Oikea kaste!

Luterilainen kirjoitti:

1. Kaste perustuu Jeesuksen käskyyn.
Kastaminen on hyvin tärkeää, koska Jeesus itse
käskee kastaa ja kastaminen suoritetaan Isän ja
Pojan Pyhän Hengen nimeen (Matt 28:19-20).
2. Kaste on armoa, Jumalan teko ja lahja.
Kristus asetti kasteen tuodakseen armon
ihmiselle. Se on Jumalan kädenojennus. Kaste on
asetettu ihmisille avuksi. Juuri tästä on
kysymys: mikä on kasteen OLEMUS. Tämä on kaikkien
tärkein asia koko kasteopin ymmärtämisessä.
Jotkut ajattelevat kasteen olevan vain ihmisen
oma kuuliaisuuden teko, lainomainen vaatimus,
ulkonainen muotomeno, uskontunnustus tai
pelastumisen ansioperuste. Erityisesti
reformoidussa ja baptistisessa opissa kaste on
halvennettu pelkäksi vertauskuvaksi. Kaste ei ole
kuitenkaan mikään teko, jonka me teemme
Jumalalle, vaan teko, jonka Jumala tekee meille.
Siksi kaste ei kuulu lakiin, vaan evankeliumiin
(Pieper). Kastetta toimitettaessa pastori ei
toimi omassa nimessään, vaan itse Jumala, Isä,
Poika ja Pyhä Henki, on läsnä. Koska kaste
pohjimmiltaan on Jumalan teko, se on erittäin
tehokas ja voimakas (esim. Room 6:3-4, Kol 2:12,
1 Kor 12:13).
Kaste ei ole vain merkki, vaan se on Kristuksen
päällensä pukemista. Se on puhdasta armoa, sillä
siinä meille, ilman omaa ansiotamme, lahjaksi,
tarjotaan itse Jeesus Kristus. Jokainen ihminen
on perisynnin takia alusta lähtien erossa
Jumalasta ja tarvitsee Jumalan armoa ja
uudestisyntymistä. Koko kasteen olemus on armoa
ja lahja, ja lahjan voi antaa lapsellekin.
Valitettavasti erityisesti "uskovien" kasteen
kannattajat herjaavat kasteen armoa, koska he
eivät sitä näe. Mutta sellainen on Kristuksen
pyhien sakramenttien kauheaa pilkkaamista! Martti
Luther, Iso Katekismus: "Sillä aivan kaikki on
sen varassa, pidetäänkö kastetta voimallisena,
ihanana ja tärkeänä asiana. Juuri siitä me käymme
useimmat kiistamme ja taistelumme, koska maailma
on nyt täynnänsä lahkolaisia, jotka huutavat,
että kaste on ulkonainen asia ja ettei
ulkonaisesta ole mitään hyötyä."



3. Joka uskoo evankeliumin ja saa kasteen,
pelastuu.
Tämä lupaus koskee yhtälailla että aikuisia.
Ketkä on kastettava? Kaikki (Matt 28:19), myöskin
pienet lapset, mikä johtuu ensinnäkin kasteen
tarpeellisuudesta (Joh. 3:5-6 ym.), toiseksi
Jeesuksen käskystä (Matt 18:2-4), kolmanneksi
ympärileikkauksesta, jonka sijaan kaste tuli (1
Moos. 17:11-32) ja neljänneksi apostolien
esimerkistä, hehän kastoivat kokonaisia
perhekuntia, joissa oli varmasti lapsiakin mukana
(kts. tarkemmin kohddasta 6.) Jokainen ihminen,
lapset mukaan lukien, on perisynnin takia omassa
varassaan täydellisesti synnin alla (esim. Psalmi
51:7 "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin
alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.") ja
pelastuu yksin Jumalan työn vuoksi. Se, kumpi on
ensin, usko vai kaste, ei ole ratkaisevaa.
Jeesuksen mukaan lapset voivat uskoa ja heidänkin
tulee uskoa pelastuakseen, sillä Jeesus
sanoo: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni".
Lastenkin on siis tultava (uskossa) Jeesuksen
luokse. Toiseksi Jeesus sanoo: "joka ei ota
Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän
ei sinne pääse." Lapsenkin on siis otettava
(uskolla) vastaan Jumalan valtakunta (joka
kasteessa heille lahjoitetaan). Jos se heillä
olisi automaattisesti, ei heidän tarvitsisi ottaa
sitä vastaan. Millä lailla he sen vastaanottavat
ja millainen on heidän uskonsa, sitä meidän ei
tarvitse tarkemmin ymmärtää, vaan meidän tulee
nöyrästi uskoa Jeesusta ja Raamattua. Yksikään
ihminen ei voi olla Jumalan edessä vanhurskas
ilman uskoa, ei lapsikaan. Jos niin olisi, se oli
Raamatussa meille kerrottu, eikä lasta olisi
asetettu pelastuksen vastaanottamisen esikuvaksi.
Lapsikasteen kieltäjät väittävät, että lapset
pelastuvat eri tavalla kuin aikuiset, mutta
Raamattu ei siis tue tällaista käsitystä. Jeesus
itse sanoo, Mark 16:16: "Joka sen [evankeliumin]
uskoo ja saa kasteen, on pelastuva". Ei tässä
sanota etteikö tämä koskisi myös lapsia. Jos ei
muka koskisi, niin mihin sitten vedettäisiin
ikäraja, jonka alapuolella ihminen pelastuu eri
lailla kuin aikuinen.
Monet väittävät, ettei pieni lapsi ole syntinen
eikä voi uskoa eikä siksi tarvitse kastetta.
Kaikki tämä on epäraamatullista. Jeesus
sanoo: "Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä,
hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.", Joh 3:5.
Tämä uudestisyntymisen vaatimus koskee yhtä
lailla lapsia ja aikuisia. Lapsetkin tarvitsevat
Pyhän Hengen ja uudestisyntymisen pelastuakseen,
sillä uudestisyntymätön ei ole pelastettu, olipa
hän lapsi tai aikuinen. Room 8:9: "Jolla ei ole
Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa". Jumala
itse on halunnut asettaa sekä kasteen että uskon
pelastuksen tieksi ja siksi kaste tarvitaan
autuuteen, myös lapsien kohdalla. On siis joko
annettava pienille lapsille kaste, niinkuin
kirkko alusta asti on tehnyt, ja näin saatettava
heidät Kristuksen yhteyteen, tai sitten halutaan
kieltää heiltä pelastus!! Onko kaste sitten
ehdottoman välttämätön pelastukseen? Ei, sillä
Markus jatkaa: Joka ei usko, hänet tuomitaan
kadotukseen. Tässä ei mainita kastetta. Jumala ei
olekaan sitonut itseään niin, etteikö hän voisi
pelastaa myös kastamattoman. Mutta meille
ihmisille, joille hän on ilosanoman julistamisen
uskonut, hän on antanut kehoituksen kastaa.
Kysymys voi tulla esiin esim. ihmisen kohdalla,
jota ei ehditä kastaa. Ei kasteen puuttuminen
välttämättä kadota, vaan kasteen halveksiminen.
Luterilaisen opin mukaan on usko Kristuksen
ansaitsemaan syntien anteeksiantamukseen eli
uudestisyntymä ehdottomasti välttämätön, mutta ei
kaste, koska usko ja uudestisyntymä voivat olla
käsillä pelkän evankeliumin sanankin
vaikutuksesta. Kaste ei ole ehdonvallan asia
(adiaforon), vaan Jumalan säätämys. Sitä ei
kuitenkaan saa pitää ehdottomasti välttämättömänä
siinä merkityksessä, ettei se, joka ei ole saanut
kastetta, voisi saada osakseen syntien
anteeksiantamusta ja pelastua. (Pieper).



4. Kaste on pätevä kaste, vaikka kastettu ei
kastehetkellä uskoisikaan.
Kastehan ei perustu meidän uskoomme, vaan Jumalan
Sanaan. Mark 16:16 voitaisiin myös kääntää: "Joka
uskoo ja on kastettu...", tai: "Joka kastettuna
uskoo.." (kreik. aikamuoto aoristi). Jotkut
kielioppineet ovat selittäneet vanhassa kreikan
kielessä tuon lauseen tarkoittavan/sisältävän
sisällöltään seuraavan asian: "joka uskoo
KASTETTUNA LOPPUUN ASTI, se pelastuu, mutta joka
ei loppuun asti usko se tuomitaan kadotukseen."
Samoin "Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu" ei
tarkoita, että usko on oltava ennen
kastetta. "Ja" sanalla erotetut kaksi sanaa ei
suomen kielessäkään, eikä Raamatussakaan merkitse
asioiden suoritusjärjestystä. Esim: "jos sinä
tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot
sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista
herättänyt, sinä pelastut" (Room. 10:9) ei toki
tarkoita että ensin siis suun tunnustus ja sitten
vasta usko. Simon Noitakin kastettiin, mutta
kohta näytti epäuskonsa, Ap.t. 8:18-. Pietari
kehottaa Simonia kääntymään, ei menemään
uudelleen kasteelle. Ei pidä ajatella: "Koska en
ehkä uskonut kastehetkellä, on kasteeni väärä",
vaan: "Kasteeni on kyllä oikea, mutta olenko
ottanut sen oikealla tavalla, uskossa, vastaan?".
Jos usko tulisi vaikka vasta 20 vuotta kasteen
jälkeen, miksi silloin olisi kastettava
uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki
tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt
kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Eihän
usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa
varten. Kun siis usko tulee, silloin kaste tulee
täydelliseksi, ja uudestikastaminen on turhaa.
Lapsikasteen kieltäjät rakentavat kasteen
pätevyyden aivan väärälle pohjalle, nimittäin
kastettavan uskoon, tai oikeastaan kastajan
otaksumaan kastettavan uskosta. Tällä tavoin sekä
lapsi- että aikuiskaste jää epävarmaksi. Sillä
heti kun kastettava on uskostaan (tai kastaja
kastettavan uskosta) epävarma, ihmisparalla on
syytä olla epävarma kasteensa pätevyydestä.
Tällaista hedelmää näiden kasteenuusijoiden oppi
tuottaa. Jos vaaditaan, että ihmisen on varmasti
uskottava ennenkuin hänet kastetaan, niin ei
voida kastaa ennen kuin kasteen suorittava
pastori varmasti tietää, että kastettava uskoo.
Mutta miten ja milloin nämä pastorit luulevat
pääsevänsä siitä selville? Onkohan heistä tullut
jumalia, niin että he voivat nähdä ihmisten
sydämiin, uskovatko nämä vai eivät? Mutta siihen
ehkä sanotaan, että kastettava kyllä tunnustaa
uskovansa. Mutta Raamatun teksti ei sano "joka
tunnustaa", vaan "joka uskoo". Kastettavan
tunnustuksen voi toki kuulla, mutta hänen
uskostaan et tiedä mitään varmaa. Ihminen voi
valehdella, ja Jumala yksin tuntee sydämet.
(Luther)


5. Lapsikin voi uskoa.
Lapsenkasteen vastustaminen johtuu enimmäkseen
siitä raamatunvastaisesta käsityksestä, että
aikuiset kyllä voivat uskoa, mutta lapset eivät.
Sen lisäksi, että kastettavan täytyy olla uskossa
(mikä väite äsken todistettiin
paikkansapitämättömäksi), lapsikasteen kieltäjät
siis väittävät, että eihän lapsi voi uskoa (minkä
takia häntä heidän mielestään ei saa kastaa).
Mutta Raamattu sanoo aivan muuta. Luuk 1:15: "Jo
äitinsä kohdusta asti hän [Johannes Kastaja] on
täynnä Pyhää Henkeä". Matt 21:16: "Lasten ja
imeväisten suusta sinä olet hankkinut
kiitoksesi". Lapsikasteen kieltäjät ehkä
mielellään raaputtaisivat nämä sanat pois
Raamatusta, mutta siinä kuitenkin heidän
mieliharmikseen ovat! Lapsi uskoo omilla
edellytyksillään, omalla meiltä aikuisilta
salatulla tavallaan. Usko on aina Jumalan lahja
ja Jumalan työtä meissä. Onkin kysyttävä, voiko
Jumala antaa uskon myös pienelle lapselle?
Tietenkin. (sanan ja sakramenttien kautta, kuten
aikuisillekin). Jos lapsi ei voi uskoa, ei hän
myöskään voi pelastua (Mark 16:16, Joh 3:16,
Hepr. 11:6 ym.). Emme siis tuomitse lapsia
kadotukseen vaan ymmärrämme, että lapsi vain
uskoo omalla tavallaan. Nimittäin kun tajuamme,
että usko on vastaanottamista, voimme sanoa
pienellä lapsella olevan uskoa mitä suurimmassa
määrin. Nimenomaan lapsen kastetta on pidettävä
varmana ja voimallisena! Hehän eivät halua
vastustaa Pyhän Hengen työtä, kuten aikuiset
usein tekevät. Jeesus sanoo selvästi: (Matt 18:2-
4) "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te
ette pääse taivasten valtakuntaan." Jeesus näin
asettaa lapsen uskovien kanssa samaan asemaan.
Kuinka voimme kieltää lapsilta pääsyn Kristuksen
kirkkoon maan päällä?
Ns. "uskovien kasteen" kannattajat sanovat myös
usein: kuinka voi olla oikein, että uskosta
osattomat aikuiset kantavat mukanaan kristityn
merkkiä (so. heidät on kastettu)? Tähän
vastaamme, että on myös aikuisena kastettuja,
jotka eivät ole uskovia kristittyjä.
Tähän "uskovien kasteen" kannattajat puolestaan
saattavat todeta: mutta he olivat. Samoin voimme
kuitenkin sanoa myös lapsista (Hagen). Lapsikaste
onkin tavallaan uskovien kaste puhtaimmillaan!
Lapsen usko voi näyttää meistä eriskummalliselta,
jos ajattelemme asiaa ilman Jumalan sanaa. Me
loukkaannumme siihen. Samanlaisia ajatuksia
liikkui opetuslasten mielessä, kun he nuhtelivat
niitä, jotka toivat lapsukaisia Jeesuksen tykö.
Mutta Jeesus oli siitä pahoillaan ja sanoi
heille: »Älkää estäkö heitä, sillä senkaltaisten
on Jumalan valtakunta». Tässä Jeesus opettaa
opetuslapsiaan ja meitä käsittämään, kuinka vähän
edellytyksiä Jumalan valtakuntaan pääsemiseen
meille kykenee antamaan vuosien varrella kertyvä
kehittynyt järki (Mark. 10:15) (Pieper).

Jeesus asetti lapsen aikuisten esikuvaksi
puhuessaan pääsemisesti Jumalan valtakuntaan.
Pienen lapsen yhteys eli usko Jumalaan on
toisenlaista kuin varttunella, mutta se on
esikuvallista. Lapsi ei itse voi tehdä mitään
pelastuakseen, vaan ottaa kaiken lahjana vastaan.
Jos lapsenkaste hylätään väittämällä, ettei lapsi
voi uskoa, niin voidaan kysyä, mikä sitten on se
ikä, jolloin ihminen voi uskoa. Usko on eri-
ikäisissä ihmisessä erilaista, mutta pienessä
lapsessa Jeesus osoittaa olevan sen, mikä uskossa
on pääasia. Lapsikasteen kieltävät tekevät juuri
päinvastoin kuin Jeesus on sanonut. Heidän
mielestään lasten on tultava aikuisiksi, mutta
Jeesus sanoi, että aikuisten on tultava lasten
kaltaisiksi päästäkseen Jumalan valtakuntaan.

Usko on Jumalan ja ihmisen välinen rakkauden
suhde. Raamattu ei rajoita tätä suhdetta
koskemaan vain niitä, jotka kykenevät sen sanoin
ilmaisemaan. Jumalan ongelmana eivät ole lapset,
jotka eivät pystyisi uskomaan, vaan aikuiset,
jotka epäilevät. Sitäpaitsi kristitty nukkuessaan
tai ollessaan nukutettuna sairaalassa tai
tajuttomana saatuaan iskun päähänsä, on
ymmärtääkseni uskossa silloinkin, vaikka ei
kykene sitä ilmaisemaan. Lapsikasteen kieltäjien
pitäisi johdonmukaisesti väittää, että nukkuva
ihminen ei ole uskossa, kun he väittävät ettei
pieni lapsi voi uskoa, kun hän ei osaa puhuakaan.



6. Kristityt ovat jo seurakunnan alkuajoista
vieneet pienet lapsetkin kasteessa Vapahtajan luo.
Kristillinen kirkko on aina hyväksynyt
lapsikasteen. Kirkon historia osoittaa varmasti,
että lapsikaste oli ainakin jo toisella
vuosisadalla yleinen käytäntö. Oikeastaan vasta
keskiajalla syntyi lahkoja, joille lapsikaste oli
ongelma. Lapsen kastetta ei Raamatussa erikseen
mainita nimenomaan siitä syystä, että sitä on
pidettävä itsestään selvänä asiana, varsinkin kun
Raamattu kertoo kokonaisia perheitä kastetun (1.
Kor. 1:16; Ap. t. 11:14; 16:15, 33), ja näistä
tuskin voi ajatella puuttuneen lapsia.
Katsotaanpa tarkemmin esim. Filipin
vanginvartijan ja perheensä kastetta . Ap.t.
16:33-34: "Ja hän otti heidät mukaansa samalla
yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja
kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän
vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille
aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko
hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi."
Olikohan vanginvartijalla lapsia? Palataan vielä
Ap.t. 16:23-24: "Ja kun olivat heitä paljon
pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen ja
käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä.
Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät
sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät
jalkapuuhun." Oliko vanginvartija lapseton
perheellinen? Oliko vanginvartija jo niin iäkäs
että hänellä ei olisi ollut pieniä lapsia?
Vanginvartijan työ oli varmasti ruumiillisesti
erittäin vaativa. Tuskin tuohon tehtävään olisi
laitettu kovin iäkästä henkilöä. Ja lapsiluku oli
siihen aikaan perheissä korkea. Jos kaikki
omaiset on kastettu niin uskalletaan sanoa aika
varmasti että tässä on kastettu melko pieniäkin
lapsia. Huomautettakoon vielä, ettei Raamatussa
mainita erikseen esim. vanhuksien ja naisten
kastettakaan. Ja silti kukaan ei epäile näiden
kasteiden oikeutusta.
Jos nyt vielä ajattelet kaavamaisesti
seuraavasti: "Apostolien teoissa kerrotaan
monesti, että ne jotka tulivat uskoon,
kastettiin. Näin on tehtävä nykyäänkin.", sinun
on syytä huomata, että tuolloin oli
lähetystilanne, ja kastetaanhan nykyäänkin ne
uskoon tulleet joita ei ole ennen kastettu. Eikä
apostolien aikaisessa alkuseurakunnassa
tietenkään aikuisia ollut lapsena kastettu, koska
silloin kun he olivat lapsia, ei kristillistä
seurakuntaa kasteineen ollut olemassakaan! Koska
oli aivan alkuseurakunnan aika, ei myöskään
apostolien teoissa ole kerrottu, kastettiinko
lapsia, jotka syntyivät kristilliseen
seurakuntaan kuuluville vanhemmille. On aivan
luonnollista kuitenkin ajatella, että lapset
kastettiin, koskapa siis koko perhekunta
(lapsineen) kastettiin, kun äiti tai isä tuli
uskoon. Nykyäänkin on aivan luonnollista, että
kun perheeseen syntyy lapsi, hänet liitetään
vanhempiensa uskontokuntaan. Ja kristillisen
seurakunnan jäseneksi tullaan kasteen kautta. On
perin outoa, jos kristittyjen lapsia ei kasteta.
Kastamaton seurakuntalainen on mahdottomuus. Mikä
on sellainen pelastettu, joka ei ole Kristuksen
ruumiin jäsen? Kristuksen ruumiin
irtoproteesiko ? (Väisänen). Kristuksen ruumiin
jäseniksihän tullaan kasteessa (1. Kor. 12:13).
Pietari sanoo (Ap.t. 2:38-39) yhteydessä, jossa
hän puhuu kasteesta: "Teitä ja teidän lapsianne
tämä lupaus tarkoittaa". Kristittyjen vanhempien
lapsia sanotaan myös pyhiksi (1 Kor. 7:14).
Lasten voidaan ajatella myös olevan erityisen
kelpaavia kastettavaksi. Jeesus itse sanoo, Mark
10:14 "Sallikaa lasten tulla minun luokseni,
älkää estäkö heitä, sillä heidän kaltaisten on
Jumalan valtakunta." Nyt lapsikasteen kieltäjät
sanovat, että Jeesushan siunasi näitä lapsia
(j.16), eikä kastanut. Ei tietenkään kastanut,
sillä eihän Jeesus itse kastanut vedellä ketään,
aikuisiakaan! (Joh 4:2). Hänhän sääti
kristillisen kasteen vasta ylösnousemuksensa
jälkeen (Matt 28:18-20). Mainittakoon vielä, että
kaste tuli Vanhan Testamentin ympärileikkauksen
tilalle (Kol. 2:11-12). Vanhassakaan liitossa
Jumalan armoliittoa ei sinetöity
ympärileikkauksella ainoastaan aikuisille vaan
myös lapsille. Lapsikasteen kieltäjät ilkkukoot
ja pilkatkoot lapsen kastetta ja koittakoot
varjella omat lapsensa kasteelta ettei heitä vain
kasteessa tuotaisi Jeesuksen luokse...



7. Valelemallakin voi kastaa.
Kreikan kielen verbi baptizo tarkoittaa mm.
upottamista, mutta se tarkoittaa myös
valelemista, pirskottamista ja vedellä pesemistä.
Upotuskaste siis on aivan oikea ja hyvä tapa,
mutta mm. jo Apostolien opetus (7:3) n. vuodelta
100 kertoo myös valelemalla kastamisesta ("valele
päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen"). Veden määrä ei vaikuta
kasteen "tehokkuuteen", mikä johtuu kasteen
olemuksesta: se ei ole pelkkää vettä, vaan
Jumalan sanaan yhdistettyä vettä. Ef 5:26.
Vesihän ei sinänsä vaikuta kasteen lahjaa, vaan
Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, ja
usko, joka uskoo veteen yhdistettyyn Jumalan
sanaan (Luther). Kasteenuusijat kiivailevat vain
kasteen muodollisen toimittamistavan puolesta,
mutta hylkäävät kasteen ytimen, kasteen armon ja
Jumalan sanan, joka kasteessa on.


8. Kaste on sakramentti.
Nimittäin, "kun sana yhtyy aineeseen, syntyy
sakramentti" (Augustinus). Ilman Jumalan sanaa
vesi on pelkkää vettä eikä kaste. Kaste on myös
armon välikappale eli armonväline, sehän välittää
meille armoa, samoin kuin ehtoollinen ja
evankeliumin sanakin. Jotkut suhtautuvat
kielteisesti ns. armonvälinekristillisyyteen. Ei
kuitenkaan ole tosiasiassa olemassa mitään muuta
lajia kristillisyyttä.


9. Kastetta ei tarvitse eikä pidä uusia.
Se on Jumalan puolelta aina varmasti voimassa. Ei
kastepukumme ole käynyt liian pieneksi, sillä sen
valmistusaineena on puhdas armo. Kaste on
kertakaikkinen Jumalan armorikas teko, Ef. 4:5,
eivätkä Jumalan teot tarvitse korjailemista tai
parantelua. Raamatussa ei missään vaadita
uusimaan KRISTILLISTÄ kastetta, mutta
muistutetaan kristittyjä ahkerasti heidän
aikaisemmin saamastaan kasteesta (1. Kor. 1:13 -
6:11;12:13; Room. 6:3 ss.; Ef. 4:5; Kol. 2:12;
Tit. 3:5 - 6; 1. Piet. 3:12). Emme me siis
tarvitse mitään uudesti kastamista, vaan uudesti
uskomista. Kasteen uusiminen onkin Jumalan ja
kasteen halveksimista. Kasteen uusiminen on
SAKRAMENTTIRIKOS ! (Muroma)


10. Kaste antaa ja hyödyttää paljon.
Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen,
vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa
iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat
Jumalan sanat ja lupaukset (Luther). Koska
kasteeseen liittyy lupaus syntien
anteeksiantamisesta (Ap.t. 22:16), se onkin
armonvälikappale. Samoin kuin synnit annetaan
anteeksi evankeliumin sanan kautta, on kastekin
syntien anteeksiantamuksen väline, sillä se
tapahtuu syntien anteeksiantamukseksi (Ap. t.
2:38), pesee puhtaaksi synneistä (Ap. t. 22:16)
ja on se väline, jolla Kristus puhdistaa
seurakuntansa (Ef. 5:26). Ja samoin kuin
evankeliumin sana tarjotessaan syntien
anteeksiantamusta herättää uskoa tai vastaavasti
vahvistaa sitä, ollen näin uudestisyntymisen
väline (1. Piet. 1:23), samoin kastekin on samaa
armoa tarjotessaan väline uskon herättämiseksi ja
vahvistamiseksi ja siitä johtuen samoin
uudestisyntymisen pesu ja Pyhän Hengen uudistus
(Tit. 3:5) (Pieper). Kaste ja Jumalan sana
vaikuttavat näin ollen uudestisyntymisen (Joh
3:5, Tiit 3:5, 1 Piet 1:23, Kol. 2:12, Room 6:3-
4). Kun sanotaan, että kaste vaikuttaa näin
suuresti, ei saa unohtaa, että samalla sanotaan,
että kasteen lupaukset on otettava uskossa
vastaan ja uskon tulee pitäytyä kasteessa olevaan
Jumalan lupaukseen. Kaste pitää siis olla
otettuna uskolla vastaan, tai muuten ihminen
heittää menemään hänelle annetun lahjan. Jos
ihminen ei lopultakaan usko, ei kasteessa
lahjaksi annettava pelastus ole hänen osanaan,
koska "joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen"
(Mark. 16:16). Pelastuksen lahja otetaan uskolla
vastaan ja ne nimikristityt, jotka elävät
jumalattomasti, eivät elä kasteen armossa.


11. Vesi itsessään ei voi vaikuttaa näin paljon.
Vesi ei nimittäin kasteen lahjoja vaikuta, vaan
Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, ja
usko joka uskoo veteen yhdistettyyn Jumalan
sanaan. Sillä vesi ilman Jumalan sanaa on pelkkää
vettä. Mutta Jumalan sanaan yhdistettynä se on
kaste armorikas pesu Pyhässä Hengessä. (Luther,
vähä katekismus)


12. Kaste vaatii uskoa ja velvoittaa meitä
elämään Jumalalle kunniaksi.
Kaste merkitsee ja velvoittaa, että meissä oleva
vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja
parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava
synteineen, ja että sen sijaan on joka päivä
tultava esiin uuden ihmisen, joka elää
vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti
Jumalan edessä (Luther, vähä katekismus). Elätkö
sinä Jeesuksen hankkiman ja kasteessa saamasi
armon osallisuudesta? Jos olet vieraantunut
Jeesuksesta, niin kuule, kuinka Pyhä Henki
saarnaa sinulle: "Anna pelastaa itsesi, ettet
hukkuisi tämä kieron sukupolven mukana! (Ap.t.
2:40). Riennä takaisin Jeesuksen luo, hän antaa
sinulle rauhan ja ilon!


13. Kasteen merkitys ei ole olla vain
nimenantotilaisuus.
Olet varmasti jo lukemastasi huomannut, että
kasteen merkitys on aivan muuta. Nimihän voidaan
lapselle antaa ilman kastettakin, eikä pappi
suinkaan anna lapselle nimeä, vaan vanhemmat sen
antavat jo ennen kastehetkeä! Jos pappi antaisi
lapselle nimen, vanhemmat varmasti
närkästyisivät, sillä he eivät välttämättä olisi
nimeen tyytyväisiä!
Kertaus:
"Nyt siis käsitämme, miten äärettömän
suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät
Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle,
kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se
sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa
vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän
kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi
jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle
puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava
aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti
löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha
ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi
hänessä." (Martti Luther, Iso Katekismus)
Kaste on siis Jumalan armoteko ihmiselle
seuraavasti:

- Kaste (uskolla vastaanotettuna) pelastaa
(1.Piet 3:21)
- Kasteessa synnit pestään pois (Apt 22:16)
- Kaste tapahtuu syntien anteeksisaamiseksi (Apt
2:38)
- Kaste (ja Jumalan sana) uudestisynnyttää (Joh
3:5, Tiit 3:5)
- Kaste liittää ihmisen Kristuksen kuolemaan
(Room 6:3)
- Kasteessa tapahtuu vanhan ihmisen (Aadamin)
hautaaminen ja uuden ihmisen hengellinen
herääminen ja ylösnousemus rikkomuksiin ja
synteihin kuolleesta olotilasta (Room 6:4-5, Kol
2:12-13)
- Kasteessa ihmisen vanha luonto "lihan ruumis"
poisriisutaan, koska kaste on Kristuksen
ympärileikkaus (Kol 2:11)
- Kasteessa ihmisen päälle puetaan Kristus ja
hänen vanhurskautensa (Gal 3:27)
- Kasteessa ihminen pestään ja sydän vihmotaan
puhtaaksi pahasta omastatunnosta (Hb 10:22)
- Kaste ei ole "lihan saastan poistamista" (liha
pysyy aina syntisenä), vaan Jumalan meidän
kanssamme solmima hyvän omantunnon liitto (1.Piet
3:21)
- Kaste pyhittää ja puhdistaa seurakunnan
kirkastetuksi, tahrattomaksi, rypyttömäksi,
pyhäksi ja nuhteettomaksi Kristuksen morsiameksi
(Ef 5:26-27)

Tuntuuko uskomattomalta, että kasteeseen liittyy
kaikki tuo? Jos tuntuu, niin USKO vain Raamatun
selkeää sanaa ja muista, että uskomattoman ihana
asia kaste onkin!


"Jeesuksen kuolo ja kasteeni kallis, niissä mä
kurja on taivaaseen valmis !"
Uskosta ja armonvälineistä
Monet lapsikasteen hylkääjät (joita ovat useimmat
ns. vapaiden suuntien edustajat) syyttävät usein
luterilaisia väärästä opetuksesta. He väittävät,
että Raamatun mukaan väite "kaste pelastaa" on
räikeästi Raamatun vastainen väite, sillä
Raamatussahan sanotaan, että usko pelastaa (eikä
siis kaste). Heidän mielestään "usko pelastaa"
sulkee pois väitteen "kaste pelastaa". He
väittävät, ettei kasteen armo sovi yhteen sen
tosiasian kanssa, että pelastus on "yksin
armosta, yksin uskon kautta, yksin Kristuksen
tähden".
Nämä ihmiset eivät ole ymmärtäneet Raamattuaan ja
luterilaista opetusta oikein. Arvelen, että he
vastustavat ajatusta "kaste pelastaa" mm. siksi,
että he kuvittelevat, että "kaste pelastaa"
tarkoittaa sitä että kaikki kastetut pääsevät
taivaaseen, siis nekin jotka eivät usko
Jeesukseen Herranaan ja Vapahtajanaan. Mutta ei
niin luterilaisuus opeta. Ja kuitenkin
luterilaisuus opettaa aivan oikein, että "kaste
pelastaa".

Mistä sitten on kysymys? Nyt asia on ymmärrettävä
oikein. Raamatussa sanotaan, että Jumala
pelastaa, Jeesus pelastaa, Jeesuksen veri
pelastaa, armo pelastaa, usko pelastaa, sana
pelastaa, evankeliumi pelastaa, kaste pelastaa ja
ehtoollinen pelastaa. Nämä asiat eivät ole
ristiriidassa keskenään.

On oikein sanoa, että Jumala pelastaa, sillä
Jumala todellakin on pelastuksemme lopullinen
syy. (esim. Room 5:10 hän vielä paljon varmemmin
pelastaa meidät)

On myös ehdottoman oikein sanoa, että Jeesus
pelastaa, sillä nimenomaan Kristuksessa
(Kristuksen sovitustyön tähden) Jumala pelastaa
(esim. 1. Tess 1:10 Jeesusta, joka pelastaa
meidät tulevalta vihalta, Hepr. 9:27 Samoin on
Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois
kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran,
mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen
ne, jotka häntä odottavat, 1. Tim. 1:15 Kristus
Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä,
joista minä olen suurin).

Edelleen, Jeesuksen veri pelastaa (esim. Ap.t.
20:28 huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra
omalla verellään on itselleen lunastanut, Room.
3:25 Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi,
hänen verensä tuo sovituksen uskossa
vastaanotettavaksi, Room. 5:9 Kun hän nyt on
vuodattamalla verensä tehnyt meidät
vanhurskaiksi, Ef. 1:7 Kristuksen veressä meillä
on lunastus, rikkomustemme anteeksianto, 1. Joh.
1:7 Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa
meidät kaikesta synnistä).

On myös oikein sanoa, että armo pelastaa,
nimittäin Jumalan armo. Jumala pelastaa, koska
hän on armollinen. (Ef. 2:8 Armosta Jumala on
teidät pelastanut antamalla teille uskon. Ap.t.
15:11 Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin
Herran Jeesuksen armo)

Uskoa voidaan sanoa pelastavaksi uskoksi, koska
se vastaanottaa Jumalan meille tarjoaman
pelastuksen. Usko ei ole kuitenkaan ihmisen teko
tai ansiollinen suoritus, vaan Jumalan lahja.

Kuinka ihminen sitten saa pelastavan uskon? Sitä
varten Jumala on antanut meille välineet,
nimittäin sanansa (evankeliumin) sekä kasteen ja
ehtoollisen. Näiden välineiden avulla Jumala siis
synnyttää ja vahvistaa meissä uskoa pelastukseen,
joka objektiivisesti on jo tapahtunut Golgatalla.
Sen tähden voidaan sanoa, että Jumalan sana
pelastaa (Jaak. 1:21 Ottakaa vastaan sana, joka
on teihin istutettu ja joka v

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä