa pitää olla painote korkeampaan koulutukseen". Eikös tämä painote pitäisi olla ammattikoulutuksessa, jos on pulaa vaikka hoitajista? Vaativatko surut, että esimerkiksi suomenkielinen opettelee ruotsia, jotta voisi palvella heitä? Ja että ruotsinkielinen panostaa korkeampaan koulutukseen? Tämä on rasismia puhtaimmillaan.
"Ruotsinkielistä koulutusta ei tarvita ”ainoastaan” palvellakseen suomenruotsalaisia vaan ennenkaikkea antamaan maan ruotsinkieliselle väestölle oikeudenmukaisen mahdollisuuden elantoon ja urakehitykseen."
Tämäkin on todella loistava kohta: Ruotsinkieliselle väestönosalle on taattava hyvä elanto ja urakehitys!
Ruotsinkieliselle väestönosalle on taattava hyvä elanto ja urakehitys!
Tästä pitävät huolen ennenkaikkea YLE ja kaksikieliset yhteiskuntarakenteet. Tulonsiirtoa suomenruotsalaiselle vähemmän lahjakkaalle väestönosalle monien kansainvälisten tutkimusten valossa.
Aikaisemmin VR ja Helsingin liikennelaitos oli taattu työpaikka ruotsinkieliselle.
"Tämäkin on todella loistava kohta: Ruotsinkieliselle väestönosalle on taattava hyvä elanto ja urakehitys!"
Niinkö? Sääli vain ettei alkuperäisessä tektissä lue niin vaan:
"...... että maan ruotsinkieliselle väestölle annetaan OIKEUDENMUKAISET mahdollisuudet TOIMEENTULOON JA TYÖURAAN."
Hyvästä elannosta ja urakehityksestä ei JW puhu sanaakaan!
Kandeis osata ruotsia!
ref:
"Svenskspråkig utbildning behövs inte "bara" för att betjäna finlandssvenskar utan framför allt för att ge landets svenskspråkiga befolkning en rättvis möjlighet till utkomst och karriär."
Taas paljastui jutujn juoni Westmanin vuodatuksessa. Koko keinotekoinen kaksikileisyys on luotu ja varsinkin ylläpidetty surujen etuoikeutetun aseman varmsitamiseksi. Ei kielellisistä syistä¨, kuten svekot mainostavat.
Westman kehtaa kääntää koko asetelman vielä päinvasyoin, että surujen asema olisi muka huonompi kuin suomalaisten! Tyypillistä svekoröyhkeyttä taas...
Persu pettää aina.