"Kolahtaminen " eka kerralla

Olen samaa mieltä tuosta, että nettitreffit ovat luonnoton kohtaaminen. Siksi niihin pitäisi suhtautua oikealla tavalla, jos mielii niistä seuraavan jotain. Olen sitä mieltä, että jos odottaa kolahtamista nettitreffeillä ensitapaamisella, niin saa olla varsin onnekas jos niin käy tai sitten sitä saa todella jäädä odottamaan hamaan tulevaisuuteen. Olen siis samaa mieltä, että riittää, että on kiinnostusta tavata toistamiseenkin. Kiinnostus voi tulla monesta eri asiasta. Yleensä itselleni siitä, että toinen on mukava, löytyy yhteisiä asioita ja samanhenkisyyttä. Sen sijaan kolahdusta on itselleni tapahtunut monesti vasta myöhemmässä vaiheessa, joten ainakaan itse en edes voisi omien kokemusten myötä laskea sitä ensimmäisen tapaamisen varaan.

Netin kautta tutustutaan siis luonnottomasti, eli tutustuminen ja kohtaaminen ei ole sillä tavalla spontaania ja yllätyksellistä kuin mitä se on mahdollisesti jossain muissa tilanteissa. Mielestäni asiaa voi ajatella niin, että jos on netissä hakemassa seuraa, niin on siellä juuri siitä syystä, että haluaisi löytää seuraa. Eli tavallaan siinä tilanteessa tekee itse asioita sen eteen, että voisi toisen ihmisen löytää. Kärjistetysti voisi luonnehtia, että nettideitti on tietynlaista itsensä pakottamista ja ajamista tilanteisiin, joista voisi jotain syntyä. Koska tutustumisen luonne on enemmän tämän tyyppinen, niin mielestäni on väärin yhtäkkiä ajatella, että ensitapaamisen pitäisikin olla jotain suurta ja mahtavaa. Kun tilanne on enemmän luonnoton ja tavallaan pakotettu, niin mielestäni on enemmänkin odotettua, että lähtökohtaisesti uusi tutustumisen kohde ei ole huiman kiinnostava ja kolahtava. Sen sijaan pitäisikin arvioida toista hieman toisella tavalla ensitapaamisen myötä ja miettiä onko hän ehdoton eiei vai oliko hänessä kuitenkin asioita, joiden myötä voisi nähdä uudelleenkin, vaikka sitä kolahdusta ei tapahtunutkaan. Eli antaa ihmiselle mahdollisuus ja rauhassa tutustua, kuten monet tutustumiset muuallakin menevät. Ja edelleen siis tavallaan pakottaa itseään vielä lisää tutustumaan ainakin sen toisen tapaamisen verran. Koska edelleenhän itse on kaiketi halukas löytämään sen toisen ihmisen :) Yleensä toinen tapaamiskerta kun voi olla paljon parempi kuin ensimmäinen, etenkin netin kautta tavattaessa ja toisella kertaa auttaa aina se, että toista jo tuntee jonkun verran. Näin ainakin itselläni on lähes järjestään ollut.

Tämän viestini pointti ei ollut se, että kaikkia pitäisi aina tavata pakosti uudelleen :) Halusin kuitenkin kirjoittaa hieman auki asiaa miten asiaa voisi luonnehtia ja nettitapaamista verrata muuhun.

Kolahtaa täytyy - ihan sama minkä kautta eka kohtaaminen tapahtuu (kohtalo vai avustettu kohtalo... netti tms).

olet ulostanut asiaa, superhyvä tämä hankauspinta kappale.

Just tämä tekee sänkyhommistakin oudon,
"tässä nainen, nai mua", minä kun haluisin myös sitä hankauspintaa,
vaan, siihen ei ole aikaa, kun pitää hakea pyykit koneesta.

15 kesäsellä jannulla on tanko tanassa, sekä jollain seksiriippuvaisella,
ei kohtuuseksuaalisella eläimellisellä uroolla pelkästä naisen läsnäolosta,
mut tavallinen ikämies vaatii ehdottomasti sitä hankauspintaa ja
naisen kiinnostusta juuri tähän vaariin.

Minä olen myös sellainen, joka ei halua kirjoitella pitkään ennen tapaamista. Perustan sen ihan siihen, että nettitutustumisen ja pitkän kirjoittelun aikana alkaa muodostaa toisesta mielikuvia, jotka sitten lopulta kuitenkin osoittautuvat vääriksi.

Itse olen kokenut pitkän nettitutustumisen, jonka aikana jo ehdin ihastua mieheen. Tapaaminen olikin sitten suuri pettymys, eikä halua tutustua enempää vaan löytynyt enää sen jälkeen. Kerran kävi myös niin päin, että mies ihastui luomaansa mielikuvaan minusta ja tavatessa olinkin sitten pettymys hänelle (toisaalta ollaan kavereina tekemisissä edelleen, monen vuoden jälkeen). Kumpaankin tapaukseen liittyi myös kuvien vaihtaminen, mutta niistä vaan ei välity ihmisen koko olemus ja elekieli. Minulle on hyvin tärkeää tavatessa, että voin kuvitella fyysistä läheisyyttä miehen kanssa. Kuvan perusteella sitä tunnetta ei voi päätellä etukäteen. Jos sitä tunnetta ei tule, niin ei myöskään halua tutustua lähemmin.

Tapaan siis miehen mieluummin mahdollisimman pian, jos mies profiililtaan ja ensiviestittelyllä osoittautuu kiinnostavaksi. No, tällä hetkellä minulla ei ole deittiprofiilia netissä, ei ole ollut yli vuoteen. Toisaalta tapailen tällä hetkellä miestä, jonka tapasin netin kautta muualla. Tapasimme heti seuraavana päivänä, kun olimme netissä kohdanneet. Tutustumisvaiheessa menemme edelleen, kun tapailemme aika harvoin. Fyysistä vetovoimaa oli kuitenkin heti alkuun ja pidin myös miehen pään sisällöstä. Mitään voimakasta kolahtamista en kuitenkaan kokenut ensitapaamisella. Kiinnostus on tässä vähitellen lisääntynyt tutustumisen edetessä. Niin ilmeisesti miehelläkin, kun hänen käytöksensä minua kohtaan on joka tapaamisen myötä tullut lämpimämmäksi. Aika näyttää mitä tästä tulee.

ailiina-77 kirjoitti:

Minä olen myös sellainen, joka ei halua kirjoitella pitkään ennen tapaamista. Perustan sen ihan siihen, että nettitutustumisen ja pitkän kirjoittelun aikana alkaa muodostaa toisesta mielikuvia, jotka sitten lopulta kuitenkin osoittautuvat vääriksi.

Itse olen kokenut pitkän nettitutustumisen, jonka aikana jo ehdin ihastua mieheen. Tapaaminen olikin sitten suuri pettymys, eikä halua tutustua enempää vaan löytynyt enää sen jälkeen. Kerran kävi myös niin päin, että mies ihastui luomaansa mielikuvaan minusta ja tavatessa olinkin sitten pettymys hänelle (toisaalta ollaan kavereina tekemisissä edelleen, monen vuoden jälkeen). Kumpaankin tapaukseen liittyi myös kuvien vaihtaminen, mutta niistä vaan ei välity ihmisen koko olemus ja elekieli. Minulle on hyvin tärkeää tavatessa, että voin kuvitella fyysistä läheisyyttä miehen kanssa. Kuvan perusteella sitä tunnetta ei voi päätellä etukäteen. Jos sitä tunnetta ei tule, niin ei myöskään halua tutustua lähemmin.

Tapaan siis miehen mieluummin mahdollisimman pian, jos mies profiililtaan ja ensiviestittelyllä osoittautuu kiinnostavaksi. No, tällä hetkellä minulla ei ole deittiprofiilia netissä, ei ole ollut yli vuoteen. Toisaalta tapailen tällä hetkellä miestä, jonka tapasin netin kautta muualla. Tapasimme heti seuraavana päivänä, kun olimme netissä kohdanneet. Tutustumisvaiheessa menemme edelleen, kun tapailemme aika harvoin. Fyysistä vetovoimaa oli kuitenkin heti alkuun ja pidin myös miehen pään sisällöstä. Mitään voimakasta kolahtamista en kuitenkaan kokenut ensitapaamisella. Kiinnostus on tässä vähitellen lisääntynyt tutustumisen edetessä. Niin ilmeisesti miehelläkin, kun hänen käytöksensä minua kohtaan on joka tapaamisen myötä tullut lämpimämmäksi. Aika näyttää mitä tästä tulee.

Lue lisää

"Minulle on hyvin tärkeää tavatessa, että voin kuvitella fyysistä läheisyyttä miehen kanssa"

Eli himo ja seksi ratkaisee naisilla...hyvä että tuli sekin selväksi.

Fyysinen vetovoima ratkaisee ja loppu on täyttä hevon kakkaa ja kusetusta.

Tapaamiseen vaan ja siitä heti vällyjen väliin jos tulee tunne että toisen kanssa olisi kiva sekstata.

Kaikki muuhan on pelkkää ekstraa.

ailiina-77 kirjoitti:

Minä olen myös sellainen, joka ei halua kirjoitella pitkään ennen tapaamista. Perustan sen ihan siihen, että nettitutustumisen ja pitkän kirjoittelun aikana alkaa muodostaa toisesta mielikuvia, jotka sitten lopulta kuitenkin osoittautuvat vääriksi.

Itse olen kokenut pitkän nettitutustumisen, jonka aikana jo ehdin ihastua mieheen. Tapaaminen olikin sitten suuri pettymys, eikä halua tutustua enempää vaan löytynyt enää sen jälkeen. Kerran kävi myös niin päin, että mies ihastui luomaansa mielikuvaan minusta ja tavatessa olinkin sitten pettymys hänelle (toisaalta ollaan kavereina tekemisissä edelleen, monen vuoden jälkeen). Kumpaankin tapaukseen liittyi myös kuvien vaihtaminen, mutta niistä vaan ei välity ihmisen koko olemus ja elekieli. Minulle on hyvin tärkeää tavatessa, että voin kuvitella fyysistä läheisyyttä miehen kanssa. Kuvan perusteella sitä tunnetta ei voi päätellä etukäteen. Jos sitä tunnetta ei tule, niin ei myöskään halua tutustua lähemmin.

Tapaan siis miehen mieluummin mahdollisimman pian, jos mies profiililtaan ja ensiviestittelyllä osoittautuu kiinnostavaksi. No, tällä hetkellä minulla ei ole deittiprofiilia netissä, ei ole ollut yli vuoteen. Toisaalta tapailen tällä hetkellä miestä, jonka tapasin netin kautta muualla. Tapasimme heti seuraavana päivänä, kun olimme netissä kohdanneet. Tutustumisvaiheessa menemme edelleen, kun tapailemme aika harvoin. Fyysistä vetovoimaa oli kuitenkin heti alkuun ja pidin myös miehen pään sisällöstä. Mitään voimakasta kolahtamista en kuitenkaan kokenut ensitapaamisella. Kiinnostus on tässä vähitellen lisääntynyt tutustumisen edetessä. Niin ilmeisesti miehelläkin, kun hänen käytöksensä minua kohtaan on joka tapaamisen myötä tullut lämpimämmäksi. Aika näyttää mitä tästä tulee.

Lue lisää

Pitkän kirjoittelun toimivuus riippuu kieltämättä henkilöstä. Jotkut ovat niin vahvasti kiinni fyysisessä maailmassa, että pitää päästä tapaamaan nopeasti, ja siinä ei ole mitään pahaa. Olen itsekin valmis sellaiseen, jos nainen niin haluaa, mutta silloin omat odotukseni ovat lähes olemattomat.

Itse olen luonteeltani sellainen, että osaan pitää nettitutustumisen ja ihastumisen erillään, ja se, että tunnen naisen ajatusmaailmaa etukäteen, tekee treffeistä minulle paljon luontevammat. Samoin minun on vaikea kiinnostua naisesta seurustelumielessä pelkän fyysisen vedon perusteella, sillä tiedän, että tarvitsen myös ajatusmaailmojen yhteyden, ja että sellaisen löytyminen on paljon harvinaisempaa kuin fyysisen vetovoiman.

Niin, kuulostan ehkä enemmän naiselta kuin mieheltä, mutta minkäs teet ;) Sillä mennään mitä on annettu.

ailiina-77 kirjoitti:

Minä olen myös sellainen, joka ei halua kirjoitella pitkään ennen tapaamista. Perustan sen ihan siihen, että nettitutustumisen ja pitkän kirjoittelun aikana alkaa muodostaa toisesta mielikuvia, jotka sitten lopulta kuitenkin osoittautuvat vääriksi.

Itse olen kokenut pitkän nettitutustumisen, jonka aikana jo ehdin ihastua mieheen. Tapaaminen olikin sitten suuri pettymys, eikä halua tutustua enempää vaan löytynyt enää sen jälkeen. Kerran kävi myös niin päin, että mies ihastui luomaansa mielikuvaan minusta ja tavatessa olinkin sitten pettymys hänelle (toisaalta ollaan kavereina tekemisissä edelleen, monen vuoden jälkeen). Kumpaankin tapaukseen liittyi myös kuvien vaihtaminen, mutta niistä vaan ei välity ihmisen koko olemus ja elekieli. Minulle on hyvin tärkeää tavatessa, että voin kuvitella fyysistä läheisyyttä miehen kanssa. Kuvan perusteella sitä tunnetta ei voi päätellä etukäteen. Jos sitä tunnetta ei tule, niin ei myöskään halua tutustua lähemmin.

Tapaan siis miehen mieluummin mahdollisimman pian, jos mies profiililtaan ja ensiviestittelyllä osoittautuu kiinnostavaksi. No, tällä hetkellä minulla ei ole deittiprofiilia netissä, ei ole ollut yli vuoteen. Toisaalta tapailen tällä hetkellä miestä, jonka tapasin netin kautta muualla. Tapasimme heti seuraavana päivänä, kun olimme netissä kohdanneet. Tutustumisvaiheessa menemme edelleen, kun tapailemme aika harvoin. Fyysistä vetovoimaa oli kuitenkin heti alkuun ja pidin myös miehen pään sisällöstä. Mitään voimakasta kolahtamista en kuitenkaan kokenut ensitapaamisella. Kiinnostus on tässä vähitellen lisääntynyt tutustumisen edetessä. Niin ilmeisesti miehelläkin, kun hänen käytöksensä minua kohtaan on joka tapaamisen myötä tullut lämpimämmäksi. Aika näyttää mitä tästä tulee.

Lue lisää

Ei fyysisen vetovoiman kokeminen sitä merkitse, että suhteen pitäisi heti edetä fyysiselle tasolle. Eikä se kaikkea ratkaise. Henkiset jutut, keskusteluyhteys ja ajatus- ja arvomaailmojen kohtaaminen on kuitenkin edellytyksiä suhteen muodostumiselle. Pelkän fyysisen vetovoiman varaan suhdetta ei voi laskea. Paitsi tietenkin seksisuhdetta, jos sellaista haluaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että fyysistä vetovoimaa täytyy olla, jotta täysipainoinen parisuhde voi syntyä. Yhtä tyhjän kanssa on sellainen suhde, jossa toisen lähellä ei halua olla.

Tämä selvä. kirjoitti:

"Minulle on hyvin tärkeää tavatessa, että voin kuvitella fyysistä läheisyyttä miehen kanssa"

Eli himo ja seksi ratkaisee naisilla...hyvä että tuli sekin selväksi.

Fyysinen vetovoima ratkaisee ja loppu on täyttä hevon kakkaa ja kusetusta.

Tapaamiseen vaan ja siitä heti vällyjen väliin jos tulee tunne että toisen kanssa olisi kiva sekstata.

Kaikki muuhan on pelkkää ekstraa.

Lue lisää

"Eli himo ja seksi ratkaisee naisilla...hyvä että tuli sekin selväksi."

Sinunko mielestä fyysinen läheisyys on pelkkää himoa ja seksiä...jos olet mies niin voi naispakaa joka sinun kanssa seurustelee....

Minä voisin myös miehenä kirjoitella hieman pidempäänkin. Esim. parisen viikkoakin. Mutta kokemus on osoittanut, että tavata kannattaa mahdollisimman pian. Pidemmän kirjoittelun myötä on vain mahdollisuus saada toisesta vääränlainen käsitys kun omassa päässä kuitenkin muotoutuu tietynlainen mielikuva ja se mielikuva ei aina vastaa todellisuutta. Siksi nykyään mielummin tapaan pian ja jatka tutustumista sitten livenä, jos niikseen tulee, kuin kirjottelen ja tuhlaan aikaani viesteihin, kun harvan kanssa kuitenkaan sitten nappaa livenä. Hyvä esimerkki tästä on taas taannoin nainen, jonka kanssa tuli kirjoiteltua parisen viikkoa, koska hänen kiireidensä vuoksi emme voineet tavata aikaisemmin. Kirjoittelimme kuitenkin lähes päivittäin. Valitettavasti treffeillä kohtasin naisen, josta henki jonkunlainen nuiva meininki jo heti alkuun. En odottanut hänestä sellaista viestien perusteella. Viesteissä juttu kulki ja oli hauskaa ja rentoa kirjoittelua. Treffeillä oli jo heti alkuunsa havaittavissa nihkeää suhtautumista, vaikka juttuakin kuitenkin löytyi.

Yleisesti nettideittailussa hyvin harvalla tuntuu olevan kärsivällisyyttä tutustumiseen. Siitä olen samaa mieltä.

Tuolla ylempänä jo aikaisemmin kirjoittelinkin nettideittailun luonnottomuudesta ja siitä kuinka asiaan pitäisi osata suhtautua tietyllä tavalla, jotta siitä voisi saada paremmin jotain irti. Itse olen huomannut sen, että omalla kohdallani ei toimi se, että vain odotan jotain tapahtuvani. Puhuin yllä itsensä pakottamisesta tilanteisiin, joista parhaassa tapauksessa voi jotain syntyä. Uskon, että tällainen suhtautuminen voi auttaa asiaa. Juurikin siitä syystä, että olen nettideitissä hakemassa seuraa tietoisesti, jolloin jo lähtökohtaisestikin joudun pakottamaan itseni tutustumaan muihin ihmisiin. Ei täällä nettipalvelussa synny yhteyttä kahden ihmisen välille, ellei jompi kumpi tee jotain sen eteen, että ottaa yhteyttä toiseen ja samaten vastapuoli ole halukas tekemään oman osansa sen eteen, että katsoo minkälainen toinen voisi olla. Monissa muissa kuvioissa elämässä tutustuaan muiden asioiden ohessa ilman, että tietoisesti valitaan joku täysin tuntematon ihminen johon halutaan tutustua.

Ymmärrän täysin sen ihan omastakin kokemuksesta, että netin kautta tapahtuvaan tutustumiseen on vaikea suhtautua niin, että voisi kolahdukselle antaa vapaasti sijaa. Koska olen kuitenkin muulla tavalla tutustuttaessa törmännyt kolahdukseen vasta tutustumisen myöhemmässä vaiheessa, niin itselleni on kuitenkin itsestään selvää, että en voi odottaa sellaista itseltäni ensitapaamisella. Niinpä joudun arvioimaan toista ihmistä siltä kantilta onko hän miellyttävä ja kiinnostava noin muuten, että häneen voisi olla mukava tutustua lisää ja avoimesti katsoa mitä tuleman pitää jos pitää. Ensitapaamisen kriteeriksi minulle riittää pitkälti se, että tullaan juttuun, on mahdollisesti sopivasti hauskaa ja toinen on omasta mielestäni mukava ihminen. Ensitapaaminen ei ole kovinkaan luonnollinen tapahtuma juuri siksi, että ei tunneta, tavataan toisaalta tietyn syyn vuoksi ja mahdollisesti puolin ja toisin on tästä syystä myös jännitystä. Eli ensitapaamisella tuskin saa toisesta ihmisestä irti sitä kaikkea mitä mahdollisesti saa myöhemmin. Tästä syystä en haluaisi tehdä toisesta ihmisestä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhden tapaamisen pohjalta.

Haluaisinkin tavata netin kautta enemmän ihmisiä, jotka suhtautuisivat hieman avoimemmin tätä kautta tapahtuvaan tutustumiseen. Eli että voisi tavata uudelleenkin ilman, että sen tarvitsee tarkoittaa vielä yhtään mitään. Yleensä ainakin oma kokemus on osoittanut, että toinen tapaamiskerta on ensimmäistä parempi ja hauskempi, vaikka siitä ei silti mitään enempää seuraisikaan. Luulen, että moni potentiaalinen juttu kaatuu netin kautta tavattaessa vain yksinkertaisesti siihen, että odotetaan liikoja eikä osata tutustua vähemmällä. Ajatellaan ehkä liikaa heti sitä seurustelua ja tokihan useimmissa tapauksissa on vaikea ajatella seurustelukumppaniksi jotain tuntematonta ihmistä. Mutta ehkä tilanne voisi osassa tapauksista ollakin myöhemmin toinen? Kaikista ei toki silti pidä olla kiinnostunut :) Mutta ehkä vähän sellaista rennompaa ja avoimempaa asennetta monesti kaivattaisiin. En usko olevani treffeillä niin karmea tapaus, jota monikaan ei haluaisi enää nähdä tapaamisen jälkeen :) Muualla elämässä ihmiset tulevat mielellään juttelemaan kanssani ja minulta pyydetään neuvoja, kysytään apua. Ihmiset yleensä viihtyvät seurassani. Töissä, harrastuksissa. Myös naiset. Harmiksi piirini eivät silti kuitenkaan ole niin isot, että niissä olisi tarpeeksi mahdollisuuksia tutustua potentiaalisiin uusiin ihmisiin, jonka vuoksi netin kautta tutustuminen on mielestäni hyvä vaihtoehto.