Olen unijoogi. Unijoogan kautta olen pysynyt oivaltamaan, että minä maaillisen henkilönä en ole olemassa. Tänään se taas selvisi, kun menin syvälle sisimpääni syvimpään uneen, Turija-valtakuntaan. Tämä Turija-tila ylläpitää koko olemusta.
Millaista siellä on, kysyisin heti jos eteeni unijoogi tulisi ja sanoisi olleensa Realityssä hetken ? Vastaan panttaamatta ja sensuroimatta, sillä maailman on saatava kuulla. Se on kuullut sen ennenkin, mutta nyt kerrotaan uudestaan uuden henkilön voimin omin sanoin.
Ennen Turijaa käsittelin menneitä syntymiäni ja suunnittelin tulevaa ihmishahmoaani. Tulevaisuuttani. Käsittelin myös mitä sanon tällä palstalla, ja nyt sanon. Menneisyys ja tulevaisuus ovat yhdessä tilassa yhtenä valona, joka olin minä. Olin kadottanut kyvyn tiedostaa olevani valvetilassa ihminen.
Turijassa on vain pelkkä sokaiseva sanomaton valo, joka minä olin. Olen vieläkin, mutta maailman kuvat himmentävät sen loistetta. Sitä ei voi oikeastaan kuvailla koska sanat ei riitä. Se on päivätietoisen tietoisuuden, uneksimisen tietoisuuden ja unettoman unen tietoisuuden taustalla ja ylläpitäjä.
Me kaikki olemme sitä, me olemme yksi sanomaton sokaiseva valo, kuin aurinko, mutta transsensoitu aurinko. Ihmiset ovat kadonneet, gurut ovat kadonneet , Jumala on kadonnut, Jeesus on kadonnut, minätietoisuus on muuttunut joksikin Me-tietoisuudeksi, joka on Aurinko - me olemme kaikki yhtä.
On vain Elämä joka me olemme ja johon palaamme yhä uudestaan ja uudestaan. Kaikki me sen tiedostamme joskus pysyvästi, kun tietoisuutemme kasvaa, sillä me olemme tuo Auringon osia emmekä voi poiskaan siitä lähteä.
Meitä ihmisinä ei ole.
Millaista siellä on, kysyisin heti jos eteeni unijoogi tulisi ja sanoisi olleensa Realityssä hetken ? Vastaan panttaamatta ja sensuroimatta, sillä maailman on saatava kuulla. Se on kuullut sen ennenkin, mutta nyt kerrotaan uudestaan uuden henkilön voimin omin sanoin.
Ennen Turijaa käsittelin menneitä syntymiäni ja suunnittelin tulevaa ihmishahmoaani. Tulevaisuuttani. Käsittelin myös mitä sanon tällä palstalla, ja nyt sanon. Menneisyys ja tulevaisuus ovat yhdessä tilassa yhtenä valona, joka olin minä. Olin kadottanut kyvyn tiedostaa olevani valvetilassa ihminen.
Turijassa on vain pelkkä sokaiseva sanomaton valo, joka minä olin. Olen vieläkin, mutta maailman kuvat himmentävät sen loistetta. Sitä ei voi oikeastaan kuvailla koska sanat ei riitä. Se on päivätietoisen tietoisuuden, uneksimisen tietoisuuden ja unettoman unen tietoisuuden taustalla ja ylläpitäjä.
Me kaikki olemme sitä, me olemme yksi sanomaton sokaiseva valo, kuin aurinko, mutta transsensoitu aurinko. Ihmiset ovat kadonneet, gurut ovat kadonneet , Jumala on kadonnut, Jeesus on kadonnut, minätietoisuus on muuttunut joksikin Me-tietoisuudeksi, joka on Aurinko - me olemme kaikki yhtä.
On vain Elämä joka me olemme ja johon palaamme yhä uudestaan ja uudestaan. Kaikki me sen tiedostamme joskus pysyvästi, kun tietoisuutemme kasvaa, sillä me olemme tuo Auringon osia emmekä voi poiskaan siitä lähteä.
Meitä ihmisinä ei ole.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos kun jaoit.
Valoa kohti vaikka valossa jo olemme.