Totuus

raamattu?

Internetistä löytyy runsaasti kastesivuja.
Joissain väitetään, että lapsikaste on Suomen
pahin harha. Omissa tutkimuksissani olen
huomannut, että uudelleenkaste, johon monet
ohjataan ylhäältä päin pahaa aavistamatta, ei ole
raamatullinen. Huomaa, että en vastusta
aikuiskastetta sinänsä, vaan tapaa kastaa ihminen
toiseen kertaan. Kun luet tätä, kannattaisi ohessa
käyttää Raamattua ja jos on saatavissa, Suomen
helluntaiherätyksen julkaisemaa Raamatun
tietoteosta: "NOVUM, Uusi testamentti
selityksin",osat 1-5, koska se sisältää myös
Raamatun alkutekstin.

1. HARHA: KASTE EI OLE YKSI. Uudelleenkastajat
väittävät vastoin Raamattua, että kaste ei ole
yksi. Kuitenkin Ef 4:5 sanoo hyvin selkeästi:
"Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!" Tämän
jakeen he selittävät, että sana yksi tässä
kohdassa ei tarkoita lukumäärää, vaan että se
voitaisiin kääntää esim.
"yhdenlainen","samanlainen" tai "yksi ja sama".
Alkutekstissä on tässä kohden "hen baptisma" ja
siinä oleva pieni sana "hen" tarkoittaa
yksiselitteisesti lukusanaa yksi, eli kyse on
todellakin määrästä. (Katso Novum osa 5, sivu 313
sana 1364: kreikankielessä sana "kaste = baptisma"
on neutri, joten siinä käytetään muotoa "hen".
Tämä löytyy Novumin sanan 1364 kohdasta 9). Eli
helluntailaisten oma dokumentti todistaa heidän
omaa opetustaan vastaan, että Ef 4:5 puhuu
määrällisesti yhdestä kasteesta, mutta kuitenkaan
helluntailaisuus ei tätä hyväksy, vaan selittää
määrällisesti yhden kasteen pois puhumalla
"yhdenlaisesta", "samanlaisesta", "yhdestä ja
samasta" ym. Joskus uskoontullut saatetaan
harhauttaa uudelle kasteelle väittämällä
lapsikastetta Johanneksen kasteeksi. Apostolien
tekojen mukaanhan jotkut kastettiin uudelleen
siitä syystä, että he olivat saaneet vain
Johanneksen kasteen eivätkä olleet siinä
yhteydessä saaneet Pyhää Henkeä. Luterilaisen
kirkon kaste ei ole Johanneksen kaste. Johannes ei
kastanut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hän
kastoi vain ihmisiä parannukseen, kun he
tunnustivat syntinsä. Lisäksi Pyhä Henki ei ollut
vielä silloin vuodatettu maailmaan, kun Johannes
toimi. Historiallisesti on vielä osoitettavissa,
että Johannes Kastajan opetuslapsista ei tullut
läheskään kaikista Jeesuksen opetus lapsia.
Luterilaisen kirkon kaste tapahtuu Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen, joten se on täysin eri
kuin Johanneksen kaste.

2. HARHA: VEDESTÄ SYNTYMINEN EI TARKOITA KASTETTA
Uudelleenkastajat väittävät, ettei vedestä
syntyminen voi tarkoittaa kastetta. Jeesus sanoo
Joh 3:5: "Totisesti, totisesti; jos ihminen ei
synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan
valtakuntaan." Tämän jakeen he selittävät pois
väittämällä, että tässä kohden vettä ei tule
suinkaan ymmärtää aineellisesti, vaan
hengellisesti eli vesi ei tarkoitakaan vettä, vaan
Jumalan Sanaa. Koska uudelleenkastajat lähtevät
kaikessa opetuksessaan siitä, että lapsikaste on
joka tapauksessa mitätön, on heidän pakko tulkita
tämäkin Raamatun kohta näin. Tietenkään ei voida
sataprosenttisella varmuudella sanoa, mitä Jeesus
tässä tarkoittaa sanalla "vesi", mutta kyllähän
kaste on toki luonnollisempi tulkinta kuin Jumalan
Sana. Toisaalta jos "vesi" ymmärrettäisiin
hengellisesti, pitäisi johdonmukaisuuden nimissä
myös "Henki" ymmärtää hengellisesti eli
vertauskuvallisesti ja mitä se taas olisi?

3. HARHA: IHMINEN EI UUDESTISYNNY KASTEESSA
Uudelleenkastajat väittävät, että lapsi
ei uudestisynny kasteessa. Perusteluna on lähinnä
se, että lapsi ei voi uskoa. Ihmisen pitäisi olla
"ymmärtävässä" iässä voidakseen kokea sen.
Viittaan edelliseen harhaan, jossa
uudelleenkastajat kieltävät Jeesuksen tarkoittavan
Joh 3:5 vedellä kastetta. Jos ymmärrämme, että
siinä vedestä ja Hengestä syntyminen tarkoittaa
kastetta ja uskoa, jo tämä kohta todistaa
uudestisyntymisen tapahtuvan myös kasteessa.
Erityisesti Paavali todistaa, että hän on
kasteessa uudestisyntynyt, vaikka ei käytäkään
sanaa "syntyä uudesti". Mm. Room 6:4 "Näin meidät
kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin
yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme
elää uutta elämää..." tai Kol 2:12 "Kasteessa
teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja
herätettiin eloon,..." On kumma, jos nämä kohdat
eivät puhu kasteessa tapahtuvasta
uudestisyntymästä. Uudelleenkastetta kannattavalle
ei jääkään enää muuta selitystä kuin väite, että
tämä ei koske lapsia. Onpa Jumalamme tominta
merkillistä, jos aikuisena kastettu uudestisyntyy
kasteessa, mutta lapsi ei.

4. HARHA: LAPSELLA ON ERILAINEN PELASTUSTIE KUIN
AIKUISELLA Uudestikastajien opetuksesta
välittömänä johtopäätöksenä on se, että lapsella
olisi erilainen pelastustie kuin aikuisella, eli
lapsen pelastustie ei olisikaan se, mikä mainitaan
esim. Mark 16: 16 tai Matt 28:18-20. Eli joka
uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Raamattu ei
kuitenkaan mainitse muuta pelastustietä. Kun
Jeesus antaa kastekäskyn, Hän ei suinkaan sulje
lapsia pois. Hän ei sano esim. Mark 16:16 "Joka
sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva, paitsi
lapset", vaan joka uskoo ja kastetaan, on
pelastuva.Eli sama pelastustie koskee lapsia niin
kuin aikuisia. Samoin on Joh 3:5, kun Nikodemos
kysyy uudestisyntymisestä Jeesukselta. Siinäkin
Jeesus sanoo kaikille, että uudestisyntyminen
tapahtuu vedestä ja Hengestä. Mitään poikkeusta ei
tunneta. Lapsi uudestisyntyy samoin kuin
aikuinenkin, ei ole olemassa lapsille jotakin
toisenlaista uudestisyntymisopetusta! Monet
uudelleenkastajat joutuvatkin itse asiassa
rakentamaan kaksi erilaista pelastustietä:
lapsille omansa ja aikuisille omansa. Esim. Ristin
Voiton päätoimittajan Juhani Kuosmasen mukaan
kaikki lapset (myös pakanat) pääsevät taivaaseen
automaattisesti Kristuksen ristinkuoleman tähden.
Tämä pelastustie olisi voimassa siihen asti,
kunnes ihminen tulee "tietoiseen ikään asti".
Aikuisen ihmisen pelastustienä on taas lähinnä oma
uskonratkaisu. Raamatullisia perusteluja näille
opeille ei löydy.

5. HARHA: RAAMATUN MUKAAN ENSIN USKO SITTEN KASTE.
Uudelleenkastajat väittävät, että Raamattu tuntee
vain yhden järjestyksen: ensin usko ja sitten
kaste. Perusteluna on käytetty ainakin sitä, että
Raamatussa kuvataan vain uskoontulleiden kastetta
sekä Mark 16:16. Mitä tähän on sanottava? Jokainen
luterilainen myöntää, että Raamatussa kastetaan
pääasiassa uskoontulleita aikuisia. Se on aivan
luonnollista, koska kyseessä on kristinuskon
alkuaika. Näin toimii luterilainen kirkkokin
lähetyskentillä. Pakanoita kastetaan, kun he ovat
tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä.
(Näitäkään kasteitamme eivät uudelleenkastajat
hyväksy!) Aikuiskaste ei ole luterilaisille mikään
ongelma. Toki me tunnustamme myös aikuiskasteen ja
kastamme myös aikuisia, mutta emme kasta ketään
toista kertaa, vaikka hän tätä pyytäisi. Entäpä
Mark 16:16 "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on
pelastuva" (Tässä kohdassa niinkuin muissakaan ei
ole merkitystä sillä, mitä Raamatun käännöstä
käytetään). Kyseiseen jakeeseen pätevät ainakin
seuraavat faktat:

a) Suomen kielessä "ja" -sana on aina
rinnasteinen. Mikään Suomen kielioppi ei tunne ja
-sanalle merkitystä, että se ilmaisisi
järjestystä. Eli uudelleenkastajat luovat aivan
omaa kielioppia väittäessään ja -sanan ilmaisevan
järjestystä.

b) Markuksen evankeliumin loppu, jakeet 9-20,
puuttuvat vanhimmista käsikirjoituksista. Tämä
ilmenee selvästi uudesta Raamatun käännöksestämme,
mutta näkyy myös Novumista, osa 1, sivu837:
"Muutamissa vanhimmissa käsikirjoituksissa ei ole
jakeita 9-20. Joissakin käsikirjoituksissa
Markuksen evankeliumilla on toisenlainen päätös."
Eli uudelleenkastajat perustavat oppinsa Raamatun
jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole
yksimielisyyttä. Toisaalta on turha ruveta
tietenkään "repimään" Raamattua. Itse olen valmis
hyväksymään myös loppujakeet Markukseen, koska
täyttä varmuutta asiasta ei sittenkään ole eikä
evankeliumi ole voinut loppua jakeeseen 16:8.

c) Jos käytämme uudelleenkastajien logiikkaa, eli
sitä että ja -sana ilmaisee järjestystä, voidaan
perustellusti väittää, että Matteuksen
evankeliumissa vastaavassa kohdassa on
päinvastainen järjestys, eli se puhuu kasteesta
ennen uskoa. Matt. 28:19 kuuluu: "Menkää siis ja
tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni:
kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea,
mitä minä..." Tämä kohta onkin tuottanut
uudelleenkastajille päänvaivaa ja siihen tehdään
oma lisäys, esim. "tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni saarnaamalla heille evankeliumia"
tai "kastakaa heidät uskoon tultuaan Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen." Miksi uudelleenkastajat
eivät lue tätä Raamatun kohtaa niinkuin se on
kirjoitettu? Mainittua Raamatun kohtaa on yritetty
monin vippaskonstein pakottaa heidän oppiinsa
sopivaksi. Jotkut vetoavat jakeen
partisiippirakenteisiin, mutta ne eivät todista
yhtään mitään. Joku haluaa korvata verbin "tehdän
opetuslapseksi" verbillä "opetuslapseuttakaa".
Mutta se ei muuta jakeen ajatusta toiseksi. Ehkä
turhin pakotusyritys on vetoaminen Agricolan tai
Saarisalon tai muihin epävirallisiin tai
vanhempiin käännöksiin. Niillä ei voi todistaa
mitään, koska nykyinen ja edellinen Kirkkoraamatun
käännös vastaavat alkutekstiä sananmukaisesti.
(Kannattaa muuten taas vilkaista sitä Novumia osaa
1 sivuilta 581 ja 582. Näyttää sielläkin tämä
helluntailaisten mainio dokumentti olevan
kirkkoraamatun linjoilla käännöksessään).

d) Myös jo edellä käsitelty Joh 3:5 "Totisesti,
totisesti; jos ihminen ei synny vedestä ja
Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan"
sisältää uudelleenkastajien oppiin nähden
päinvastaisen järjestyksen, jos käytämme heidän
logiikkaansa. Eli vedestä syntyminen (kaste)
edeltää Hengestä syntymistä (usko). Näiden
Raamatun kohtien valossa luterilaisten järjestys
"ensin kaste, sitten usko" voittaa
uudelleenkastajien järjestyksen "ensin usko,
sitten kaste" numeroin 2-1.

e) Uudelleenkastajat väittävät aina, että kirkko
ei lue Raamattua niinkuin se on kirjoitettu, vaan
tekee sinne omia lisäyksiään. Jo näiden Raamatun
kohtien tutkiminen osoittaa, missä niitä Raamatun
kohtia itse asiassa vääristellään.

6. HARHA: RAAMATTU EI TUNNE LAPSIKASTETTA
Uudelleenkastajat väittävät, ettei Raamattu
kerro yhdestäkään imeväisikäisen lapsen kasteesta.
Siinä he ovat tavallaan oikeassa, koska se ei
sanana puhu lapsi- tai imeväiskasteesta. Tähän on
heti huomautettava, että sekä luterilaisilla että
muilla kirkkokunnilla on käytössään monia tapoja
ja sanoja, joita ei ole Raamatussa. Raamatussa ei
esim. missään mainita, että naisille olisi jaettu
ehtoollista eli murrettu leipää. Jeesus antoi
leipää ja viiniä vain opetuslapsille, jotka olivat
miehiä. Missään ei erityisesti mainita, että se
koskisi myös naisia. Silti kaikissa seurakunnissa
on ymmärretty, että myös naisille voidaan jakaa
Jeesuksen käskyn mukaan viiniä ja leipää.
Erityisesti Apostolien teot puhuu kokonaisten
perhekuntien kastamisesta, mm. Apt 2: 39-42, Apt
10: 44-48, Apt 16:15, Apt 16:33. Myös Paavali
kertoo kastaneensa Stefanaan perhekunnan (1
Kor1:16). On merkillistä Raamatun selittämistä
väittää, ettei näihin perhekuntiin kuulunut
lapsia. Jos vielä otetaan huomioon Vanhan
testamentin aika, perhekuntaan kuuluivat jopa
palveliijoiden perheet. Niinpä uudelleenkastajat
voivatkin vain väittää, ettei sylilapsia kastettu;
tai että kastettiin vain kaikki ymmärtävässä iässä
olevat; tai että kastettiin vain ne, jotka ottivat
Jeesuksen vastaan. Tähän samaan sarjaan kuuluvat
väitteet, ettei Raamattu tunne käsitettä "kasteen
armo" tai "kasteen liitto" tai "kasteen
armoliitto", joten luterilainen kastekäytäntö on
siis väärä. Mutta ei Raamattu tunne
uudelleenkastajienkaan niin paljon mainostamia
käsitteitä "uskovien kaste" tai "raamatullinen
kaste".

7. HARHA: LAPSI EI USKO Uudelleenkastajien
pääväittämiä on se, että lapsi ei usko. Tämän
vastapainona korostetaan, että vain ymmärtävässä
iässä oleva voi ottaa kasteen. Tähän on heti
vastattava, että lapsen uskosta ei kukaan voi
sanoa mitään, koska pieni lapsi ei pysty puhumaan.
Mutta jo muutaman vuoden ikäisenä tällainen
imeväisenä kastettu uskoo, jos hän on saanut
kristillistä opetusta. Eli jos lapsikasteessa on
ongelmia, ne ovat tällä kohtaa, että jokainen
kastettu ei saa opetusta. Jotkut vanhemmat
kenties liian kevyin perustein kastattavat
lapsiaan. Toinen kysymys uudelleen kastajien
opetuksessa tässä kohden liittyy siihen, koska
ihminen sitten on kypsä kasteelle? Milloin hän on
siinä ymmärtävässä iässä? Tämä näyttää olevan
erityisen polttava ongelma niissä kirkkokunnissa,
joissa kastetaan ns."aikuiskasteella". Vanhemmilla
on kova paine saada lapsensa kasteelle ja siksi
monesti kastetaan aivan liian aikaisin, 12-14
-vuotiaana. Hyvin pian nämä nuoret saattavatkin
luopua uskostaan. Mitä eroa on kastaa sylilapsi
tai 12-14 - vuotias lapsi? Mielestäni molemmat
ovat lapsikasteita. Tämän seurauksena olen
tavannut jopa kolme kertaa kastettuja, kun
uudelleen kastettu on liittynyt sellaiseen
seurakuntaan, joka ei ole hyväksynyt
helluntailaistenkaan toimittamaa kastetta. JOS
KERRAN RAAMATTU SANOO USKOVIEN KOTIEN LAPSIA
PYHIKSI (1 Kor 7:14), MIKSI IHMEESSÄ HEITÄ EI
SAISI KASTAA, JOS KERRAN VAADITAAN ETTÄ IHMISEN
PITÄÄ USKOA ENNEN KUIN HÄNET VOIDAAN KASTAA. Eikö
tuo Raamatun kohta sano selkeästi, että lapsi
uskoo, jos hän kerran on pyhä? Raamatussa
mainitaan, että Johannes Kastaja oli "jo äitinsä
kohdusta asti täynnä Pyhää Henkeä " (Luuk 1:15)
sekä Marian tervehtiessä Elisabetia Johannes
hypähti äitinsä kohdussa. Myös nämä puhuvat sen
puolesta, että lapsella voi olla uskoa ja hän
voi olla jopa Hengellä täytetty kohdusta saakkka.
Jeesus otti oikean uskovan esikuvaksi lapsen:
"Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin
lapsi, se ei pääse sinne sisälle". Eikö Jumalan
valtakunnan vastaanottaminen ole juuri uskoa. Jos
lapsi ei voi ottaa Jumalan valtakuntaa vastaan,
kenestä meidän aikuisten tulisi ottaa esimerkkiä?
Uudelleen kastajien väitetää, että lapsi ei voi
uskoa, voidaan perustella vain psykologialla,
mutta ei Jumalan Sanalla.

8. HARHA: LAPSIKASTEEN MITÄTÖINTI
Uudelleenkastajat pyrkivät opetuksessaan
täydelliseen lapsikasteen mitätöintiin, eli
väittävät ettei se ole oikea kaste,vaan
nimenantamistilaisuus. Tämä on hyvin vakavaa
Jumalan toiminnan kieltämistä. Kasteessa Jumala
toimii. Kasteessa on läsnä vesi, Jumalan Sana ja
rukous. Ei se ole pelkkää muotomenoa. Ne
yhteiskunnat, joissa lapsikaste ei ole käytössä
tai joissa ollaan siitä luovuttu, ovat joutuneet
suureen pakanuuteen (mm. Venäjä ja Nyky-Ruotsi).
Kasteessa on ihmeellinen Jumalan siunaus, mitä
uudelleenkastajat valitettavasti eivät näe ja
tiedä. Täysin naurettavaa on väittää kastetta
vääräksi sillä perusteella, ettei se tapahdu
upottamalla. Oleellista ei suinkaan ole veden
määrä, vaan se että on vettä. On aivan sama,
onko ihmistä valeltu vedellä vai onko hänet sinne
upotettu. Ei se vaikuta kasteen pätevyyteen
mitään, vai ovatko uudelleenkastajat
taikauskoisia? Jos tällä tavoin lähdetään
saivartelemaan, voisi uudelleenkastajien
toiminnasta löytää vaikka kuinka paljon
vastaavanlaisia esimerkkejä. (Otan yhden:
Apostolien teot kertovat, että seurakunnan
alkuaikoina kaikki oli yhteistä. Kaikki myytiin,
jopa talot ja rahat annettiin seurakunnan
yhteiseen kassaan, josta jaettiin sen mukaan kuin
kukin tarvitsi. Jos nyt kaiken pitäisi tapahtua,
kuten Raamatussa, pitäisi edelleen toimia samoin.
Kuinka moni uudelleenkastetta kannattava on näin
tehnyt liittyessään seurakuntaan?). Tähän liittyen
uudestikastajat väittävät myös, että alkukielen
sana "kastaa" (baptidzoo) tarkoittaisi vain
upottamista. Tällainen väite perustuu
puutteelliseen Raamatun alkukielten tuntemiseen,
ei tosiasioihin. Nimittäin tuolla sanalla on myös
merkitys, "pestä", "peseytyä" tai "vihmoa" tai
"pirskottaa". Esimerkkejä: Mk 7:4 sanaa käytetään
siinä yhteydessä, kun puhutaan astioiden
pesemisestä. Luuk 11:38 sanalla on merkitys
peseytyä, mikä siihen aikaan tarkoitti lähinnä
käsien ja jalkojen pesemistä. Hebr 9:10 puhuu
"erilaisista pesuista". Luuk 12:50 ja Mark
10:38-39 sanalla kastaa on vertauskuvallinen
merkitys, eli Jeesus tarkoittaa siinä "kasteella"
ristiinnaulitsemista. Jo nämä esimerkit
osoittavat, ettei uudelleenkastajien väite, että
alkukielen sana "baptidzoo" tarkoittaisi
kreikankielessä vain veteen upottamista,
pidä paikkaansa. Jälleen voi katsoa Novumista, sen
5. osasta sanaa "baptidzoo" josta myös näkyy,
että sanalla on muitakin merkityksiä.

Historiallisesti pitää paikkansa sekin, että
kirkko on itse asiassa kastanut lapsia upottamalla
vielä keskiajallakin, eli valelukaste on melko
uusi tapa. Mutta eivät uudestikastajat hyväksyneet
kirkon toimittamia kasteita silloinkaan, kun
upotuskaste oli käytössä. Uudelleenkastajat
pitäisivät nykyaikanakin lapsikastetta vääränä,
vaikka se tapahtuisi upottamalla.
Uudelleenkastajilla on jo valmis ennakkokäsitys,
että lapsikaste on joka tapauksessa väärä. Tästä
käsin myös tulkitaan Raamattua, eikä suostuta edes
muuta ajattelemaan.

9. HARHA: IHMINEN SAA ITSE PÄÄTTÄÄ KASTEESTAAN.
Uudelleen kastajat sanovat, että lapsi ei saa itse
päättää omasta kasteestaan, siksi se on väärin.
Mutta kuinka moni uudelleen kastettu on itse
päättänyt kasteestaan? Ei yksikään! Näennäisesti
näin on tapahtunut, mutta ei todellisesti. Häntä
on aluksi hienovaraisesti ohjailtu uudelle
kasteelle ja jos se ei ole tehonnut, on jopa
turvauduttu painostukseen. On sanottu, että
ehtoollinen jaetaan vain niille, jotka ovat
käyneet (uudella)kasteella. Saarnaajina voivat
olla vain ne, jotka ovat käyneet (uudella)
kasteella. Seurakunnassa voi toimia vain se, joka
on käynyt (uudella) kasteella. Voiko tällaisen
jälkeen kukaan väittää, että ihminen on täysin
vapaasti päättänyt omasta kasteestaan?

10. HARHA: KASTE ON MERKKI USKOSTA JA
UUDESTISYNTYMISESTÄ. Monet uudelleenkastavat
liikkeet korostavat, että kaste on merkki ihmisen
uskonratkaisusta ja uudestisyntymisestä.
Ajatuksena on se, että ihmisen pitäisi jotenkin
osoittaa käytännössä todeksi se, että hän on
päättänyt seurata Jeesusta. Kuka tätä merkkiä
tarvitsee, Jumalako? Vai seurakunnan johtaja vai
muut ihmiset? Tai kenties ihminen itse? Raamattu
ei koskaan kasteesta puhuessaan sano sitä
merkiksi. Jumala ei tällaisia merkkejä tarvitse.
Monesti muuten ihmisiä kehoitetaan myös nostamaan
kättä samasta syystä, merkkinä siitä, että haluaa
seurata Jeesusta. Tällaisten merkkien vaatiminen
ihmiseltä on enemmän psykologialla kuin uskolla
pelaamista. Kaste on Jumalan merkki ihmiselle
siitä, että Hän hyväksyy ihmisen omakseen. Ihmisen
antamia merkkejä Hän ei tarvitse.

11. HARHA: KOSKA JEESUSKIN KASTETTIIN. Moni menee
uudelle kasteelle siitä syystä, että Jeesuskin
kastettiin aikuisena. Tähän kohtaan ei voi sanoa
muuta kuin "Voi, pyhä yksinkertaisuus." Samalla
perusteella ihmisen pitäisi antaa ristiinnaulita
itsensä, nousta ylös kuolleista, tehdä ihmeitä,
herättää kuolleita, muuttaa vettä viiniksi,
kävellä vetten päällä, jne, koska Jeesuskin teki
niin. Tämä lienee kehnoin peruste uudelle
kasteelle!

Ovatko uudelleenkastetta kannattavat miettineet,
miksei Jeesusta kastettu lapsena?

a. Siitä syystä, että vasta hänen toimintansa
seurauksena syntyi kristillinen kirkko. Ei ollut
mitään kirkkoa, joka olisi voinut kastaa hänet
lapsena.

b. Kuka olisi kastanut Jeesuksen lapsena?
Jeesuksen kastajaksi kelpasi vain Johannes
Kastaja. Jeesuksen syntyessä hän oli vasta noin
puolen vuoden vanha eikä ollut vielä aloittanut
kastetoimintaa.

c. Jeesuksen vanhemmat olivat juutalaisia. he
tekivät pojalleen sen, mitä juutalaisuudessa oli
tapana tehdä.

Tämän argumentin käyttäminen kasteen yhteydessä on
näin ollen täysin turha.

12. HARHA: PERISYNTI EI KADOTA LASTA.
Uudelleekastajien vaikeimpia kohtia on perisynti.
Kristityt ovat kautta aikain uskoneet perisyntiin,
vaikka sitä ei sanana Raamatussa esiinny.
Perisynti on joskus tahallaan ymmärretty väärin
eli on luultu sen tarkoittavan, että vanhempien
synnit periytyvät lapselle. Mutta sitä se ei
suinkaan tarkoita, vaan koska Adam ja Eeva
lankesivat syntiin, jokainen ihminen on
luonnostaan syntinen. Tämä asia todetaan moneen
otteeseen mm. Roomalaiskirjeessä. Perisynnin
olemassaolosta voi vakuuttua katsomalla
itseensä. Koska uudelleenkastajat eivät ymmärrä
perisyntiä, eivät he voi käsittää
lapsikastettakaan. Hiljattaineräs
helluntailiikkeen saarnamies selitti, että
lapsikin on perisynnin vaivaama, eli "lapsella on
olemuksessaan perisynnin turmelus", mutta se on
hänessä "uinuvassa tilassa". Tämän mukaisesti
perisynnin syyllisyyttä ei lueta lapselle.
"Ihmisen varttuessa perisynnin turmelus herää
hänessä ja johtaa kaikki ihmiset lankeemukseen".
Tähän liittyen opetetaan, että sylivauva pelastuu
Kristuksen ristin työn tähden olkoot sitten pakana
tai kristitty. Perisynnin olemassolo myönnetään
siis teoriassa, mutta kielletään sen kadottavuus.
Lapsi on perisynnin vaivaama, kuten aikuinenkin.
Siksi hän tarvitsee pelastusta, joka lahjoitetaan
hänelle kasteessa. Armo eli Kristuksen ansio
lahjoitetaan ihmiselle armonvälineissä, ei ilman
niitä. Armonvälineitä ovat Sana ja sakramentit,
joiden kautta Jumala vaikuttaa ja synnyttää
ihmisen sydämessä välineen, jolla ihminen ottaa
vastaan armon. Se väline on usko.

13. HARHA: LIIALLINEN AHDASMIELISYYS Monet
seurakuntalaiset kyselevät, miksi ei tehdä
enempää yhteistyötä vapaiden suuntien kristittyjen
kanssa. Yleensä yhteistyö kaatuu juuri tähän:
uskoontulleita luterilaisia aletaan kastaa
uudelleen. Yhteistyön täydet edellytykset olisivat
olemassa, jos vain hyvää tahtoa riittäisi.
Raamattu osoittaa, mutta myös historia, että kaste
voidaan ymmärtää ainakin kahdella eri tavalla.
Raamatussa on sekä lapsi- että aikuiskaste.( Tässä
yhteydessä lue taas Novumia, osa 5, s. 199
sananmukaisesti näin: "Ut ei esitä mitään
yhtenäistä oppia kasteesta"). Tämän tunnustaminen
avaa tien yhteydelle. Pallo on uudelleenkastajien
puolella. Me luterilaiset hyväksymme kaikkien
aikuiskastetta korostavien seurakuntien
kasteet,vaikka he eivät hyväksy meidän
toimittamaamme kastetta. Tämä tarkoittaa sitä,
että jos vaikka helluntailainen liittyy kirkkoon
ja hänet on kastettu helluntaiseurakunnan
kasteella, emme suinkaan kasta häntä uudelleen,
koska emme hyväksy uudelleen kastetta. Tie
yhteyteen löytyy vain siitä, ettei kukaan kasta
toisen seurakunnan jäseniä uudelleen. Tämä
helpottaisi huomattavasti jäsenten siirtymistä
seurakunnasta toiseen. Tiedän, että vapaissa
suunnissa on jäseniä, jotka eivät hyväksy
uudelleenkastetta, koska ymmärtävät Raamatun
puhuvan yhdestä kasteesta. KOSKA PÄÄSEMME SIIHEN,
ETTÄ NÖYRÄSTI TUNNUSTAMME RAAMATUSTA LÖYTYVÄN
AINAKIN KAKSI ERILAISTA KASTENÄKEMYSTÄ?

UUDELLEENKASTETTUKIN SAA PALATA TAKAISIN
ÄITIKIRKON HELMAAN. Se on ollut vain ihmisen oma
yritys parantaa Jumalan tekoa, muuttaa kaste
ihmisen teoksi Jumalalle, vaikka se on Jumalan
teko ihmiselle.

SUMMA SUMMARUM:
Tällä sivulla en tuomitse sinänsä lapsi- enkä
aikuiskastetta. Haluan vain osoittaa sen, että
Raamatun pohjalta voidaan muodostaa erilaisia
kastekäsityksiä. Sen sijaan uudelleen kastetta
pidän vääränä ja tarpeettomana. Sitä kyselen, että
milloin meidän silmämme avautuvat tunnustamaan
tämän tosiasian. Enkä usko kristikunnan koskaan
pääsevän siihen, että olisi käytössä vain
yhdenlainen tapa. Odotan sitä aikaa, milloin
kastekysymyksessä kasvetaan toisten käsitysten
kunnioittamiseen; se ei tarkoita sitä, että
kaikilla pitäisi olla samanlainen käsitys.
Kunnioittaminen on sitä, että ketään ei kasteta
uudelleen. Vain siltä suunnalta löytyy todellinen
yhteys.

se on valehdellut mulle!

on raamatussa muitakin oppeja, jotka ihmiset ovat
vääntäneet ajansaatossa ihmisjärjellä ihan
merkilliseksi. toisaalta, monoteistiuskonnoilla
näyttää olevan tämä julistamisen velvollisuus ja
sitä myötä kirkolla on erittäin tärkeä asema.
kaste on osa kirkonmenoja ja eiköhän sekin ole
rahanlähde? jos siis seurataan raamattua,
päädytään inhimilliseen tulkintaan, tulkinnan
tulkintaan ja tulkinnantulkinnan tulkintaan jne.
lopulta ihmisillä ei ole muutakuin oma
päättelynsä ja järkensä, sen lisäksi täysin
tarpeeton kirja, joka opitaan parhaassa
tapauksessa ulkoa, ikäänkuin totuus löytyisi
siitä, ikäänkuin se olisi jo löytynyt -
ihmisjärjellä? tässä haaste:
älkää menkö naimisiin, älkää kastako lapsianne,
älkää käytkö kirkossa kuuntelemassa saarnoja,
älkää rukoilko, älkää viekö kynttilöitä vainajien
haudoilla, älkää siunatko vainajia, vaan...
rakastakaa läheisiänne, antakaa lapsillenne nimi,
kuunnelkaa läheisiänne ja opiskelkaa itseänne,
muistakaa vainajia mielissänne ja keskittykää
niihin jotka elävät. elämä on paljon
yksinkertaisempaa, kuin se näiden kaikkien
kirjaoppien, ja ihmisten ihan itsensä
kehittelemien teorioiden ja oppien pohjalta on.

lapsikastelu ei ole siis harhaoppi, vaan ihmisten
kehittämä käytäntö, samoin kuin rukoilu, siunaus,
kaste, avioliitto.