Maanantain 14.6.-04 HS:n sivulla A18 on loistelias analyysi Euroopassa leviävästä moraalisesta ylimielisyydestä.
Maailmankynät-kolumnissaan Ruotsin entinen varapääministeri Per Ahlmark kirjoittaa tekstiä, joka tuntuu osuvan tämänkin palstan eräisiin kirjoittajiin kuin nyrkki silmään, vai mitä sanotte seuraavasta:
"Antisemitismi, antisionismi ja antiamerikkalaisuus ovat sulautumassa yhteen ja muuttumassa entistä kiihkomielisemmiksi nykypäivän Euroopassa.
Ne syntyvät eräänlaisesta sokeudesta, johon sekoittuu vieraantumisen, syyllisyyden ja pelon tunteita Israelia ja Yhdysvaltoja kohtaan.
Miljoonat eurooppalaiset kieltäytyvät näkemästä Israelia valtiona, joka taistelee selviytyäkseen.
Israelilla ei ole varaa hävitä yhtäkään suurta sotaa, koska se tarkoittaisi demokraattisen juutalaisvation loppua.
Valtava määrä eurooppalaisia uskoo, että israelilaisissa on jotain perustavanlaatuista vialla: he eivät tee koskaan kompromissia, vaan ratkaisevat poliittiset ongelmat sotaisin keinoin.
Jotain samanlaista on havaittavissa eurooppalaisten asenteissa Yhdysvaltoja kohtaan.
Katsokaa Eurooppaa, monet eurooppalaiset sanovat.
Me olemme hankkiutuneet eroon sodista, vaarallisesta nationalismista ja diktatuureista.
...Tämän päivän EU on ihme maanosassa, jossa kaksi modernia totalitaarista liikettä -kommunismi ja natsismi- päästivät verenvuodatuksen valloilleen.
Mutta Eurooppa unohtaa, miten nämä ideologiat nujerrettiin.
Ilman Yhdysvaltain armeijaa läntistä Eurooppaa ei olisi vapautettu v. 1945.
Ilman Marshallin suunnitelmaa ja Natoa Eurooppa ei olisi noussut taloudellisesti jaloilleen.
Ilman Yhdysvaltain turvallisuussateenvarjoa puna-armeija olisi tukahduttanut unelman Itä-Euroopan vapaudesta tai yhdistänyt Euroopan punalipun alle.............
Sen sijaan, että tukisivat niitä, jotka taistelevat kansainvälistä terrorismia vastaan, monet eurooppalaiset yrittävät syyttää Israelia ja Yhdysvaltoja terrorismin leviämisestä.
Tämä on uusi eurooppalainen illuusio.
..........
Useiden eurooppalaisten mielikuvat Yhdysvalloista ja Israelista luovat poliittiseen ilmapiiriin ennakkoluuloja.
Eurooppalaisilla on Suuri Saatana ja Pieni Saatana.
Yhdysvallat haluaa hallita maailmaa -amerikkalaisia syytetään aivan samalla tavalla kuin juutalaisia perinteisessä antisemitistisessä retoriikassa.
Uusi antisionistinen retoriikka esittää Israelin tavoittelevan ylivaltaa koko Lähi-Idän alueella.
................
Antiamerikkalaisuuden ja antisionismin ääri-ilmiöt ovat itse asiassa sulautumassa yhteen.
...............
Ilmiö syntyy paljolti alitajuisesta, holokaustiin liittyvästä eurooppalaisesta syyllisyydestä.... Rinnastamalla murhaajat ja uhrit me pesemme kätemme.
........................
Yhteys antisemitismin, antisionismin ja antiamerikkalaisuuden välillä on aivan liian todellinen.
Jos Euroopan johtajat eivät sumeilematta tuomitse tätä epäpyhää kolmiliittoa, se tulee myrkyttämään Lähi-Idän politiikan ja transatlanttiset suhteet."
-------------------------------------------------
Tämä oli siis referaatti Per Ahlmarkin Maailmankynät-kolumnista maanantain Helsingin Sanomissa.
Ajatukset olivat niin yhteneväiset omien ajatusteni kanssa, että kirjoitus olisi yhtä hyvin voinut olla lähtöisin omasta kynästäni.
On tietysti lohdullista havaita, että Ruotsin entinen varapääministeri kirjoittaa ajatuksia, joihin tällainen suomalainen maallikko voi täysin samaistua.
Mietin kuitenkin samalla, millaisia ajatuksia tuo teksti synnyttää tämän palstan vakituisten antisionistien ja anti-amerikkalaisten mielissä.
Onko todella niin, että ajatukset voivat kulkea noin eri ratoja kuin mitä Ahlmark tuossa kuvaa?
Tajuavatko moraalisen ylimielisyytensä vallassa olevat eurooppalaiset edes sitä vastenmielisyyden tunnetta, joka vielä oman harkintakykynsä säilyttäneillä USA- ja Israelmyönteisillä yksilöillä herää, kun he havaitsevat, miten vaaralliselle tielle muotivirtausten mukaan ajelehtivat eurooppalaiset nykyisin ovat ajautuneet?
Tajuatteko -tämän palstan lukijat- tätä vaaraa?
Maailmankynät-kolumnissaan Ruotsin entinen varapääministeri Per Ahlmark kirjoittaa tekstiä, joka tuntuu osuvan tämänkin palstan eräisiin kirjoittajiin kuin nyrkki silmään, vai mitä sanotte seuraavasta:
"Antisemitismi, antisionismi ja antiamerikkalaisuus ovat sulautumassa yhteen ja muuttumassa entistä kiihkomielisemmiksi nykypäivän Euroopassa.
Ne syntyvät eräänlaisesta sokeudesta, johon sekoittuu vieraantumisen, syyllisyyden ja pelon tunteita Israelia ja Yhdysvaltoja kohtaan.
Miljoonat eurooppalaiset kieltäytyvät näkemästä Israelia valtiona, joka taistelee selviytyäkseen.
Israelilla ei ole varaa hävitä yhtäkään suurta sotaa, koska se tarkoittaisi demokraattisen juutalaisvation loppua.
Valtava määrä eurooppalaisia uskoo, että israelilaisissa on jotain perustavanlaatuista vialla: he eivät tee koskaan kompromissia, vaan ratkaisevat poliittiset ongelmat sotaisin keinoin.
Jotain samanlaista on havaittavissa eurooppalaisten asenteissa Yhdysvaltoja kohtaan.
Katsokaa Eurooppaa, monet eurooppalaiset sanovat.
Me olemme hankkiutuneet eroon sodista, vaarallisesta nationalismista ja diktatuureista.
...Tämän päivän EU on ihme maanosassa, jossa kaksi modernia totalitaarista liikettä -kommunismi ja natsismi- päästivät verenvuodatuksen valloilleen.
Mutta Eurooppa unohtaa, miten nämä ideologiat nujerrettiin.
Ilman Yhdysvaltain armeijaa läntistä Eurooppaa ei olisi vapautettu v. 1945.
Ilman Marshallin suunnitelmaa ja Natoa Eurooppa ei olisi noussut taloudellisesti jaloilleen.
Ilman Yhdysvaltain turvallisuussateenvarjoa puna-armeija olisi tukahduttanut unelman Itä-Euroopan vapaudesta tai yhdistänyt Euroopan punalipun alle.............
Sen sijaan, että tukisivat niitä, jotka taistelevat kansainvälistä terrorismia vastaan, monet eurooppalaiset yrittävät syyttää Israelia ja Yhdysvaltoja terrorismin leviämisestä.
Tämä on uusi eurooppalainen illuusio.
..........
Useiden eurooppalaisten mielikuvat Yhdysvalloista ja Israelista luovat poliittiseen ilmapiiriin ennakkoluuloja.
Eurooppalaisilla on Suuri Saatana ja Pieni Saatana.
Yhdysvallat haluaa hallita maailmaa -amerikkalaisia syytetään aivan samalla tavalla kuin juutalaisia perinteisessä antisemitistisessä retoriikassa.
Uusi antisionistinen retoriikka esittää Israelin tavoittelevan ylivaltaa koko Lähi-Idän alueella.
................
Antiamerikkalaisuuden ja antisionismin ääri-ilmiöt ovat itse asiassa sulautumassa yhteen.
...............
Ilmiö syntyy paljolti alitajuisesta, holokaustiin liittyvästä eurooppalaisesta syyllisyydestä.... Rinnastamalla murhaajat ja uhrit me pesemme kätemme.
........................
Yhteys antisemitismin, antisionismin ja antiamerikkalaisuuden välillä on aivan liian todellinen.
Jos Euroopan johtajat eivät sumeilematta tuomitse tätä epäpyhää kolmiliittoa, se tulee myrkyttämään Lähi-Idän politiikan ja transatlanttiset suhteet."
-------------------------------------------------
Tämä oli siis referaatti Per Ahlmarkin Maailmankynät-kolumnista maanantain Helsingin Sanomissa.
Ajatukset olivat niin yhteneväiset omien ajatusteni kanssa, että kirjoitus olisi yhtä hyvin voinut olla lähtöisin omasta kynästäni.
On tietysti lohdullista havaita, että Ruotsin entinen varapääministeri kirjoittaa ajatuksia, joihin tällainen suomalainen maallikko voi täysin samaistua.
Mietin kuitenkin samalla, millaisia ajatuksia tuo teksti synnyttää tämän palstan vakituisten antisionistien ja anti-amerikkalaisten mielissä.
Onko todella niin, että ajatukset voivat kulkea noin eri ratoja kuin mitä Ahlmark tuossa kuvaa?
Tajuavatko moraalisen ylimielisyytensä vallassa olevat eurooppalaiset edes sitä vastenmielisyyden tunnetta, joka vielä oman harkintakykynsä säilyttäneillä USA- ja Israelmyönteisillä yksilöillä herää, kun he havaitsevat, miten vaaralliselle tielle muotivirtausten mukaan ajelehtivat eurooppalaiset nykyisin ovat ajautuneet?
Tajuatteko -tämän palstan lukijat- tätä vaaraa?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tuskinpa enää perustellumin asian voi esittää.
Olen täysin samaa mieltä kirjoituksesi suhteen.
On hienoa että vielä saa esittää totuudenkin,ja nyt siitä kiitos kuuluu sinulle.Toivottavasti ei käy kuten ent. totaalitaarisissa valtioissa että 'totuus' olikin valtiovallan sanelemaa.
Itsekin olen pannut merkille juuri samat asiat mistä kirjoitit,ja erikoisesti juuri Israelin sekä myöskin USA:n.
EU:sta on vaara muodostua uusi DDR tai uusi Neuvostoliitto,eikä pelkästään vaara vaan jo nyt on havaittavissa merkkejä samankaltaisuudesta.
Kiitos hienosta ja asiallisesta sekä totuuteen perustuvasta kirjoituksestasi.
...sillä samasta lähteestä teitä sikiää.
"EU:sta on vaara muodostua uusi DDR tai uusi Neuvostoliitto,eikä pelkästään vaara vaan jo nyt on havaittavissa merkkejä samankaltaisuudesta."
Varmasti on, mutta USA-fanaattisuudessasi et käsitä että kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä. Kysymys: Mitä käsite Uusi Maailmanjärjestys tuo sinulle mieleen?
Jutussa on toki paljon tottakin,moni kohta.Mutta ei euroopan tarvitse kaikkea katsoa sormiensa läpi sillä verukkeella,että yhdysvallat on ollut ratkaisevassa roolissa lähi historiassa kitkettäessä fasismia ja kommunismia.
Jutussa on toki paljon tottakin,moni kohta.Mutta ei euroopan tarvitse kaikkea katsoa sormiensa läpi sillä verukkeella,että yhdysvallat on ollut ratkaisevassa roolissa lähi historiassa kitkettäessä fasismia ja kommunismia.
Välillä vähän kyllä arveluttaa, onko vasemmistolaisten keskuudessa levinnyt USA- ja Israelvastaisuus ihan järkevääkään, mutta sitten tulee mieleen, olisiko Venäjän hallitus mielissään, jos me suomalaiset alkaisimme osoittaa mieltymystämme USA:n demokratian levittämishaluille tai Israelin puolustustahtoiseen politiikkaan.
Kyllä meidän on varmasti edelleen syytä kuunnella, mitä mieltä Moskova on ajatuksistamme, ja vasta heidän hyväksynnän jälkeen alamme suosia noita kahta vaarallista valtiota, joiden antama esimerkki saattaa levitä Venäjän reunavaltioidenkin alueille.
Mitä siitäkään tulisi, jos Suomi alkaisi vaatia vaikkapa meiltä luovutettuja alueita takaisin?
Paras olla vain hiljaa ja katsella, kuinka hevoset na.... siis.. nauttivat aitauksissaan.
..olla noin tyhmä,olet suomettumisen(saks. finnlandisierung) huipentuma.Häpeä jos edes osaat!
"vasemmistolaisten keskuudessa levinnyt USA vastaisuus"
Leimaat siis maailman johtavia poliitikkoja, talousguruja, tiedemiehiä, jne vasemmistolaisiksi?
Vai oletko niin yksinkertainen, että luulet vain Suomen vasemmiston arvostelevan usan touhuja?
"Antisemitismi, antisionismi ja antiamerikkalaisuus ovat sulautumassa yhteen ja muuttumassa entistä kiihkomielisemmiksi nykypäivän Euroopassa."
Vaikka toki kritisoitavaa riittää näiden maiden toimissa, pelkästään Yhdysvaltojen ja Israelin näkeminen sokaisee monet isommilta kuvioilta. Yhdysvallat ja Ranska Saksa vain leikkivät tuttua Hyvä poliisi/Paha poliisi -leikkiä.
Ahlmarkin analyysi sen sijaan on jees-miehelle tyypillistä höpöhöpöä.
..hölynpölyksi kunnes se jälleen todistetaan oikeaksi ?
Pantteri ei pääse pilkuistaan,kuten kommunisti kuten sinä et aatteestasi.
Mitään faktaa et kyennyt esittämään noiden ed. kirjoittaneiden asioiden kuomamiseksi.Se jo kertoo sinusta vain sen ettet ole kykenevä ajattelemaan yksin,omilla aivoillasi(-jos sellaista on), olet edellenkin vanki jo lapsena vanhenpiesi ajatuksiin jotka kaikenlisäksi 'aatettivat' sinua pikkupioneerileirillä.
Kai kävit vahvistamassa uskoasi Sirola Opistossa ettei uskosi kommunismin ihanuuteen horjuisi.
Turhaa tollanen fiilistelysi jostakin "liikkeen" kaltaisesta ajattelusta: Porukka on vaan jo yleisemminkin huomannut, että siinä on kaksi valtioterrorismia harrastavaa populaatiota. Siksi israelia ja USA:a vihataan, että ne todellakin ovat YK:n ja yleisen mielipiteen ja humanismin vastaisesti toimivia valtioita.
Haluavat syytesuojan sikaillakseen, eivätkä kunnipita kansainvälisiä lakeja.
Tämä kirjoitus oli hyvä esimerkki ylläolevassa viisaassa tekstissä viitattuun kiihkofanaattiseen ajatuskulkuun. Näinhän taudinkuva kehittyy pikku hiljaa, huomaamatta ...
on, että molemmat taistelevat olemassaolonsa puolesta, kaikin keinoin, kaikilla rintamilla ja kaikin asein, kaikkia vastaan ja kaiken aikaa!
Israelin kohdalla asia on täysin ymmärrettävä ja heillä on oikeus puolustautua vihamielisiä tekoja vastaan. Israel ei tavoittele maailmanherruutta.
USA puolestaan on monissa yhteyksissä ilmoittanut maailman täydellisen hallinnan olevan heidän tavoitteensa! Tämä merkitsee sitä, että maapallon kuusi miljardia ihmistä pakotetaan palvelemaan Yhdysvaltain pientä eliittiä sekä energia- ja muu luonnonvarallisuus riistetään keinoja kaihtamatta saman gangsterieliitin hallintaan! Tälläinen toiminta ei voi olla näkymättä arkipäivän politiikassa ja olla vaikuttamatta kielteisesti Yhdysvaltoihin!
kenen joukoissa seisot? kenen lauluja laulat?
Per Ahlmark was born in Stockholm, Sweden, in 1939. In 1967 he attended professor Henry Kissinger´s International Summer Seminar at Harvard University, got a Honorary Degree at Hebrew College (Boston) in 2000, has been Honorary Fellow of the Hebrew University (Jerusalem) since 1991 and received a Honorary Doctorate of that University in 2002.
1970-1998 he was the Deputy President of the Swedish-Israeli Friendship League. In 1983 he founded the Swedish Committee Against Antisemitism. He has visited Israel more than seventy times, written a book on the conflict in the Middle East, published numerous articles about Israel and antisemitism, and each year gives speeches on these subjects in United States, Israel and several European countries.
In 1986 Mr Ahlmark received the Defender of Jerusalem Award (New York) given to a non-Jew who stands up in defence of the Jewish people. (Other recipients have been the late Senator Henry M Jackson, former UN Ambassador Jeane Kirkpatrick, Beate Klarsfelt and the late Bayard Rustin.)
MUTTA LUONNOLLISESTIHAN HÄN ON TÄYSIN LUOTETTAVA JA NEUTRAALI KIRJOITTAJA...
vähän niinkuin meidän shalom ja hitman...
mielenkiintoista..
Kirjoitat siihen tyyliin, että pidät suurenakin rikoksena sitä, että Ahlmarkilla näyttää olevan hyvä maine israelilaisten keskuudessa.
Kunniatohtorin arvon ansaitsemista ei kai missään päin maailmaa pidetä hävettävänä saavutuksena, ja jos sellaisen kunnianosoituksen saa jopa useaan kertaan, on saavutus mielestäni entistä ihailtavampaa.
Miten korkealle arvostettu asema voisi kenenkään luotettavuutta tai neutraliteettia kyseenalaistaa, paitsi ehkä joidenkin rasistisesti ajattelevien ihmisten mielissä?
Mukavaa sinänsä, että asetat Shalomin ja allekirjoittaneen noinkin arvostettuun viiteryhmään.
ei kai se rikos ole vaikka se olisikin niin räikeää kuin esim. sinun tapauksessasi.
esittämästäni tausta-aineistosta näkyy, että kaveri on voimakkaasti sitoutunut juutalaisuuden puolustajaksi, joten hänen painotuksensa ovat luonnollisesti voimakkaan värittyneitä.
jos pidät siitä, että sinut leimataan yksipuoliseksi kirjoittajaksi, jonka jutuilla ei ole painoarvoa, niin ole hyvä vain.
Olen luonteeltani suoraselkäinen henkilö, joka uskaltaa seistä mielipiteittensä takana leimaamisista huolimatta.
Juutalaisuuden puolustaminen kuuluu mielestäni jokaisen moraalisesti tervehenkisen ihmisen ominaisuuksiin ajatellen sitä historian painolastia, minkä me eurooppalaiset olemme aikoinaan käytöksellämme asettaneet suhteessamme juutalaiskansaan.
Sellaisesta värittyneisyydestä tunnen jopa määrätynlaista ylpeyttä, sillä on hyvä tunne tajuta olevansa oikealla puolella vaikeiden asioiden edessä.
Jos pidät siitä, että sinut sen sijaan leimataan pro-terroristiksi, jonka jutuilla ei ole painoarvoa, niin ole hyvä vain :)
"Juutalaisuuden puolustaminen kuuluu mielestäni jokaisen moraalisesti tervehenkisen ihmisen ominaisuuksiin ajatellen sitä historian painolastia, minkä me eurooppalaiset olemme aikoinaan käytöksellämme asettaneet suhteessamme juutalaiskansaan.
Sellaisesta värittyneisyydestä tunnen jopa määrätynlaista ylpeyttä, sillä on hyvä tunne tajuta olevansa oikealla puolella vaikeiden asioiden edessä."
Juutalaisuutta sinänsä tuskin tarvitsee puolustaa, vaan enemminkin yleensä ihmisyyttä ja ihmisarvoa: siis sekä juutalaistaen että kaikkien muiden ihmisten.
Tarkoitan tuolla sitä, että minkään tietyn ihmisryhmän puolelle ei välttämättä tarvitse asettua, sillä tällöin ei myöskään ole ketään vastaan vaan ainoastaan kaiken ihmisyyden puolesta ja tällöin voimme kantaa vastuumme koko ihmiskuntaa kohtaan. Tässä ollaan nyt tiukan eettisen ongelman edessä, joka ei tokikaan ole helppo ja menee valitettavan abstraktiksi.
Hieman tuosta kirjoituksestasi tuli mieleeni ikään kuin ajatus perisynnistä. Ikään kuin syyllisyyden tunnossamme meidän pitäisi puolustaa juutalaisia. Syyllisyyden tunto ei kuitenkaan ole minusta oikein kelvollinen perusta mainitsemallesi tervehenkiselle moraalille. Tästä johtuen aiheutuu sitten juuri tuo sinunkin viestistäsi kumpuava vastakkainasettelu ja "oikealla puolella" oleminen jne.
"Amerikan asia on koko ihmiskunnan asia."
- Benjamin Franklin
"Vapaus on Jumalan lahja ihmiskunnalle, ja minä pidän huolen siitä, että tämä lahja tulee ihmiskunnan käyttöön", julisti Yhdysvaltain presidentti George W. Bush puhuessaan Irakin sodasta. Tällainen retoriikka ei ole uutta. Republikaanisenaattori Mark Hatfield argumentoi vuonna 1976 seuraavasti: "George Washington johdatti kansansa Mooseksen tavoin orjuudesta luvattuun maahan. Perustuslaki ja itsenäisyysjulistus ovat Jumalan luomia ja siunaamia. Luvatusta maastamme on kehittynyt lähes täydellinen, pyhää tehtäväänsä maan päällä toteuttava maa. Sotaakin käydessämme olemme erehtymättömiä, siksi yksinkertaisesti, että toteutamme jumalallista tehtävää."
Yhdysvaltojen kansallista identiteettiä on leimannut itsenäisyysjulistuksesta lähtien käsitys pohjoisamerikkalaisista valittuna kansana, jonka johtajat ovat erityisen läheisissä suhteissa Jumalaan ja yhteiskuntajärjestys ja kehitysaste inhimillisen sivilisaation huippua.
Näkemys yhdysvaltalaisista valittuna kansana ulottuu aatehistoriallisesti valtion syntyhistorian alkuvaiheisiin. Puritaanit omaksuivat rauhantutkija Johan Galtungin mukaan 1620-luvulla juutalaisten opin valitusta kansasta ja luvatusta maasta ja käyttivät sitä oikeutuksena luodakseen "Jumalan uuden Kaanaan maan". Tämän näkemyksen julkituominen oli niin raskauttava teko, että New Yorkin City University kieltäytyi siksi jatkamasta Galtungin professuuria, ja hän menetti myös useita vierailuprofessuurejaan Yhdysvalloissa.
Puritaanien keskuudessa uskottiin 1600-luvulla yleisesti "kadotettuun paratiisiin" ja mahdollisuuteen löytää se uudelleen. He katsoivat kaitselmuksen valinneen puritaanit valmistelemaan Jeesuksen uutta tulemista ja ihmiskunnan pelastamista Pohjois-Amerikkaan muuttamalla. He näkivät itsensä "kollektiivisena Mooseksena", joka johdattaa "kärsivän kansan" (protestantit) katolisesta Euroopasta (Egyptistä) kauas Atlantin (erämaan) tuolle puolen "luvattuun maahan".
Vanhatestamentillinen historia oli puritaaneille henkisen innoituksen lähde ja opas käytännön toimintaan. He lähtivät näkemyksestä, että heidän oma vaelluksensa idästä länteen noudatti jumalallisen opin leviämistä. Pohjois-Amerikka oli heidän käsityksensä mukaan "viimeinen toivo" ja sinne tulisi syntymään uusi Jerusalem, "kukkulalle rakennettu kaupunki", jossa "kansojen katse saattaisi kerran levätä", kuten asia ilmaistiin Massachusettsin siirtokunnan perustajan saarnassa. Vain tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä myös Ronald Reaganin presidenttiehdokkaana julistama lupaus siitä, että "tulemme rakentamaan tuon loistavan kaupungin (uuden Jerusalemin) kukkulalle".
Amerikka ei merkinnyt uutta alkua ainoastaan puritaaneille; se nähtiin koko "eksyneen ihmiskunnan" uutena mahdollisuutena. Tästä näkemyksestä tuli keskeinen osa amerikkalaisten kansallista tietoisuutta. Käsite "uusi maailma" rajoittui aluksi ajatukseen maailmasta, jonne eivät ulotu feodaalisen maailman rajoittavat hierarkiat ja katolisen kirkon vaino. Amerikka näyttäytyi "luvattuna maana", joka tarjosi asujaimilleen aineellista hyvää, henkistä vapautta ja kuvitelman "rajattomista mahdollisuuksista". Tälle mielikuvalle antoi reaalista perustaa maan suuruus ja alkuperäisväestön kansanmurhan hinnalla aikaansaatu vapaiden alueiden ylitarjonta.
Kapitalismikin pääsi Yhdysvalloissa kehittymään ilman eurooppalaisen feodalismin kahlitsevia ja kehitystä estäviä piirteitä ja vailla vanhan maailman historiallisten ristiriitojen painolastia. Yhdysvaltojen yhteiskunnallis-poliittisen kehityksen ehdot olivatkin demokratian ja vapauden ulottuvuuksien näkökulmasta ainutlaatuisia. Feodaalisten hierarkioiden puuttumisen on tulkittu johtaneen luonnollisten hierarkioiden heikkouteen Yhdysvalloissa. Sosiologi Geoffrey Hawthornin mukaan tämän seurauksena "kukaan ei ole voinut koskaan lähtökohtaisesti olettaa jonkun olevan itsensä ylä- tai alapuolella", jolloin "jokaisen on ollut pakko nähdä itsensä yksilönä". Edellytys johtopäätökselle, että "luonnollisia hierarkioita" ei Yhdysvalloissa ole ollut, on kylläkin se, että mustat (orjat) ja alkuperäiskansojen edustajat (intiaanit) jätetään tämän tarkastelun ulkopuolelle.
Yhdysvaltain presidentti William McKinley julisti, että Jumala on antanut hänelle määräyksen pysyä Filippiineillä, sivistää saarivaltion asukkaita ja kastaa heidät kristinuskoon. Hän kertoi keskustelleensa Jumalan kanssa kävellessään keskiyöllä Valkoisessa talossa. Bushin puhe jumalallisen vapauttajan tehtävästä nojautuu pitkään aatehistorialliseen traditioon.
Kansakunnan ainutlaatuisuutta korostavan ideologian olettamus on Yhdysvalloissa "manifest destiny" eli ennaltamäärääminen. Sen taustalla on presidentti Monroen julistus vuodelta 1823, ja sen muuntuminen ekspansion oikeuttavaksi ideologiaksi. Monroen oppi rajasi Yhdysvaltojen ulkopoliittiset intressit läntiselle pallonpuoliskolle. Tämä oppi oli alkujaan isolationistinen ja perustui puolustukselliseen argumentaatioon. Myöhemmin se muuntui johtolauseeksi, jolla perusteltiin Yhdysvaltojen aggressiivista levittäytymistä Pohjois-Amerikan mantereella ja sen ulkopuolella. Diplomaatti John Louis O'Sullivan käytti ensi kertaa vuonna 1844 termiä "manifest destiny" Yhdysvaltojen alueellisista laajentumishankkeista. Yhdysvaltojen vaikutuksen ulottaminen Kanadaan, Alaskaan, Meksikoon ja Kuubaan ja muualle Länsi-Intian saaristoon oli hänen mukaansa "selvä ja ilmeinen, Jumalan säätämä tehtävä". Tavoitteeksi tulikin amerikkalaisen lähetystehtävän, amerikkalaisen lahjakkuuden ja amerikkalaisten instituutioiden levittäminen muualle maailmaan. Amerikan ja sen arvojen tuli olla tulevaisuuden malli maailmalle.
Messiaaninen henki yhdistyi 1800-luvun lopulla sosiaalidarvinistisiin ja geopoliittisiin konseptioihin. Protestanttinen lähetyssaarnaaja Josiah Strong julisti teoksessaan Our Country (1886), että Jumala on valinnut anglosaksisen rodun sivilisoimaan maailman. Samaan aikaan yhdysvaltalainen senaattori Albert J. Beveridge saarnasi rasistista sanomaansa amerikkalaisuuden ainutlaatuisuudesta: "Ei Jumala valmentanut germaanisia ja englantia puhuvia kansoja tuhatta vuotta vain joutavaan ja laiskaan itseihailuun. Hän on luonut meidät maailman parhaiksi organisaattoreiksi, jotta me toisimme järjestyksen sinne, missä vallitsee kaaos. Hän on antanut meille kyvyn hallita, jotta voisimme hoidella barbaariset ja vanhuudenheikot kansat. Jollei tätä voimaa olisi, maailma vajoaisi takaisin raakalaisuuden yöhön. Hän on nimennyt kaikkien rotujen joukosta Amerikan kansan valituksi kansakseen, joka johdattaa maailman lopulta uudestisyntymiseen." Beveridge kehitti myös oman rasistisen perustelunsa Yhdysvaltain 1800-luvun valloituspolitiikalle: "Me olemme valloittava rotu, meidän on seurattava veremme vaatimusta ja otettava haltuumme uusia markkinoita ja alueita silloin kun se on välttämätöntä." Theodore R. Roosevelt (1858-1919), joka valittiin Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1901 ja sai Nobelin rauhanpalkinnon viisi vuotta myöhemmin, totesi puolestaan: "Meidän kohtalonamme on maailman amerikkalaistaminen."
Yhdysvaltojen ulkopolitiikan uuskonservatiivisten arkkitehtien ajattelua siivittää edelleen ajatus Yhdysvaltojen erityisestä, ennalta määrätystä roolista maailmanpolitiikassa. Mutta Yhdysvaltojen ja sen väestön ainutlaatuisuuden korostus ei rajoitu vain konservatiiveihin. Tätä osoittaa Clintonin hallituksen korkea-arvoisen jäsenen, demokraatti David Rothkopfin lausunto Yhdysvaltojen ei-sotilaallisen hegemonian merkityksestä maailmalle: "Amerikkalaisten ei tule kiistää sitä tosiasiaa, että maailman kaikkien kansakuntien joukossa heidän mallinsa on tulevaisuutta ajatellen oikeudenmukaisin ja paras."
Uskonto on säilyttänyt sekularisaatiosta huolimatta vahvan sijansa kansakunnan poliittisessa elämässä. Kehitys on ollut jatkuvaa kamppailua maallistuneiden ja uskonnollis-fundamentaalisten näkemysten välillä. Uskonnollis-fundamentalistisen tietoisuuden erityisen äärimmäinen muoto on näkemys maailmasta hyvän ("uskovaisten Amerikka") ja pahan (kommunistit, arabifundamentalistit) taistelutantereena. Fundamentalistien dualistinen maailmankuva ei tunne harmaata aluetta eikä kompromisseja.
Uskonto ja politiikka sekoittuivat Yhdysvalloissa vuoden 1980 vaalien myötä uudella laadullisella tasolla toisiinsa. Taustalla vaikutti voimakkaasti vuonna 1979 perustettu "moraalinen enemmistö" (Moral Majority), konservatiivis-protestanttinen liike "Yhdysvaltojen henkiseksi uudistamiseksi". Sen johdossa oli tv-pappi Jerry Falwell, jonka 324 asemalta lähetetyt saarnat saivat arviolta 50 miljoonaa katselijaa.
Osa Yhdysvaltojen kristillisestä oikeistosta on sillä kannalla, että maailmassa on käynnissä ratkaiseva taistelu hyvän ja pahan välillä. Uuskonservatiivit toimivat sillanrakentajina politiikan ja uskonnon välillä ja erityisen aktiivisia hankkeessa ovat olleet muun muassa American Enterprise Institute, Heritage Foundation ja Ethics and Public Policy Center.
Uuden oikeiston vaikutus voimistui republikaanisen puolueen sisällä 1990-luvun mittaan. Poliittisen ja kristillisen oikeiston kesken toteutui symbioosi, jonka sisäpoliittiseksi tavoitteeksi tuli kehittää autoritaarista, valkoista etnosentristä nationalismia ja ryhtyä ulkopolitiikassa taisteluun vihamielisiä kulttuureja vastaan. Taistelu "pahan akselia" vastaan käynnistyi. Se merkitsee enemmän tai vähemmän kuvitteellisten vihollisten ja vaarojen korostamista, oman demokratian määrittelemistä poliittiseksi uskonnoksi, joka huolehtii Jumalan siunauksella maailman hyvinvoinnista ja omaa siksi myös globaalin rauhan- ja kontrollitehtävän. Se tarjoaa ideologisen oikeutuksen Yhdysvaltojen roolille maailmanpoliisina ja tuomarina maailmanlaajuisessa taistelussa terrorismia vastaan. Se yhdistyy rasistisesti värittyneeseen sosiaalidarvinismiin, joka uhkaa murentaa demokratian perustan niin maan sisällä kuin kansainvälisen politiikan alueellakin.
En ole ajatellutkaan, että uskonnon vaikutus Yhdysvaltojen politiikkaan on noin vanhaa ja voimakasta! Tuo voi omalta osaltaan selittää liittoutuneisuutta todelliseen luvattuun kansaan, juutalaisiin. Pyrkisivätkö he näin päästä osalliseksi Jumalan suosiosta?
Joku voisi tulkita Yhdysvaltojen aseman sotilaallisena ja taloudellisena ykkösmahtina merkiksi tästä. Itse kuitenkin pidän syynä Yhdysvaltojen asukkaiden vahvaa uskoa omaan missioonsa. Yhdysvalloissa ajattelutapa on Vanhatestamentillinen, kun taas Euroopassa Uusitetamentillinen.
Muuten mikä on lähteesi?
..että Israelin suojelemisen halu saattaa kyllä USA:n kohdalla johtua myös siitä syyllisyyden tunteesta, jota me eurooppalaiset podemme juutalaisten kohdalla.
Ilmeisesti USA yrittää Israelia suojelemalla hyvittää eurooppalaisten tekemiä vääryyksiä juutalaiskansaa kohtaan.
Ei tietenkään ole mikään häpeä, vaikka siitä "bonuksena" pääsisi samalla paremmin Jumalan suosioon.
Kannatttaisikohan Suomenkin pyrkiä saavuttamaan samaa?
Kyllä kristityn kansan, vaikka se olisi USA, ajattelutapa on aina uusitestamentillinen, muuten sillä olisi jokin toinen uskonto.
"Ilmeisesti USA yrittää Israelia suojelemalla hyvittää eurooppalaisten tekemiä vääryyksiä juutalaiskansaa kohtaan."
Miksi ei samalla intensiteetillä korjata vääryyksiä, jotka kohdistuvat romanikansaan? Juutalaiset ja romanit ovat olleet samanlaisia sorrettuja vähemmistöjä Euroopassa. Miksi vain juutalaisia kohtaan tulee potea ikuista syyllisyyttä ja katumusta?
että Suomi ei koskaan ottanut vastaan Marshal-apua. Ja ilman Natoakin pärjättiin olosuhteiden pakosta. Nyt ovat asetelmat kylläkin hieman muuttuneet noista ajoista, mutta se on sitten taas toinen juttu.
"Tajuavatko moraalisen ylimielisyytensä vallassa olevat eurooppalaiset edes sitä vastenmielisyyden tunnetta, joka vielä oman harkintakykynsä säilyttäneillä USA- ja Israelmyönteisillä yksilöillä herää, kun he havaitsevat, miten vaaralliselle tielle muotivirtausten mukaan ajelehtivat eurooppalaiset nykyisin ovat ajautuneet?"
Heh, jaa että "..harkintakykynsä säilyttäneillä..". No, jokainen saa "harkita" mitä lystää.
Et ilmeisesti ole huomannut että se arvostelu TODELLAKIN kohdistuu heidän TEKEMISEEN eikä olemiseen. Omasta puolestani toivoisin kovasti USAn taas tulevan omaksi itsekseen.
"Ne syntyvät eräänlaisesta sokeudesta, johon sekoittuu vieraantumisen, syyllisyyden ja pelon tunteita Israelia ja Yhdysvaltoja kohtaan."
Kieltämättä tässä osiossa on ripaus totta, tosin "sokeudesta" nyt en tiedä. Kohta syyllisyys on kohta historiaa ja lakaistaan samaan kategoriaan kuin muutkin vastaavat tapaukset. Pelontunteet ja vieraantuminen Israelia ja USAta kohtaan on todellisia, johtuen heidän voimavaroista suhteessa hyväksyttyjen sääntöjen noudattamiseen.
"Mietin kuitenkin samalla, millaisia ajatuksia tuo teksti synnyttää tämän palstan vakituisten antisionistien ja anti-amerikkalaisten mielissä."
Itseasiassa ei sen kummempaa, kuin että ne on levittäytynyt jo sinnekin.
"Tajuatteko -tämän palstan lukijat- tätä vaaraa?"
Tajuan kyllä, vaihtoehtoja kun näyttää olevan tasan kaksi(kaaos, jossa toteutetaan vahvimman oikeutta tai rauha, joka on seurausta opituista virheistä).
Miten muuten voitte G.oldman ja kump. perustella maailmanpolitiikkanne olevan se oikea tie? Se kun tuntuu olevan vain voimapolitiikkaa ja heikompien nöyryyttämistä.
Tuossa edellä joku jo kyseenalaista tuon Per Ahlmarkin taustoja.
Minä kyseenalaistaisin hieman tätä kirjoituksen retoriikkaa ja mm. eri käsitteiden käyttöä ja rinnastusta siinä.
Lainaus:
"Sen sijaan, että tukisivat niitä, jotka taistelevat kansainvälistä terrorismia vastaan, monet eurooppalaiset yrittävät syyttää Israelia ja Yhdysvaltoja terrorismin leviämisestä.
Tämä on uusi eurooppalainen illuusio"
Kuten perinteisesti, taas jätetään sen tarkemmin määrittelemättä mitä on "kansainvälinen terrorismi", aivan kuin kyseessä olisi jotenkin kovinkin yksiselitteinen ilmiö. Sen sijaan syytetään kriitikoita illuusioon vaipumisesta, unohtaen kuitenkin mitkä syyt kritiikin taustalla vaikuttavat.
Lainaus:
"Yhdysvallat haluaa hallita maailmaa -amerikkalaisia syytetään aivan samalla tavalla kuin juutalaisia perinteisessä antisemitistisessä retoriikassa."
Jätetään mainitsematta niitä USA-kritiikin taustalla olevia syitä ja tunteisiin vetoavasti viitataan antisemitismiin, jonka taakka varmasti herkistää helposti kovemmankin kriitikon mielen.
Koko kirjoituksessa rinnastetaan USA-kritiikki ja antisemitismi - toisin sanoen kirjoituksen ainoana perustana on syyllistää. Mitään taustoja ei haluta selitellä.
Oliko tuo kirjoitus nyt sitä kuuluisaa siionistista viha-liturgiaa?
Ehkäpä itsekin yksinkertaistan asioita vähän liikaa, kun ajattelen niin, että asetelma varsinkin eurooppalaisten keskuudessa kuten näillä keskustelupalstoilla on jakaantunut selvästi kahden leirin väliseksi kiistelyksi, jonka perustana ovat maailmankatsomukselliset, jopa eettiset -etten sanoisi uskonnolliset- eroavaisuudet.
Olen nyt pari vuotta lueskellut varsinkin tämän Maailmanmenoa-palstan vuoropuhelua enimmäkseen itse vaieten, joten minulla on mielestäni aika selvä, vähän ulkopuolisen tarkkailijan näkemys keskustelijoiden periaatteellisista eroista.
Kahtia jakavia tekijöitä on useita.
Tässä luettelen muutamia:
-Asenne Yhdysvaltoihin
-Asenne Israeliin
-Suhtautuminen terrorismin vastaiseen taisteluun
-Suhtautuminen suuriin maailmanuskontoihin
Kukin lukija voi arvuuttaa omaa paikkaansa em. erottavien tekijöiden jakamissa leireissä.
Täällä näyttää olevan enemmistönä, kuten ehkä eurooppalaisessa asenneilmastossa yleisestikin, kriittisesti sekä Yhdysvaltoihin että -kummallista sinänsä- myös pieneen Israeliin suhtautuvien kirjoittajien joukko, joiden kohdalla tosin nimimerkkien vaihtelevuus vaikeuttaa kirjoittajien tunnistamista.
Selvä korrelaatio on olemassa näiden kriittisesti mainittuihin valtioihin suhtautuvien kirjoittajien asennoitumisessa käynnissä olevaan terrorismin vastaiseen sotaan.
Olemalla Yhdysvaltoja tai Israelia vastaan vastustaa lähes poikkeuksetta myös niiden käymää maailmanlaajuista terrorismin vastaista sotaa .
Marginaalitapauksia näiden kirjoittajien joukossa ovat vielä sellaiset kirjoittajat, jotka ehdoin tahdoin hakevat aiheita hyökkääviin, jopa rasistisiin kannanottoihin noita kahta valtiota kohtaan.
Toinen ääri-ilmiö on se kirjoittajien joukko, joka kyseenalaistaa koko 911-hyökkäyksen olleenkaan terrorismia, vaan arvelee tekijöiksi amerikkalaisia tai -tietysti!- juutalaisia patriootteja.
Erikoisen lisävivahteen kriittisesti Yhdysvaltoihin ja Israeliin suhtautuvien maailmankuvaan antaa heidän uskonnonvastaisuutensa, oli kyseessä sitten kristinusko, juutalaisuus tai jopa islamilaisuus.
Kielteisen asenteen päämotiivina näyttää olevan näiden uskontojen yksijumalisuus, jonka kannatusta nämä vastustajat näyttävät pitävän vieläpä pahempana syntinä kuin jumalattomuutta!
..........................
Toisen leirin muodostavat sitten sekä eurooppalaisten että tämän palstan kirjoittajien joukossa ne lukijat, joilla on myönteinen asenne Yhdysvaltoja ja samalla usein Israeliakin kohtaan.
He hyväksyvät myös selvästi auliimmin maailmanlaajuisen sodan terrorismia vastaan tulkiten sitä ehkä samalla Hyvän taisteluksi Pahaa vastaan, kuten amerikkalaisilla myös usein on tapana.
Olen kuitenkin ollut havaitsevinani, että terrorin vastustamiseksi käytetyt kielletyt keinot, kidutus yms, eivät saa kannatusta myöskään näiden myönteisesti terrorismin vastaiseen taisteluun suhtautuvien taholta.
Vaikka moni Yhdysvaltoja ymmärtävä kirjoittaja ei sitä suoraan sanokaan, on uskonnollisen maailmankuvan hyväksyntä tämän leirin kannattajien puolella selvästi yleisempää kuin vastakkaisella puolella.
Sama koskee myös myönteisesti Israeliin suhtautuvia kirjoittajia, joka voidaan tietenkin selittää myös juutalaisuutta ja kristinuskoa yhdistävien tekijöiden vaikutuksesta johtuvaksi.
.....................................
Asetelma on paitsi kiinnostava myös suuressa määrin huolestuttava.
Aivan kuten Per Ahlmark ainakin rivien välissä vihjaa, ilmassa on sellaista asenteellisuutta, joka voi pahimmillaan johtaa Euroopan kansat jälleen "Kristalliyön" kaltaisiin ylilyönteihin, joka oman maanosamme viime vuosisadan murheellista saldoa ajatellessa tuntui vielä parikymmentä vuotta sitten mahdottomalta tapahtuvaksi uudestaan, mutta muutaman viime vuoden asenneilmaston muutoksen vuoksi alkaakin tuntua sydäntäkylmäävän realistiselta mahdollisuudelta, joka pahimmillaan voi viedä koko Euroopan uudestaan tuhon tielle.
Sille tielle lähteminen saattaa, joukkotuhoaseiden olemassaolon tietäen ollakin Euroopan ja saman tien lähes koko sivistyneen maailman lopullisen tuhon tie.
Jokaisen eurooppalaisen ihmisen, myös tämän palstan lukijoiden, olisi syytä punnita omat motiivinsa valitessaan pelon, syyllisyyden ja henkisen sokeuden synnyttämien tunteiden jakamien leirien väliltä.
Jompi kumpi eurooppalainen joukko on ylimielisessä tunneilmastossa tekemässä väärän valinnan.
Olisi kenties aihetta lukea otsikkokirjoituksessa lainatut Ahlmarkin ajatukset mietiskellen uudestaan lävitse.
Yhdysvallat mellastaa maailmalla muiden mielipidettä kyselemättä mutta ylimielisiä ovatkin nyt eurooppalaiset jotka eivät mene tähän mukaan.
Hyvä poika, koulutus on näköjään mennyt perille.