Kysely isovanhemmille

Ilkeältä miniältä...

Olen aina tykännyt mieheni vanhemmista.
Ensimmäisellä tapaamisella mieheni äiti vaan halasi ja toivotti tervetulleeksi, ei siinä sitten jään murtamista tarvinnut hirveästi enää miettiä...=)
Olenkin pitänyt itseäni erittäin onnekkaana, kun on kuullut ja lukenut kaikenmaailman anoppi-tarinoita, että minulla on mukava anoppi jonka kanssa tulen hyvin toimeen.

Synnytin 2kk sitten, poikamme on mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi.
Vielä raskausaikana sanovat että kyllä ymmärtävät ettei voi koko ajan tulla käymään, ja että varmasti tarvitaan omaakin aikaa, ja synnärillä kun kävivät totesivat että me otamme sitten yhteyttä kun jaksamme vieraita jne, mutta..

Nyt ovat kerran viikossa tulossa käymään, ja pettyvät niin kamalasti jos minulla on muita suunnitelmia etten olisi pojan kanssa kotona kun olisivat tulossa, että olen jo parit menot heidän takia perunut.
Heistä on ihan itsestäänselvää että vähintää kerran viikossa pitää nähdä nyt että väkevät pojun kehittymistä!
Ja että heillä nyt jotenkin on "etuajo-oikeus" koska minun vanhemmillani on jo 3 lastenlasta....
He eivät oikein nyt ymmärrä että jos kaikki haluaisivat nähdä poikaamme kerran viikossa, meillä on sitten ohjelmaa 3 kertaa vikossa ihan vain sen takia (mieheni vanhemmat, isäni ja hänen vaimonsa, äitini ja hänen miehensä).
Ja tässähän ei ole mitään jossittelua periaatteessa, äitini ei vaan töiden takia pääse niin usein käymään, ja samoin isälläni.

Haluan kuitenkin myös tavata omia ystäviä, käydä siellä sun täällä...
Ja taloudellisen tilanteen taika olen viikonloput jo töissä.
Ei sitä jaksa joka päivä vieraita, ja tuntuu tosi tympeältä että on pakko perua tapaamisia kavereiden kanssa mieheni vanhempien takia.

Ja kun he lässyttävät niin pilusti..
Olen kyllä yrittänyt sanoa että sille ei talvi puhua tuin lapti puhuiti toitelle...

Voinko mitenkään jotenkin nätisti sanoa heille että ei tarvitse käydä ihan joka viikko.... ?
Yritin kyllä tänään jo vihjaista siihen tyyliin että kun joka päivä on joku meno ja viikonloput töissä, niin lepopäivät on ihan jees... En sitten tiedä menikö viesti perille =/

75

961

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • perhepiirissä

      Sano nätisti, että tänä viikonloppuna ei sovi, koska olette perheen kesken.
      Minulla on kolme lasta ja kaikilla on lastenlapsia. Mutta ei tule mieleenkään ravata kerran viikossa jokaisessa perheessä, johan siinä lasteni oma perherauhakin kärsii. Tapaan kyllä lastenlapsiani aika usein - he saattavat pistäytyä mummolassa. Mutta meillä kaikilla on oma perherauha ja puhelinkin on keksitty. Minun lapseni vielä innokkaasti kuvaavat lapsiaan ja antavat mummolaankin mielellään lapsestaan. Niitä voi sitten katsella ja ihastella pienokaisia eri ikäisinä. - Mutta se tärkein asia oli, että kyllä voit ihan hyvin sanoa, että ensi viikonloppuna teillä onkin muuta ohjelmaa (joskus pienet valkoiset valheet ovat ihan sallittavia).

      • Ilkeä miniä....

        Viikonlopuista tosiaan tietävät että minä olen töissä, joten tulevat arkena.
        Kun olen sanonut että meillä on muuta ovat niin kovin pettyneitä...
        Odotankin ehkä lähinnä että itse tajuaisivat että kerran viikossa kyläily on liian usein....
        Nyt tosin keksivät sen että voivat hakea miestäni ja poikaa heille kun olen töissä, niin saavat oikein hoitaakin poikaa.

        Ovatkin jo kovasti lähettämässä minut ja miestäni laivalle jotta saisivat hoitaa pojuu sen ajan, eivät jotenkin ymmärrä että vaikka olenkin väsynyt kun ei saa oikein öisin nukuttua, niin en minä nyt kahden kuukauden iässä jätä pojuu vuorokaudeksi hoitoon kenellekään!

        Täällä kun käyvät pitävät pojuu koko ajan sylissä, mieheni isä on kyllä välillä niin rasittava kun ei malttais antaa poikaa minulle syliin kun huutaa nälkäänsä... Ihmettelevät molemmat sohvalla että mikä nyt noin kovasti harmittaa ja kävelee sitten ympäri kämppää kun ovat vakuuttuneita siitä että on vain ilmavaivoja!
        Enkä oikein pidä siitä että käyvät makkarissamme, viimeeksikin huomattiin että oli jäänyt liukkari yöpöydälle =D
        Ja alusvaatteita lattialle jne....
        Ja kun eivät malta edes odottaa että jätkä on syönyt ennenkuin tulevat silittämään jos on ruokailu kesken kun tulevat, vaikka heidän edessä imetänkin, niin ei ole kivaa kun varsinkin anoppi tunkee sinne silittämään pojun päätä kun hän on tissillä!

        Huh, tästä nyt tulikin aikamoinen valitusvirsi...
        Asioita joihin en ehkä muuten kiinnittäisi niinkään huomiota, jos kävisivät harvemmin...

        (Ja juu, sanon kyllä nykyään suoraan että antakaa poju mulle, kun ei se huuda oikein muuta kuin märkää vaippaa ja tissikaipuuta, että jos ei rauhoitu papan sylissä se tahtoo vielä tissiä jne)

    • sama tilanne

      huoh. kuulostaapa tutulta!!! joka viikko vähintään kerran on nähtävä!! ärsyttävää... ja kyseessä mihen vanhemmat. niil kans eka ja mun vanhemmille viides ni ihan kun heen ei tarvis nähdä ku sillon tällön ku on nii monta.. ja anopin pitäs tietää ihan kaikki tytön elämästä. oli ihanaa kun oli koliikkivauva, ni olihan se nyt äidin huonoutta ku muksu huusi ja anna papan syliin ni rauhottuu, no niin varmaa, tosi törkeää kun oli ite ihan umpiväsy ja sit lytätään ihan täysin. tulin kans hyvin toimeen niin kauan ku ei lasta ollu. ovat ostamassa elokuva ja pelilippuja jotta pääsevät hoitaa... ja aina vähän aijaa vastaus jos ollaan jossain ettei mennä käymään heillä. eikä oikin ymmärrä että pidän melko tiukasti kiinni päikkäri ajoista, ollu aina väähän vaikee nukkuja, ei sängyssä päikkäreitä joten lähdetään aina kotiin vaunuileen (ne asuu kerrostalossa, jonka pihaan en tod jätä nukkuu) mut aina ne yrittää et laita sänkyyn, mut kun se ei vaan onnistu,,, sori en siis osaa sulle mitenkään avuks, mut tuli niin oma elämä mieleen!! ja sit näil viel ärsyttävä tapa kun tulevat, aina pitää tuoda likalle jotain. ok jos vaippoja ja ruokaa haluu tuoda, mut leuja ja vaatteita, mitä on ihan sikana ni tuovat... ja kauhee härdelli koko ajan lapsen ympärille, miljoona lelua ja sit on kivaa!! ikää siis 7kk joten ei tarvis ku pari leluukaan kerralla, tai menee ihan "sekasin" mut huh kun meillä on kivaa... muistan vaan ristiäistenkin järjestelyn, voi auta sitä touhua kun kaikkeen piti päästä mukaan. mut sori, oli vaan "kiva" lukea kohtalotovereista ja avautua itekin.. koita jaksaa, niin mäkin, tulevat taas tänään... ja suunnittelevat jo kaikkee älytöntä mitä voi tehdä ku isompi, esim viedä ruotsiin ja ympäri suomea sukuloida...

    • yxmuzi

      Jopas olet kova rientämään, vaikka sinulla on vastasyntynyt lapsi! Luulisi sinun ymmärtävän appivanhempiasi. Hehän ovat samanlaisia kuin sinä, mieli palaa baanalle.
      Koska sinulla on aikaa lapsellesi?

      • Ilkeä miniä...

        Olen poissa pojan luota 14h/viikko, sen verran mitä käyn töissä.
        Jos et huomannut isovanhemmat pettyvät jos poika ei ole kotona, koska käy kanssani ksvereiden luona jos niiitä haluan nähdä.

        Mutta turgaa selittää, aina löytyy joku joka tahallaan ymmärtää väärin jotta pääsee sanomaan pahasti.

    • sama tilanne

      multa meni ohi.. kuka on kova rientämään?

      • yxmuzi

        Hän, joka kirjoittaa näin: "Haluan kuitenkin myös tavata omia ystäviä, käydä siellä sun täällä...
        Ja taloudellisen tilanteen taika olen viikonloput jo töissä.
        Ei sitä jaksa joka päivä vieraita, ja tuntuu tosi tympeältä että on pakko perua tapaamisia kavereiden kanssa mieheni vanhempien takia."

    • Pysy kotona

      Kuka lasta hoitaa, jos jo nyt jätät hänet muille ja mnenet töihin viikonloppuna!
      Ei ihme, että appivanhemmat ovat hädissään.
      Miten oletkin parikuisen lapsen elinaikana jo kerinnyt tavata omia ystäviä, jopa peruuttanut menoja appivanhempien takia, ja olet käynyt "siellä ja täällä."
      Lapsen paikka on kotona omassa kopassaan, tasaisessa elämänmenossa.
      Etkö ymmärä ajatella, että sinun "on pakko perua tapaamisia kavereiden kanssa" oman pienen vauvasi takia!

      Tämä aloitus on provo. Jollei ole, niin appivanhemmat ovat aivan oikeasssa.

      • Ilkeä miniä....

        "Pysy kotona"...
        Sinä olet varmaankin provo?
        Ei kai kukaan oleta että lapsen kanssa on pakko istua ktoona tapaamatta muita ihmisiä 24/7?
        Ja onko se nyt niin kamalaa että lapsen oma isä viettää aikaa pojan kanssa kahdestaan?
        Mitä se sanoo appivenhempien luottamuksesta jos olisivat "hädissään" sen takia että heidän aikuine poikansa on yksin kotona oman poikansa kanssa?
        Minä voin, ja saan, käydä ystävien luona lapseni kanssa.

        Ja vielä kerran, appivanhemmat ei ole hädissään, he vain haluavat nähdä pojuu mahdollisimman usein, ja heidän mielestään kerran viikossa on kohtuullista, ja minusta liian usein.

        Tiedän että tämä selitykseni on ihan turha, ja että sinä olet sama ihminen joka kirjoitti nim. "yxmuzi", ja sulla ei ole parempaa tekemistä kuin trollaaminen ja motkottaminen netissä.
        Tai sitten sinulla on luetun ymmärtäminen vakavasti hukassa.

      • yxmuzi
        Ilkeä miniä.... kirjoitti:

        "Pysy kotona"...
        Sinä olet varmaankin provo?
        Ei kai kukaan oleta että lapsen kanssa on pakko istua ktoona tapaamatta muita ihmisiä 24/7?
        Ja onko se nyt niin kamalaa että lapsen oma isä viettää aikaa pojan kanssa kahdestaan?
        Mitä se sanoo appivenhempien luottamuksesta jos olisivat "hädissään" sen takia että heidän aikuine poikansa on yksin kotona oman poikansa kanssa?
        Minä voin, ja saan, käydä ystävien luona lapseni kanssa.

        Ja vielä kerran, appivanhemmat ei ole hädissään, he vain haluavat nähdä pojuu mahdollisimman usein, ja heidän mielestään kerran viikossa on kohtuullista, ja minusta liian usein.

        Tiedän että tämä selitykseni on ihan turha, ja että sinä olet sama ihminen joka kirjoitti nim. "yxmuzi", ja sulla ei ole parempaa tekemistä kuin trollaaminen ja motkottaminen netissä.
        Tai sitten sinulla on luetun ymmärtäminen vakavasti hukassa.

        Nimimerkki "Pysy kotona" ei ole sama henkilö kuin minä.

      • pienet askeleet
        Ilkeä miniä.... kirjoitti:

        "Pysy kotona"...
        Sinä olet varmaankin provo?
        Ei kai kukaan oleta että lapsen kanssa on pakko istua ktoona tapaamatta muita ihmisiä 24/7?
        Ja onko se nyt niin kamalaa että lapsen oma isä viettää aikaa pojan kanssa kahdestaan?
        Mitä se sanoo appivenhempien luottamuksesta jos olisivat "hädissään" sen takia että heidän aikuine poikansa on yksin kotona oman poikansa kanssa?
        Minä voin, ja saan, käydä ystävien luona lapseni kanssa.

        Ja vielä kerran, appivanhemmat ei ole hädissään, he vain haluavat nähdä pojuu mahdollisimman usein, ja heidän mielestään kerran viikossa on kohtuullista, ja minusta liian usein.

        Tiedän että tämä selitykseni on ihan turha, ja että sinä olet sama ihminen joka kirjoitti nim. "yxmuzi", ja sulla ei ole parempaa tekemistä kuin trollaaminen ja motkottaminen netissä.
        Tai sitten sinulla on luetun ymmärtäminen vakavasti hukassa.

        Minusta tämä teidän taloudellinen tilanteenne kertoo melko löyhästä
        talouden hallinnasta.
        En voi ymmärtää mistä syystä teidän taloutenne on noin kuralla .

        Kuuluko äidin hankkia talouteen rahaa lapsen ollessa 2kk ?
        Ei vaan silloin tulisi isän hoitaa lisäansiot tai muulla konstein hankkia
        lainaa jotta teidän perheessä voitaisiin viettää normaalia äitiysvapaata.
        Ei kannata naisten talloa lakisääteisiä etujaan siirtymällä liian varhain
        työelämän piiriin.
        Äidin kuuluisi ruokkia lapsi kun sellainen mahdollisuus on lapselle
        tarjolla.

        Ymmärrän vallan hyvin sinun äitinä tarvitsevan lepoa mutta sitähän sinulla
        on saatavilla kun miehesi on jakamassa vastuuta lapsenhoidossa ?

      • Ilkeä miniä...
        pienet askeleet kirjoitti:

        Minusta tämä teidän taloudellinen tilanteenne kertoo melko löyhästä
        talouden hallinnasta.
        En voi ymmärtää mistä syystä teidän taloutenne on noin kuralla .

        Kuuluko äidin hankkia talouteen rahaa lapsen ollessa 2kk ?
        Ei vaan silloin tulisi isän hoitaa lisäansiot tai muulla konstein hankkia
        lainaa jotta teidän perheessä voitaisiin viettää normaalia äitiysvapaata.
        Ei kannata naisten talloa lakisääteisiä etujaan siirtymällä liian varhain
        työelämän piiriin.
        Äidin kuuluisi ruokkia lapsi kun sellainen mahdollisuus on lapselle
        tarjolla.

        Ymmärrän vallan hyvin sinun äitinä tarvitsevan lepoa mutta sitähän sinulla
        on saatavilla kun miehesi on jakamassa vastuuta lapsenhoidossa ?

        Vastasin sinulle alempana jo, mutta vastaan tähänkin.
        Mieheni on päivisin yliopistolla, viimeistelee tohtorin väikkäriään.
        Valitettavasti hän ei saa siitä rahaa, ja jos menisi töihin ei saisi kirjoitettua väikkäriään.
        Se joka rahaa voi ansaita, niitä myös ansaitsee.

        "Minusta tämä teidän taloudellinen tilanteenne kertoo melko löyhästä
        talouden hallinnasta."
        Hyvää aukoa päätään kun ei tiedä mistään mitään.
        Onhan se tottakai näin, että sinä olet oikeassa, ja se että saan nyt käteen 500e/kk vähemmän ei vaikuta mitenkään asiaan?
        Tottakai hyvässä taloudessa on aina se vähintään 500e joustovaraa, turhaa rahaa jota olisi voinut laittaa vaikka säästöön?
        Sossusta en saa mitään ennekuin myyn auton pois, ja autoa en aio myydä koska sitten ei ainakaan päästä isovanhempien luokse käymään, ei minun vanhempien eikä todellakaan mieheni vanhempien luokse. Eikä juuri mihinkään muuallekaan......
        Mutta juu, äitiys/vanhempainrahani 1100e, josta menee verot 20%, lisänä saan asumistukea 100e ja lapsilisä 100e. Mieheni saa käteen 400e.
        Vuokra on 600e.
        Sitten on vakuutukset, sähkö, puhelin, netti ym ym....
        Joo, emme vaan osaa taloutta hoitaa....
        Jokaisellahan on varaa menettää 500e tuloistaan milloin vaan ilman että tuntuisi missään!

    • sama tilanne

      mä oon nyt ihan ymmälläni tän jutun saamast suunnasta, noi ei todellakaan tajua mitä on kun isovanhemmat tuuppaa liikaa mukaan elämään! kyllä mä kans haluan ja aion pitää myös ystävät elämässä ja käydä heen luona lapseni kanssa. miks pitää vaan olla kotona? meillä ei tyttö oo kertaakaan ollu kipeenä ja tykkää kun mennään kylään missä kans lapsia, niinku kaikilla mun kavereilla jo on. voisin silti käydä lapsettomien luonakin.. ja tosiaan, joidenkin meistä on pakko mennä töihin jo aikasessa vaiheessa....

      • Ilkeä miniä...

        Sama tilanne: Varmasti sama tyyppi joka kirjoittaa nyt siitä miten laiminlyön lastani ja isovanhemmat tekevät oikein kuin valvovat touhujani.
        En jaksa edes välittää, vaikka automaattinen reaktio kuitenkin on puolustautua, vaikka tietääkin ettei ole tehnyt mitään väärin.

        En olisi yllättynyt vaikka kyseessä on sama ihminen joka käy päiväkotipalstalla saarnaamassa siitä miten on huono äiti jos menee töihin kun lapsi on alle 3v, että jossain on jotain pielessä jos raha on tärkeämpi kuin suhde lapseen yms...

        Noh, jos nyt toin edes hetkeks sisältöä jonkun elämää sillä että pääsi purkaamaan tuntojaan ja pätemään, niin olen kai tehnyt päivän hyvän työn ja voin olla tyytyväinen itseeni =D

      • Aikuisten äiti
        Ilkeä miniä... kirjoitti:

        Sama tilanne: Varmasti sama tyyppi joka kirjoittaa nyt siitä miten laiminlyön lastani ja isovanhemmat tekevät oikein kuin valvovat touhujani.
        En jaksa edes välittää, vaikka automaattinen reaktio kuitenkin on puolustautua, vaikka tietääkin ettei ole tehnyt mitään väärin.

        En olisi yllättynyt vaikka kyseessä on sama ihminen joka käy päiväkotipalstalla saarnaamassa siitä miten on huono äiti jos menee töihin kun lapsi on alle 3v, että jossain on jotain pielessä jos raha on tärkeämpi kuin suhde lapseen yms...

        Noh, jos nyt toin edes hetkeks sisältöä jonkun elämää sillä että pääsi purkaamaan tuntojaan ja pätemään, niin olen kai tehnyt päivän hyvän työn ja voin olla tyytyväinen itseeni =D

        Älähän välitä ilkeilystä. Joku saa sivaltamisesta tyydytystä, joten sivuutetaan ne olkaa kohauttamalla.

        En ole mummo, mutta mummoikäinen kuitenkin. Mielestäni ymmärrän molempia osapuolia eli siis sinua ja tuoreita isovanhempia.

        Isovanhemmat ovat iloisia ja innoissaan ja kiinnostuneita pienestä. Se on hyvä asia, mutta voi olla että käyvät vähän ylikierroksilla. Liika on liikaa jos siltä tuntuu.

        Pidä ihmeessä lasta rakastavat ja hänestä innostuneet isovanhemmat verkostossasi. Se koituu vielä kaikkien iloksi ja hyödyksi.

        Mutta pidä kiinni myös omista "rajoistasi". Koeta ohjata lempeällä, mutta varmalla otteella heitä käymään sen verran kuin se sinulle ja teille perheenä sopii.

        Jos sinulla on muuta menoa tai vain haluat olla kotona perheen kesken sano neutraalisti ja selittelemättä, että nyt ei onnistu vierailu, mutta olis tosi kiva jos tulisitte silloin tai silloin eli ehdotat paria ajankohtaa, jotka sinulle kävisivät.

        Jos he ovat pettyneitä (niinkuin varmasti ovat, koska ovat kovin tohkeissaan pienestä) ole aikuinen ja kestä heidän pettymyksensä tyynesti. Suo heille pettymys äläkä ahdistu itse. Harjoittele.

        Ja käykää ihmeessä appeloiden luona ja jos et itse aina halua tai ehdi niin mies ja lapsi kylään.

        Teillä on hyvät lähtökohdat ja oiva mahdollisuus saada lapselle läheiset isovanhemmat. Nyt vaan pientä hienosäätöä niin hyvä tulee.

    • Pysy kotona

      Kahdessa kuukaudessa on 60 päivää. Niinä päivinä sinä olet tavannut kavereita, peruuttanut tapaamisia, vastaanottanut appivanhemmat moneen kertaan, käynyt työssä 14 tuntia , viikonloppuisin, ja katsot nyt, että lapsella ei ole mitään hätää, sillä hän on isän kanssa kotona, kun sinä menet muualle. Ilmeisesti vauva on pulloruokinnassa.

      Tunteeko lapsi sinut vielä?

      Enkä ole yxmutsi vaan isoäiti, joka on ihan aidosti sitä mieltä, että lapsen paikka on kotonaan omassa kopassa ja äidin paikka on samassa huushollissa, lasta hoitamassa. 3-vuotias on huomattavasti valmiimpi olemaan muiden hoivissa kuin kahden kuukauden ikäinen.

      Ihmettelen, miten taloudenpitosi sujuu, kun jaksat olla noin paljon liesussa. Monilla nuorilla äideillä päivät menevät lasta hoivatessa ja syöttämisessä muutaman tunnin välein. Lapsi tuo mukanaan uusia vaatimuksia elämään. Ne on opittava hoitamaan eikä sanoa, että on "oikeus" siihen ja tähän. Lapsellakin on oikeus olla tasaisessa elämänrytmissä vanhempiensa kanssa.
      En toki ole sitä mieltä, että appivanhempien tulisi olla kaiken aikaa tulossa tai menossa. Puhelinkin on olemassa, jos asiaa on.

      • Aikuisten äiti

        Olen samaa mieltä siinä, että pikkuiselle vauvalle on hyväksi jos saa olla enimmäkseen kotona.

        Mutta siinä olen eri mieltä, että aloittajan kirjoituksista voisi päätellä yhtään mitään huolestuttavaa. Toki jossakin on hyvä käydä - myös vauvan kanssa.

        Ja viikonlopun työssäkäynti ei ole huono juttu, jos ja kun vauvalla on hyvä isä, joka hänestä huolehtii.

    • Liina Anniina

      Luin nuo alemmat viestisikin.
      Sori, mutta kuulostat pikkaisen niuholta... et taida käsittää että ensimmäinen lapsenlapsi voi isovanhemmille olla ISO juttu.
      Ymmärrystä kehiin. Ei elämä voi olla enää samanlaista kuin ennen lapsen syntymää suhteessa miehen vanhempiin.
      Pakosta he tulevat lähemmäksi.
      Lapsenlapsi on heille rakas, eikö se sinusta ole kiva.
      Minä en pidä noin tarkkaa rajaa, ja so what, jos ohimennen käyvät makkarissani ja näkevät jonkun liukkarin... siinäpähän näkevät ja omalla vastuullaan ovat menneet.

      Kyllä se isovanhemmuus on ihan toinen juttu ja suhde kuin olisi naapurin erkin ja arjan kanssa... Lapsen Mummo ja Pappa on tärkeitä asioita.
      Minusta on kiva että ovat lasten elämässä tiiviisti, se on rikkautta!
      Olisi tosi köyhää alkaa niuhottamaan ja mikroskoopilla vetelemään rajoja. Kyllä alle vuoden ikäiselle kuuluukiin puhua lapsenkielellä lässyttäen ja äänenpainoa käyttäen huomiotaherättäväksi.... se on tutkitusti huomattu kehittävän puhekieltä lapsella, niin ihmeelliseltä kuin kuulostaakin.
      Taidat vahtia ihan liikaa, mutta menee kai vielä sen piikkiin että synnytyksestä on niin vähän aikaa.
      Ehkä pystyt ottamaan löysemmin myöhemmin, kun elimistö ja hormonit tasapainottuvat entiselleen.

    • Ilkeä miniä...

      Vau, mitä palautetta....
      No, sanoin etten lähtis selittämään mutta ei auta, tässä minä kuitenkin olen.
      A) Ei ole mukavaa että joudun menemään viikonloput töihin, en tekisi sitä ellei olisi pakko, mutta kun mies on työtön minimirahalla ja omat tulot nyt tippui 700e kun ei saa enää palkkaa, niin ei auta.

      B) Myös minun vanhemmat haluaisivat olla yhtä paljon meillä, kuten jo sanoin. Minulle myös on mukavaa tavata vanhempiani, ennen vauvaa tapasin omiani 2-4krt/KK, mieheni vanhempia nähtiin kolmen kuukauden välein.
      Jos näkisimme kaikkia, olisi jo siitä ohjelmaa 3pvä/viikko. Niitä ei jaksa kaikkia samana päivänä kuitenkaan...
      Mutta on siis ookoo että suhteeni minun vanheempiin kärsii.

      C) Kuten sanoin, ei joka päivä jaksa ohjelmaa. La-su menee töissä, koska minun on pakko, 1 päivä on kauppapäivä, parina päivänä haluan käydä jossain jonkun luona jolloin vuorottelen ystäviä ja sukulaisia, toki en aina käy jossain vaan meille voi tulla vieraita. Haluan nähdä veljiäni ja heidän perheitä, ja mieheni sisko on tervetullut viers kuten myös mieheni veli joka on pojumme kummi. Myös toista kummia olisi joskus mukavaa nähdä.

      D) Ääni voi olla niin siirappinen kuin vain haluaa, kunhan puhuu normaalisti. Ei talttr kolvata kiljaimia, miten lapsen pitäisi tietää onkä hänellä solmia vai sormia?

      E) Miten lapsi kärsisi siitä että käy kanssani paikoissa joissa hän on huomion keskipisteenä?

      F) Lapseni syö pullosta vain kun olen töissä.

      G) Isovanhemmat yrittävät että jättäisimme pojun jopa vuorokaudeksi heille, ja maksaisivat koko lystin. Tähän emme suostu koska haluamme hoitaa pojua itse.

      Ja kodinhoito sujuu kyllä kiitos mukavasti, enhän minä ole vuorokauden ympäri pojun kanssa poissa, ja ehtii tekemään vaikka mitä kun hän nukkuu, siivota, leipoa ja laittaa ruokaa.

      Ja tosiaan, miksi yhdet isovanhemmat olisivat tärkeämmät kuin toiset?
      Ja miksi lapsen elämässä ei saisi olla muita tärkeitä, kuten sedät, enot ja tädit?
      Ja miksi ei saisi olla niitä läheisiä, minun ystävät ja serkut ym, jotka miusta pitävät, välittävät ja myös pojusta? Ja haluavat nähdä...

      Kyllä se vaan on niin, että yhdet eivät voi joka viikko käydä, vaan pitäävät oppia ymmärtämään että meillä on muutakin elämää, kuin miettiä että milloin he haluavat tulla käymään.
      Ei ole kivaa kun vierailut tuntuvat pakkopullalta, kun kyseessä tosiaan ihmisiet joiden luona olen ielelläni vieraillut, ja mieellläni pyytänyt ennen kylään, ksoka todella pidän heistä.
      Mutta miksi olisi pakko nähdä nyt heitä useammin kuin omia vanhempiani?

    • Kateellinen väsynyt.

      Duracell-pupu!

    • mummikka

      Minulla on kolmevuotias lapsenlapsi, toinen syntyy keväällä. Olemme alusta asti pyrkineet tapaamaan joka viikonloppu tyttäreni perhettä, myös he haluavat niin. Vuorotellen he tulevat meille syömään ja me menemme heille iltapäiväkahville. Lapsi muuttuu niin nopeasti, että on ihanaa olla jatkuvasti mukana hänen kehityksessään.
      Ei niiden vierailujen tarvitse olla mitään kokopäivä juttuja, vaan piipahdetaan tunti tai kaksi, se on siinä. En kyttää onko heidän huushollinsa siivottu, enkä änkeä makuuhuoneisiin tai muihin yksityisiin paikkoihin. Lapsen tapaaminen on tärkein. Vävypoika on mukava ja ottaa meidät aina kivasti vastaan, vaistoaisin kyllä, jos olisimme rasittavia. He ilmoittavat aina etukäteen, mitä haluavat syödä kun tulevat, ja se sopii minulle hyvin, koska on mukava tehdä mieleistä ruokaa, jota vain äidit osaavat tehdä :)
      Tietenkin on mahdotonta järjestää niin, että tapaisimme viikoittain. Nytkin heidän kesälomareissunsa vei heidät ympäri suomea, että tapasimme kesäkuussa ja sitten vasta elokuussa. Mutta nyt on taas elämä palannut arkeen ja mummi ja vaaritapaamiset toimii.

      Otetaan vähän joustoa ja suvaitsevaisuutta peliin niin sopu säilyy ja kaikilla hyvä mieli. Jos annetaan isovanhemmille tunti tai kaksi viikosta lapsen tapaamiseen, niin viikkoon jää vielä vaikka kuinka monta tuntia liehua lapsen kanssa sinne ja tänne:

    • järkeä mummoiluun

      Yleensä parikuukautisen vauvan äiti on aika sidoksissa vauvaansa, eikä järjestele menoja.

      Vauvan syöttö- ja nukkumarytmi voi olla hakusessa ja vauvan hyvinvoinnin kannalta rauhallinen kotiympäristö on paras ilman sen kummempia hälinöitä ja vieraita ihmisiä. Usein parikuinen vauva on vielä rintaruokinnassa, joten sekin rajoittaa äidin menoja. Jos taas välillä häntä syötetään pullosta niin eri juttu.

      Kaksikuukautisen vauvan äiti ei yleensä ole työssä - hänhän saa äitiyspäivärahaa ja lapsilisää (mahdollisesti vielä asuntotukea)
      Jos isä on työtön, onhan hänellä työttömyyskorvaus.
      Ja jos rahat ei riitä elämiseen, sossun tuki?

      Ja nuori perhe vasta lapsen synnyttyä yrittää saada perherytmistä kiinni ja pitää tärkeänä viettää aikaa perheen kesken, ei siinä normaalisti pyöri ympärillä koko ystäväpiiri eikä isovanhemmat. Yleensä vieraat kuitenkin soittavat ja sopivat vierailulle tulosta - näin kännyköiden aikaankin. Ei ole enää tapana piipahtaa ennenvanhaan ihan noin vaan ja kutsumatta kylään.

      Enkä minä ole hoidattanut ihan pieniä vauvoja äidilläni tai anopillani, eivätkä he ole edes tarjoutuneet ottamaan sylivauvoja hoitoonsa. Nyt isompana me mummot ja vaarit saamme iloksemme näitä kullannuppuja vieraaksemme päiväseltään joskus jopa yöksi. Se on piristävää meille ja vanhemmilleen joskus ihanaa saada leikkiä nuorta paria.

      • Ilkeä miniä...

        No, puolustaudun vähän lisää:
        Lapset ei ole minulle mitään uutta, olen koulutukseltani lastenhoitaja. Anteeksi, lähihoitaja, erikoistunut lasten ja nuorten ohjaukseen.
        Ikää minulla on 29v.
        Ylpeys ei anna periksi, sossuun en mene.
        Tekemällä töitä 6h/pvä la-su saan saman rahan kuin sossulta saisin, ja ylepyteni säilyy.
        Mitä väliä sillä on syökö vauva kotona vai ystävieni luona kun rinnaltani kuitenkin syö eikä nyt kuitenkaan kamalasti kiinnitä vielä huomiota siihen että missä hän on?
        Eikö tärkein kuitenkin ole että hän on minun kanssani?

        Muttamutta, hassua miten on mielenkiintoisempaa nyt arvostella minua, kuin ottaa kantaa alkuperäiseen kysymykseen:
        Miten saisin nätisti sanottua mieheni vanhemmilleni että en jaksa nähdä heitä viikottain?
        Miehenikään ei jaksa, niinkuin jo sanoin ollaankin nähty ennen todella harvoin, nytkin kun käyvät mieheni yleensä pelaa tietokoneella sen ajan mitä he ovat täällä, koska hän ei jaksa heidän hössötystään...

    • omallevauvanparas

      Siis mitä ihmettä? Parikuisen kanssako pitää pysyä kotona??

      Poikani on tällä hetkellä 3kk. Olemme alusta asti olleet paljon menossa pienen kanssa. Samana päivänä kun hänet kotiin saimme (3vk ikäisenä) otimme hänet mukaan kauppaan ja hän nukkui tyytyväisesti koko matkan. Joka päivä olemme ulkona, joko käymme parin tunnin vaunulenkillä, kaupungilla ostoksilla, mammatreffeillä, perhetreffeillä, tapaamme ystäviäni, sukulaisia tai käymme vaan kahvilla ja katselemme maailman menoa.

      Vauva on valitettavasti pulloruokinnassa koska ei koskaan oppinut imemään muuta kuin pullosta. Hänelle ei kelpaa kuin huoneenlämpöinen maito joten ei tarvitse mikroa kaupungilla etsiä.

      Oma äitini (ensimmäistä kertaa isovanhempi) sanoo että vauvan kanssa on hyvä ulkoilla. Ainoastaan jos sataa olemme olleet koko päivän kotona ja joskus muutenkin jos edellinen päivä on ollut täynnä ohjelmaa (esim ristiäiset).

      Mina väitän että vauvani nauttii tästä. Hänellä oli vaikea alku ja oli viikkoja sairaalassa syntymänsä jälkeen mutta nyt on täysin terve. Kaupoilla on jännittävää kun on paljon värejä ja esineitä katsottavana ja silmät suurena katselee :) Poikani ei koskaan itke ja on erittäin akttivinen ja nauravainen. Neuvolan mukaan kehittyy keskivertoa nopeammin. Muita vauvoja hän katselee ja koskettelee lattialla ja nauraa, sama ilo jatkuu vauvarytmiikkatunnilla. Kun nälkä yllättää hän ei huuda eikä itke vaan vähän vaikeroi jolloin otan syliin ja syötän. On siis erittäin tyytyväinen ja iloinen vauva.

      Kotona teen joka päivä seuraavat askareet: Tyhjennän, täytän ja panen tiskikoneen päälle, Pyykkään yhden koneellisen, siivoan keittiön ja tiskaan vauvan pullot käsin, ulosmennessä vien roskat. Petaan vauvan ja oman sänkyni ja siistin makuu- ja olohuonetta. Imuroin 2-3krt/viikko. Yleensä aamupäivällä kun vauva on ekoilla päikkäreillä. Tai sitten hän leikkii itsekseen leikkimatolla olohuoneessa missä hän näkee minut missä huoneessa ikinä olenkin. Sen jälkeen ulkoilemme tai leikimme yhdessä tai lorutellaan.

      Illalla kun vauvan isä palaa töistä vietämme aikaa yhdessä kotona tai isä hoitaa hetken että pääsen salille kuntoilemaan (kuntosali vieressä joten tähän menee n.1h). Joskus äitini (asuu 450km päässä) vierailee luonamme 3-4pv tai minä ja vauva kyläilemme hänen luonaan muutaman päivän jolloin ajan vauvan kanssa sinne. Vauva nukkuu koko matkan ja herää kerran pari syömään.

      Vauvani ei ole koskaan stressaantunut tai hermostu vaikka olemme paljon liikkellä. Molemmat nautimme siitä ettemme ole vain 4 seinän sisällä. Ja miten voisi olla vauvalle stressaavaa tavata muitakin ihmisiä jotka heitä rakastaa.

      Mieheni vanhemmat asuvat lähellä ja yleensä käymme näyttämässä vauvaa n. kerran viikossa. Jos ei huvita, ei mennä. Mieheni vanhemmat haluavat nähdä vauvaa mutta eivät tyrkytä itseään meille tai koko ajan pyydä meitä sinne. Ja koska he eivät sitä vaadi niin tykkäämme käydä koska vauva on heille rakas.

      Ihan turhaan sua ap täällä mollataan, minusta on surullista kun jotkut äidit eivät uskallaudu kotinsa ulkopolelle vauvan kanssa. Varsinkin jos on niin hyvin asia että voi imettää niin lähteminen on helpompaa kun ei tarvitse pakkailla pulloja mukaan vaan oi vaan etsiä rauhallisen paikan että voi ottaa maitobaarin esiin.

      Eikä lapsi siitä kärsi että teet muutaman tunnin töitä, päivastoin tutustuu myös isäänsä. Taitaa olla sinulla kovemoi ikävä häntä kuin hänellä paha olla isänsä kanssa.

      Minä en todellakaan ole mikään superäiti, eikä kotini ole tiptop. Mutta jos vauvani hynyilee ja on iloinen niin hän on onnellinen ja tyytyväinen arkeemme.

      • Vauvaa hoitanut

        Oletko tosiaan vain 3 kk ikäisen lapsen äiti? Minun vauvani ei vielä tuossa iässä osannut leikkiä lattialla ja kosketella toisia vauvoja ja katsoa maailmaa silmät suurina! Minun vauvani nukkui suurimman osan päivästä ulkona vaunuissa. Hän ei vielä tuossa vaiheessa kaivannut eityisiä leikkejä.
        Hänen elämänsä koostui säännöllisistä ruokailu- ja vaipanvaihtohetkistä ja rauhallisesta nukkumisesta. Hän ei edes pitänyt siitä, että vaunuja työnnettiin,, niin että kademielin seurasin toisia äitejä vaunuineen. Minun vauvani pillastui huutamaan, jollei saanut nukkua rauhassa.
        Omasta kunnostani pidin huolta mm. siten, että nukuin tarpeeksi enkä todellakaan imuroinut joka toinen päivä pientä kotiamme, sillä se pysyi kunnossa vikkottaisella siivouksella, johon miehenikin osallistui.
        Imetysaikana oli pakko olla aina vauvan lähettyvillä, koska hänelle ei pullomaito kelvannut. Myöhemmin, kun pulloa oli kokeiltu, loppui imettäminen kokonaan, koska pulloruokinta oli vauvan mielestä vaivattomampi tapa.
        Jos imetystä ei jatketa säännöllisesti maidon eritys loppuu.
        Minun lähettyvilläni ei ollut kuntosalia, joten kävin vain pururadalla.

        Vauvaani ei pidetty lattialla, ennen kuin hän alkoi kiinnostua ympäristöstään, osasii olla vatsallan ja kääntyillä itse.

        Muuten - eikö miehesi olekaan työtön?

      • jakka
        Vauvaa hoitanut kirjoitti:

        Oletko tosiaan vain 3 kk ikäisen lapsen äiti? Minun vauvani ei vielä tuossa iässä osannut leikkiä lattialla ja kosketella toisia vauvoja ja katsoa maailmaa silmät suurina! Minun vauvani nukkui suurimman osan päivästä ulkona vaunuissa. Hän ei vielä tuossa vaiheessa kaivannut eityisiä leikkejä.
        Hänen elämänsä koostui säännöllisistä ruokailu- ja vaipanvaihtohetkistä ja rauhallisesta nukkumisesta. Hän ei edes pitänyt siitä, että vaunuja työnnettiin,, niin että kademielin seurasin toisia äitejä vaunuineen. Minun vauvani pillastui huutamaan, jollei saanut nukkua rauhassa.
        Omasta kunnostani pidin huolta mm. siten, että nukuin tarpeeksi enkä todellakaan imuroinut joka toinen päivä pientä kotiamme, sillä se pysyi kunnossa vikkottaisella siivouksella, johon miehenikin osallistui.
        Imetysaikana oli pakko olla aina vauvan lähettyvillä, koska hänelle ei pullomaito kelvannut. Myöhemmin, kun pulloa oli kokeiltu, loppui imettäminen kokonaan, koska pulloruokinta oli vauvan mielestä vaivattomampi tapa.
        Jos imetystä ei jatketa säännöllisesti maidon eritys loppuu.
        Minun lähettyvilläni ei ollut kuntosalia, joten kävin vain pururadalla.

        Vauvaani ei pidetty lattialla, ennen kuin hän alkoi kiinnostua ympäristöstään, osasii olla vatsallan ja kääntyillä itse.

        Muuten - eikö miehesi olekaan työtön?

        missä kohtaa lukikaan että mies on työtön..?

      • Vauvaa hoitanut
        jakka kirjoitti:

        missä kohtaa lukikaan että mies on työtön..?

        Letka on pitkä, joten en helposti paikkaa löytänyt. Mutta jos kirjoittaja on ketjun aloittaja, niin 2.10. klo 23.26 hän kertoo miehensä elävän minimityöttömyyskorvauksella.
        Provoissa yleensä kerrotaan asioita, jotka eivät pysy mielessä.

        Pikkuvauvan elämää ei voi rasittaa jatkuvalla kuljettamisella paikasta paikkaan.
        Rauhaton elämä ei vauvalle ole terveellistä. Mutta jos aloittaja on tosissaan kulkija luonnoltaan, niin pakkohan lapsen on sitten vain sopeutua. Ehkä kulkeminen joillakin on jo geeneissä.

      • Ilkeä miniä...
        Vauvaa hoitanut kirjoitti:

        Letka on pitkä, joten en helposti paikkaa löytänyt. Mutta jos kirjoittaja on ketjun aloittaja, niin 2.10. klo 23.26 hän kertoo miehensä elävän minimityöttömyyskorvauksella.
        Provoissa yleensä kerrotaan asioita, jotka eivät pysy mielessä.

        Pikkuvauvan elämää ei voi rasittaa jatkuvalla kuljettamisella paikasta paikkaan.
        Rauhaton elämä ei vauvalle ole terveellistä. Mutta jos aloittaja on tosissaan kulkija luonnoltaan, niin pakkohan lapsen on sitten vain sopeutua. Ehkä kulkeminen joillakin on jo geeneissä.

        Fiksumpi ihminen olisi huomannut että "omallevauvanparas" kirjoittaja on eri kuin minä, aloittaja.
        Vai voiko mielestäsi olla olemassa vain yksi vauvan äiti jonka mielestä ei tartte istua kotona koko ajan?

    • m a m m y

      Kirjoitit tosi nätisti ja asiantuntevasti 'omallevauvanparas'
      Olet fiksu nykyäiti ja oli kiva lukea tekstisi.

      Minä olen jo mummoiässä ja suurperheestä lähtöisin. Omia lapsia on kolme ja meillä jo vanha mummo painotti aina, että vauvan pitää saada olla rauhassa ja pois hälinästä. Sekin asia on muuttunut, koska perheet ovat pieniä ja ei olla niin suvun ympäröimiä jokapäiväisesti. Eihän sitä pienen vauvan kanssa tarvitse kokonaan eristäytyä muulta maailmalta - tietenkin nuoret vanhemmat ovat yhteydessä ulkomaailmaan joko ystäviinsä, sukulaisiinsa tai käyvät muissa riennoissa jne.

      Mutta se on pointi, että nuoripari on nyt perhe ja he luovat puitteet yhteiseloon, johon nivoutuu se muu maailma, ihmiset, työt, harrastukset ja vapaa-aika.
      Kaikkea hyvää nuorelle perheellenne jatkossa.

    • - kiristys - uhkailu

      Sopikaa niin että mennessänne sen kauppareissulle, viette kaupassa olon ajaksi lapsen isovanhemmille. Eikös siitä tule 1-2 tuntia?
      Voitte kahvitella tai syödä samalla...
      Enempää aikaa ei ole pakko siellä viettää, nopea "luovutus" ja haku.

      Lapselle on ihan hyvä muutkin säännölliset ja läheiset suhteet kuin vanhempiin.
      Tietysti selkeänä "runkona" tuo vie mahdollisuuden käyttää lasta pelinappulana, tarjota ostoksesi tai kiristää. Nämä niin yleisiä, että selkeä tämä.

      • -KIRISTYS -UHKAILU

        Voitte kahvitella tai syödä samalla...
        SIIS KAUPPALIIKKEEN LUONA EI ISOVANHEMMILLA.

      • Ilkeä miniä...
        -KIRISTYS -UHKAILU kirjoitti:

        Voitte kahvitella tai syödä samalla...
        SIIS KAUPPALIIKKEEN LUONA EI ISOVANHEMMILLA.

        Appivanhempien luo on 45min, joten ajettais sinne, ajettais 45min et päästään kauppaan, ja sit taas 45min et päästään hakemaan pojuu kotiin.... Ei oikein onnistu, eikä ole edes varaa ajaa niin paljon yhden päivän aikana =)

        Enkä halua vielä näin pientä jättää kenellekään hoitoon.

        On tärkeää hyvät ja läheiset suhteet, mutta miksi juuri appivanhempiin eikä muihin?

        Koko aloitukseni pointti on kadonut jo kauan sitten, mutta kyse siis oli siitä että miten saan heidät ymmärtämään etten jaksa heitä joka viikko, kun en näe omiakaan enää kerran viikossa.

    • omanvauvanparas

      Ehkä teet niin että jätät vauvan miehelle ja meet yksin omiin menoihisi ja miehesi saa hoitaa vierailun? Sillon ei tarvitse omia menoja peruuttaa ja anoppi/appi saa hössöttää niin paljon kuin haluaa, et vain ole kuulemassa :)

      • Ilkeä miniä...

        Koska mikään ei ole ikinä hyvin, ja kaikesta on pakko valittaa, on pakko sanoa että toi vaihtoehto olisi muuten todella hyvä kompromissi, mutta kun minun ystävätkin ovat niin ihastuneet poikaani, että en mielellään lähde ilman häntä.. Ja koska on pakko antaa pulloa ja korviketta kun olen töissä, en haluaisi että hän syö yhtään enempää kuin on pakko.. Puhumattakaan paineesta mun rinnoissa jos hän ei ole mukana lievittämässä sitä =)
        Imettää voi kyllä julkisillakin paikoilla, mutta pumppaaminen on vähän eri =D
        No, nyt ovat itse ehdottaneet että hakisivat miestäni ja poikaa heille kun olen töissä, se on kyllä nyt paras ratkaisu koska silloinhan poika joutuu kuitenkin tyytymään pulloon ja korvikkeeseen...

      • mummikka
        Ilkeä miniä... kirjoitti:

        Koska mikään ei ole ikinä hyvin, ja kaikesta on pakko valittaa, on pakko sanoa että toi vaihtoehto olisi muuten todella hyvä kompromissi, mutta kun minun ystävätkin ovat niin ihastuneet poikaani, että en mielellään lähde ilman häntä.. Ja koska on pakko antaa pulloa ja korviketta kun olen töissä, en haluaisi että hän syö yhtään enempää kuin on pakko.. Puhumattakaan paineesta mun rinnoissa jos hän ei ole mukana lievittämässä sitä =)
        Imettää voi kyllä julkisillakin paikoilla, mutta pumppaaminen on vähän eri =D
        No, nyt ovat itse ehdottaneet että hakisivat miestäni ja poikaa heille kun olen töissä, se on kyllä nyt paras ratkaisu koska silloinhan poika joutuu kuitenkin tyytymään pulloon ja korvikkeeseen...

        Voi että tehdään luonnollisesta asiasta, ihmisten kanssakäymisestä ja sosiaalisesta perheiden kesken tapahtuvasta vuorovaikutuksesta näin vaikea ongelma. Siis heitetään mummit ja vaarit hemmettiin kun oma lapsi syntyy. Sitten ollaan norkoilemassa apuja kun ollaan kusessa. Jos en voisi edelleen seurustella lasteni perheiden kanssa niinkuin olemme aina tehneet ennen heidän omia perheitäänkin, olisi ihan turha tulla pyytämään mitään hädän keskellä. En minä mikään hätäapu ole, vaan isoäiti, joka kuuluu perheeseen. Onneksi omat lapseni ovat niin fiksuja, että ymmärtävät tämän sanomattakin, ikinä ei ole tarvinnut siitä keskustella eikä kenenkään nenäänsä nyrpistellä. Mutta tietenkin ymmärrän, että on niitä toisenlaisiakin ihmisiä olemassa...sääli...

      • Ilkeä miniä...
        mummikka kirjoitti:

        Voi että tehdään luonnollisesta asiasta, ihmisten kanssakäymisestä ja sosiaalisesta perheiden kesken tapahtuvasta vuorovaikutuksesta näin vaikea ongelma. Siis heitetään mummit ja vaarit hemmettiin kun oma lapsi syntyy. Sitten ollaan norkoilemassa apuja kun ollaan kusessa. Jos en voisi edelleen seurustella lasteni perheiden kanssa niinkuin olemme aina tehneet ennen heidän omia perheitäänkin, olisi ihan turha tulla pyytämään mitään hädän keskellä. En minä mikään hätäapu ole, vaan isoäiti, joka kuuluu perheeseen. Onneksi omat lapseni ovat niin fiksuja, että ymmärtävät tämän sanomattakin, ikinä ei ole tarvinnut siitä keskustella eikä kenenkään nenäänsä nyrpistellä. Mutta tietenkin ymmärrän, että on niitä toisenlaisiakin ihmisiä olemassa...sääli...

        "Jos en voisi edelleen seurustella lasteni perheiden kanssa niinkuin olemme aina tehneet ennen heidän omia perheitäänkin, olisi ihan turha tulla pyytämään mitään hädän keskellä."

        Niin siis tosiaan, aiemmin nähtiin heitä noin kerran joka kolmas kuukausi...
        Ja koska nyt en jaksa heitä joka viikko se tarkoittaa että olen heittämässä heitä hemmettiin?
        Missä olen mitään sanonut että olisivat hätäapu?
        Mutta en minä yhtäkkiä halua heitä tavat useammin kuin omia vanhempiani, olen varmaan todella ilkeä ihminen kun omat vanhempani ovat minulle tärkeämpiä kuin appivanhempani?

        Mutta voitko vastata minulle miksi juuri mieheni vanhempien pitäisi olla ne tärkeimmät poikamme elämässä?
        Miksi minun vanhemmat eivät ole yhtä tärkeitä?
        Kun pointtini oli vähän se, että kun mieheni vanhemmat käy kerran viikossa, se on pois muilta jotka haluavat poikaa tavata, koska en jaksa joka päivä vieraita/käydä vieraiss, ja on sitä ihan omaakin tekemistä ja ihmisiä joita haluan nähdä.

    • mummikka

      Niin no, kyllähän se niinkin on, että paras anoppi on se joka on 500 km päässä, näin oli itselläni, tavattiin noin kerran vuodessa. Lapset ovat nyt aikuisina surreet sitä ja mummikin on jo kuollut, eivät tutustuneet koskaan kunnolla.

      Tyttäreni perhe tapaa toisen mummin lähes joka päivä, asuvat ihan lähellä. Hän on myös järkevä ihminen, joka osaa olla poissa välillä, ettei tule rasitetta. Piipahtaa vain aina hetkeksi töistä tullessaan pikkutyttöä moikkaamaan, ei se kuulemma heitä rassaa. Me asumme eri kaupungissa, silti yritämme joka viikko tavata. He ovat ymmärtäneet sen, että lapselle on ihana asia tuntea mummit ja vaarit hyvin läheisesti. Eilen pikkutyttö oli meillä hoidossa aivan yllättävän ja äkillisen tilanteen vuoksi koko päivän. En usko että kolmevuotias olisi jäänyt niin yllättäen etäisen ja huonosti tuntemansa mummin ja vaarin luokse kymmeneksi tunniksi. Meillä kaikilla oli mukavaa.

      Eihän kysymys ole siitä, että miehesi vanhemmat olisivat tärkeämpiä kuin omasi, kaikki isovanhemmat ovat tärkeitä lapsille. Älä tartuta kielteistä asennettasi lapsiin, kärsit siitä myöhemmin kun lapset moittivat sinua isovanhempien syrjinnästä. Eikä se ole keneltäkään pois, jos teidän molempien vanhemmat vierailevat teillä lapsiin tutustumassa, päinvastoin tutustuminen lähentää teitä. Sopikaa jotkut säännöt ja järjestelyt, että kaikki isovanhemmat voivat tavata lasta. Ei sekään ole oikein, että sinä väsyt, mutta ei ole oikein sekään, että mummit unohdetaan. Kyllä siihen löytyy joku kunnollinen järjestely, jossa kaikki ovat tyytyväisiä. Rauhoitu ja mieti asiaa kaikessa rauhassa.

      Kun tyttäreni vauva oli ihan vasta pikkuinen he olivat hyvin hermostuneita ja sain jopa yöllä soittoja itkuiseltä äidiltä kun vauva oli levoton ja itki jatkuvasti. He eivät tienneet mitä tehdä. Koska lapsi oli täysin terve, käskin heidän rauhoittaa kotielämänsä ja rajoittaa kaikki vierailut minimiin ja antaa lapselle tilaa kotiutua ja päästä normaaliin perhe-elämän rytmiin. Ei mennyt kauan kun he olivat jo onnellinen ja hyvin yönsä nukkuva perhe. Asioita kannattaa miettiä monelta perspektiiviltä.

      Toivon teille onnellista elämää isovanhempien kera.

    • Dominikue

      Hienoa aloittaja, että olet näin varhaisessa vaiheessa tajunnut, että sinulla on oikeus vetää rajat.

      Älä peru sovittuja tapaamisiasi, vaan sanot appiloille, että ei sovi, kun on muuta menoa. Pistä miehesi sanomaan vanhemmilleen, että heitä kyllä kutsutaan kylään. Jatkuva tuppaaminen ja tungettelu vie hermot.

      Mun tungetteleva ja epähienotunteinen anoppi halusi nähdä aikoinaan lapsia kahdesti viikossa. Anoppi soitteli vaikka viisi kertaa peräkkäin, että pääsi meille. Normaali ihminenhän odottaa kutsua jo kahdenkin torjutun tapaamisehdotuksen jälkeen.

      Kyllästyin tungettelevaan anoppiin seitsemän vuoden jälkeen totaalisesti. Meidän perheestä kun oli tullut sen ihmisen ainoa elämän sisältö. Anoppi kantoi tavaraa meille ovista ja ikkunoista, puuttui lasten kasvatukseen ja vauvan hoitoon, tuli ihon alle uteliaisuudellaan ja tunki väkisellä kylään.
      Olin tosiaan niin hölmö, että iskin ison nyrkin pöytään vasta seitsemän vuoden jälkeen. Tällä hetkellä anoppi ei tungettele ja minä en tapaa anoppia ollenkaan.

      Perherauhaa ja yksityisyttä pitää kunnioittaa. Appivanhemmat eivät määrää tapaamisvälejä, vaan perheen vanhemmat.
      Tsemppiä miniä ja taisteluintoa!

      • mummikka

        Sääliksi käy sinun lapsesi. Muista nuo mahtipontiset sanasi sitten kun lapsesi vaativat sinua tilille siitä, miksi sukulaisiin on niin etäiset välit. Kuullostat erittäin itsekkäältä ihmiseltä...koita jotenkin pärjätä itsesi kanssa.

    • pienet askeleet

      Näen ongelman kuuluvan sinne "siellä sun täällä haluihin "
      Pikkuisen jälkeen olisi hyvä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen .
      Lapsellakin on oikeuksia joista olisi hyvä pitää kiinni .Nimenomaan
      pukkuisella on oikeus tavata isovanhempiaan jopa kerran viikossa !
      Miettisit nyt teidän perhettä lapsen näkökulmasta käsin.
      Ei pikkunen halua muuta kuin hellyyttä ja vanhempien sekä
      isovanhempien hoivaa.
      Teet kuinka vaan niin lapsesi kaipaa läheisyyttä ja aikuisten ihmisten läsnäoloa.
      Älä karkoita isovanhempia lastensa luota .
      Nyt on isovanhempien aika tutustua kiinteästi lapseen ja luoda
      pysyvät siteet sillä myöhemmällä iällä asia vaikeutuu.
      Kerran viikossa tapaamisella on lapsen ja isovanhempien suhteeseen
      kiinteä vaikutus joka koituu lapsesi eduksi maailman varsitiellä.
      Maailman kylmältä lastasi säästä ja lämmitä silloin kun aika sen on.

    • Ilkeä miniä...

      Kopsaan tähän sinullekin aikaisemmat kysymykset:
      "Ja tosiaan, miksi yhdet isovanhemmat olisivat tärkeämmät kuin toiset?
      Ja miksi lapsen elämässä ei saisi olla muita tärkeitä, kuten sedät, enot ja tädit?
      Ja miksi ei saisi olla niitä läheisiä, minun ystävät ja serkut ym, jotka miusta pitävät, välittävät ja myös pojusta? Ja haluavat nähdä... "

      Mutta mieheni vanhemmat nyt ovat ne tärkeimmät, ja kauhea poru kun he eivät saa viikottain käydä?

      Ja minun "siellä sun täällä-halut"..
      Hieronta että selkä/niska pysyy kunnossa, vanha ongelma. Kukaan meistä ei hyödy siitä että jätän menemättä.
      Kirpparillakäynnit, koska on kuitenkin tavaroita joita tarvitsemme, uutena ei ole varaa ostaa.
      "Entiseen elämään" kuuluvat kokoukset, en aio yhdistyksestä erota vain koska sain vauvan, on siellä muillakin lapsia.

      Onneksi ketjuun sentään eksynyt muutama fiksukin ihminen jotka ymmärtävät että eivät yhdet isovanhemmat voi säätää perheen elämää.

    • pienet askeleet

      Eivät isovanhemmat säädä sinun elämääsi miteenkään jollet itse
      anna heidän vaikuttaa siihen suuntaa.
      Heillä on mahdollisuus varmaankin helpottaa elämääsi mikäli niin haluat
      käyvän samalla kun annat lapsellesi äidinmaidon ja muun rakkautesi
      mukana lapsen tarvitseman isovanhempien rakkautta ,hellyyttä ja hoivaa
      Normaalit kirppari ja muut käynnit luontuvat parhaiten kun lapsellasi
      on turvalliset hoitajat .
      Jos ajattelet pikkuisesi parasta sallit isovanhempien hoivan ja hellyyden.
      Ei ole kyse sinun tarpeistasi vaan pikkuisesi hyvinvoinnista.
      Uskon että ajattelet ainostaan hänen parastaan.
      Eivät isovanhemmat sinua rajoita käynneillään vaan sinä rajoitat
      elämääsi heidän käynneillääm kun he tulevat saat vapaata aikaa
      itsellesikin .
      Sinulla on hieno tilanne kun on useampi lapsesi hoitaja.

    • mummikka

      Onkohan tällä ilkeällä miniällä nyt hormonitoiminta sekaisin tai joku synnytyksen jälkeinen masennus, johon TÄYTYY hakea apua. EI VOI noin tavallisesta asiasta tulla noin suurta ongelmaa. Siis että miehen vanhemmat ovat tärkeämmät kuin hänen omansa. Kutsu heidät yhtä aikaa kylään, pääset yhdellä iskulla molemmista. Jos et itse halua heidän kanssaan seurustella, anna heidän olla lapsen kanssa ja mene sinä lepäämään. Ja silloin kun menet ITSEÄSI hoitamaan ja hemmottelemaan, anna lapsen olla isovanhempien kanssa. Ei toi voi olla niin vaikeeta, ota nyt pikkusen järkeä peliin sieltä MINÄ ITSE asenteestasi. Tuollainen äiti EI OLE hyväksi yhdellekään lapselle. Hae apua ja pian...

    • Ilkeä miniä...

      Voi mummikka kulta, hae itse apua jooko?
      Ei voi olla myöskään tervettä nähdä ongelmia siellä missä niitä ei ole, ihan tuntemattoman elämästä=)

      Varsinkin kun luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvimpia puoliasi.

      Ainut ongelmani tässä oli se, että miten nätisti sanoa mieheni vanhemmille että en yksinkertaisesti jaksa heitä nähdä viikottain.
      Mitään muuta ongelmaa minulla ei ole missään kohtaa ollutkaan.
      Niitä ongelmia on muilla keskustelijoilla ollut, joilla on kova tarve leimata minut jotenkin huonoksi äidiksi, milloin milläkin tekosyyllä.

      "Kutsu heidät yhtä aikaa kylään, pääset yhdellä iskulla molemmista. "
      Jos olisit lukenut, olisit huomannut että olen sanonut että kaikkia ei jaksa kerralla. Kun vielä isäni ja äitini tekee vuorotöitä, niin yhteinen ajankohta on vähän vaikea...

      "Ja silloin kun menet ITSEÄSI hoitamaan ja hemmottelemaan, anna lapsen olla isovanhempien kanssa."
      Minähän menen hierontaan silloin kun minulle on aikaa, en varaa hierontaa sellaiseen aikaan että milloin isovanhemmille sitten sopisi tulla hoitamaan poikaa.
      Mieti nyt itsekin ehdotuksesi järjettömyyttä?

      Olen todella huono äiti kun tosiaan MINÄ ITSE ja mieheni olemme parhaimmat ihmiset juuri tällä hetkellä meidän pienelle pojallemme, ja emme halua/tarvitse ulkopuolisia hoitajia!
      On todella mukavaa tietää että niitä on kun/jos tarvitaan, mutta poika on 11viikon ikäinen vasta.
      En halua riitaantua kenekään kanssa, haluan että pojallani on läheiset välit sukulaisiin jne jne jne, mutta haluan että on vapaaehtoista ketä ja milloin tapaamme.

      Onkohan mummikalla nyt hormonitoiminta sekaisin, vaihdevuodet tullut?

    • pienet askeleet

      Silloin kun perheeseen syntyy pikkuinen "vapaaehtoisuus"muuttaa muotoaan
      Perheeseen syntyy kolmas pikku ihminen joka elämän alkutaipaleelle
      tarvitsee kiinteitä ihmisuhteita vanhempiensa lisäksi.
      Hoivaajia on hyvä olla useampi .Selvästikkin isovanhemmat ovat kiiintyneet
      lapsen lapseensa ja lapsi kiinnittyy isovanhempiin .Tätä luonnollista sidettä
      ei tulisi häiritä samaten vanhempien ja lapsen kiinnittyminen tapahtuu
      tässä vaiheessa.Pikkuisellesi on tarpeen isovanhempien hoiva ja huolenpito
      Pikkuisesi parasta ajatellen koita järjestää asiat myös pikkuisten tulevien
      askelten mukaan.Lapsesi tulee kehittymään vielä monen aikuisen ohjaamana
      tarha-koulu-tiellä .Isovanhempien huolenpito teidän lisäksenne vain kasvattaa lapsesi pääomaa silloin hän on turvallisten ihmisten ympäröimänä
      jotka suojalevat häntä.

      Sinä et tarvitse elämääsi isovanhempia vaan pienet askeleet.

    • Dominikue

      Täällä näyttää olevan hirveän paljon epäempatiaa sinua kohtaan. Älä välitä niistä.

      Jos sinulle ja teidän perheelle ei sovi hyysäävät, hössöttävät ja tungettelevat isovanhemmat, niin ei sovi ja piste.

      Lue kirja Anoppi ja miniä -Yhtä matkaa, eri tietä. En ole aivan varma kirjan nimestä, mutta jotain sinne päin. Kirja on psykoterapeutin tms. kirjoittama ja siinä on hyvin selvitetty, mitkä ovat normaaleja sukupolvien välisiä rajoja.

      Et ole velvollinen kantamaan tarjottimella perhettäsi isovanhemmille. Sinun perheesi on sinun perheesi ja sinä päätät tapaamisvälit.

      Miten sanoa kohteliaasti esim.: "Nyt ei sovi, olemme sopineet muuta menoa. Katsotaan onko ensi viikolla aikaa, otamme sitten yhteyttä."

      "Tarvitsemme nyt perherauhaa ja yksityisyyttä. Kutsumme teitä kylään myöhemmin."

    • pienet askeleet

      Pikkuisellekkin toivoisin vanhemmilta empatiaa .
      Isovanhemmatkin ovat lahja varsinkin sellaiset jotka välittävät
      lapsen lapsistaan.
      Tämä lahja olisi nyt saatavilla ap.n perheeseen ihan tarjottimella kannettuna.
      Olisin mielissäni jos elämässänne säännöstelisitte menojanne
      lapsienne etua puolustaen .
      Päätösvalta kuuluu isoille ja vahvoille ihmisille.
      Voitte määrittää rajat kotinne ympärille .
      Pikkuiset askeleet joutuvat odottamaan isovanhempien tapaamisia.
      Mielestäni kannattasi harkita kuitenkin tapaamisia uudemman kerran
      ihan vain lapsenne näkökulmaa ajatellen
      Kuinka olemme tulleet lapsen tapamisissa miltei eroperheiden
      tilanteisiin joissa sännöstellään lapsen etua tavata omia vanhempiaan
      saati isovanhempia ?
      Pienet askeleet jäävät niin herkästi tärkeiden menojen alle ja näihin menoihin
      ei isovanhempien ja lapsen lasten säännölliset tapaamiset kuulu mutta
      omat säännölliset harrastukset ja kirpputorit ovat jakamassa lapsen huomioita.

      • pienet askeleet

        Eivät isovanhemmat ole "käytetään tarvittaessa" leluja.
        Otetaan isovanhemmat esiin lapsen iloksi kun itselle parhaiten sopii
        tämän jälkeen laitetaan isovanhemmat odottamaan vuoroaan koska
        vanhemille sopii uusi tapaaminen.
        Mikäli haluatte ottaa isovanhemmat lasten lastenne elämään
        olisi hyvä kuulla myös heidän mielipiteitään ja tapaamistarvettaan
        ja sovittaa teidän ja isovanhempien tarpeita mahdollisimman lähelle
        toisiaan .
        Varmaankin liaan hyvä tilanne ap.lla kun mahdollisuus olisi vaikka
        kuinka sovittaa tilanteet molempien eduksi mikäli halua riittää.
        Miehesi voisi vallan hyvin ottaa vastaan vanhempansa pikkuisen kanssa
        ja sinulla olisi mitä parhain mahdollisuus jättää jaksamiset miehesi
        ja isovanhempien harteille tai pelkästään isovanhempien.
        Miehesi voisi tavata pikkuista omien vanhempiensa luona näin sinun
        jaksamisesi (syy väistyy ).
        Sinun ei tarvitse edes haluta isovanhempien seuraa kun asioita
        voisitte järjestellä toisin .
        Miesten tahto tulisi kuulua enemmän omien erolasten tapaamisoikeuksiin
        samaa tahtoa lisäisin isovanhempien suunnalle.
        Miehen vanhemmat jäävät liian herkästi kaikessa akkavallan määräysvallan
        alle.

      • dixuli
        pienet askeleet kirjoitti:

        Eivät isovanhemmat ole "käytetään tarvittaessa" leluja.
        Otetaan isovanhemmat esiin lapsen iloksi kun itselle parhaiten sopii
        tämän jälkeen laitetaan isovanhemmat odottamaan vuoroaan koska
        vanhemille sopii uusi tapaaminen.
        Mikäli haluatte ottaa isovanhemmat lasten lastenne elämään
        olisi hyvä kuulla myös heidän mielipiteitään ja tapaamistarvettaan
        ja sovittaa teidän ja isovanhempien tarpeita mahdollisimman lähelle
        toisiaan .
        Varmaankin liaan hyvä tilanne ap.lla kun mahdollisuus olisi vaikka
        kuinka sovittaa tilanteet molempien eduksi mikäli halua riittää.
        Miehesi voisi vallan hyvin ottaa vastaan vanhempansa pikkuisen kanssa
        ja sinulla olisi mitä parhain mahdollisuus jättää jaksamiset miehesi
        ja isovanhempien harteille tai pelkästään isovanhempien.
        Miehesi voisi tavata pikkuista omien vanhempiensa luona näin sinun
        jaksamisesi (syy väistyy ).
        Sinun ei tarvitse edes haluta isovanhempien seuraa kun asioita
        voisitte järjestellä toisin .
        Miesten tahto tulisi kuulua enemmän omien erolasten tapaamisoikeuksiin
        samaa tahtoa lisäisin isovanhempien suunnalle.
        Miehen vanhemmat jäävät liian herkästi kaikessa akkavallan määräysvallan
        alle.

        no sullahan tota juttua tuntuu riittävän... Eiköhän ne välit isovanhempiin voi luoda myös harvemmilla käynneillä jos lapsen vanhemmat näin haluavat... Koita ap jaksaa näiden eräiden (tämä ja tuo mummikka) höpinöitä ja jättää ne omaan arvoonsa sinä ja lapsen isä määrittelette mikä on teille ja lapsellenne sopiva määrä kenenkin kyläilyä. Itsellä vähän samankaltainen tilanne, ja oon kans miettinyt kuinka nätisti sanoa että juuri tänään ei sovi. joitain menoja kun on voinut sopia jo aikaa sitten ja sit mummu aamulla soittaa tulkaa/tullaan käymään, ja pettyy tietty kunnei sovi. Meillä oli muutenkin melko rankkaa aluksi ja tämä mummu ei voinut käsittää miksi meen vauva itkee noin paljon ja neuvoi mua kun jotain idioottia tyyliin ootko ruokkinu, ootko vaihtanu vaipan... joten hänestä ei todellakaan ollut silloin yhtään apua vaikka meille tulikin, mulla oli vaan stressiä kuinka saisin lapseni hiljenemään ettei taas tule moitteita mun äitiydestä. mut se siitä koitetaan jaksaa näitä anoppeja, mä oon jopa niin törkee et saatan sulkea puhelimen viikonloppuaamuna jos en halua heitä nähdä.. :)

      • Aikuisten äiti
        dixuli kirjoitti:

        no sullahan tota juttua tuntuu riittävän... Eiköhän ne välit isovanhempiin voi luoda myös harvemmilla käynneillä jos lapsen vanhemmat näin haluavat... Koita ap jaksaa näiden eräiden (tämä ja tuo mummikka) höpinöitä ja jättää ne omaan arvoonsa sinä ja lapsen isä määrittelette mikä on teille ja lapsellenne sopiva määrä kenenkin kyläilyä. Itsellä vähän samankaltainen tilanne, ja oon kans miettinyt kuinka nätisti sanoa että juuri tänään ei sovi. joitain menoja kun on voinut sopia jo aikaa sitten ja sit mummu aamulla soittaa tulkaa/tullaan käymään, ja pettyy tietty kunnei sovi. Meillä oli muutenkin melko rankkaa aluksi ja tämä mummu ei voinut käsittää miksi meen vauva itkee noin paljon ja neuvoi mua kun jotain idioottia tyyliin ootko ruokkinu, ootko vaihtanu vaipan... joten hänestä ei todellakaan ollut silloin yhtään apua vaikka meille tulikin, mulla oli vaan stressiä kuinka saisin lapseni hiljenemään ettei taas tule moitteita mun äitiydestä. mut se siitä koitetaan jaksaa näitä anoppeja, mä oon jopa niin törkee et saatan sulkea puhelimen viikonloppuaamuna jos en halua heitä nähdä.. :)

        Kyllä minä myös ihmettelen nimimerkkien "pienet askeleet" ja "mummikka" kommentteja. Eihän tämä aloittajaäiti yritä eikä halua karkoittaa isovanhempia - hänhän kysyy neuvoja, miten asiat ja käynnit saisi kohdilleen niin että niistä olisi iloa kaikille.

        Aikaisaemmin jo kirjoitin jotakin neuvon tynkää. Minusta ap:n ja miehensä kannattaa sanoa jämäkästi ja ystävällisesti, että nyt ei käy, mutta miten olisi silloin tai silloin. Ja aloittajan pitäisi vahvistaa itseään kestämään isovanhempien pettymys ahdistumatta ja syyllistymättä.

        Mielestäni heillä on hyvät edellytykset rakentaa toimivat suhteet isovanhempiin. Totta kai on iso ja ihana asia, että pienellä on hänestä välittävät ja innostuneet isovanhemmat. Mutta itsestään selvää on, että nuoren perheen reviiriä on kunnioitettava.

    • pienet askeleet

      Jätänpä teidät pohtimaan ajatusta kumpi vaihtoehto lapsen ja isovanhempien
      suhteen kannalta on suotavampaa.
      Säännölliset jopa viikottaiset tapaamiset vai silloin tällöin vanhempien
      olosuhteisiin perustuvat perhetapaamiset.
      Mielestäni lapsi tarvitsee isovanhempiaan säännölliseen tapaamiseen
      jotta tunnesiteet isovanhemman ja lapsen välillä vahvistuisivat.
      Vanhempien olisi syytä huomioda tämä etu lapsille .
      Isovanhempia ei ole juurikaan vanhemmilla näin hyvin saatavilla jotka
      olisivat halukkaita viikottaisiin tapaamisiin.
      Mutta jos ei innostusta vanhempien taholta löydy täyttämään isovanhempien
      toivetta niin ihan vapaasti voitte ilmaista tyytymättömyyttänne isovanhempien
      käynteihin jämäkästi omiin tarpeisiinne vedoten odottamaan seuraava
      mahdolllista kutsuanne .
      Kuulun niihin onnekkaisiin isovanhempiiin jolle on suotu varhainen kiinnittyminen lapsen lapseeni viikkoittaisilla tapaamisoikeuksilla
      luonani tai vanhempien seurassa lisäksi olen saanut hoivata pikkuista
      kun vanhemmat ovat käyneet ruokailemassa tmv.
      Lapsen lapseni on saanut iloita isovanhempiensa jakamasta rakkaudesta
      kummankin vanhemman taholta.
      MIettikää yhdessä mikä ratkaisu olisi paras mahdollinen .
      Isovanhempia ei kuitenkaan voi ottaa esiin tarvittaessa ja jättää odotuslistalle
      seuraavaa käyttökertaa varten.

      • Ilkeä miniä....

        pienet askeleet:
        Ja sitten voit lukea vähän varhaista kehityspsykologia, keneen lapsi kiintyy milloinkin, milloin vierastaa, ja milloin rupeaa oikeasti luomaan niitä tärkeitä suhteita muihin kuin omiin vanhempiin.
        Tiesitkö että joidenkin teorioiden mukaan alle vuoden ikäinen lapsi voi jopa unohtaa äitinsä muutaman tunnin eron jälkeen?
        Jos minun on pakko olla poissa lapsen luota sen ajan kun käyn töissä, en todellakaan aio häntä lähettää luotani vain jotta tyydyttäisin isovanhempien tarpeen viettää aikaa pojan kanssa!
        Kuka loppujen lopuksi on tärkeämpi pojalle, oma äiti ja isä, vai isän äiti ja isä?
        Eikö kaikki hyötyy siitä että sopu säilyy, ja että oma äiti on mukana mahdollisimman monessa tilanteessa, kun joskus vain se äidin rinta tuo lohdun pienelle pojalle?

        Juu, anteeksi nyt vain, mutta aika pumpuliaivo kyllä olet.

        Dixuli, aikuisten äiti ja dominikue:
        Kiitos teille=)
        Täytyy juu vain löytää sitä selkärankaa, että voin sanoa miehen vanhemmille että nyt ei sovi, silloin kun en jaksa heitä.
        Olisi vain niin mukavaa jos meille suotaisi tilaisuus kutsua heidät kylään, syömään tai kahville sen sijaan että soittavat ja ilmoittavat että olisivat tulossa silloin ja silloin=)

      • se toinen mummu
        Ilkeä miniä.... kirjoitti:

        pienet askeleet:
        Ja sitten voit lukea vähän varhaista kehityspsykologia, keneen lapsi kiintyy milloinkin, milloin vierastaa, ja milloin rupeaa oikeasti luomaan niitä tärkeitä suhteita muihin kuin omiin vanhempiin.
        Tiesitkö että joidenkin teorioiden mukaan alle vuoden ikäinen lapsi voi jopa unohtaa äitinsä muutaman tunnin eron jälkeen?
        Jos minun on pakko olla poissa lapsen luota sen ajan kun käyn töissä, en todellakaan aio häntä lähettää luotani vain jotta tyydyttäisin isovanhempien tarpeen viettää aikaa pojan kanssa!
        Kuka loppujen lopuksi on tärkeämpi pojalle, oma äiti ja isä, vai isän äiti ja isä?
        Eikö kaikki hyötyy siitä että sopu säilyy, ja että oma äiti on mukana mahdollisimman monessa tilanteessa, kun joskus vain se äidin rinta tuo lohdun pienelle pojalle?

        Juu, anteeksi nyt vain, mutta aika pumpuliaivo kyllä olet.

        Dixuli, aikuisten äiti ja dominikue:
        Kiitos teille=)
        Täytyy juu vain löytää sitä selkärankaa, että voin sanoa miehen vanhemmille että nyt ei sovi, silloin kun en jaksa heitä.
        Olisi vain niin mukavaa jos meille suotaisi tilaisuus kutsua heidät kylään, syömään tai kahville sen sijaan että soittavat ja ilmoittavat että olisivat tulossa silloin ja silloin=)

        Olen kokopäivätöissä käyvä mummo nyt kahdeksankuiselle pojalle. Olen eronnut ja en käy viikottain katsomassa vauvaa, mutta lapsen vanhemmat ovat olleet mahtavia ja tulleet luokseni yökylään esim viikonlopuksi, tai tyttäreni on tullut esim ostoksille kaupunkiin ja jäänyt yöksi vauvan kanssa jo lapsen syntymästä saakka. Minut on myös kutsuttu lapsenvahdiksi heille kun siihen on ollut tarve ja olen saanut katsoa lapsen perään, hänhän on useinmiten vain nukkunut muutaman tunnin vaunukävelyillämme. Mutta olen saanut pitää häntä sylissä ja vaihtaa vaippoja ja pukea päälleen vaatetta. Isoisäänsä vauva ei ole tavannut kuin kerran.
        Lapsen miehen äiti myös eronnut, asuu samalla paikkakunnalla kuin he itse, ei ole koskaan osallistunut tällä tavoin lapsen maailmaan ja tutustunut lapseen. Kun kaksiviikkoa sitten lapsen vanhemmat tarvitsivat toisen mummun apua kolmeksi tunniksi yhtenä arki-iltana niin lapsi vierasti häntä niin paljon ettei hoitamisesta tullut mitään. Lapsen äidin oli pakko keskeyttää ensi-apukurssinsa jossa oli silloin. Oman itsesi takia olisi suotavaa että annat miehen vanhempienkin tutustua lapseen. Anna heille mahdollisuus viedä vauva vaikka vaunukävelylle ja mene itse sillä välillä vaikka kylpyyn. Miehesi voi keittää kahvit kun isovanhemmat ovat tulleet takaisin vauvan kanssa ja saa aikaa seurustella heidän kanssaan sillä välin kun sinä syötät lastasi.
        Elämä on yksinkertaista kun siitä ei tee vaikeaa.

      • Ilkeä miniä...
        se toinen mummu kirjoitti:

        Olen kokopäivätöissä käyvä mummo nyt kahdeksankuiselle pojalle. Olen eronnut ja en käy viikottain katsomassa vauvaa, mutta lapsen vanhemmat ovat olleet mahtavia ja tulleet luokseni yökylään esim viikonlopuksi, tai tyttäreni on tullut esim ostoksille kaupunkiin ja jäänyt yöksi vauvan kanssa jo lapsen syntymästä saakka. Minut on myös kutsuttu lapsenvahdiksi heille kun siihen on ollut tarve ja olen saanut katsoa lapsen perään, hänhän on useinmiten vain nukkunut muutaman tunnin vaunukävelyillämme. Mutta olen saanut pitää häntä sylissä ja vaihtaa vaippoja ja pukea päälleen vaatetta. Isoisäänsä vauva ei ole tavannut kuin kerran.
        Lapsen miehen äiti myös eronnut, asuu samalla paikkakunnalla kuin he itse, ei ole koskaan osallistunut tällä tavoin lapsen maailmaan ja tutustunut lapseen. Kun kaksiviikkoa sitten lapsen vanhemmat tarvitsivat toisen mummun apua kolmeksi tunniksi yhtenä arki-iltana niin lapsi vierasti häntä niin paljon ettei hoitamisesta tullut mitään. Lapsen äidin oli pakko keskeyttää ensi-apukurssinsa jossa oli silloin. Oman itsesi takia olisi suotavaa että annat miehen vanhempienkin tutustua lapseen. Anna heille mahdollisuus viedä vauva vaikka vaunukävelylle ja mene itse sillä välillä vaikka kylpyyn. Miehesi voi keittää kahvit kun isovanhemmat ovat tulleet takaisin vauvan kanssa ja saa aikaa seurustella heidän kanssaan sillä välin kun sinä syötät lastasi.
        Elämä on yksinkertaista kun siitä ei tee vaikeaa.

        Miehen vanhemmat SAAVAT tutustua lapseen!
        Näin pienenä lapsenikaan ei kyllä tajua että näkeekö heitä kerran viikossa, vai kerran joka toinen viikko.
        Tärkeintä lapselle on että hän tuntee olevansa rakastettu.
        Mutta joo, en jaksa samana viikkona käydä äitini luona, isäni luona, ja mieheni vanhempien luona, tai pyytää heitä kaikkia käymään.
        Yhtä tärkeitähän he kaikki ovat, eikö?
        Ainut ongelmani oli se etten jaksa viikottain heitä nähdä, en halua estää heitä tapaamasta poikaa.
        Minulle kuitenkin riittäisi ( ja miehelleni) että tulisivat joka toinen viikko, jos ei olisi koko ajan "pakko" nähdä, jaksaisin heitä sitten taas itse paremmin.
        Sanotaan vaikka että joka toinen viikko nähtäisiin mieheni vanhemmat, ja joka toinen viikko minun vanhempani.
        Mutta joo, tällaisella järjestelyllä riistäisin lapseltani tärkeitä ihmissuhteita?

        Kunhan poikani on isompi, saavat viedä vaikka sirkukseen ja uimaan ja sinne sun tänne ja viettää ihna niin paljon aikaa kun vain haluaa pojan kanssa.
        Nyt hänelle on kuitenkin tärkein minä, varsinkin kun nyt päivisin ei pysy unessa, vaan tahtoo rinnalle koko ajan.
        Vaunuilu ei auta, papan syli ei auta eikä mummankaan, ei edes oman isän kun rinta kutsuu.
        Olisi kyllä juu todella mukavaa jos hän olisi vähemmän riippuvainen minusta, voisikin hyvin mielin jättää hoitoon pariksi tunniksi....

        Töistäkin olen nyt kieltäytynyt, koska pojun rintariippuvaisuus vain yltyi.
        Täytyy vain jotenkin pärjätä vaikka tiukkaa tekee.....

      • pienet askeleet
        Ilkeä miniä.... kirjoitti:

        pienet askeleet:
        Ja sitten voit lukea vähän varhaista kehityspsykologia, keneen lapsi kiintyy milloinkin, milloin vierastaa, ja milloin rupeaa oikeasti luomaan niitä tärkeitä suhteita muihin kuin omiin vanhempiin.
        Tiesitkö että joidenkin teorioiden mukaan alle vuoden ikäinen lapsi voi jopa unohtaa äitinsä muutaman tunnin eron jälkeen?
        Jos minun on pakko olla poissa lapsen luota sen ajan kun käyn töissä, en todellakaan aio häntä lähettää luotani vain jotta tyydyttäisin isovanhempien tarpeen viettää aikaa pojan kanssa!
        Kuka loppujen lopuksi on tärkeämpi pojalle, oma äiti ja isä, vai isän äiti ja isä?
        Eikö kaikki hyötyy siitä että sopu säilyy, ja että oma äiti on mukana mahdollisimman monessa tilanteessa, kun joskus vain se äidin rinta tuo lohdun pienelle pojalle?

        Juu, anteeksi nyt vain, mutta aika pumpuliaivo kyllä olet.

        Dixuli, aikuisten äiti ja dominikue:
        Kiitos teille=)
        Täytyy juu vain löytää sitä selkärankaa, että voin sanoa miehen vanhemmille että nyt ei sovi, silloin kun en jaksa heitä.
        Olisi vain niin mukavaa jos meille suotaisi tilaisuus kutsua heidät kylään, syömään tai kahville sen sijaan että soittavat ja ilmoittavat että olisivat tulossa silloin ja silloin=)

        Tiesitkö että joidenkin teorioiden mukaan alle vuoden ikäinen lapsi voi jopa unohtaa äitinsä muutaman tunnin eron jälkeen

        Kun tarjoilet näitä tukimustuloksia minulle niin eikö olisi viisaampaa
        käyttää tutkittua tulosta hyödyksi omassa äiti-lapsisuhteessasi .
        Viikonlopputyösi eivät edesauta sinun näkemyksiäsi asiasta.
        Joko uskot tutkimuksiin tai sitten et välitä niistä.
        Viikonloppuisin olet poissa lapsesi luota 7t/pv .
        Taasen isovanhempien seurassa ei tarvitse erota lapsestaan edes
        tunnin ajaksi.

      • pienet askeleet
        Ilkeä miniä... kirjoitti:

        Miehen vanhemmat SAAVAT tutustua lapseen!
        Näin pienenä lapsenikaan ei kyllä tajua että näkeekö heitä kerran viikossa, vai kerran joka toinen viikko.
        Tärkeintä lapselle on että hän tuntee olevansa rakastettu.
        Mutta joo, en jaksa samana viikkona käydä äitini luona, isäni luona, ja mieheni vanhempien luona, tai pyytää heitä kaikkia käymään.
        Yhtä tärkeitähän he kaikki ovat, eikö?
        Ainut ongelmani oli se etten jaksa viikottain heitä nähdä, en halua estää heitä tapaamasta poikaa.
        Minulle kuitenkin riittäisi ( ja miehelleni) että tulisivat joka toinen viikko, jos ei olisi koko ajan "pakko" nähdä, jaksaisin heitä sitten taas itse paremmin.
        Sanotaan vaikka että joka toinen viikko nähtäisiin mieheni vanhemmat, ja joka toinen viikko minun vanhempani.
        Mutta joo, tällaisella järjestelyllä riistäisin lapseltani tärkeitä ihmissuhteita?

        Kunhan poikani on isompi, saavat viedä vaikka sirkukseen ja uimaan ja sinne sun tänne ja viettää ihna niin paljon aikaa kun vain haluaa pojan kanssa.
        Nyt hänelle on kuitenkin tärkein minä, varsinkin kun nyt päivisin ei pysy unessa, vaan tahtoo rinnalle koko ajan.
        Vaunuilu ei auta, papan syli ei auta eikä mummankaan, ei edes oman isän kun rinta kutsuu.
        Olisi kyllä juu todella mukavaa jos hän olisi vähemmän riippuvainen minusta, voisikin hyvin mielin jättää hoitoon pariksi tunniksi....

        Töistäkin olen nyt kieltäytynyt, koska pojun rintariippuvaisuus vain yltyi.
        Täytyy vain jotenkin pärjätä vaikka tiukkaa tekee.....

        Rinatriippuvuus menee täysin lapsen näläntunteen mukaisesti.
        Sen verran kokemusta ettet voi säätää lapsen rinnalla oloa omaan tahtiin.
        En oikein pääse jyvälle oletko oikealla vai provo-asialla?
        Tuntuu vain niin kummalta kun yksi kaksi nuo lisäansiot lopetit kirjotusteni
        painopisteen kohdistuessa työssäkäyntiisi.
        Hupsista vain sanoo muori.
        Jos sittenkin se lapsen etu meni ensin ja luovuit ylitöistäsi olet
        toiminut hienosti omaa perhettäsi ajatellen..
        Ongelmaa en juurikaan sinun tapauksessai näe.
        Voin antaa vain oman ajatukseni sinulle mietittäväksi.
        Kun olet saanut noin innokkaat isovanhemmat niin käytä tilaisuutta
        lapsesi hyväksi ja isovanhempien iloksi.
        Viikottaisilla tapaamisilla he kiintyvät lisää lapsen lapseensa niin kovasti
        haluavat tavta lapsen lastaan Soisin täydestä sydämmestä tapaamiset.
        Miehesi voisi järjestää asiat siihen malliin ettet liikaa väsy .
        Syyksi kun sanoit väsymisen niin syy poistuu miehesi avustuksella.
        Lapsivuodeaika on lyhyt ja väsymyskin menee ohi.
        Isovanhempiisi sinulla on sen verran läheiset ja hyvät välit niin en menisi
        itse niitä muuksi munkalaamaan.
        Toivotan onnea perhe-elämääsi ja kaikkea hyvää.

    • pienet askeleet

      Enhän minä juurikaan mitään tiedä sanoa sinulle kunhan toin esiin oman
      näkemykseni asiohin.
      Pumpuliaivolle on itsestäänselvää lapsen kiintyvän omaan vanhempaansa
      mutta eihän pumpuliaivot kaikkea voi ymmärtää kun makaavat vain pumpuleissa.
      Jätän teidät viisaat vanhemmat miettimään tapoja joilla voitte muokata
      oman mielen mukaisiksi isovanhempienne käyttäytymiset .
      Viisaana vanhempana ap tulisi kyllä tietää ohjata isovanhemmat haluamaansa
      suuntaan.
      En tätä muoria kyllä hyppyytetä vanhempien pillin mukaan .
      Oikeus ja kohtuus kaikessa niin hyvin säilyy suhteet ja siteet koossa.
      Tämä on oma kokemekseni asioista .
      Isovanhempia ei siirretä kuin tarpeettomia huonekaluja nurkkaan mikäli
      aiotte heitä lapsenne elämään vuosikymmeniksi jakamaan elämään lastenne rinnalle.
      Huonekaluja voi siirrellä tahtonsa mukaan mutta isovanhemmillakin on oma
      tahto .Tätäkin puolta olisi syytä kuinnioittaa ja arvostaa .
      Ei ole kyse yhden illan isovanhemmuudesta vaan isovanhemman elämän mittaisesta siteestä lapsen lapseen.
      Mahdollisuksia kyllä löytyy mikäli perheen yhteinen tahto on suoda lapselle
      isovanhempien läsnäoloa.
      Ap voi keskustella isovanhempien kanssa asiasta ja esittää heille toiveitaan.
      Onko liikaa vaadittu ?
      Olen ymmärtänyt ettet halua viikoittaisia tapaamisia isovanhempien kanssa
      Mitä olisit mieltä jos isovanhemmat ilmoittaisivat teidän perheelle etteivät
      halua viikottaisia tapaamisia perheeseenne.
      Älä ota itseesi mutta tätä asiaa ei hoideta hienovaraisesti mikäli tahdot
      häätää isovanhempia kauemmaksi lapsestasi sillä on seurauksia teidän
      väleihinne ja välillisesti lapsesi ja isovanhempiesi väleihin.
      Eipä ole minun ongelma joten jätän ongelman ap haltuun.

    • Dominikue

      Vielä vähän.

      Ei niitä suhteita isovanhempiin luoda vanhemman hyvinvoinnin kustannuksella.

      Hyvä isovanhempi suhde on ihana, mutta rajansa kaikella. Verrattuna normaalien hyvien vanhempien lapsisuhteeseen lasten suhden isovanhempiin on aina toisarvoinen.
      Sori vaan mummikat ynnä muut mummilit.

      Ja jos välit menee, niin tällä kokemuksella sanon, että anna mennä ap. Parempi sekin kuin h*****linen vuosikausia jatkuva tungettelu.

      • pienet askeleet

        Miksi suhteita pitäisi luoda jonkun kustannuksella ?
        Paljonko suhteet nykypäivänä maksavat jotta saisi tavata lasten lastaan ?
        Ei myöskään lapsen hoitoa evätä vanhemman rahapuutteen kustannuksella .
        Olisi todella hyvä jos vanhemmat saisivat taloutensa tasapainoon ennen pienokaisen syntymää jottei äidin tarvisisi repiä lasta rintaruokinnasta
        perheen talouden paikkaamiseksi .
        Johan siinä väsyy kun yrittää joka paikkaan revetä .

    • mummikka

      Heh vaan heh, täällä toisarvoinen mummikka !

      En voi uskoa, että joku itseään sivistyneenä pitävä voi laukoa tollaista tekstiä..olet varmaan jossain pöhnässä. Et sinä eikä se joku muu hömppä näköjään ymmärrä mikä arvo isovanhemmilla on lapsillenne. Ettehän te voi olla niin pinnallisia, että sukulaisuus ei merkitse mitään !? Olen nähnyt sen nyt omista lapsistani, että he haluavat aikuisena tietää kaiken iso ja isoisovanhemmistaan. Miten te kerrotte sitten aikanaan lapsillenne että ette jaksaneet nähdä isovanhempia edes yhden kahvikupillisen ajan ? Voi hemmetti miten voi olla lapsellista väkeä ja omaan napaansa tuijottavia lapsellisia tytönhupakoita, jotka kutsuvat itseään äidiksi...hah hah...sääli...

      Ja sitten vaan tiedoksi, että olen ihan nuori mummikka, ei ole vielä dementiaa, esikoiseni sain teininä ja mummiksi sitten hyvin hyvin nuorena ja kaiken olen osannut hoitaa lapsen parhaaksi, myös suhteet isovanhempiin.
      Että repikää siitä napaanne tuijottavat itsekkäät nirppanokat. :))

      • Ilkeä miniä...

        Hei mummikka.

        Sinulta on nyt mennyt jotain pahasti ohi.

      • aikuisten äiti

        mummikka mummikka mitä ihmetttä sinä kirjoitat? Aikuinen ihminen? Kypsä?

        Lienen vähintään mummikkan ikäinen, mutta en nyt ollenkaan ymmärrä hänen tarvettaan kirjoittaa noin ikävästi nuoristä äideistä.

        Minun mielestäni kukaan ei ole täällä kyseenalaistanut isovanhempien merkitystä ja tärkeyttä. Isovanhemmat voivat olla merkittävä voimavara ja todella hieno asia lasten ja lastenlasten elämässä.

        Joskus asiat ja kanssakäyminen solahtavat helposti sellaisiin uomiin, joka sopii sekä nuorelle perheelle että isovanhemmille. Mummikkalla lienee asiat näin hyvin.

        Aina asiat eivät mene kitkattomasti - kuten aloittajan tapauksessa. Mistään valtavista ongelmista ei liene kyse, mutta minusta oli hyvä asia että hän kysyi täällä neuvoa. Odotukset ja oletukset eivät kohtaa ja silloin olisi hyvä, jos keinovalikoimassa olisi käyttökelpoisia työkaluja, joilla asioita voi yrittää säätää kaikille sopivaksi.

        Lasteni isovanhemmista hieman. Lasteni syntyessä oma isäni oli jo kuollut, joten sen puolen pappaa ei ollut. Äitini eli silloin ja asui meistä noin 400 km päässä. Näimme siis aika harvoin, mutta silti hänen suhteensa ja suhtautuminen lapsiimme oli lämmin. Hän oli tärkeä ihminen lapsillemme siitä huolimatta, ettei ole koskaan lapsiamme hoitanut hetkeäkään. Ei sillä että olisi tarvinnutkaan, mutta läheinen ja tärkeä voi olla ilman hoivaamistakin.

        Toiset isovanhemmat asuivat näköetäisyydellä. He myös välittivät lapsistamme paljon ja hoitivat heitä jonkin verran. Kiitos siitä heille - lapsistamme huolehdittiin ja välitettiin.

        Suhteemme olivat kuitenkin monesta syystä ja monella tapaa ongelmalliset. Ristiriidat vei meiltä vanhemmilta paljon voimia.

        Muuten - olen edelleen anoppini mielestä huono äiti. Hän on aina helposti löytänyt syyn kelvottomuuteeni. Anoppi on nyt 85 v , minä miniä olen 53 v ja lapset 4 kpl ovat nuoria aikuisia, jotka ovat hyvin kiinni elämässä ja opiskeluissa. Nyt kuulemma en välitä lapsistani enkä heidän tulevaisuudestaan, koska aiomme mieheni kanssa remontoida taloa emmekä osta lapsille autoja kuten hänen mielestään kunnon äiti tekisi. Hmm.

        Nyt minua ei enää hetkauta hänen sanomisesnsa, mutta nuorena äitinä kyllä usein otti koville.

      • mummikka
        aikuisten äiti kirjoitti:

        mummikka mummikka mitä ihmetttä sinä kirjoitat? Aikuinen ihminen? Kypsä?

        Lienen vähintään mummikkan ikäinen, mutta en nyt ollenkaan ymmärrä hänen tarvettaan kirjoittaa noin ikävästi nuoristä äideistä.

        Minun mielestäni kukaan ei ole täällä kyseenalaistanut isovanhempien merkitystä ja tärkeyttä. Isovanhemmat voivat olla merkittävä voimavara ja todella hieno asia lasten ja lastenlasten elämässä.

        Joskus asiat ja kanssakäyminen solahtavat helposti sellaisiin uomiin, joka sopii sekä nuorelle perheelle että isovanhemmille. Mummikkalla lienee asiat näin hyvin.

        Aina asiat eivät mene kitkattomasti - kuten aloittajan tapauksessa. Mistään valtavista ongelmista ei liene kyse, mutta minusta oli hyvä asia että hän kysyi täällä neuvoa. Odotukset ja oletukset eivät kohtaa ja silloin olisi hyvä, jos keinovalikoimassa olisi käyttökelpoisia työkaluja, joilla asioita voi yrittää säätää kaikille sopivaksi.

        Lasteni isovanhemmista hieman. Lasteni syntyessä oma isäni oli jo kuollut, joten sen puolen pappaa ei ollut. Äitini eli silloin ja asui meistä noin 400 km päässä. Näimme siis aika harvoin, mutta silti hänen suhteensa ja suhtautuminen lapsiimme oli lämmin. Hän oli tärkeä ihminen lapsillemme siitä huolimatta, ettei ole koskaan lapsiamme hoitanut hetkeäkään. Ei sillä että olisi tarvinnutkaan, mutta läheinen ja tärkeä voi olla ilman hoivaamistakin.

        Toiset isovanhemmat asuivat näköetäisyydellä. He myös välittivät lapsistamme paljon ja hoitivat heitä jonkin verran. Kiitos siitä heille - lapsistamme huolehdittiin ja välitettiin.

        Suhteemme olivat kuitenkin monesta syystä ja monella tapaa ongelmalliset. Ristiriidat vei meiltä vanhemmilta paljon voimia.

        Muuten - olen edelleen anoppini mielestä huono äiti. Hän on aina helposti löytänyt syyn kelvottomuuteeni. Anoppi on nyt 85 v , minä miniä olen 53 v ja lapset 4 kpl ovat nuoria aikuisia, jotka ovat hyvin kiinni elämässä ja opiskeluissa. Nyt kuulemma en välitä lapsistani enkä heidän tulevaisuudestaan, koska aiomme mieheni kanssa remontoida taloa emmekä osta lapsille autoja kuten hänen mielestään kunnon äiti tekisi. Hmm.

        Nyt minua ei enää hetkauta hänen sanomisesnsa, mutta nuorena äitinä kyllä usein otti koville.

        Hih, teidän kanssa on ollut tosi vitsikästä ja hauskaa, pitäkää huoli itsestänne, kyllä kai niistä lapsistakin sitten joku huolehtii...:))

      • aikuisten äiti
        mummikka kirjoitti:

        Hih, teidän kanssa on ollut tosi vitsikästä ja hauskaa, pitäkää huoli itsestänne, kyllä kai niistä lapsistakin sitten joku huolehtii...:))

        Höh - minulleko vastasit? Et tosiaan taida ymmärtää mitä toiset kirjoittaa. Minulla asiat on niinkuin nimimerkkikin kertoo: muksut aikuisia. Ymmärrän silti näiden nuorten äitien pointin hyvin. Ebkä ymmärrä sinun tapaasi mollata ja irvuilla.

    • pienet akeleet

      En todellakaan ymmärrä ap pointtia .
      Viikonloput töissä (2kk vauva)
      Tarttis tavata kavereita .
      Isovanhemmista ei niin väliä suksikoon vaikka hevon .......!
      kunhan eivät häirise liian usein
      Provoa mitä lie mutta eivät OIKEAT vanhemmat kirjoittele noin ajattelemattomasti.
      Jos olisit oikeasti äiti 2 kk vauvalle niin jo olisi toinen ääni kellossa.
      Tai sitten olet hyvin nuori äiti joka kaipaisi vanhemman tukea
      ja opastusta lapsesi hoitamisessa.
      Olen pahoillani mutten voi puoltaa tällaista ap näkökulmaa joka
      nojaa paljolti omiin tarkoitusperiin ei niinkään lapsen etuun .
      Vauva 2 kk viikonloput töissä ?
      Haluat vai et ruokkia lastasi rintamaidolla ?

      • Ilkeä miniä...

        Anteekis, nyt aion ilkeä, mutta itsepä sitä kejäät...

        JOhan todettiin että olet pumpliaivo etkä tiedä aisatsa nyt yhtään mitään?
        Oletko ollenkaan seurannut keskustelua?
        Mitä järkeä osallistua keskusteluun jos ei edes ymmärrä mitä toinen kirjoittaa?

        En ole MISSÄÄN sanonut että isovanhemmat voivat suksia hevon......!
        En ole hyvin nuori äiti, siihenkin olen aiemmin vastannut.
        Lapseni on rintaruokinnalla, sekin lukee yllä.
        Lapsen etu on se että stressataan taloudellista tilannetta, ja mietitään mihin on varaa ja mihin ei?
        Lasta stressaa vähemmän muutto pienempään asuntoon? Josta ei kyllä olisi mitään hyötyäkään, kaksio kun maksaa samanverran kuin tämä meidän kolmio...
        Mutta joo, nyt on pakko luopua vklopputöistä, koska poikani on vielä ruuppivaisempi rinnatsa kuin ennen, ja on vain pakko keksiä tapa pärjätä.
        Ja siihen että taloudellinen tilanne olisi pitänyt olla ensin kunnossa..
        Olisiko siis pitänyt mennä abottiin kun oli epävarma tulevaisuus?
        Tottakai me toivottiin että mies olisi töitä löytänyt.
        Mutta sinusta siis olisi ollut parempaa emnnä aborttiin, kuin tehdä töitä vkloppuisin jotta pärjätään?

      • pienet askeleet
        Ilkeä miniä... kirjoitti:

        Anteekis, nyt aion ilkeä, mutta itsepä sitä kejäät...

        JOhan todettiin että olet pumpliaivo etkä tiedä aisatsa nyt yhtään mitään?
        Oletko ollenkaan seurannut keskustelua?
        Mitä järkeä osallistua keskusteluun jos ei edes ymmärrä mitä toinen kirjoittaa?

        En ole MISSÄÄN sanonut että isovanhemmat voivat suksia hevon......!
        En ole hyvin nuori äiti, siihenkin olen aiemmin vastannut.
        Lapseni on rintaruokinnalla, sekin lukee yllä.
        Lapsen etu on se että stressataan taloudellista tilannetta, ja mietitään mihin on varaa ja mihin ei?
        Lasta stressaa vähemmän muutto pienempään asuntoon? Josta ei kyllä olisi mitään hyötyäkään, kaksio kun maksaa samanverran kuin tämä meidän kolmio...
        Mutta joo, nyt on pakko luopua vklopputöistä, koska poikani on vielä ruuppivaisempi rinnatsa kuin ennen, ja on vain pakko keksiä tapa pärjätä.
        Ja siihen että taloudellinen tilanne olisi pitänyt olla ensin kunnossa..
        Olisiko siis pitänyt mennä abottiin kun oli epävarma tulevaisuus?
        Tottakai me toivottiin että mies olisi töitä löytänyt.
        Mutta sinusta siis olisi ollut parempaa emnnä aborttiin, kuin tehdä töitä vkloppuisin jotta pärjätään?

        En ole MISSÄÄN sanonut että isovanhemmat voivat suksia hevon...

        Olet oikeassa et ole ilmaissut isovanhemmistasi näin kielteistä kantaa .
        Olet puhunut heistä kaiken kaikkiaan kohteliaasti.
        Huomasitko asiayhteyden.
        Epäilin sinun provoilevan .Valitettavasti sain sinusta vääränlaisen kuvan.

        "Mutta sinusta siis olisi ollut parempaa emnnä aborttiin, kuin tehdä töitä vkloppuisin jotta pärjätään?

        Tällaista mielipidettä en ole tuonut lainkaan esiin ?
        Tämä taasen on sinun tekemäsi virheellinen arvointi minusta =)

    • Dominikue

      Ilkeä miniä.

      Käy avautumassa kaksplussan palstalla tilanteesta, jos on tarvetta. Saa sielläkin lunta tupaan, mutta anoppeja siellä on onneksi vähemmän.

      Täällä kirjoittelee aivan liikaa tungettelevat anopit. Ja lue tosiaan se mun kirjasuositus, se suhteuttaa asioita.

      Tsemppiä edelleen!

      • Ilkeä miniä...

        Juu, tosiaan....
        Pakko kyllä sanoa, että jos anoppini olisi yhtä pumpuliaivo kuin pienet askeleet ja mummikka, en todellakaan päästäisi lapseni lähellekään.....

        Onneksi näin ei ole, vaan mieheni vanhemmat ovat muuten fiksuja, mukavia ihmisiä, kunhan tosiaan malttaisi odottaa että me kutsumme käymään eivätkä olisi kutsumuassa itseään koko ajan=)

      • PIenet askellet
        Ilkeä miniä... kirjoitti:

        Juu, tosiaan....
        Pakko kyllä sanoa, että jos anoppini olisi yhtä pumpuliaivo kuin pienet askeleet ja mummikka, en todellakaan päästäisi lapseni lähellekään.....

        Onneksi näin ei ole, vaan mieheni vanhemmat ovat muuten fiksuja, mukavia ihmisiä, kunhan tosiaan malttaisi odottaa että me kutsumme käymään eivätkä olisi kutsumuassa itseään koko ajan=)

        Nimikirjoituksessasi tuot esiin olevasi ilkeä miniä ?
        Kaikkea hyvää olet sitten provo tai oikea mamma.
        Mielestäni jokaisen perhettä suunnittelevan olisi syytä tarkistaa oman
        taloutensa kannattavuus .Ihan siitä syystä ettei tarvitsisi kenenkään lähteä
        kesken rintaruokinnan työelämään ja talloa lakisääteistä äitiyspäivärahaetuutta
        nurin.Siinä häiriintyy myös lapsen rintaruokinta.
        Äidille ja lapselle on vain parhaaksi edes vuoden pituinen rauhoittumisaika
        jolloin voi keskittyä vauvan hoivaan ja hänen tarpeidensa tyydyttämiseen.

      • ei jaksa enää...
        PIenet askellet kirjoitti:

        Nimikirjoituksessasi tuot esiin olevasi ilkeä miniä ?
        Kaikkea hyvää olet sitten provo tai oikea mamma.
        Mielestäni jokaisen perhettä suunnittelevan olisi syytä tarkistaa oman
        taloutensa kannattavuus .Ihan siitä syystä ettei tarvitsisi kenenkään lähteä
        kesken rintaruokinnan työelämään ja talloa lakisääteistä äitiyspäivärahaetuutta
        nurin.Siinä häiriintyy myös lapsen rintaruokinta.
        Äidille ja lapselle on vain parhaaksi edes vuoden pituinen rauhoittumisaika
        jolloin voi keskittyä vauvan hoivaan ja hänen tarpeidensa tyydyttämiseen.

        "Eipä ole minun ongelma joten jätän ongelman ap haltuun" kun jo kerran noin kirjoitit, pliis toimi sen mukaan, ANNA OLLA JO!!!!

      • mummotta

        Onko sinusta yllättävää, että anopit keskustelevat isovanhempien palstalla? Se, ovatko he tungettelevia vai eivät, lienee makuasia.

    • Ilkeä miniä...

      Huokaus..
      Ollaan nyt sitten "alistuttu" siihen että miehen vanhemmat pyytävät itseään kylään joka viikko...
      Uusin riemun aihe onkin nyt se, että he eivät voi edes sovituista ajoista pitää kiinni!
      Sanotaan että tulkaa kahden jälkeen, he tulevat puoli kahdelta.
      He sanovat että tulevat viiden, puoli kuuden välissä, ja tulevat sittenkin puoli viideltä...
      Totesin kyllä viimeeksi kun ilmestyivät taas luultua aikaisemmin oven taakse ettei odotettu heitä ihan vielä, ja toivon että ens kerralla he tulevat sitten sovittuna aikana....

    • gg

      ggg

    • ottok123

      nyt en tajua ja MIKS IHMEESSÄ TE JUTTELETTE PIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIP istä

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      16
      2188

    2. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      84
      2138

    3. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      101
      1407

    4. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      10
      1336

    5. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      84
      1227

    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      146
      1188

    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      249
      896

    8. Omalääkäri hallituksen utopia?

      Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha
      Maailman menoa
      173
      874

    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      78
      869

    10. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      63
      854
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt