Ulkoisesti en ole kovin kaksinen, ja persoonallisuuskin valitettavasti kusee pahasti. :( Tässä sekavassa kirjoituksessa aion nyt keskittyä luonnepuoleen enemmän.
Olen aina ollut ujo ja jotenkin outo, ja mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä enemmän nämä luonteenpiirteet tuntuvat hallitsevan elämääni. Esimerkiksi kavereita minulla ei ole koskaan ollut näin vähän, vaikka minulla olisi tässä juuri ollut elämäni tilaisuus tutustua isoon porukkaan... Aloitin siis opiskelut korkeakoulussa tänä syksynä, ja koko porukka oli toisilleen tuntematonta. Kaikki olivat avoimia ja valmiina tutustumaan toisiinsa. Minäkin olin, ja niinpä koitin parhaani mukaan (eli hiukan kehnolla menestyksellä) olla mukana tutustumassa muihin. Rakastan opiskelemaani alaa, ja ajattelin sitä kautta että muut olisivat edes jossain määrin minun tyyppisiäni. Enpä osaa sanoa, ovatko.
Jotenkin porukka on jo onnistunut solmimaan ystävyyssuhteita, ja tietyt jengit ovat jo muodostuneet. Sanomattakin selvää, että olen jäänyt niiden ulkopuolelle. Olen koittanut olla sosiaalinen. Ujouden lisäksi ongelma on se, että en oikeasti ole edes kovin sosiaalinen. Kaipaan ystaviä, mutta kaipaan myös yksin oloa. Yksi henkilö jopa yritti minnuun tutustua, muttei ole sen koommin pyrkinyt seuraani. Luulen että käytökselläni tahtomattani viestitän etten muka haluaisi tutustua. Kuten jo sanoin, jengit on ehtineet jo muodostua. Porukalla on "sisäpiiritietoa", ovat tekemisissä toistensa kanssa koulun jälkeen ja tekevät yhdessä kaikkea jne... Liikkuvat isoissa lösseissä, joissa itse taas an alkuunkaan viihdy, koska jään aina ihan taka-alalle. Pidän pienistä porukoista, mieluiten olen ihan vain kaksinkesken. Silloin saan jopa ilmaistua itseäni, vaikka tylsä ja hiljainen olenkin. Usein on vaikea keksiä mitään kiinnostavaa tai järkevää sanottavaa. Kaiken lisäksi opiekelijaelämä tuntuu olevan vain baareissa ravaamista. Itsehän ahdistun kännisistä ja äänekkäistä, tungettelevista ihmisistä ja ahtaista tiloista.
Kaiken lisäksi olen mennit ihastumaan erääseen opiskelukaveriin aivan palavasti. :/ Tänään olisi ollut niin täydellinen ja luonnollinen tilanne menna juttlemaan, mutta minä pakokauhun vallassa livistin tilanteesta. Liekko hän edes huomannut minua, tai kuinkakohan kummallisena pitää... Oikeasti pelkään vastakkaisen sukupuolen edustajia, ainakin niitä joita pidän hyvännäköisina. Tämä juontaa juurensa yläasteelta, jossa ihastuksestani tulikin kiusaajani. Sen jälkeen en todellakaan ole kyennyt ottamaan etenkään siinä mielessä minkäänlaista yhteyttä miespuolisiin. Joo, eli toisin sanoen olen täysin kokematon ihan suutelusta lähtien, seksistä nyt puhumattakaan. Tämäkin rassaa ja painaa mieltä.
Tämän tekstin punainen lanka taisi kadota heti alkuunsa. Pointti kuitenkin on, että toivoisin voivani oppia olemaan ihmisten kanssa. Läpi elämäni olen kuitenkin vain saanut pettyä itseeni, kun en millään tunnu saavan minkäänlaista yhteyttä kanssaeläjiin. Tuntuu kuin olisin jotenkin perustavanlaatuisesti erilainen. :(
Olen epäonnistunut yksilö
7
459
Vastaukset
- above&beyond
No tuo aloitus olisi aivan hyvin voinut olla minunkin kirjoittama sillä erotuksella, että olen mies ja oma opiskelupaikka ei ole korkeakoulu, mutta jos yhtä epäonnistuneen yksilön juttuseura kelpaa esim meseen niin ilmoittele
- TKA23290
Se on todellakin vaikeaa yrittää mennä mukaan joukkoon kun ystäväringit ovat jo muodostuneet. Itse olin opiskeluaikani alussa samalla tasolla kun ei ollut yhtään tuttua opiskeluryhmässä. Lisäksi jouduin viettämään välivuoden puolustusvoimien palveluksessa ja täten olen nyt vuoden käynyt koulua sellaisen ryhmän kanssa, jossa kaikki sosiaaliset piirit ovat siis jo muodostuneet ja olen vaikkakin alitajuisesti "se ulkopuolinen".
Asiaa ei helpottanut se että en suuremmin harrasta opiskelijabileitä ja baareihin meno tympii enemmän tai vähemmän, koska siellä tunnen olevani vain se yksin heiluva otus, joka ei kelpaa kellekään, koska yksinhän sinne on mentävä kun ei ole ketään kenen kanssa mennä. Lisäksi humalajuominen ja etenkin toisten humalainen toilailu ei ole minun ajatukseni viihdyttävästä illasta.
Yhteiskuntamme sosiaalinen rakenne on valitettavasti sellainen että jokaisella nuorella on täysi-ikäisyyteen mennessä oltava jo vuosikymmenten kokemus seksistä ja rakkaudesta alla tai leimataan oudoksi. Toisaalta voin sanoa pieneksi lohduksi, että et ole ainoa ikäisesi kokematon. En kuitenkaan ala kertomaan samanlaisia latteuksia mitä tulee aina, että "hyvä että säästät itseäsi", tai " kyllä se joskus sinuakin onnistaa, älä turhaan stressaa". Totean vain, että toivo elää niin kauan kun henki pihisee, vaikka se ei siltä aina näytäkään.
"Perustavanlaatuisesti erilainen" sinä kyllä olet. Niin olen minäkin ja se naapurin Toni/Tane ja jokainen niissä valmiissa ympyröissä kieriskelevä sosiaalimonsteri. Monesti me, jotka jäämme muka parempiemme jalkoihin ja jälkeen ajattelemme, että meissä on jotain vikaa. Onhan meissä jos olemme sitä mieltä itse :)
Ehkä sinun kannattaa kysyä itseltäsi: hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet?- täh?
Vuosikymmenten kokemus? Miten täysi-ikäisellä voi olla vuosikymmenten kokemus mistään; täysi-ikäiseksihän tullaan jo 18-vuotiaana.
- täh?
täh? kirjoitti:
Vuosikymmenten kokemus? Miten täysi-ikäisellä voi olla vuosikymmenten kokemus mistään; täysi-ikäiseksihän tullaan jo 18-vuotiaana.
Tai siis nuorella täysi-ikäisellä.
- sokeria ja suolaa
No, tässä sulle vähän ohjetta!
Et ole yhtään erilainen. Ne muut on heikkoja. Kuuntele hetki niitä kanssaeläjiäsi, niin siellä on tasan tarkasti muutama fiksu!
He ovat tavallisesti vähän korkeammin koulutettuja jo lähtökohtaisesti..... j osaavat suhtautua tervejärkisesti siihen vallalla villitsevään *ole mun kaveri* teemaan, jossa pitää osata noi kyynärpäätaktiikalla kaveri haku!
Kuuntele, niin näin se on. Tyhjät tynnyrit eniten kolisevat! Viisas vaikenee!
Keskity siihen opiskeluun! Vaikka paskaa sataisi niskaasi. Muista että sinä olet se, joka siellä lukee vaikka yksin. Ja jos olet työnhaussa esim. maahanmuuttajan kanssa, joka ei osaa suomea samanarvoinen papereinesi, hänet valitaan, koska muuten se luetaan syrjinnäksi.
Koita nyt vaan keskittyä. Ja noihin sun luonteenpiirteisiisi, tähän maailmaan mahtuu alkoholisteista kannabiksen käytäjiin, mutta sinä sentään olet koulussa ja toivon mukaan ilman riippuuvuutta.
Se on sinun vahvuutesi. Ja koita löytää sieltä opiskelusta se jokin punainen lanka -valitettavasti en voi kertoa sun allalla vallitsevaa kulttuuria koska en tiedä mitä opiskelet, mutta muista, että suorita koulusi hyvin!!
Mitä merkitystä on sillä, miten menestyt koulukaveriesi keskuuudessa, jos saat yvät arvosanat ja työelämä sen ratkaisee lopulta??? Sun ammattitaidon.... Ja voi vitsi että sun sanalla on painoarvoa, kun kerrot, miten homman pitäisis mennä, mutta siinä vaikuttaa just noi kaverisuhteet työpaikalla :D - vaikuttunut
Mun mielestä sun persoonallisuus ei kuse vaan vaikutat mielenkiintoiselta tyypiltä. Olet ainakin tosi taitava ilmaisemaan itseäsi kirjoittamalla!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.726368- 1415834
Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.4923693Ovatko naiset lopettaneet sen vähäisenkin vaivannäön Tinderissa?
Meinaan vaan profiileja selatessa nykyään valtaosalla ei ole minkäänlaista kirjoitettua tekstiä siellä. Juuri ja juuri s1202109- 391371
Suomi vietiin Natoon väärin perustein. Viides artikla on hölynpölyä. Yksin jäämme.
Kuka vielä uskoo, että viides artikla takaa Suomelle avun, jos Suomeen hyökätään. Liikuttavasti täällä on uskottu ja ved4041360- 741185
Sydämeni on sinun luona
Koko ajan. Oli ympärilläni ketä oli niin sinä olet vain ajatuksissa ja tunteissa. En halua muiden kosketusta kuin sinun471044Trump ja Venäjä
Huomasitteko muuten... Käytännössä ainoat valtiot, joille Trump EI eilen asettanut typeriä tariffejaan, olivat Venäjä ja110962Jatkuva stressitila
On sinun vuoksesi kun en tiedä missä mennään mutta tunteeni tiedän ainoastaan56960