Onko eettistä opettaa uskontoa kouluissa?

Olen aaika pitkälle sitä mieltä, että koulujen
uskonnon opetuksen tulisi käsitellä laaja-
alaisesti ja yhtäläisesti kaikkia uskontoja. Ihan
yleissivistyksen ja valinnan vapauden
perusteella. Tietysti jos lapsi on kastettu esim.
ev.lut. niin hänelle olisi loogista antaa sen
mukainen uskonnon opetus, onhan oman uskontonsa
tunteminen erittäin tärkeää, mutta eikö siinä
silloin kasvateta lasta tähän uskontoo. Ei lapsi
tai nuori siinä vaiheessa ehdi miettiä mikä on
oikein ja mikä väärin kun kaikki asiat löydään
faktoina pöytään. Ilman mitään puhetta
vaihtoehdoista.
Mielestäni ET on ihana ja huomattavasti normaalia
uskontoa hyödyllisempi aine, kun sen nyt
vihdoinkin sai valita.

juuri tiettyä uskontoa sillä tällöin on kyseessä
tunnustuksellinen uskonnon opetus

mitään uskonnon opetusta tarvita!

kaikkia uskontoja tasapuolisesti. jos jollekin
oman uskonnon tuntemus ajaa kaiken muun
yleistiedon ja opetuksen, niin ehkä on parempi
antaa samantien sille oppilaalle potkut. voi
sitten hakea yksityisopetukseen jollekin
fundamentalistille. niin valitettavaa ja
surullista kuin se tässä maailmanhetkessä on,
ihmiset ovat samanarvoisia uskontokuntaan
katsomatta.

Mielestäni muidenkin uskontojen syvällisempää
perehtymistä kaivataisiin kouluopetukseen, itse
olisin kaivannut syvästi sellaista. Tietääkseni
koulut kyllä järjestävätkin esim. muiden
uskontojen kannattajien veirailuja jne... joten
kyllä sitä voi valita ja tutkia sitten lähemmin
omalla ajallaan asioita. Jos kuuluu johonkin
muuhun uskontokuntaan, niin voi valita
elämänkatsomusopin, tai omaan uskontoonsa
liittyvää opetusta, ainakin isommilla
paikkakunnilla. Huomata pitää, että kaikille ei
voi tarjota kaikkea. Koulu tarjoo tietyt eväät
melkeen ilmiseksi pöydälle, oppilaat syovät
valmiiksi katetusta. Kukin itse päättää kuinka
paljon haluaa syödä siitä mitä on tarjolla.

Yks ongelma tuli ssitten siinä, että kuinka
syvälle muiden uskontojen opetuksessa mennään.
Tunnetusti koulut eivät tarjoa tänä päivänä (vrt.
antiikin filosofikoulut) eettistä opetusta ja
kasvatusta enää ollenkaan. Tällä en tarkoita
teoriaa, vaan käytännön harjoituksia ja opetusta.
Lähinnä voikin kai vain toivoa,e ttä edes
teoreeettista opetusta annettaisiin
yleisivistysken vuoksi tasapuolisemmin. Itseäni
ei esim. kummemmin kiinnostanut kirkkohistoriamme
lukeminen. Sen ajan olisin voinut käyttää muun
mielenkiintoisen opiskeluun.

Miten syvälle siis menis se opetus? Silmänsä auki
pitänyt oppilas varmaan on huomannut, että
kristinuskonkin teologia on melkeen kuin pohjaton
teorioiden, dogmien ja oppien suma. Varsinkin,
kun se sisältää niin monia eri valtavirtoja.
Mutta sama koskee myös muita uskontoja.
Ensinäkemältä näyttäskin siltä, että jos ihminen
aikoisi tehdä jonkinlaisia älyllisiä
johtopäätöksiä, mihin uskontokuntaan ryhtyisi,
jos mihinkään, niin vaatisi se todella paljon
aikaa, kärsivällisyyttä, ja ennenkaikkea
asiantuntevia opettajia!

Tuosta johtuen en usko toisaalta, että
yleisivistyksen lisääminen olisi sittenkään
välttämättä sen parempi vaihtoehto, kuin
tämänhetkinen opetus. mieleen tulee rinnalle se
toinenkin puoli, että JOS vain edes yhtä uskontoa
opetettaisiin enemmän ja syvemmin kuin pintaa
raapaisten, lisättäisiin moraalinen kasvatus ja
hengellinen opetus mukaan, niin voitas päästä
parempiin tuloksiin kuin hirveesti yleistietoa
keräämällä. Suurinosa ihmisistä ei kykene,
varsinkaan nuorena sisäistämään noin suuria
asiakokonaisuuksia, mitä uskonnot tarjoavat. Se
ehkä enemmänkin levottomuutta ja avuttomuutta.
Ehkä siis parempi olis tietää hyvin ja syvästi
yks asia, kuin että tuntee paljon mutta huonosti
useita asioita.

"Ihminen on mikrokosmos makrokosmoksessa ja
atomikin kuvaa maailmankaikkeutta"

Vakaumuksellinen uskonnonopetus pitäisi jättää
kokonaan seurakuntien tehtäväksi ja opettaa
kouluissa vain teoriaa erilaisista
maailmankatsomuksista, hieman nykyisen
elämänkatsomustiedon tyyliin.