Miksi kaikki maailman ihmiset ei ole uskossa jos
kerran Jumala on niin kaikkivoipa? Miksi Jumala
ei voi vaan "laittaa" kaikkia uskoon, niin ettei
kenenkään tarvis mennä helvettiin?
Mielenkiintonen kysymys.
Onko Jumalalla oikeutta pakottaa meitä johonkin?
Onko Jumalalla oikeus pakottaa mut taivaaseen jos
mä ite haluan välttämättä helvettiin?
Niin niin. Kaikki eivät tiedä menevänsä
helvettiin. Miksi Jumala ei näytä itseään?
Eikö ois kätevää, mä tulisin ja näyttäsin teille
kaikille että hei, tässä laatikossa on Jumala.
Joko nyt uskotte? Ja te kaikki tietysti
uskoisitte. Mutta... mikä Jumala se sellanen on
jonka voi pistää laatikkoon? Olisko sellanen
Jumala pystyny luomaan meidät ja tän maan, olisko
sellanen Jumala kaikkivaltias? Sellanen Jumala,
jota me voidaan pyöritellä mielemme mukaan?
Jos joku sanoo mulle että Jumalaa ei voi havaita
millään tavalla, se valehtelee. En mäkään Jumalaa
näe, mutta silti se on ja toimii. Jos Jumalaa ei
huomaa, syy on siinä ettei sitä halua huomata.
Niin, jos joku haluaa huomata mutta ei silti
huomaa? Jumala ilmottelee itsestään vähän eri
tavalla kuin me oletetaan. Ei se muuta kenenkään
autoa sammakoksi. Ei se tule ja sano että morjes,
mä oon Jumala... No missä se Jumala oikeen sitten
luuraa?
Se on jokaisen sisällä. Sydämessä. Kuuntele
tarkkaan. Istu hiljaa. Siellä se on. Eikö löydy?
Katso ympärillesi. Katso vaikka itseäsi. Kädet,
jalat ja silmät, jotka näkee valokuvantarkasti.
Aikamoisia teoksia ollaan, vai mitä? Kuka tai
mikä tällaseen pystyy? Sattuma? Mutaatiot? Hei
pliis... ajatelkaa. Ei me oltais tällaisa ellei
joku (öhöm, kukakohan...) ois meitä rakkaudessaan
luonut omaksi kuvakseen.
Eikö olekin pelottavaa että on olemassa jotain
suurempaa kuin me? Ja me luullaan olevamme
isojakin olentoja, räjäytellään
pilvenpiirtäjiä... eikö olekin pelottavaa että
pitäs antaa elämänsä jollekin? Eihän sillon enää
hallitse itseään?
Jos mä annan elämäni Jeesukselle, tuleeko musta
orja? Kiusaako Jeesus mua huvikseen, niin etten
mä saa tehdä mitään kivaa tässä elämässä?
Jumala on meidät luonut. Ei orjiksi, vaan
vapauteen. Ja Jeesus on se vapaus.
Jos joku sai kiinni mun ajatuksesta,
kommentoikaa...
kerran Jumala on niin kaikkivoipa? Miksi Jumala
ei voi vaan "laittaa" kaikkia uskoon, niin ettei
kenenkään tarvis mennä helvettiin?
Mielenkiintonen kysymys.
Onko Jumalalla oikeutta pakottaa meitä johonkin?
Onko Jumalalla oikeus pakottaa mut taivaaseen jos
mä ite haluan välttämättä helvettiin?
Niin niin. Kaikki eivät tiedä menevänsä
helvettiin. Miksi Jumala ei näytä itseään?
Eikö ois kätevää, mä tulisin ja näyttäsin teille
kaikille että hei, tässä laatikossa on Jumala.
Joko nyt uskotte? Ja te kaikki tietysti
uskoisitte. Mutta... mikä Jumala se sellanen on
jonka voi pistää laatikkoon? Olisko sellanen
Jumala pystyny luomaan meidät ja tän maan, olisko
sellanen Jumala kaikkivaltias? Sellanen Jumala,
jota me voidaan pyöritellä mielemme mukaan?
Jos joku sanoo mulle että Jumalaa ei voi havaita
millään tavalla, se valehtelee. En mäkään Jumalaa
näe, mutta silti se on ja toimii. Jos Jumalaa ei
huomaa, syy on siinä ettei sitä halua huomata.
Niin, jos joku haluaa huomata mutta ei silti
huomaa? Jumala ilmottelee itsestään vähän eri
tavalla kuin me oletetaan. Ei se muuta kenenkään
autoa sammakoksi. Ei se tule ja sano että morjes,
mä oon Jumala... No missä se Jumala oikeen sitten
luuraa?
Se on jokaisen sisällä. Sydämessä. Kuuntele
tarkkaan. Istu hiljaa. Siellä se on. Eikö löydy?
Katso ympärillesi. Katso vaikka itseäsi. Kädet,
jalat ja silmät, jotka näkee valokuvantarkasti.
Aikamoisia teoksia ollaan, vai mitä? Kuka tai
mikä tällaseen pystyy? Sattuma? Mutaatiot? Hei
pliis... ajatelkaa. Ei me oltais tällaisa ellei
joku (öhöm, kukakohan...) ois meitä rakkaudessaan
luonut omaksi kuvakseen.
Eikö olekin pelottavaa että on olemassa jotain
suurempaa kuin me? Ja me luullaan olevamme
isojakin olentoja, räjäytellään
pilvenpiirtäjiä... eikö olekin pelottavaa että
pitäs antaa elämänsä jollekin? Eihän sillon enää
hallitse itseään?
Jos mä annan elämäni Jeesukselle, tuleeko musta
orja? Kiusaako Jeesus mua huvikseen, niin etten
mä saa tehdä mitään kivaa tässä elämässä?
Jumala on meidät luonut. Ei orjiksi, vaan
vapauteen. Ja Jeesus on se vapaus.
Jos joku sai kiinni mun ajatuksesta,
kommentoikaa...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Näinhän se pitääkin mennä usko jumalaan löytyy
sisältäsi. Älä kuitenkaan silti rupea uskomaan
valheisiin, siitä ei ole mitään hyötyä. Jumala ei
valehtele.
Jumala ei valehtele. Näinhän se on. Totuus ei voi
valehdella.
Kuule sun jutuistas on totuus harvinaisen
kaukana. No niin, niin no, enhän mä sitä
tietenkään voi varmuudella TIETÄÄ, koska lentäviä
yksisarvisia norsujakin VOI olla olemassa.
MUTTA!
Mä en kuitenkaan mene riehumaan lentävien
yksisarvisten norsujen olemassaolon puolesta,
sillä niitä ei TODISTETUSTI ole olemassa. Hölmön
leiman siinä otsaani saisin.
"Kenties" uskovaiset ovat jo entuudestaan tuon
samaisen leiman omaavia, kun eivät pelkää oman
hihhuloinnin aikaansaamia vaikutuksia
kanssaihmisissään.
Oot harvinaisen tyhmä ihminen, kun et osaa
käsittää sitä tosiseikkaa, että jumaltaruja on
olemassa tuhansia ja taas tuhansia sen yhden
Raamatun sepittämän sadun lisäksi. Ei mikään eikä
kukaan myöskään todista, että joku
olemassaolevista uskonnoista olisi se oikea.
Kaikki ovat mitä todennäköisimmin pelkkää
huuhaata. Jos on monoteistisiin uskontoihin
luottamista, niin pelkästään silloin voisi
jumaliin helposti kääntyvä ihminen todeta, että
summittaisesti sanottuna 99,99 % uskonnoista on
vääriä. Ja se 0,001 % sitten olisi oikein? Millä
perusteella?
Ei millään.
Mä olen kyllä ERITTÄIN tyhmä ihminen, ainakin jos
muihin on uskomista...
Niin, lentäviä norsuja ei varmaan ole olemassa.
En oo ainakaan tietonen...
Mä hihhuloin sellasen asian puolesta joka toimii.
Ootko koskaan ajatellu, että sellanen asia ei
toimi, joka ei ole olemassa? Jos Jumalaa ei olisi
olemassa, se tuskin vaikuttais mun elämääni
mitenkään.
Aivan totta, mä en voi todistaa Jumalaa
kellekään. Sen tekee Jumala ihan itse.
Kyllä mä ymmärrän hyvin että on olemassa paljon
taruja. Ymmärrän myös että Raamattu on vähän eri
asia kuin ne tarut...
Mun sanoissani ei välttämättä ole aina totuutta.
Mähän olen vain ihminen. Mutta Jumala on totuus,
eikä valehtele.
Sun oma mielikuvitukses on tehny sulle kepposen.
Samalla tavalla hullutkin näkevät näkyjä ja
sitten kummastelevat, kun muut väittävät niitä
hullun päähänpistoksiksi. Mitähäh?! Tyhmiähän me
muut!
"Niin, lentäviä norsuja ei varmaan ole olemassa.
En oo ainakaan tietonen..."
Sä et vaan oo lähestyny niitä. Omapa on vikas,
kun et ota totuutta vastaan. Saat sitten kuolemas
jälkeen jumittaa muiden vääräuskoisten kanssa
jossain Ähtärin eläinpuistossa, kun me muut valon
lapset mennään ihailemaan lentäviä norsuja
nimensä mukaisesti hieman korkealaatuisempaan
paikkaan, Korkeasaareen.
"Ootko koskaan ajatellu, että sellanen asia ei
toimi, joka ei ole olemassa?"
Mitä tarkoitat toimimisella? Olematon
leivänpaahdin ei toimi. Olet oikeassa. Mutta
tarkentaisitko?
"Jos Jumalaa ei olisi olemassa, se tuskin
vaikuttais mun elämääni mitenkään."
Aivan oikein. Mutta kuinkas sitten jotkut
aikoinaan uskoivat ihmissusien ja noitien
vaikuttavan heidän elämäänsä, kun kerran
kumpiakaan ei luultavasti edes sinun mielestäsi
ole olemassa? Sun logiikallas noistakin tulee
totisinta totta, koska ne joidenkin mielestä
vaikuttavat näiden elämään.
"Aivan totta, mä en voi todistaa Jumalaa
kellekään."
Harvinaisen totta.
"Sen tekee Jumala ihan itse."
Ihan niiku ne ihmissudet, eiks jeh?
"Kyllä mä ymmärrän hyvin että on olemassa paljon
taruja. Ymmärrän myös että Raamattu on vähän eri
asia kuin ne tarut..."
Tietty se on SULLE eri asia, kun kerran oot just
siihen hurahtanut.
"Mun sanoissani ei välttämättä ole aina totuutta."
Hyvä, että myönnät sen! *taptap*
"Mähän olen vain ihminen."
Jeespoks. Terävä havainto :)
"Mutta Jumala on totuus, eikä valehtele."
Niinpä. Te uskovaiset hoidatte sen homman ilman
jumaliakin. Hurjaa...
Voi Eskoseni,miksi sinua niin kovasti haittaa
uskon asiat?Anna meidän rauhassa
olla "tyhmiä",mitä sillä on väliä?Ole iloinen
vaan,kun tiedät itse olevasi oikeassa ja elät sen
mukaan.Niin mekin teemme.
Oot tainnu valita väärän palstan moralisoinnilles.
Niin, mielikuvituksellahan on hyvä selittää
kaikkea. Siinä on vaan se paha että Jumalaa ei
voi selittää mielikuvituksella...
Aivan, se toimii. Mun elämässäni, ja monen muun.
Jumala vastaa mun rukouksiin. Mä rukoilen jotain,
ja sitten alkaa tapahtua. Mielikuvitus ei varmaan
riitä luomaan niitä tapahtumia...
Sä olet näköjään terävä kaveri, otat joka sanasta
kiinni... niin se pitää tehdäkin. Kyllä Jumala
sen kestää vaikka sitä epäillään.
Nyt pitää mennä tunnille, mutta jatkan vielä
niistä ihmissusista...
Niin, ensinnäkin... mä olen huomannu että usein
just ne ihmiset, jotka on eniten ja kiihkeimmin
vastaan sitä mahdollisuutta, että Jumala vois
olla olemassa... ne ihmiset on herkkiä tulemaan
uskoon. Kuulostaa älyttömältä, eikö? =)
Näin se asia on. Mä olen kierrelly
evankelioimassa ja monesti on tultu nauramaan
päin naamaa. Jotkut on jopa ihan kiukkusia kun me
kehdataan kailottaa ympäriinsä
jonkun "mielikuvitusolennon" olemassaolosta... me
selitetään kovasti mitä varten me tehään niin
isoa ääntä tästä asiasta. Siinä vaiheessa
tapahtuu yleensä jompi kumpi: se naureskelija
lähtee joko pakoon, tai sitten se alkaa kysellä
meiltä juttuja.
Ihminen voi ihan tosissaankin väittää ettei
Jumalaa ole olemassa. Ja ne uskoo siihen ihan
innolla. Mutta Jumala on ottanut kiinni sellasia
ihmisiä. On siinä naurussa pitelemistä kun on
ikänsä ollut ateisti ja nauranu uskoville. Ja
sitten Jumala alkaa toimia... vielä siinäkin
vaiheessa ihminen yrittää yleensä kieltää
totuuden. Silmät kiinni ja korvat lukkoon:
Jumalaa ei ole, Jumalaa ei ole... vaan kun siinä
on pieni ongelma. Ei ihminen voi paeta ikäänsä
Jumalaa, ja sitä voimaa ja rakkautta joka Hänessä
on.
Ai niin, niistä ihmissusista... ihmissudet ei
toimi joka päivä miljoonien ihmisten elämässä.
Ihmissusi ei vastaa kenenkään rukouksiin. Ei
vaikka kuinka kuvittelisi. Sairaita ihmisiä on
aina olemassa, ja mielenterveyden menettäminen on
ikävä juttu. Mutta näitä "uskovaiset on hulluja"-
juttuja saa kuulla ihan tarpeeksi. Sellanen on
lapsellista eikä sillä pääse yhtään mihinkään.
Hauska juttu että monet puhuu täällä ihan
innoissaan sellasesta asiasta johon ei usko
lainkaan... en mä ainakaan viittis. Jos säkin oot
kerran niin varma ettei Jumalaa ole niin... hei,
uskotsä Jeesukseen? Siihen että Hän eli, elää
vielä nytkin ja on Jumalan poika? Etpä kai. Kun
et usko Jumalaankaan. Niin, jos oot niin varma
että nää jutut on huuhaata, niin sittenhän ei
varmaan haittaa jos vaikka rukoilisit pari
kertaa. Sanoisit vaan että no niin, jos oot
siellä niin anna tulla. Jos se ei oo siellä niin
mitään ei varmaan tapahdu. Niinhän sä varmaan
oletat, että mitään ei tapahdu? Uskallatko? Eihän
olematon Jumala voi vaikuttaa suhun mitenkään.
Eikö niin? Jos et halua rukoilla niin siitä voi
sitten taas vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä...?
Mitä ihmeen moralisointia on jos sanoo että ole
vaan omaa mieltäsi ja anna toisten olla omaansa?
Eihän se liity siihen mitenkään.Pysy nyt asiassa
hyvä ihminen.
uskotko että rukouksen kohteella ei ole
väliä...eli budhalaisen munkin rukous,
islamilaisen ja kristityn rukouksiin "vastataan"
samalla tavalla, entä mites meditointi mielen
hiljentäminen kuuntelemaan jumalan ääntä tai
shamaanin taikarumpu...ja usko ukko ylijumalaan
ketä rukoilet ja miksi
Mielikuvituksella todellakin voi selittää Jumalan
siinä missä todellisetkin asiat.
Mielikuvituksella kun harvemmin on sen kummempia
rajoja.
Mistä voit olla varma, että juuri Jumala on ollut
se, joka on rukoilemasi asiat toteuttanut?
Mäkin katsos voin rukoilla niitä lentäviä
yksisarvisia norsuja ja pyytää oikein kiltisti,
että huomenna paistaisi aurinko pilvettömältä
taivaalta. Selittääkö huomisen poutasää sitten
sen, että lentäviä yksisarvisia norsuja on
olemassa? No ei tietenkään. Onko sulle sitten
tapahtunut jotain tavattoman suurta ja ennen
kaikkea äärimmäisen epätodennäköistä, jonka
johdosta Jumalan on oltava olemassa? Ota
huomioon, että lotossakin voi voittaa ilman
jumalia ja todennäköisyys on siinä lähes olematon.
Varmasti ihan totta, että monet kiihkoilijat
hihhuloivat omien asioidensa puolesta juuri
siksi, etteivät he todellakaan ole varmoja
ajatuksistaan ja mielipiteistään. Et kuitenkaan
saa mua tohon ryhmään liitettyä. Valitan :)
"Ai niin, niistä ihmissusista... ihmissudet ei
toimi joka päivä miljoonien ihmisten elämässä."
Ensinnäkään uskovien määrä ei tee uskonnosta sitä
oikeaa. Toiseksi entisaikaan ihmiset todella
uskoivat nykyään lähes joka taholta pelkiksi
mielikuvitusolennoiksi luokiteltuihin
kummajaisiin, jotka tuntuivat heistä yhtä
todellisilta kuin mitä Jumala on sulle. Eli
ihmissusiin uskominen siihen aikaan ei
pääpiirteittäin eroa lainkaan uskosta
kristinuskon Jumalaan.
"Ihmissusi ei vastaa kenenkään rukouksiin. Ei
vaikka kuinka kuvittelisi. Sairaita ihmisiä on
aina olemassa, ja mielenterveyden menettäminen on
ikävä juttu."
Mistä voit tietää, etteivät ihmissudet vastaa,
jos heitä kutsutaan? Heti oot syyttämässä
kyseisiä ihmisiä hulluiksi, kun he väittävät
jonkun sellaisen olevan olemassa, jota ei sun
omasta mielestäs oo.
"Mutta näitä "uskovaiset on hulluja"-
juttuja saa kuulla ihan tarpeeksi. Sellanen on
lapsellista eikä sillä pääse yhtään mihinkään."
Millä perusteella Jumalaan uskovat ovat vähemmän
hulluja kuin ihmissusiin uskovat? Sekä ihmissusi
että Jumala ovat molemmat olemassa vain ihmisten
mielessä. Tai tietenkin VOIT väittää, että Jumala
on oikeasti olemassa, mutta jos et omaa
todisteita asialle, niin et sä itsestäs sen
fiksumpaa tee kuin mitä ihmissusien olemassaoloon
uskovat on. Niin ja kohta tietenkin saatat pyytää
mua todistamaan, että olematonta ei ole olemassa.
Hieman vaikea sunkaan todistaa, ettei
yksisarvisia lentäviä norsuja ole.
"Hauska juttu että monet puhuu täällä ihan
innoissaan sellasesta asiasta johon ei usko
lainkaan... en mä ainakaan viittis."
Mä uskon siihen, että ihmiset uskoo erilaisiin
jumaliin, joten en todellakaan puhu sellaisesta,
mitä ei ole olemassa. Sitä paitsi spekulointiakin
on hyvä joskus harjoittaa tyyliin: Jos Jumala
olisi olemassa, miksi sitten on sotia jne jne...
Enkä usko Jeesuksen olleen mikään muu kuin joku
iänikuinen uskonnollinen mies. Kenties
jonkunlainen johtajatyyppi. Ei mikään Jumalan
poika.
Ja tiesitkös...
Oon valehtelematta kymmeniä kertoja kysäissyt
ihan vilpittömästi siltä yläkerran Herralta, että
jos siellä pilven päällä joku mahtavampi voima
on, niin miksei se osoita sitä mullekin.
Esiintyis nyt ihmeessä muuallakin kuin tuhansia
vuosia vanhan ylipaksun satukirjan kansien
välissä. Oon siis monta kertaa pirauttanu sille,
mutta aina linja varattua piippaa. Voinkin siis
todeta omia sanojasi lainaten:
"...siitä voi
sitten taas vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä...?"
Uskis rukoilee: "älä jätä ukkia auton alle!",
huomenna ukki kuitenkin jää auton alle, joten
uskis totetaa tyytyväisenä: "se oli jumalan
tahto, hän on nyt taivaassa".
Ei ihmekään kun kaikkiin rukouksiin vastataan
sillä tapahtui mitä tapahtui niin "se oli jumalan
tahto ja niin hyvä minulle".
Tässähän se just onkin. Jos mä rukoilen
vaikkapa... no sanotaan nyt sitten sitä
yksisarvista norsua tai vaikka tomaattia joka on
edessäni pöydällä. Mitä tapahtuu? Ei mitään. No,
entäs jos mä alan kuvittelemaan että se tomaatti
on Jumala ja uskon että se voi tehdä mitä vaan,
mitä sitten tapahtuu? Ei edelleenkään yhtään
mitään.
Jumalaa ei todellakaan voi selittää
mielikuvituksella. Siinä on se pieni ero, että
jos mä kuvittelen jotain tapahtuvan, se ei
tapahdu. Mutta kun jotain tapahtuu, niin silloin
tapahtuu. Mielikuvituksellakin on rajansa.
Enhän mä ole sua mihinkään liittämässä, hyvänen
aika...
Olet aivan oikeassa. Uskonnon kannattajien määrä
ei tee siitä "oikeaa uskontoa". Ei todellakaan.
Kyllä, ihmissudetkin voivat varmaan tuntua hyvin
todellisilta, mutta edelleenkään ne eivät saa
tapahtumaan mitään konkreettista. Ei minun eikä
kenenkään elämässä. Ja enhän mä ketään oo
hulluksi sanonut... se taisit olla sinä?
Ei Jumalaan uskominen tee musta "fiksumpaa"
ihmistä. Erona on vain se, että uskoa voi
johonkin joka EI toimi ja johonkin joka TODELLA
SAA ASIOITA TAPAHTUMAAN. Mä yhdyn tohon
jälkimmäiseen, ihmissusiin uskovat...? Tuskin.
Niin. oletinkin kyllä että olet rukoillut.
Miten vilpittömästi? Millaisissa tilanteissa?
Millasta vastausta ootit? Ootko ihan varma ettei
vastaus ollu hieman toisenlainen kuin odotit?
Nyt pitää taas rientää tunnille. Mutta jatketaan
harjotuksia...
"Enhän mä ole sua mihinkään liittämässä, hyvänen
aika..."
Sellaisen mielikuvan mä sun jutusta kuitenkin
sain, kun sä yhtäkkiä liitit mukaan sellaista
aiheesta poikkeavaa tekstiä, joka viittasi
ateistin vankkaan epäuskoon ja sen myötä
epäluuloisuuteen. Vai mikä sitten oli pointtisi
sitä stooria rustatessa?
"Kyllä, ihmissudetkin voivat varmaan tuntua hyvin
todellisilta, mutta edelleenkään ne eivät saa
tapahtumaan mitään konkreettista. Ei minun eikä
kenenkään elämässä."
Mis-tä si-nä voit tie-tää sen? Koitas nyt edes
olla itelles rehellinen ja pitää omaa uskoas
samassa arvossa kuin muiden
mielikuvitusolentoihin hurahtaneiden uskoa. Toi
on just tyypillistä uskovaiselta: eri säännöt
muilla kuin meillä. Sä et voi olla varma, että se
on just Jumalan aikaansaannosta, kun sun
rukoilema asias toteutuukin, koska tapahtumien
luonnollisen kulun pitäisi selittää
tyhmemmällekin, ettei asiassa mitään
yliluonnollista ole!
"Ja enhän mä ketään oo
hulluksi sanonut... se taisit olla sinä?"
Älä jaksa naurattaa. Puhuit uskosta ihmissusiin
ja sen jälkeen _ihan muuten vaan_ kirjotit, että
mielisairautta on olemassa.
"Ei Jumalaan uskominen tee musta "fiksumpaa"
ihmistä."
Myönnät siis nyt sen, että uskosi Jumalaan on
yhtä fiksu tai kenties vähemmän fiksumpi (muttei
fiksumpi) kuin jonkun toisen usko ihmissusiin.
"Erona on vain se, että uskoa voi
johonkin joka EI toimi ja johonkin joka TODELLA
SAA ASIOITA TAPAHTUMAAN. Mä yhdyn tohon
jälkimmäiseen, ihmissusiin uskovat...? Tuskin."
Etkä muuten kertonu yhtään esimerkkiä niistä
rukouksistas, jotka on toteutunu. Kenties ootkin
vain toivonu, että seuraavasta kokeesta nappaat
kiitettävän ja sen saatuasi taputat
mielikuvituskamuasi olkapäälle ja kiität "Häntä"
tapahtuneen johdosta. Kertoisitko, mitä niin
ihmeellistä olet kokenut, ettei oma järkesi enää
pysty sitä selittämään pelkkänä sattumana?
Tietenkin jos oot jotain traumaattista kokenu ja
rukoiltuas tätä sun jumalaas on asiat kääntynykin
parempaan päin, niin ei mikään ihme, että
ajattelet noin. Ihmismieli kun tuppaa olemaan
hieman erikoinen.
"Niin. oletinkin kyllä että olet rukoillut.
Miten vilpittömästi?"
Niin vilpittömästi kuin omasta mielestään
olematonta voi rukoilla. Ja jos nyt jossain
kohtaa sanoin jonkin sanan väärässä sijamuodossa,
niin kaipa Jumala kaikkitietävänä silti saa
rukouksistani selvän. Miksi sitä paitsi olisi
edes rukoiltava, kun kerran Jumala
kaikkitietävänä tietää kaikkien ajatukset eli
siis senkin, jos joku haluaa tietää totuuden,
olkoon se sitten Jumala tai ei? Kuitenkin oon
ihan "varmuuden vuoks" ääneenkin pyytäny
vastausta rukouksiini, vaikka se äärimmäisen
tyhmältä touhulta onkin tuntunut.
"Millaisissa tilanteissa?"
Eli onko esim. vuorokaudenajalla, kanssaihmisten
lukumäärällä, viikonpäivällä, lämpötilalla jotain
merkitystä asiaan? Menee taas naurettavaks. Yksi
tilanne on ollut sellainen, että istun
tietokoneen ääressä ja päästän suustani
seuraavanlaiset sanat:
"No ni. Jos siellä on olemassa joku Jumala, niin
näyttäydy."
"Millasta vastausta ootit?"
En mä oo odottanu minkäänlaista vastausta, koska
pidän koko ukkoa pelkkänä mielikuvitusolentona.
Mutta jos joskus vastauksen tulisin saamaan, niin
oletan että se on sellainen, jonka myös mä tuun
ite ymmärtämään. Se saa sitten olla ihan
millainen tahansa, kunhan siitä voi täysin
varmasti todeta, että juuri tämä yhden uskonnon,
kristinuskon, Jumala on viestin takana.
"Ootko ihan varma ettei
vastaus ollu hieman toisenlainen kuin odotit?"
Ollu? Ei mitään vastausta oo tullu. Tai jos on,
niin sitten se on voinut olla vaikka WTC-tornien
tuhoutuminen tai Jokereiden lätkäkauden hyvä
aloitus. Sä nyt vaan yrität puolustella sitä
olentoas, etkä näytä voivan mitenkään hyväksyä
sitä, ettei jokainen näe tarpeelliseksi luoda
oman päänsä sisälle mitään teennäisiä vastauksia
elämästä ja kuolemasta ja tämän kaiken
tarkoituksesta kristinuskon satujen muodossa.
Kertoisitko, kenen on vika, jos Jumala ei
näyttäydy mulle vielä kuolinvuoteellanikaan?
Joudunko helvettiin siksi, ettei Jumalalla ole
ollut aikaa vakuuttaa mua olemassaolollaan? :)
No mutta odotellaan nyt kärsivällisinä vastausta
ja samalla vois niitä tuhansia ja taas tuhansia
muitakin jumalia tässä rukoilla.
Ootko koskaan rukoillu yksisarvista norsua tai
tomaattia? Mikset olet? Kokeile ihmeessä ja tee
listaa siitä, kuinka monet rukoukset toteutuvat
Jumalaa ja noita kahta muuta asiaa rukoillessa.
Jos haluat tietää totuuden, niin rukoile niitä.
Huomaat sitten, miten naurettavalta touhulta
meistä ei-uskovista tuntuu rukoilla jotain
mielikuvitusolento-Jumalaa.
"Jumalaa ei todellakaan voi selittää
mielikuvituksella. Siinä on se pieni ero, että
jos mä kuvittelen jotain tapahtuvan, se ei
tapahdu."
Mites on muiden uskontojen jumalien laita?
Voidaanko niitä selittää mielikuvituksella?
Täysin varmasti osa muillekin jumalille
esitetyistä rukouksista/toivomuksista toteutuu m,
koska SEHÄN OLISI EPÄTODENNÄKÖISTÄ, JOS EI NIIN
TAPAHTUISI! (...mikäli ei mitään Kuuta taivaalta
toivota)
"Mutta kun jotain tapahtuu, niin silloin
tapahtuu. Mielikuvituksellakin on rajansa."
Ja jos mä nyt rukoilen lentäviltä yksisarvisilta
norsuilta huomiseks aurinkoista ilmaa ja niin
myös tapahtuu, niin onko näitä olentoja olemassa
muuallakin kuin mun mielikuvituksessa? Sun
logiikallas on.
Miks ihmeessä sä oot pyytäny jotain,johon et
usko,näyttäytymään?Kuulostaa omituiselta.
Pitkää stooria heität... yritän vastata.
Ei mulla uskovaisena ole eri sääntöjä kuin
kellään muullakaan. Mistäkö tiedän ettei
ihmissudet vaikuta ihmisen elämään? Noh... ehkä
mun pitäs tosiaan alkaa rukoilemaan ihmissutta.
Mitähän tapahtuis? Ei varmaan mitään mutta vois
olla kokeilemisen arvoista...
Niin, ihan totesin että sairaita ihmisiä on
olemassa. Niitä on ihan meissä uskovissakin.
Antaapas nyt näiden mielenterveysasioiden olla...
Kyllä. Jumala on tehny mun elämässäni sellasia
asioita joita mun järkeni ei riitä selittämään.
Sellasia asioita, joihin en oo itse voinu
vaikuttaa lainkaan. Ne on pitkiä juttuja, voin
kertoa myöhemmin jos kiinnostaa...
Niin, sä siis oot rukoillu Jumalaa vilpittömästi
ajatellen samalla että ei sieltä mitään tuu
kuitenkaan... usko siirtää vuoria, ei epäusko.
Olosuhteilla niinkun lämpötila tai joku
sellanen... eihän niillä mitään merkitystä ole.
Enhän mä nyt sitä tarkottanu... millasia asioita
oot rukoillu? Sä et ole odottanu vastausta, eikä
vastausta myöskään näkyny... hei IHAN TOTTA!!! Ei
sitä vastausta näy jos et ees halua nähä. Koko
ukko on mielikuvitusolento, sanot sä. Tosi
vilpitöntä...
Jumala ei ole teennäinen vastaus elämän ja
kuoleman tarkotuksesta. Ja se on kyllä muuallakin
kun mun pääni sisällä.
Kysyit missä on vika jos et saa vastausta
Jumalalta. No mieti... eikö Jumala halua tai
viitti ottaa suhun yhteyttä? Niinkö sä luulet? Mä
voin sanoa sulle että kyllä mustakin monesti
näyttäny että nyt ei kuultu mun rukoustani. Ja
sillon kiukuttaa. Mutta kun kiukku haihtuu, alkaa
näkyä asioita. Hei, tätähän se tarkottikin...
tässähän se vastaus onkin.
Miksi Jumala ei vastaa? Kyllä se vastaa. Sitä ei
vaan aina huomaa. Onko se Jumalan vika? Tuskin.
Kyllä se vika on meissä.
Mitäpä jos vaikka ihan päivän ajan ajattelisit
Jumalaa siltä kantilta, että se on todella
olemassa. Pyydät siltä että se näyttää sulle jos
kerran välittää susta niin paljon. Ei Jumala ole
mun eikä kenenkään yksityisomaisuutta. Se kuuluu
kaikille.
Nyt mä lähen Raamattuleirille viikonlopuks...
pärjäile. Ei sun tarvi ootella vastausta
kauankaan, Jumala ei viivyttele. Niin Hän sanoo
sanassaan. Rukoile ihmeessä muitakin Jumalia,
huomaat eron pian... =)
Hyvät viikonloput...
uskovaisille heidän omaa logiikkaansa apuna
käyttäen, ettei Jumalaa ole olemassa.
Kirjotinpa tossa vajaa tunti sit edellistäkin
pidemmän vastauksen, mut tää rakas Suomi24
päättikin ruveta jumittamaan, joten viesti
haihtui bitteineen loputtomaan
virtuaaliavaruuteen.
Eri säännöillä tarkoitin sitä, että sulla ei ole
sen enempää todisteita Jumalas olemassaolon
puolesta kuin mitä ihmissusiin uskovilla on.
Silti väitit viimeksi mainittuja mielisairaiksi
ja haukuit niitä, jotka taasen väittävät
uskovaisia hulluiksi.
Kenties perusteenasi oli se, että ihmissudet
eivät vastaa rukouksiin, mutta Jumala vastaan.
Ensinnäkään kukaan/mikään ei todista, että Jumala
olisi sen takana, että rukoilemasi asiat
toteutuvat. Tuolla logiikalla muuttuvat muutkin
jumalat (mikseivät ihmissudetkin) todeksi, kun
niitä rukoilemalla jotkut asioista tulevat toteen.
Kertoisitko jo vihdoin, mitä sellaisia asioita on
tapahtunut, joista sä henkilökohtasesti et voi
muuta johtopäätöstä tehdä kuin sen, että
kristinuskon Jumala olisi tekojen takana? Mäkin
muuten osaan tulkita montaa valtavirrasta
poikkeavaa tapahtumaa siten, että saan niistä
muokattua jotain yliluonnollista. On vain
laitettava mielikuvitus laukkaamaan.
Rukoilemisesta:
Haluan vilpittömästi saada tietooni totuuden. Jos
Jumala sitä edustaa, niin olen valmis ottamaan
sen tiedon vastaan. Olen rukoillut sitä yhtä
vilpittömästi kuin sinä voisit rukoilla
ihmissusia. Sun on täysin turha vaatia mua
ajattelemaan edes sekunnin ajan siten, että
Jumala olisi olemassa, koska mä en pysty
ajatuksiani muuttamaan sormia näpsäyttämällä.
Juuri sitähän tässä haetaankin takaa, että se
Jumala todistais mulle olemassaolonsa. Enhän mä
voi sen olemassaoloon uskoa ennen kuin se tai
joku muu sen mulle osoittaa.
Saat toki puolustella tätä sun jumalaas ja
syyttää mua siitä, kun en ole tarpeeksi kypsä
(lue: tärähtänyt, huonossa elämäntilanteessa,
epätoivoinen, pelokas) ottaakseni uskon vastaan.
Olisi myös kiva kuulla, onko mielestäsi muiden
kuin kristinuskon harjoittajilla vilkas
mielikuvitus, kun hekin väittävät samalla tavalla
oman jumalansa toimivan ja vastaavan rukouksiin?
Ja kun kerran Raamatun kertomat teoriat mieltä
askarruttavista asioista eivät ole teennäisiä
selityksiä totuutta _vaativille_ ihmisille, niin
entäs sitten muiden uskontojen osalla?
Testaan vaan tässä sun tapaas suhtautua muihin
uskontoihin samoin säännöin ja perustein kuin
omaa uskontoas kohtaan.
Oletpa ihan oikeassa Jenni! Mutta katso
ympärilles, tarkkaile muita, niitäkin jotka
saarnastuolista lukevat ulkoa opettelemiaan
loruja päivästä ja viikosta toiseen. Katso niitä,
jotka eivät enää edes viitsi kavuta
saarnastuoliin, vaan kabineteistaan ohjailee
muiden tekosii - uskon nimis mut ainoastaan sen
avulla kahmii lisää valtaa ja mammonaa ja samalla
pönkittää omaa ja hierarkiassa ylemmällä tasolla
olevien etuja ja intressejä. Katso ympärilles ja
sä huomaat, että paljon valtaa, paljon mammonaa
on kerätty myös Jumalaa ja Raamattua -
Kristinuskoa ja muitakin uskoja hyväksikäyttäen.
Paljon sotia on käyty ja tullaan käymään ja aina
omalla puolella siunataan aseet, sen ihka ikioman
Jumalan nimeen. Luulen, tai melkeinpä tiedän,
että et säkään voi hyväksyy kaikkea tätä, mitä
uskontojen nimis tän boltzin pääl on tehty ja
tullaan tekeen... Tekeekö usko ihmisest sit
inhimillisemmän, se on jokaisest itsest kii, usko
voi auttaa tässäkin, mut se ei välttämättä oo
mikään tae sille...
Näinhän se on. Mä en hyväksy todellakaan kaikkea
mitä kristinuskon nimissä on tehty, mutta niillä
teoilla ei ole mitään tekemistä oikean uskon
kanssa. Vika on meissä, ei Jumalassa.