Ruotsinkielisten etuoikeuksia lisätään

On hyvä että ruotsinkieliset pääsevät vähän helpommin opiskelemaan, koska tuo äidinkieli vaikeuttaa heidän elämäänsä jo muutenkin. Ainakin jos vertaa meidän suomalaisten ruotsinkielen osaamista, niin sillä olisi tosi vaikea päästä edes ammattikouluun.

Jos kiinnostaa syventyä kielipolitiikkaan enemmänkin niin tässä olisi linkki:

http://ryyti.blogspot.com/search/label/kielipolitiikka

Kun suomenkieliset kiinnittävät huomiota Suomen kielipolitiikkaan on se kuulema kuudennen luokan poliittinen kysymys. Rkp:lle se on kuitekin ensimmäisen luokan poliittinen kysymys. Miksi näin?

Ruotsin kieli on mielestäni ollut varsin helppo oppia. Auttaa tietenkin, että on joitain suomenruotsalaisia kavereita ja pääsee työssään puhumaan ruotsia. Koulussa asenne ratkaisee.

Myös suomenkieliset voivat mennä ruotsinkielisessä kiintiössä yliopistoon. Hankenillakin on suomenkielisiä. Jos haluaa oppia ruotsia armeija-aikana, voi mennä myös Dragsvikiin (helpottaa, että komennot ovat suomeksi ;) Kiintiöt ym.ruotsin kielen asemaa tukevat toimet ovat tarpeen, jotta vähemmistössä olevat ruotsinkieliset saisivat äidinkielellään palvelua esim.sairastuessaan tai joutuessaan oikeudenkäyntiin. Ei ole kovin mukavaa puhua vierasta kieltä lääkärin kanssa, jos on heikossa kunnossa. Yhtä lailla käräjillä syytettynä, uhrina tai todistajana on tärkeää saada puhua omaa äidinkieltä. Sama koskee tietenkin koulua. Ruotsin kieli on perustuslainkin mukaan virallinen kieli Suomessa ja osa meistä suomalaisista puhuu ruotsia äidinkielenään.

Englannin kielellä ei tässä keskustelussa ole mitään tekoa, sehän on vain eräs kieli muiden joukossa. Ruotsin kieli taas on toinen meidän virallisista kielistä ja se on aivan eri asia. Osa meistä suomalaisista puhuu sitä äidinkielenään ja siksi sen asema on ollut lailla turvattu jo itsenäisyyden alkupuolelta.

Toki on aina hyvä osata muitakin vieraita kieliä, on surkeaa kun valtaosa suomalaisista osaa vain huonosti englantia, eikä muihin kieliin ole juurikaan halua panostaa. Saksa, venäjä ja ranska, olisivat toki hyviä kieliä hallita.
Ruotsin kielen hallinta avaa heti monta ovea muiden kielten opiskeluun, esim. saksan kielen opiskelu on huomattavasti helpompaa, jos hallitsee ruotsin.
Vain tosi yksisilmäiset voivat vaatia rajoituksia, minkään kielen opiskeluun.

Onko persuilla aikomusta mitenkään toimia asioiden hyväksi, vai riittääkö taas linkkien lähettely ja foorumilla itkeminen?

Jos ei ole kiintiöitä, ei jatkossa ole riittävästi ruotsinkielentaitoisia keskeisille aloille. Miten sitten ruotsinkielisten palvelut turvattaisiin? Ei minusta kovin kummallinen juttu, ei paheksuttavaa eikä kahdehdittavaa.

Ruotsinkieli on täysin turha,itse opettelin sen ruotsissa asuessani ja siellä sitä tarvitaan,mutta ei Suomessa - koulun pakkoruotsista ei mitään jäänyt käteen.

Ja ikinä en ole ruotsinkieltä Suomessa tarvinnut,en edes Helsingissä - Ruotsi on pelkkää skeidaa.

Kaikki kielet ovat aina hyvästä, jos joku ei niitä tarvitse, niin se ei ole mikään yleistyksen aihe.
Alaluokkaiset ihmiset eivät juuri tarvitse kuin yhtä kieltä ja usein sitä äidinkieltäkin osataan vain välttävästi. Niinkuin edellinen kirjoittaja kirjoitti, "skeidaa" eiköhän vain ole ruotsinkielen vaikutteita siinä sanassa, suomea se ei ainakaan ole. Mutta nuo alaluokan kasvatit kun asioivat vain työttömyystoimistossa ja kaljakaupassa, niin välttää toki vähempikin kielitaito.
Meillä muilla asia on toisin.

HBL, 18.1.2008:

"...Ju fler som studerar på svenska, desto fler kan antas vara intresserade av svenska som arbetsspråk - och desto större är utsikterna till att behovet av svenskspråkig arbetskraft kan fyllas. Alla jobb är inte direkt kulturbärande i serviceyrken räcker det med fungerande skolsvenska. Individuella studie- och karriärval över språkgränsen neutraliserar varandra...."

"...Mitä useampi opiskelee ruotsiksi, sitä usemman voidaan olettaa olevan kiinnostunut käyttämään ruotsia työssään - ja sitä suuremmat ovat mahdollisuudet, että ruotsinkielistä työvoimaa saadaan täyttämään ruotsinkielisten tarpeet. Mutta kaikki työtehtävät eivät ole suoraan (ruotsinkielistä) kulttuuria ylläpitäviä, palveluammateissa riittää toimiva koulussa opittu ruotsintaito..."

Kansanedustajat kysyvät - valtioneuvosto vastaa

Ministerit ovat saaneet vastattavakseen uuden eduskunnan ensimmäisiä kirjallisia kysymyksiä. Opetusministerinä Henna Virkkunen vastasi mm. ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrä yliopistoissa koskevaan Jussi Niinistön (ps) kysymykseen.



Alkuperäiset kirjalliset kysymykset vastauksineen julkaistaan eduskunnan verkkosivuilla.

Yliopistot ja korkeakoulut päättävät itsenäisesti opiskelijavalinnoista. Hakijoihin on kuitenkin sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita. Hakijat voidaan erilaisen koulutustaustan vuoksi jakaa valinnoissa erillisiin ryhmiin, jolloin yhdenmukaisia valintaperusteita on sovellettava ryhmään kuuluviin hakijoihin.

Jonkin kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi voidaan yhdenmukaisista valintaperusteista rajoitetusti poiketa. Lähtökohtaisesti jokainen opiskelijakelpoisuuden ehdot täyttävä henkilö voi kuitenkin hakea opiskelupaikkaa suomen- tai ruotsinkielisten kiintiössä, jos hänellä on haun ehdot täyttävä riittävä kielitaito. Mahdolliset kiintiöt koskevat ainoastaan opinnoissa käytettävää kieltä, ei opiskelijan äidinkieltä, Virkkunen muistuttaa.

Mikäli ruotsin kieltä taitaville on omia kiintiöitä, kiintiöiminen ei välttämättä tarkoita sitä, että pistevaatimukset opiskelupaikkaan olisivat matalampia kuin suomenkielisten kiintiössä. Yliopistoissa on myös laajalti suomenkielellä järjestettävää tutkintoon johtavaa koulutusta, jossa ei ole ruotsinkielisille omia kiintiöitä. Näille aloille hakeutuvien ruotsinkielisten opiskelijoiden on haettava samassa ryhmässä yhdessä suomenkielisten opiskelijoiden kanssa.

Yliopistoissa aloitti vuonna 2009 opintonsa 1 285 ruotsinkielistä uutta opiskelijaa, joiden osuus kaikista uusista opiskelijoista oli kuusi prosenttia. Ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvista uusista opiskelijoista 1 074 eli 83 prosenttia aloitti opintonsa Åbo Akademissa, Svenska handelshögskolanissa tai Helsingin yliopistossa. Vuoden 2009 päävalinnoissa suomenkielisten hakemuksista hyväksyttiin 15 prosenttia ja ruotsinkielisten 25 prosenttia.

Suomen- ja ruotsinkielisen koulutuksen sisäänpääsyä kuvaavien lukujen taustalla on useita tekijöitä, jotka tulisi ottaa lukuja tulkittaessa huomioon. Esimerkiksi kaikilla suosituilla aloilla ei ole vastaavaa ruotsinkielistä koulutusta ja siten luvut eivät ole tällaisenaan täysin vertailukelpoisia. Samat hakijat ovat voineet hakea myös sekä suomenkieliseen että ruotsinkieliseen koulutukseen. Yliopistojen ruotsinkielisten aloituspaikkoja on ollut enenevästi suomenkielisten lisäksi myös ulkomaalaisten käytössä. Opiskelijarekrytointia on suunnattu myös muihin Pohjoismaihin, mikä lisää hieman ruotsia äidinkielenään puhuvien määrää.

Ruotsinkielisen työvoiman tarvetta sekä ammatillisen koulutuksen että ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutuksen tarvetta ruotsinkieliselle väestölle on ennakoitu laajapohjaisessa Yrke 2020 -hankkeessa. Ennakoinnin mukaan vuoteen 2020 mennessä yliopistojen ruotsinkielisten aloittajatavoitteita tulisi alentaa vuosien 2001–2005 keskimääräisestä 1 300 aloittajasta noin 1 000 aloittajaan vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä teki keväällä 2011 ehdotuksen eri alojen koulutustarjonnan tavoitteista vuodelle 2016.

Koulutustarpeen ennakointien tulokset otetaan huomioon koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman valmistelussa sekä sovittaessa opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen välillä korkeakoulupoliittisten tavoitteiden toteuttamisesta vuosina 2013–2016, Virkkunen toteaa.

Yliopistolain mukaan Åbo Akademi, Svenska Handelshögskolan, Helsingin yliopisto, Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Teatterikorkeakoulu ja Aalto-yliopisto vastaavat siitä, että ruotsin kieltä taitavia henkilöitä koulutetaan riittävä määrä maan tarpeisiin. Jyväskylän yliopisto, jonka opetus- ja tutkintokieli on suomi, antaa maan ainoana liikuntatieteellisen koulutusalan yksikkönä ruotsin kieltä taitavien liikunnan aineenopettajien koulutusta

Kirjallinen kysymys 6/2011

KK 6/2011 vp — Jussi Niinistö /ps
KIRJALLINEN KYSYMYS 6/2011 vp
Ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrä yliopistoissa
Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa on kaksi ruotsinkielistä yliopistoa,
Åbo Akademi ja Svenska handelshögskolan,
sekä kuusi kaksikielistä yliopistoa, joissa on
kiintiöpaikkoja ruotsinkielisille opiskelijoille.
Tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon ruotsinkieliseen opetukseen on varattu paikkoja, on osoittautunut hankalaksi saada, sillä yliopistot ilmoittavat omat aloituspaikkamääränsä vaihtelevin käytännöin. Eri laskelmien mukaan ruotsinkieliseen
opetukseen on vuonna 2011 varattu 6—8 prosenttia yliopistojen aloituspaikoista.
Ruotsinkielisten 20—22-vuotiaiden osuus
koko maan samanikäisistä on kuitenkin vain 5,2
prosenttia. Vaikuttaa siis siltä, että ruotsinkielisille on varattu opiskelupaikkoja yliopistoissa yli
väestöosuuden. Lisäksi ruotsinkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet ovat joissakin yliopistoissa
päässeet opiskelemaan esimerkiksi lääketieteelliselle ja oikeustieteelliselle alalle huomattavasti
alhaisemmilla pääsykoepisteillä kuin suomenkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet.
Näin ollen näyttää siltä, että ruotsinkielisten
on suhteessa helpompi päästä opiskelemaan yliopistoon kuin suomenkielisten. Tämä näkyy
myös tilastoissa: vuosina 2000—2006 yliopistoihin on hyväksytty noin 50 prosenttia ruotsinkielisistä hakijoista, kun taas suomenkielisistä hakijoista opiskelupaikan on saanut noin 35 prosenttia.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen
ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tietoinen yliopistojen aloituspaikkoihin mahdollisesti liittyvästä
ehkä huomattavastakin epäsuhdasta
suomen- ja ruotsinkielisten ylioppilaiden kesken ja
mitä se aikoo tehdä asialle?
Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 2011
Jussi Niinistö /ps