Salliko Jumala VEDENPAISUMUKSEN koska HALUSI OLLA PAHA?

Tämä on ehkä vähän raflaava aloitus, koska lapsikin tietää, että juuri Jumalaan liitetään teologisesti ajatus täydellisesti ja ikuisesti AINOASTAAN oikeita ja hyviä asioita tekevästä olennosta... Tämä sen vuoksi, että kukaan muu ei ole siiihen sitoutunut, ei edes Jeesus, sanoihan Hän: "... Hyvä opettaja... Miksi sanot minua hyväksi, ainoastaan Isä on hyvä.". Jeesuksen todin tiedätään pitäneen itseään kaikkien henkienkin Isänä, joten hän on juuri sanallisissa logiikoissamme ja suunitelmissamme Isämme.

Mutta syy, miksi juuri Jumala on tuollainen "KONE", että tekee vain hyvää, eli pysyy olemassa, mitä tahansa PINTA-aloillaan sitten tehdäänkin, ja mitä tahansa ääntä se pistetäänkin ääntelemään?

Kuitenkin Jumalan sanotaan KATUNEEN vedenpaisumuksen jälkeen sitä, että tuhosi tuolloisen ihmiskunnan, lukuunottamatta Nooaa, ja seitseemää muuta ja muutamia eläimiä. Jos joku KATUU, Hän on tehnyt pahaa, sekin on absoluuttinen määritelmä, muuta syytä ei koskaan ole katumukselle. Syy oli siihen se, että Jumala teki LOOGISEN HYVÄN päätöksen tukea ihmisten pahoja näkemyksiä Jumalasta, jota ei heille joko ollut olemassa, tai oli heille jotenkin "paha".

Oikeastaan Suomen ja Venäjän kielessä, EI Jumala sana kuulosta mitenkään ABSOLUUTTISEN HYVÄLTÄ, tavallisesti esim. Gosbadin ja Jumala-sana sisältävät PAHA-sanan, Jumala siinä, että siinä on MALA-pääte...

Oikeastaan juuri tämä on todempi näkemys Jumalasta: On vain inhimillistä teologiaa tehdä LIIAN EREHTYMÄTÖN ja LIIAN HYVÄ JUMALA, joka ei tekisi virheitä ja epätäydellisyyttäkin.... Ihminenhän oli jo tuolloin epäonnistunut luomus, koska enemmistö ihmisistä meni pahojen himojensa mukana suureen harhaan vedenpaisumusta edeltävänä aikana. Aadamin pieni paha teko, teki suuren syönti-synnin, ja laittomat suhteet, ja paljon väkivaltaa ja verenvuodatusta maan päälle... Ajatelkaa Jumalaa OLENTONA, joka on kokeva, ajatteleva, ja vaikka tekeekin parhaimmat päätökset OLENNOISTA, tekee joskus asioita, joissa olisi voinut olla parantelemista HYVYYDEN kannalta... Ihmistä ei pakotettu hyväksi, ja voi olla, että Jumala kyllästyikin hetikin juuri luodun maailmansa LIIALLISEEN hvyyyten, ja halusikin pahoja, ja kohtalonomaisesti toisiaan jankuttavia asioita maailmaan. Sanon tämän senkin vuoksi, että MINKÄÄN olennon pahuuskaan ei ole absoluuttista, juurikin Lucifer, oli alussa koreassa arvossa ja ilmeisesti nykyisin sanoin HYVÄNÄKIN pidetty enkeli. Hän teki ERILAISIA asioita, kummallisia, eikä ne Lucierin luomat asiat olisi vieläkään pahoja, ellemme eläisi nykyään materia-aika maailmassa, joissa asioita ja tapahtumia ei voi suuresti perua.
saatana tosin edelleen esittää näkemystä:"Ette suinkaan kuole, korkeintaan inkarnoidutte...". En rehellisesti sanoen tiedä, onko se valhe, vai Jumalalta varastettu ja kopioitu lause.

Hyvät asiat ovat usein hyvin ärsyttäviä, koska ne voittavat kaiken, kuten tiedätte älypelien hyökkäyksistä... Paha voi keksiä puolustuksen, mutta jää pitkäksi ajaksi vain puolustuskannalle, eikä voita, ellei hänelläkin ole HYVÄÄ hyökkäystä, joka pahalle on aina tehdä murha, valhe tai aviorikos.

Meiltä ihmisiltä EI VAADITA samaa kuin Jumalalta, eli absoluuttista ja täydellistä hyvyyttä. Sellaiseen pyrkiviä ENKELEITÄ on ja paljonkin, mutta ihmiselle on annettu materiaan sidottu pahuus toistoineen ja muuttumattomutena, ja pieni määrä kykyä tehdä hyviä, yllättäivä ja suunitelemattomia asioita.... Usein ajatellaan, että suunnittelmattomuus on kaaosta ja pahaa, mutta se liittyy myös henkiseen todellisuuteen ylipäänsä, se on usein todella yllättävää, ja juuri siksi ylltättävää ja pahan suunitelmiin sopimatonta. Mielikuvitus on se, mikä meidät usein sairastuttaa, mutta se voi myös parantaa....