Mihin uskoa?

Uskominen täysin johonkin "totuuteen" on vaikeaa
tai jopa mahdotonta, kun tarkastelee uskontoa
objektiivisesti kaikin puolin. Niitä plussia ja
miinuksia löytyy mistä tahansa uskonnosta tai -
ismistä. Eikö sana uskonto itsessään kerro jo
mistä on kyse - uskotaan vaan ei tiedetä? Miksi
siis pitäisi olla joku uhkapeluri ja laittaa
kaikki peliin jonkun yhden uskomusjärjestelmän
puolesta? Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta
tämmöistähän uskonnot vaativat. Uskonnoissa
maailma on mustavalkoinen ja ihmiset jaetaan
tärkeisiin uskonnon seuraaajiin ja ei-tärkeisiin
kyseisen uskonnon hylkääjiin.

Miksi on niin monien vaikea hyväksyä semmoista
vaihtoehtoa että kukaan meistä ihmisistä ei
todellakaan tiedä sitä oikeaa totuutta? Uskonnot
ovat siinä mielessä tarpeettomia että ne vain
turhaan kylvävät epäsopua ihmisten keskuuteen ja
johtavat jopa sotimiseen, kuten on
maailmanhistoriassa niin usein valitettavasti
nähty. Ja kaikki vaan sen takia että USKOTAAN
että olemme oikeassa. HÖH!!!

On asia jossa sinä et voi päättää mitkä asiat
ovat sinun mielestäsi oikein ja mitkä eivät. En
tarkoita sitä että olisi olemassa vain yksi ja
oikea tie. Itse uskon Jumalaan sellaisena kuin
raamatussa opetetaan, mutta silti en ole minkään
seurakunnan aktiivinen jäsen. Maailmassa on minun
mielestäni selkeästi hyviä voimia ja pahoja
voimia jotka vaikuttavat maailman menoon ja
meidän jokaisen elämään. Jokainen meistä
sisimmässään erottaa hyvän ja pahan. se kumpi on
saanut yliotteen vaikuttaa siihen missä raja
kulkee. Usko on asia jonka tuntee sisällään. Voit
lukea asioista joita on tapahtunut, asioista
joiden oletetaan tapahtuneen ja asioista joiden
väitetään tapahtuneen. Voit myös lukea erillaisia
oppeja eli ismejä. Mutta kaikki nämä tarinat ovat
ihmisen kirjoittamia. Silti ja yhä edelleen uskon
että on olemassa Jumala tai meitä korkeampi voima
joka on selvästi hyvien voimien lähde.

etsijöitä on aina jokunen maailmassa, vaikka
materialismi erilaisine muotoineen pyrkiikin
pimittämään ihmismielen. oma kokemukseni ja
havaintoni uskonnoista on se, että vaikka uskonto
sana kertoo, että kyse on uskosta, niin jos
tutkit vaikkapa englannin-kielistä sanan
alkuperään niin löydät jo hieman
monivivahteisemman merkityksen, religio =
yhdistyä. Kokainen uskonto kertoo omalla
tavallaan tien yhteyteen Jumalan kanssa. Eri
uskonnoissa valoitetaan vähän eri puolta tuosta
suuresta tuntemattomasta, mutta yhtäkaikki
jokainen "pätevä" uskonto kertoo selvästi tien
mitä sinun pitää kulkea, jotta uskosi saa
täyttymyksen, uskostasi tulee tietoa.
Hindulaisuudessa on useita eri "lahkoja" jotka
omalla tavallaan kertovat millaista elämäntapaa
sinun on noudatettava, että löytäisit ne totuudet
mistä se nimenomainen uskonto kertoo. Tutustu
Advaita-vedantaan tai vaishnava järjestöön, niin
saat kaksi erilaista oikein mielenkiintoista
kuvaa asiasta. Buddhalaisuus sisältää myös
erittäin tarkasti selostetun tien, joka koostuu
kolemasta osasta, Buddha (valaistunut henkilö),
Dharma (tien kulkeminen ja buddhuuden
todentaminen) sekä Sangha, joka vastaa
seurakuntayhteyttä. Näin löydät myös Islamista ja
Kristinuskosta samantyyppisen tien. Kristinusko
eroaa vähän siinä mielessä, että Jeesuksen oppi
on enemmän taivaallista ja hengellistä oppia,
maalliset rutiinit ja elämäntavat seuraavat
suoraan sitä, kun olet ensin etsivyt Taivasten
valtakuntaa, ja löytänyt sen sisältäsi. Sen
jälkeen osaat toimia oikein ilman mitään
erityisiä ohjeita. Tämä on tietyssä mielessä
vaikeaa, koska ihmiset haluavat enimmäkseen
tarkkoja säännöksiä elämäänsä.

Itse olen tutustunut moniin uskontoihin, edelleen
olen kontaktissa monien uskontojen harjoittajiin
suomessa, ja itse seuraan Jeesusta elämässäni,
opin Häneltä, mm. sen, että jokaisella ihmisellä
on oma tie loppujen lopuksi, joka täytyy kulkea,
itse astua. Siksi ohjeet ja esimerkki ovat hyvänä
suuntaviittana.

Se mitä seurakuntaan ja kirkkoon tulee, niin toki
se on vain instituutio, joka päältäpäin ja aika
syvällekin tuntuu kuivalta, mutta ihmiset ovat
vastuussa siitä hengestä. Jos ja kun saat kiinni
tuosta hengestä, sillä janoavalle annetaan vettä,
kolkuttavalle avataan, niin tee hyvin ja vie oma
pieni työannoksesi ja antisi niihin läheisiin
seurakuntiin missä satut olemaankin. Ihmiset
tarvitsevat toistensa tukea.

Tietysti on sitten olemassa niitä yksinään
tallustajia, jotka varovat vahingossakaan
tarttumasta mihinkään uskontoon, ainakaan
tunnuksellisesti. Toiset heistä näyttävät olevan
self-made-gurus, toiset yksinkertaistavat
asioita, toiset heistä on hyvin vahvoja, ja vahva
sillä tiellä täytyykin olla, sillä onhan selvää,
että se tie on mutkaisempi, kuin tiet joita on
tuhansia vuosia kuljettu, ja jonka johtotähtenä
on joku Totuuden Paljastanut Mestari.

Meillä suomessa on vapaus valita ihan mitä vain,
tosin pienet rajoitteet toki yhteiskunta antaa,
mutta itse saa valita, ja oma on valinta
jokatapauksessa. Ole rohkea, astu tielle,
kokeile, tutki itseäsi, ja vaikka mikään ei
tuntuisikaan oikealta (kukaan ei pakota
valitsemaan jotain tiettyä ideologiaa), niin
Rakasta lähimmäisiä, se on jokaisen uskonnon ydin.

Siunausta.

Laadi oma uskontosi, nappaa kauneimmat palat
raamatusta, vaikka rakkauden korkeaveisu 1kor13,
sopivan maukkaita kohtia vuorisaarnasta.
Mormonien kultalehtikirja-opeista löytyy sopivaa
täydennystä, vaikkapa se moniavioisuusjuttu,
pääset ison vaimolauman keskinäiseen sopuiluun.
Koraanistä löytyy varmaan pukeutumisohjeita
nuorille ja näteille naisille ja hindulaisuus
ufoilla höystettynä ja New Age-kuorrutuksella
avaa tsakrojesi energiakentät uusiin
ulottuvuuksiin eikä Japanin ja Kiinan uus-ja
vanha-uskonnollista moninaisuutta pidä unohtaa.

Sitten kun sinulla on täydellisimmän uskonnon
soppa-anekset koossa, voit ryhtyä tämän uutuuden
ylipapittareksi ja matkasaarnaajaksi ja kenties
saat siinä hommassa vähän hynääkin.

Uskontojen taustoilla majailevat jumalat ja
henget voit ehkä unohtaa pois sopasta kokonaan.
Vaikka luulenkin kyllä vähän, että sieltä
toiselta puolelta on varmaan eräs innokas
apulainen tulossa mukaan tuollaiseen operaatioon
kutsumattakin.

Joo mäkin uskoin ennen uskoontuloani ihan
uskomattomiinkin asioihin niin paradoksaaliselta
kuin se ehkä kuulostaakin.Mua kiinnostivat kaikki
ufot ja kauhistuin katsellessani Manaajaa,mutta
kun löysin Jeesuksen kaikki asiat loksahtivat
paikoilleen.Eikä Jeesus ole tosiaankaan mitään
filosofiaa, vaan elävä persoona, jonka kanssa
voit päästä siltä istumalta seurusteluyhteyteen
vain panemalla kätesi ristiin ja pyytämään Häntä
tulemaan sydämeesi.Ja jos teet sen sydämestäsi,
eikä mitään tapahdu, niin tule ja vedä mua ympäri
korvia.

Puolestasi rukoillen!

Mrv