Itsemurha ratkaisu kärsimyksiin?

Eutanasia pitäisi hyväksyä tietyissä ja tarkoin määritellyissä olosuhteissa, 'elämänhalujen' puuttuminen ei missään tapauksessa voi yksistään olla riittävä syy.

Itsemurha on liian henkilökohtainen ratkaisu yleisesti keskusteltavaksi mutta jos ateistille sopivaa, asiallista ja tunteetonta yleisluontoista analyysiä olet vailla niin ole hyvä:

- evoluution mukainen lajinvalinta toimii yhä, 'vahvimmat' selviytyvät ja saavat jälkeläisiä

- kulttuurievoluutio suosii populaatioita joiden jäsenillä on kykyä tehokkaaseen yhteistyöhön. Itsemurhakanditaatit ovat tuskin tärkeimpiä yksilöitä populaation menestymisen kannalta.

- koko maapallon mittakaavassa on kiihtyvä väestönkasvu ehkä suurin ihmiskunnan hyvinvointia uhkaava vaara

- Suomen työttömyys- yms. tilastot osoittavat että väkeä on liikaakin, ainoastaan luotettavista veronmaksajista on hienoista puutetta.

Henkilökohtaisesti ei voi kuvitellakaan että mitkään 'järkisyyt' tekisivät itsemurhasta hyväksyttävää omalla kohdallani, mielenterveyshäiriöistä en tosin mitään ymmärrä. Eutanasia lääkärin avustamana saattaisi olla vaihtoehto tulevaisuudessa, kukapa ei pelkäisi pitkää jä kivuliasta kuoleman odotusta ?

Tämä on hyvin vaikea aihe yleisellä keskustelupalstlla käsiteltäväksi, mutta yritän tässä nyt silti sanoa oman mielipiteeni. Koska olet ateisti, niin en puhu mitään aiheesta uskontojen kannalta.

Suvussani kaksi nuorta miestä on päätynyt toistakymmentä vuotta sitten tuohon ratkaisuun. Samoin kuin minä niin varmaan myös heidän lähiomaisensa miettivät aina silloin tällöin, olisiko voinut mitenkään vaikuttaa siihen, että niin ei olisi käynyt. Surullista. Toinen oli kummipoikani.

Kun on masentunut, tuttua varmaan monelle, niin sitä helposti ajattelee, että olisi parempi luovuttaa ja tehdä loppu koko kurjasta elämästä. Mutta kun sisäistää sen, että elämä joka tapauksessa päättyy kuolemaan, niin tajuaa, ettei sitä tarvitse kiirehtiä. Jos vaikka nyt tuntuisikin pahalta, niin voi silti myöhemmin olla parempiakin päiviä. Olisi ikävä asia, jos ne jäisivät kokematta.

Näin televisiosta noin kymmenen vuotta sitten ohjelman Tero Sandista, joka oli halvaantunut 3-vuotiaana, kun oli jäänyt kotipihallaan auton alle. Harva televiso-ohjelma on jääneet niin mieleen kuin se.

Terolla oli hyvin kypsiä ja ajatuksia herättäviä mielipiteitä. Yksityiskohtia en enää tietysti kovin tarkkaan muista, mutta kylläkin sen, mitä Tero vastasi, kun häneltä kysyttiin, onko hän katkera halvaantumisensa vuoksi. Hän kysyi silloin, että mikä olisi se toinen vaihtoehto, joko hän elää halvantuneena tai sitten ei ollenkaan. Hän myös tiesi, että tuleee vähän yli kolmekymppisenä kuolemaan tukehtumalla. Hänellä tuntui silti olevan rohkeutta elää.

Löysin Googlen avulla Tero Sandista kertovan mielenkiintoisen sivun.

Itsemurhaa ajatteleva ei halua kuolla. Hän haluaa vain pois tamänhetkisestä toivottomasta olotilasta.

Kerrotaan, että Tapiolan keskustornista on hypännyt alas ihmisiä, jotka alastulomatkan puolivälissä ovat tajunneet, että tässähän menee henki. Sitten on alkanut hirveä huuto ja kuolemanpelko.

Ole hyvä ja omaksu ymmärrys, jonka olen saanut psykiatriltani.

Näin asia ei siis ole (nyt lainaan omaa tekstiäsi):
"Eikös täydellinen tiedottumuus, siis kuolema, olis aika helpottava olotila "

Jotkut ovat kääntäneet näkökulmaa. He eivät niinkään välitä omista fiiliksistään, vaan panostavat yleensä kärsimysten vähentämiseen. Pienikin asia, konkreettinen fakta, tähän suuntaan lähellä tai kaukana voi motivoida jatkamaan. On lukuisia järjestöjä, joiden tiimeissä toiminta tähän suuntaan on jopa helppoa.
Elämä lienee helpompaa, jos voi kokea siitä olevan jotain hyötyä?

Toivon saada antaa sulle kirjain Ö! Elikä ateistiÖ Että olisi jotain josta sua vois tunnistaa, kun seuraava kerta sinun kans juttelee! Masennuus on inhotava! Ja aivan yliluonnollinen. Muuten on oma masentuneitten keskustelufoorumi jossain!
Mutta sanoisin itsemurha rakas, on nin suuri askel. Että siit ei takasisin astu, niin pitkiä jalkoja ei kenellä oo!! Sä aiheutat myöskin suunnaton tuska niile lähinomaisille joka sua rakastaa! Ja ne joka sua vihaa on vain tyytyväisiä! Niin karmeelt kun se nyt kuulosta, niin totta se vaan on! Minä toivon että sä tiedät että et oo yksin! Ja sulla on oikeus kertoa täss palstalla meille sun aikomukset ja tunteet joka päivä, me haluamme kuulla sua! Jos on joku joka ei halua kuulla niin käytän täämöinen hienompi kirosana kun Jeesuksen Nimeessä! Lähtekää mualle ja jätä ateistiÖ Rauhassa! Se on muuten hienoa saada kantaa ö nimi ! Kun on sanottu että viimeiset tule olemaan ensimäiset!! Rakas oikein siunattu ja hyvä päivän jatkoa sulle!! savis!

Death, that final frontier. These are the vouages of the human being Mika. It's continuing mission to explore unknown places and go where no man has ever been.

Itsemurha. Tuo jokaisen perimmäinen oikeus elämänsä lopettamisen ajan, paikan ja tavan suhteen on varsin primitiivinen ja kenties eläimistä ainoastaan ihmiselle ominainen ajatus. Mitä pahaa olisi siinä, että lopettaisi tuskansa ja säästäisi itsensä tulevilta kärsimyksiltä? Luonnollisesti kuolema estää kaikki tulevaisuuden kokemukset, niin hyvät kuin huonotkin. Olen katsonut kuolemaa silmästä silmään ja jäänyt miettimään näkemääni. Päätin jatkaa eloa vielä ihan mielenkiinnon vuoksi. "Ainakin tässä on yksi hyvä puoli, huonommaksi ei taida enää voida mennä" ajattelin ja palasin takaisin maanpinnalle. Eipä ole kummemmaksi mennyt, mutta ei myös huonommaksikaan. Kenties jotain pientä parannusta on tapahtunut, vaikka elämä hyppääkin tyhjän päälle 18.6.2004 - jälleen kerran. Mitä teen sen jälkeen? Olen työtön, itseeni tyytymätön, varaton ja rakkaudeton.

Noh, jos sitä katsoisi taas huomenna uudestaan, että mille tuntuu. Ei se sen kummempaa ole, mutta tietystikin etukäteisajatus siitä, että miten tuttavat sen kokevat, on tympeä, mutta kyllähän sekin ajatus katoaa, kun elämänlanka katkeaa. Niin, mitä sitä saarnata kellekään elämän ihmeellisyydestä tai ainutkertaisuudesta, kyllähän jokainen meistä sen asian hahmottaa, mutta jos vaihtoehtona on päättymätön tiedottomuus nyt vai vasta kenties vuosikymmenien kärsimysten sekä ilojen jälkeen... loppupeleissä sillä ei ole merkitystä. Samoin se päättyy jokatapauksessa. Mikäli kuitenkin saisin udella, niin kertoisitko päätöksestäsi, kun olet sen tehnyt..?

Jokaiselle ainakin melkein jokaiselle tulee joissakin elämänsä vaiheessa mieleen, ettei tätä kannata jatkaa. Kuitenkin itsemurha on huono ratkaisu, se on liian lopullinen. Elämässä on aina edessä sekä hyviä että huonoja hetkiä ja niiden hyvien hetkien takia ja jo pelkästä uteliaisuudesta kannattaa jatkaa. Meillä on olemassa vain yksi elämä ja joka tapauksessa kuolemme joskus. Katso mitä elämä sinulle tuo. Jos tapat itsesi, se ei tuo enää mitään.

Oletko sama kaveri kui nimim. "rasvattu jämä" otappa yhteyttä nimim. "myönteinen".