http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/archive/d/d2/20090223094304!Russian-Matroshka_no_bg.jpg
Matrjosjka sisäkkäisine kehoineen kuvaa ihmisen rakennetta, minkä olen havainnut. Ulkokuoren sisällä on kuori, jonka sisällä on kuori. Kun ulommainen kuori putoaa pois, niin ulkokuoreksi havaitaan kuori, joka ennen oli sisällä.
Sisimmäinen olemus on ydinihminen. Tämä rautalankamalli kuvaa vain osittain todellisuutta, sillä samalla kun havaitsemme kuoren putoamisen, niin havaitsemme laajentumis-efektin. Laajentuminen tunnetaan myös kirkkauden lisääntymisenä, selkeämpänä olona ja tyynempänä fiiliksenä.
Kuin atomisidokset väljenisivät sisällä ja uutta energiaa virtaisi sisään.
Kuoren voi pudottaa myös niin ettei samaistu siihen, vaikka onkin sen sisällä ja tekee työtä sillä kuorella. Näin kuori voidaan pudottaa tällä puolen jokea.
Matrjosjka on ihmisegon symboli ja samalla kuvaa kuolemanprosessia. Kuolemanprosessia voi tehdä tällä puolen jokea vapaaehtoisesti tai toisella puolen jokea luonnon pakottamana. Kun sitä tehdään vapaaehtoisesti niin vapaa valinta toteutuu, mikä on tällä planeetalla tarkoitus. Kaikki planeetat eivät ole vapaan valinnan planeettoja.
Kokemalla läsnäoleva rakkaus kohteen kanssa ja myöhemmin ilman kohdetta omana itsenään, väljenevät sidokset ja maatuska alkaa uudestisyntymään. Sisältä käsin ilmestyy uusi nukke ja sen sisältä uusi. Sisin ydinihminen, kuin iloinen avaruus, ei ole oikeastaan nukke vaan todellisuutta.
Matrjosjka sisäkkäisine kehoineen kuvaa ihmisen rakennetta, minkä olen havainnut. Ulkokuoren sisällä on kuori, jonka sisällä on kuori. Kun ulommainen kuori putoaa pois, niin ulkokuoreksi havaitaan kuori, joka ennen oli sisällä.
Sisimmäinen olemus on ydinihminen. Tämä rautalankamalli kuvaa vain osittain todellisuutta, sillä samalla kun havaitsemme kuoren putoamisen, niin havaitsemme laajentumis-efektin. Laajentuminen tunnetaan myös kirkkauden lisääntymisenä, selkeämpänä olona ja tyynempänä fiiliksenä.
Kuin atomisidokset väljenisivät sisällä ja uutta energiaa virtaisi sisään.
Kuoren voi pudottaa myös niin ettei samaistu siihen, vaikka onkin sen sisällä ja tekee työtä sillä kuorella. Näin kuori voidaan pudottaa tällä puolen jokea.
Matrjosjka on ihmisegon symboli ja samalla kuvaa kuolemanprosessia. Kuolemanprosessia voi tehdä tällä puolen jokea vapaaehtoisesti tai toisella puolen jokea luonnon pakottamana. Kun sitä tehdään vapaaehtoisesti niin vapaa valinta toteutuu, mikä on tällä planeetalla tarkoitus. Kaikki planeetat eivät ole vapaan valinnan planeettoja.
Kokemalla läsnäoleva rakkaus kohteen kanssa ja myöhemmin ilman kohdetta omana itsenään, väljenevät sidokset ja maatuska alkaa uudestisyntymään. Sisältä käsin ilmestyy uusi nukke ja sen sisältä uusi. Sisin ydinihminen, kuin iloinen avaruus, ei ole oikeastaan nukke vaan todellisuutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Matrjosjka kuvaa tosiaan nasevasti ihmisen havainto-maailmaa.
Syvemmissä tietoisuus-tasoissakin, siis vaikka hahmotamme "enemmän", "laajenevasti", "väljenevästi", "kirkastuvasti" kuten toteat, niin aina kuitenkin ihmis-hahmon "silmin" kaikki ne uudetkin avautuvat maailmat.
Matrjosjkan tehneen tai alulle "ideoineen ajatuksen,,ajatukseen syventyminen" vaikuttaa lähes mahdottomalta.
Se on hieman harmi koska siellä ilmeisesti piilee SE ratkaisu ainakin Matrjosjkan mysteeriin.
Tuon Matrjosjkan kehällisyyden tuntemukset ovat taas erillaiset kuin "tunne-tila" jossa rauha&rakkaus,,aivan siis "ylimaallisen ihana" mihinkään täällä oikeastaan vertaamaton, käsittämättömän tyyneydenvirta kohtaa jonkinlaisena "pehmeytenä" keskustan(13) .
Se "virtaus" ei salli(ta) analyysia.
Tunne-vaikutus kehollisuuteen on voimakas, niin voimallinen jo itsessään, ettei tunne salli ajatusta, eli sisäänpääsyä (jää kiinni ihanuuden tunteeseen)analyysiin.
Ei pääse irti kuin tarkkailijaksi, koska "flowssa" on Tarkkailijassa?
:D
Ei siis voi tutkia Itseään objektiivisesti kun on se ojektiivi, miten voisi edes päästä analysoimaan ulkopuolelta kun sitä ulkopuolta ei siinä tilassa ole?
On huomattava että vain psykologisiin kehoihin ja fyysiseen kehoon "virtaa indusoidessaan" matrjoshkan sisimmän avaruuden vaikutus on dramaattisen voimakas ja muuntava. Avaruus- ja valovaikutelma tulee vasta silloin, kun kokemus on hälvennyt, jolloin ihminen astuu kuvioihin.
Alkutuli on täysin eriytymätön, vaikka voidaan sanoa, että " me " olemme sieltä kotoisin. Tuon ydinminän kannalta " Minä olen " tarkoittaa " Minä olen koko maailma ". MInä Olen muuttuu sellaiseksi, että kadotetaan Minä Olen ja muututaan kaikeksi, joka on " MInä maailmana ja maailman ylläpitäjänä ". Tämä on transsensoitunut Minä Olen. Näin voidaan prosessoida vain ihmisen tasolta kokemusta muistellen. Itse "kokemuksessa" joka on kaiken kokemisen ja ei-kokemisen ulkopuolella, ei voida prosessoida mitään normiajatuksen kautta. Ajatus on kuollut, liikkumaton.
Se ei ole myöskään tarkkailemista tai ei-tarkkailemista. Se on puhdasta transsendoitunutta olemista, joka syntyy kun tarkkaileminen on täydellistynyt ja putoaa pois.
Virta on ainoastaan siellä missä on erillisyyttä. Erillisyyden alku-idea on teknisesti ottaen tarkalleen nirvaanisella " tasolla ". Seuraava taso kuuluu ihmisen perspektiivistä katsottuna Alkutulen maailmaan, missä kaikki muutos on kuollut ja on täydellinen tapahtumattomuus.
Mutta tämä vain ihmisen kannalta katsottuna. Ihminen tarkoittaa tässä yhteydesä sellaista, joka asuu psykologisissa maailmoissa, eli mielessä joka muuttuu ja näyttää virtaavan.
Energeettiseen Virtaan päästyään, tyyneen hurmokseen, virta vie Alkutuleen. ensin katoaa tietoisuus fyysisestä kehosta totena. Se nähdään unena. Seuraavaksi katoaa tunteet ja ajatukset totena, ne ovat unta. Näin täydellisessä sisäistyksessä (pratyahara) Alkutuli on.
Alkutuli on hurmoksen ja ei-hurmoksen tuolla puolen. Virrassa voi myös pysyä kun antaa fyysiselle maailmalle negaation. Negaation kautta kaikki turha mitätöiden "saavutaan" ei-kenenkään maalle. Eriytymättömyyteen. Prosessointi korvautuu siis Olemisella.
Tähän ei kaikki lopu, mutta sanat loppuvat ja ajatuksien toteutumismahdollisuudet on käytetty MAHDOTTOMAN kuvailuun.
Yksinkertaistaen.
Ydinihminen voidaan kyllä määritellä Tarkkailijaksi sinällään. Tarkkaileminen sinänsä puhdistaa ne olemukset, joilla koetaan.
Tämä Tarkkailija isolla T-kirjaimella on se, mistä kirjoitin Oleminen. Tarkkailu pienellä t-kirjaimella on tarkkailua, missä tarkkaileminen tiedostetaan, ja kohde. Olemisessa SE tarkkailee kyllä muttei tiedä sitä tekevänsä, sillä tekemistä ei ole, eikä muuten tiedä maailman kärsimysluonnettakaan niinkuin ihminen sen kokee.
Tarkkaileminen on kyllä jees kun se vie eteenpän.
Oletko ollut tarkkailuluokalla?
"Virta on ainoastaan siellä missä on erillisyyttä. Erillisyyden alku-idea on teknisesti ottaen tarkalleen nirvaanisella " tasolla ". Seuraava taso kuuluu ihmisen perspektiivistä katsottuna Alkutulen maailmaan, missä kaikki muutos on kuollut ja on täydellinen tapahtumattomuus."'
-Minusta tuo on mielenkiintoisesti selitetty.
Matkamme siis jatkuu poimuilevassa elämä-virrassa joka virratakseen vaatii aina sen epä-suhdan tasoissaan niin ettei "vesivaaka osoita olevan tasaista-tasojen välitilaa"?
Kaltevalla pinnalla liumme tasoilta poistuessamme aina seuraaviin tasoihin,,ja ponnistelemme joskus edellisiinkiin tasoihin tai pidämme niistä kiinni, koska emme uskalla tohtia lasketella tulevaan?
Alkutuli loimottaa koko ajan sammumatta kaukaisuudessa turvallisena kuin majakka pimeydessä leikkiville "pikkuliekeille", jotka sinkoilevat tyhjyydessä/pimeydessä valohitusina kutoen ikuiseen pimeyteen hetkellisesti maailman?
Kalteva pinta voi olla yksi vertauskuva. Toinen mikä liittyy tuli-aspektiin on potentiaaliero. Jos virtaa ajatellaan veden elementtiin liittyvänä, niin virta veisi silloin Alkumereen. Nyt virta ajatellaan sähkön elementtiin liittyväksi, mitä se onkin faktallisesti, joten se virtaa "sähkömagneettis-plasmalliseen" Alkutuleen (vrt. Plasmapallo fysiikassa, toki tässä vertauksenomainen plasmis )
"Virta" voi olla myös alkeellisimmillaan neutriinojen pommitusta fyysisestä auringosta. Tiedämme hyvinkin että aurinko syytää jatkuvasti valtaisalla syötöllä neutriinoja, joiden jatkuva virta muodostaa OM-äänen materiaan. Tämä on sama kuin Amenen ääni. Amenen ääntä kevyesti seuraten mutatoituvat käyttövälineet.
Pääasia että tunnistamme pohjavirran, jolla on muuntava vaikutus. Sen ääntä on verrattu myös jättimäisen muuntimen ääneen. Kuin saunan kiukaalle jatkuvasti hissukseen vettä heittäisi. Tuo on samalla fyysisen hermoston ääni, toki jatkuen myös fyysisen hermoston ulkopuolelle ja muuntuen muiksi sävyiksi. Virran ääntä kuullaan vastanottokyvyn mukaan. Amenen kuoromainen ääni, kuin kaukainen munkkikuoro eräänä sen vivahteena, on omalla tasollaan aivan muuta kuin kaukainen muuntimen sihinä. Se on sitä "samettijylinää" joka täyttää koko avaruuden.
Mutta tässä nuo alussa kuultavat mahdolliset tunnusmerkit.
Sopivan tasainen muuntuminen on oleellista siksi riittää että on vain virrassa jatkuvasti. Sen muuntoefekti on varmaa mutta hidasta, jolloin stabiilius säilyy.
" Alkutuli loimottaa koko ajan sammumatta kaukaisuudessa turvallisena kuin majakka pimeydessä leikkiville "pikkuliekeille", jotka sinkoilevat tyhjyydessä/pimeydessä valohitusina kutoen ikuiseen pimeyteen hetkellisesti maailman? "
Turvallisena nimenomaan kun luottaa virtaan. Virta on kuolonvirta, sillä se muuntaa ihmistä jatkuvasti. Unohduksen virta myös, kuin Lethe kreikkalaisilla. Vanhaa jätetään, uutta syntyy. Se on samalla Pyhän Hengen virran alkupää, tuo neutriinojen virta. Mutta on niitä hienompiakin hiukkasia.
Tähän liittyvinä mielleyhtyminä tulivat Lethe ja Mnemosyne -virrat kreikkalaisroomalaisista mytologioista. Lethe on unohduksen virta stereotyyppisesti. Mnemosyne on "kaiken muistamisen" eli kaikkitietävyyden virta. Mikä ettei noiden mysteerioiden yhdistelmä viittaisi Virran kahteen puoliskoon, niinkuin kolikollakin oin kaksi puolta??
Nämä virrat ovat elämän mysteerioita nimenomaan eläville. Kuolleet menevät automaation mukana ja eivät voi enää vaikuttaa paljonkaan asioihin. Karkeassa materiassa liike on niin hidasta, että voi vähän valita, on jonkinlainen valinnanvapaus. Ehtii valitsemaan. Siinä että 'ehtii valitsemaan tietoisesti' tässä hitaassa liikkeessä, on joku merkitys.
Unohtamalla maallisen elämän kokonaisuudessaan (Lethe) noustaisi kaikkitietoon (Mnemosyne). Tämä olisi siinä mielessä järkevää, ettei ihminen voisi brassailla, koska entistä ihmistä ei enää ole. Mies on "entinen mies", joka ei osaa kohdistaa huomiota ego-itseensä enää. Kaikkitieto on haastava käsite, sillä se ei tarkoittane tietovaraston suurta määrää vaan oikeaa spontaania näkemystä (vrt. Buddha), millä voidaan yleispiirteittäin nähdä hetisuoraan miten asian laita on.
http://areena.yle.fi/video/1317929389365
Sinä hei, katsopas ohjelma ja mieti sitten sitä "ihmistä", ja sitä mikä ihminen on? Ihminen aivojensa ja menneisyytensä luoma koostumana, siis aivojensa vanki.
Jos aivoja vaikkapa leikkauksella rämpälätään niin mahdollisuudet tuntea ja saavuttaa jo hänessä olleen opitun rakkauden tunteen poistuvat, kuten dokkari osoittaa.
Myös pelot ovat opittuja ehdollistumisien kautta.