http://keskustelu.suomi24.fi/node/10158387
MItä tehdä jos on niin älyttömän kateellinen omalle ystävälleen ettei pysty olemaan onnellinen hänen puolestaan ja voi vain suhtautua kyynisesti ja välinpitämättömästi hänen saavutuksiaan/päätöksiään kohtaan?
Nämä ovat pääasia joista olen aina ollut kateellinen omalle kaverilleni.
- Hänen rikkaista vanhemmistaan. Aina hän on saanut kaiken mitä on halunnut vaiikka on käyttäytynyt kuin rasavilli lapsesta asti ja ollut töykeä toisia kohtaan. Toisinsanoen pilalle hemmoteltu.
-Hänen puheenlahjoistaan. On selvinnyt kaikesta koska on hyvä puhumaan ja laittamaan asiat toisten niskoille näyttäen itse syyttömältä. Näistä puheenlahjoista hän on saanut paljon enemmän ihmissuhteita ja ystäviä kuin minä.
-Ulkonäöstä. Omistaa minua paremman ulkonäön ja on pitkä kuin kaappi ja sellaisestahan ne naiset tykkää, Tässä vaiheessa kun itse vielä vokottelen naisia niin kaverillani on kolmas nainen jonka kanssa on saamassa oman lapsen. Aika vittumaista kun on vielä itse poikuus tallella...
- Hänen ns. "pumpulielämästä :DD" Siinä missä minä olen kokenut muutama vuosi sitten isäni kuoleman niin oman ystäväni ei ole koskaan tarvinnut kärsiä mistään masennuksesta tai isosta elämänmuutoksesta eli on selvinnyt hyin helpolla kaikesta.
Tiedän kuinka katkeralta tämä kirjoitus tuntuu mutta mua ärsyttää se että toiset saa niin paljon paremmat lähtökohdat omaan elämäänsä kuin toiset ja että niille järjestyy asiat kuin asiat tuosta vaan.
Minä olen aina ollut se kilttempi puolisko ja nöyrä, sekä lähes yhtä ulospäin suuntautunut kuin tämä minun lapsuudenkaverini mutta kaikenlaiset koulukiusaamiset ja läheisen kuolema ovat syöneet mua niin paljon että minusta on tullut sisäänpäin kääntyneempi ja katkerampi tätä kaveriani kohtaan. Tuntuu että mikään ei itselle onnistu mutta sille toiselle taas kaikki.
Haluaisin nyt itse oppia taas arvostamaan meidän kaveruutta ja olematta katkera ja vähättelevä. Haluaisin oppia kapumaan kaveriani kiinni näissä asioissa missä hän on minut ohittanut. Varsinkin kun olen toipunut masennuksesta ja saanut elämästä uudet ohjat.
Mitä minun tulisi tehdä? Puhua näistä asioista kaverini kanssa vai tehdä jotakin jolla saisin oman suhtautumiseni häneen paremmaksi? Onko kukaan teistä ollut samanlaisessa tilanteessa?
Anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet ja kiitän vastauksista. :)
MItä tehdä jos on niin älyttömän kateellinen omalle ystävälleen ettei pysty olemaan onnellinen hänen puolestaan ja voi vain suhtautua kyynisesti ja välinpitämättömästi hänen saavutuksiaan/päätöksiään kohtaan?
Nämä ovat pääasia joista olen aina ollut kateellinen omalle kaverilleni.
- Hänen rikkaista vanhemmistaan. Aina hän on saanut kaiken mitä on halunnut vaiikka on käyttäytynyt kuin rasavilli lapsesta asti ja ollut töykeä toisia kohtaan. Toisinsanoen pilalle hemmoteltu.
-Hänen puheenlahjoistaan. On selvinnyt kaikesta koska on hyvä puhumaan ja laittamaan asiat toisten niskoille näyttäen itse syyttömältä. Näistä puheenlahjoista hän on saanut paljon enemmän ihmissuhteita ja ystäviä kuin minä.
-Ulkonäöstä. Omistaa minua paremman ulkonäön ja on pitkä kuin kaappi ja sellaisestahan ne naiset tykkää, Tässä vaiheessa kun itse vielä vokottelen naisia niin kaverillani on kolmas nainen jonka kanssa on saamassa oman lapsen. Aika vittumaista kun on vielä itse poikuus tallella...
- Hänen ns. "pumpulielämästä :DD" Siinä missä minä olen kokenut muutama vuosi sitten isäni kuoleman niin oman ystäväni ei ole koskaan tarvinnut kärsiä mistään masennuksesta tai isosta elämänmuutoksesta eli on selvinnyt hyin helpolla kaikesta.
Tiedän kuinka katkeralta tämä kirjoitus tuntuu mutta mua ärsyttää se että toiset saa niin paljon paremmat lähtökohdat omaan elämäänsä kuin toiset ja että niille järjestyy asiat kuin asiat tuosta vaan.
Minä olen aina ollut se kilttempi puolisko ja nöyrä, sekä lähes yhtä ulospäin suuntautunut kuin tämä minun lapsuudenkaverini mutta kaikenlaiset koulukiusaamiset ja läheisen kuolema ovat syöneet mua niin paljon että minusta on tullut sisäänpäin kääntyneempi ja katkerampi tätä kaveriani kohtaan. Tuntuu että mikään ei itselle onnistu mutta sille toiselle taas kaikki.
Haluaisin nyt itse oppia taas arvostamaan meidän kaveruutta ja olematta katkera ja vähättelevä. Haluaisin oppia kapumaan kaveriani kiinni näissä asioissa missä hän on minut ohittanut. Varsinkin kun olen toipunut masennuksesta ja saanut elämästä uudet ohjat.
Mitä minun tulisi tehdä? Puhua näistä asioista kaverini kanssa vai tehdä jotakin jolla saisin oman suhtautumiseni häneen paremmaksi? Onko kukaan teistä ollut samanlaisessa tilanteessa?
Anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet ja kiitän vastauksista. :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.