Kerronpa omasta
4.10.2011 20:34
0
Sulje
No minäpä kerron omasta päivästäni, ja vähän edeltäneistäkin. Ihan vaan malliksi siitä, mitä on reipas maaseutuelämä sosiaalisine kontakteineen ja monine harrastuksineen.
Aamu alkoi sillä, että kavin nostamassa illalla virittelemäni verkot järvestä. Muikku alkaa jo parveutua kutua silmällä pitäen, ja muikkuverkot antoivat sievoisen saaliin. Harvojakin pidin, niihin oli mennyt vain yksi kuha, parikiloinen, ja muutama ahvenen köriläs. Muikuista riitti naapureillekin viemistä, siinähän se sitten aamupäivä vierähti kun naapurissa poikkesin ja vein heille muikkuja.
Iltapäivä meni sitten viikonloppuna hirviporukan saalistamien hirvien paloittelussa, olivat sopivasti pari-kolme päivää riippuneet ja liha näytti oikein hyvältä, toinen hirvi oli iso naaras ja toinen vasa. Lihat jaettiin ja oma osuuteni on nyt pakastimessa. Nylkyhallilta kun kotiin tulin, olikin vaimo jo paistamassa niitä aamuisia muikkuja. Eipä siitä herkku juuri parane, pyyntituoreet muikut voissa paistettuna. Huomisaamuksi jäi se kuha ja ne ahvenet. Pitäiskö laittaa kalakeitto tällä kertaa.
Huominen päivä taitaa olla ainakin sen verran poutainen, että pitänee käydä hieman raivaamassa metsää, tai itse asiassa harventelemassa yhtä koivikkoa. Teen yleensä metrisiä halkoja, ne kun kelpaavat myös lähiseudun mökkiläisille. Pientä pisnestä siis sekin. Keväällä taas kyselevät ahkerasti, tuossa odottaa ylivuotinen pino takuukuivaa halkoa ostajaansa. Itselle polttopuut on tehty moneksi vuodeksi, naapuri lainasi keväällä klapikonettaan ja pilkoin saman tein kemmeniä motteja sekaklapia, riittää siinä polteltavaa.
Jos poutaa piisaa torstaille saakka, ajateltiin yhden kaupungista maalle eläkepäivikseen muuttaneen kaverin kanssa käydä kokeilemassa jäniksen ajoa. Kaverilla on hyvä ajokoira ja seurallamme on hyvät pienriistamaastot, saattahan siellä jokunen kanalintukin olla,. Niiden kannat olivat tänä vuonna varsin hyvät. Metsästysreissulla voisi myös katsastaa joko karpaloissa alkaa olla poimintakypsyys. Niitäkin tulee tänä vuonna erityisen hyvin. Vaan niiden keräämiseen ei ole kauhia kiirus, antaa pakkasen vähän puraista niin makeutuvat sopivasti.
Vaimo tuossa kyseli myös suppilovahveropaikkoja. Ei yleensä lähde metsään ilman seuraa, joten täytynee nsienessäkin käydä vielä. Suppilovahverokausi kun on parhaimmillaan.
Viikonloppuna tulee sitten iso joukko vanhoja tuttuja kyläilemään. Teemme rosvopaistin lampaasta ja hirvestä lauantaina. Siinäpä se päivä sitten meneekin, sen verran aikaaviepää puuhaa tuo rosvopaisti kuopan kaivamisineen ja nuotion ylläpitämisineen on.
Niin, eipä taida Helsingin vanhuksilla riittää tekemistä samaan malliin. Tällisiä jonninjoutavia palstoja päivystävät keskellä päivääkin.
4.10.2011 20:34
0
Sulje
No minäpä kerron omasta päivästäni, ja vähän edeltäneistäkin. Ihan vaan malliksi siitä, mitä on reipas maaseutuelämä sosiaalisine kontakteineen ja monine harrastuksineen.
Aamu alkoi sillä, että kavin nostamassa illalla virittelemäni verkot järvestä. Muikku alkaa jo parveutua kutua silmällä pitäen, ja muikkuverkot antoivat sievoisen saaliin. Harvojakin pidin, niihin oli mennyt vain yksi kuha, parikiloinen, ja muutama ahvenen köriläs. Muikuista riitti naapureillekin viemistä, siinähän se sitten aamupäivä vierähti kun naapurissa poikkesin ja vein heille muikkuja.
Iltapäivä meni sitten viikonloppuna hirviporukan saalistamien hirvien paloittelussa, olivat sopivasti pari-kolme päivää riippuneet ja liha näytti oikein hyvältä, toinen hirvi oli iso naaras ja toinen vasa. Lihat jaettiin ja oma osuuteni on nyt pakastimessa. Nylkyhallilta kun kotiin tulin, olikin vaimo jo paistamassa niitä aamuisia muikkuja. Eipä siitä herkku juuri parane, pyyntituoreet muikut voissa paistettuna. Huomisaamuksi jäi se kuha ja ne ahvenet. Pitäiskö laittaa kalakeitto tällä kertaa.
Huominen päivä taitaa olla ainakin sen verran poutainen, että pitänee käydä hieman raivaamassa metsää, tai itse asiassa harventelemassa yhtä koivikkoa. Teen yleensä metrisiä halkoja, ne kun kelpaavat myös lähiseudun mökkiläisille. Pientä pisnestä siis sekin. Keväällä taas kyselevät ahkerasti, tuossa odottaa ylivuotinen pino takuukuivaa halkoa ostajaansa. Itselle polttopuut on tehty moneksi vuodeksi, naapuri lainasi keväällä klapikonettaan ja pilkoin saman tein kemmeniä motteja sekaklapia, riittää siinä polteltavaa.
Jos poutaa piisaa torstaille saakka, ajateltiin yhden kaupungista maalle eläkepäivikseen muuttaneen kaverin kanssa käydä kokeilemassa jäniksen ajoa. Kaverilla on hyvä ajokoira ja seurallamme on hyvät pienriistamaastot, saattahan siellä jokunen kanalintukin olla,. Niiden kannat olivat tänä vuonna varsin hyvät. Metsästysreissulla voisi myös katsastaa joko karpaloissa alkaa olla poimintakypsyys. Niitäkin tulee tänä vuonna erityisen hyvin. Vaan niiden keräämiseen ei ole kauhia kiirus, antaa pakkasen vähän puraista niin makeutuvat sopivasti.
Vaimo tuossa kyseli myös suppilovahveropaikkoja. Ei yleensä lähde metsään ilman seuraa, joten täytynee nsienessäkin käydä vielä. Suppilovahverokausi kun on parhaimmillaan.
Viikonloppuna tulee sitten iso joukko vanhoja tuttuja kyläilemään. Teemme rosvopaistin lampaasta ja hirvestä lauantaina. Siinäpä se päivä sitten meneekin, sen verran aikaaviepää puuhaa tuo rosvopaisti kuopan kaivamisineen ja nuotion ylläpitämisineen on.
Niin, eipä taida Helsingin vanhuksilla riittää tekemistä samaan malliin. Tällisiä jonninjoutavia palstoja päivystävät keskellä päivääkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sonnimiehen eli kapt evp:n se on hoh hoh hoh hoooooooo....