Mielenterveyden hoitoa Etelä-Pohjanmaalla...

Ajattelimpa jakaa teille tarinan siitä millaista hoitoa näillä lakeuksilla saa.
Alustavaa tietoa:

Olen kärsinyt noin 4 vuotta paniikkikohtauksista ja masennuksesta, sekä kiihtymykseen johtavasta mielialankohoamisesta, johon liittyy vaikeuksia mm vaikeuksia keskittyä ja hillitä omaa puhetta. Tämän vuoden keväällä Kurikan psykiatrisella poliklinikalla pohdin lääkärin vastaanotolla, josko minulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Parin viikon hoitokäynnit ja sairaslomaa kirjoitettiin nimellä kaksisuuntainen mielialahäiriö, tyyppi 2.

Olen ollut yhtäjaksoisella sairaslomalla 27.7 alkaen. alun perin sairaslomaa kirjoitettiin elokuun loppuun, jonka jälkeen lääkäri ehdotti sairaslomaa vähintään kahdeksi kuukaudeksi. Itse motivoituneena yrittämään puhuin sairasloman kuukauteen, jonka jälkeen haluaisin kokeilla töitä soasairauspäivärahalla. ( Nämä lääkärikäynnit siis Kurikassa )

2 viikkoa sitten kovan ahdistuksen ja masennuksen seurauksena otin illalla yhteyttä Seinäjoelle, Törnävän sairaalan akuuttipsykiatrian poliklinikalle. Pyysivät käymään ja päädyin jäämään osastolle yöksi. Seuraavana päivänä kuitenkin päätin lähteä pois koska taistelutahto selvitä ilman sairaalahoitoa oli todella kova.

Tänään 3.10 oli tarkoitus pala töihin osasairauspäivärahalla. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska mieliala on vaihdellut erittäin paljon laidasa laitaan ja olo oli edeltävänä iltana ja aamulla erittäin ahdistunut ja pelotti oikeastaan KAIKKI. Soitin Kurikan psy.polille. ( jossa nyt uusi lääkäri jota olen nähnyt kerran aikaisemmin, viime viikolla ). Lääkäri kertoi että nyt ei saa jäädä tuleen makaamaan, nyt pitää mennä töihin. Sanoin että pelkään itseni puolesta, enkä usko selviäväni töihin seuraavanakaan päivänä. Lääkäri kertoi ettei aio kirjoittaa minulle pidempää sairaslomaa.

Tänään illalla n. klo 22 Soitin jälleen Törnävälle jossa mieshoitaja vastasi puhelimeen. Selvitin tilanteen hänelle ja kerroin edelleen pelkääväni terveyteni puolesta itsemurha ja itsenivahingoittamis ajatusten vuoksi. Mies sanoi, että nyt vain pää tyynyy ja huomenna on uusi päivä.

Eli nyt mun tilanne on että ahdistus ja itseni vahingoittamisajatukset jylläävät, huomenna pitäisi töihin, lääkäri ei suostu kirjoittamaan sairaslomaa ja mielisairaalasta vittuillaan, että mitä sä tänne soittelet. ( Ja sinnehän soittelin koska "oma lääkäri" ei ottanut huoliani kuuleviin korviinsa )

Koen että mua käytännössä ajetaan vähintään vetämään ranteet auki että oon riittävän sairas, jotta hätäni otettaisiin vakavasti.

Hienoa tämä suomen mielenterveystyö, eikös juu ?