Ekivaari 8. 10. 2011:
>Minun Raamatussani puhutaan Isästä Jumalasta, Jumalan pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta, Pyhästä hengestä ja kahdestatoista apostolista sekä lukemättomista muista henkilöistä, mutta ei kolmeen rajoitetusta jumalayhteydestä! [Joh.17:21-23]<
Ekivaarin kommentti tuntuu sisältävän väitteen että kolmiyhteiseen Jumalaan uskovat rajoittavat jumalayhteyden Jumalaan. Mutta missä näin on väitetty? Minä ainakin uskon kolmiyhteiseen Jumalaan - Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen - mutta en ole koskaan ajatellut enkä väittänyt että jumalayhteys rajoittuisi kolmiyhteiseen Jumalaan.
Aloitukseni ei koske Jumalan kolmiyhteyttä! Keskustellaan sen sijaan ihmisen ja Jumalan suhteesta - dialogista - yhteydestä - ykseydestä. Mitäpä mieltä olette tästä?
Millä tavalla Jumala ja ihminen ovat yhtä.
Millä perusteella he ovat yhtä.
Tekeekö Jumalaan liittyminen eli jumalayhteyteen tuleminen ihmisestä osan Jumalaa ja jos tekee, millä tavalla. Onko hän kuitenkin edelleen myös ihminen?
Onko hän ollut osa Jumalaa jo ennen uskoontuloaan eli liittymistään Jumalaan? Millä tavalla?
Mitä Raamattu tästä asiasta sanoo? Onko olemassa kohtia joiden valossa asia olisi tulkittavissa eri tavalla, ja mitä nuo kohdat tuntuisivat sanovan? Miksi olet päätynyt tulkitsemaan asian niin kuin tulkitset?
>Minun Raamatussani puhutaan Isästä Jumalasta, Jumalan pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta, Pyhästä hengestä ja kahdestatoista apostolista sekä lukemättomista muista henkilöistä, mutta ei kolmeen rajoitetusta jumalayhteydestä! [Joh.17:21-23]<
Ekivaarin kommentti tuntuu sisältävän väitteen että kolmiyhteiseen Jumalaan uskovat rajoittavat jumalayhteyden Jumalaan. Mutta missä näin on väitetty? Minä ainakin uskon kolmiyhteiseen Jumalaan - Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen - mutta en ole koskaan ajatellut enkä väittänyt että jumalayhteys rajoittuisi kolmiyhteiseen Jumalaan.
Aloitukseni ei koske Jumalan kolmiyhteyttä! Keskustellaan sen sijaan ihmisen ja Jumalan suhteesta - dialogista - yhteydestä - ykseydestä. Mitäpä mieltä olette tästä?
Millä tavalla Jumala ja ihminen ovat yhtä.
Millä perusteella he ovat yhtä.
Tekeekö Jumalaan liittyminen eli jumalayhteyteen tuleminen ihmisestä osan Jumalaa ja jos tekee, millä tavalla. Onko hän kuitenkin edelleen myös ihminen?
Onko hän ollut osa Jumalaa jo ennen uskoontuloaan eli liittymistään Jumalaan? Millä tavalla?
Mitä Raamattu tästä asiasta sanoo? Onko olemassa kohtia joiden valossa asia olisi tulkittavissa eri tavalla, ja mitä nuo kohdat tuntuisivat sanovan? Miksi olet päätynyt tulkitsemaan asian niin kuin tulkitset?
Vastaukset 8
Vanhimmat
teapot kirjoitti 8.10.2011 klo 17:35 näin:
Ekivaari 8. 10. 2011:
>Minun Raamatussani puhutaan Isästä Jumalasta, Jumalan pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta, Pyhästä hengestä ja kahdestatoista apostolista sekä lukemättomista muista henkilöistä, mutta ei kolmeen rajoitetusta jumalayhteydestä! [Joh.17:21-23]<
Ekivaarin kommentti tuntuu sisältävän väitteen että kolmiyhteiseen Jumalaan uskovat rajoittavat jumalayhteyden Jumalaan. Mutta missä näin on väitetty?
________________________
Vastaan että Iso Raamatun Tietosanakirja kertoo, jotta kolminaisuusopin mukaan "Jumala on korkea, ja Hän takaa luomakunnan jatkuvan olemassaolon, vaikuttaa siinä ja elähdyttää kaiken elämänhengellään, mutta - L u o j a - ja - l u o t u -
o v a t - e r i l l ä ä n. -" (IRT, 1972, Osa I, palsta 1947)
Juuri tämä asia erottaa kolminaisuusopin Jeesuksen opetuksesta. Kolminaisuusoppi opettaa jumalayhteyteen kuuluvain vain Isä, poika ja Pyhä henki, mutta erilliseen luomakuntaan kuuluvat ihmiset kolminaisuusopin mukaan eivät kuulu jumalayhteyteen, vaikka Jeesus vakuutti opetuslastensa kuuluvan täydellisesti yhteen Isän ja pojan kanssa, [Joh.17:21-23]
Sisäinen minäni, salattu "mielen ihminen" l. "sydämen ihminen, on syntynyt "Jumalan siemenestä", jonka tähden - - -
1.Johanneksen kirje 3
9 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."
1.Johanneksen kirje 5
19 "Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa."
Tiedämme siis sisäisesti olevamme Jumalan siemenestä syntyneitä, niin kuin Jeesus oli.
Jatkan vielä, että kolminaisuusopin tämä väite, että "- L u o j a - ja -
l u o t u - o v a t - e r i l l ä ä n. -" (IRT, 1972, Osa I, palsta 1947)
on täysin mieletön. kun sitä verrataan esimerkiksi Efesolaiskirjeen 1:10 jakeen sisältöön:
10 "siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - o n - y h d i s t ä v ä - K r i s t u k s e s s a -
y h d e k s i - k a i k k i, - mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä."
No niin... Ekivaari... Kolminaisuusopin vänkäämiseksi tämäkin sitten menee, vai? Löytyy minunkin kirjahyllystäni IRT ja Novum. Ei vain ole nyt aikaa lähteä tarkistamaan mitä siellä täsmälleen sanotaan. Oletan kuitenkin että tuo IRT:n väite "Luoja ja luotu ovat erillään" kuvaa ei-uskovan ja Jumalan suhdetta. Ei niinkään uskovan ja Jumalan suhdetta.
Joka tapauksessa, on olemassa vähintään kahdenlaista erillään oloa kuin myös on monenlaista yhteyttä. 1.Kor.6:17 mukaan se, joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Mutta vielä tämän jälkeenkin ihminen on oma Jumalasta erillinen persoonansa. Ihmisen ja Jumalan "persoona" ei sekoitu eli ERILLISYYS on yhä olemassa. On kaksi, jotka ovat toisistaan erillisiä niin ettei heidän itseytensä sekotu. Kuitenkin nämä ovat sisällisesti toisiinsa liitetyt.
Sinun toimintasi näyttää nyt sellaiselta, että poimit Raamatusta sopivia jakeita painottaen niissä esiintyviä yksittäisiä sanoja, joille annat tulkintasi mukaisen merkitksen, saadaksesi asian näyttämään että Raamattu sanoo näin. Sinun tulkintasi Raamatusta sanoo niin - ja se ei ole lainkaan sama asia kuin että Raamattu ja Jumala sanoo. On useita raamatunkohtia jotka puhuvat tulkintaasi vastaan...
Palaan aloitukseeni. Kysymys ei koskenut ISÄN, POJAN JA PYHÄN HENGEN keskinäistä suhdetta vaan IHMISEN JA JUMALAN välistä
suhdetta/dialogia/yhteyttä/ykseyttä.
Keskustellaanko tästä? Jumalan ja ihmisen yhteydestä. Ymmärrän että asiasta on mahdotonta keskustella viittaamatta Jumalan kolmiyhteyteen, mutta toivoin, että olisit enemmän ottanut kantaa näihin:
Millä tavalla Jumala ja ihminen ovat yhtä. Millä perusteella he ovat yhtä. Tekeekö Jumalaan liittyminen eli jumalayhteyteen tuleminen ihmisestä osan Jumalaa ja jos tekee, millä tavalla. Onko hän kuitenkin edelleen myös ihminen? Onko hän ollut osa Jumalaa jo ennen uskoontuloaan eli liittymistään Jumalaan? Millä tavalla?
Mitä Raamattu tästä asiasta sanoo? Onko olemassa kohtia joiden valossa asia olisi tulkittavissa eri tavalla, ja mitä nuo kohdat tuntuisivat sanovan?
Miksi olet päätynyt tulkitsemaan asian niin kuin tulkitset?
teapot
>>> suhdetta/dialogia/yhteyttä/ykseyttä.
Keskustellaanko tästä? Jumalan ja ihmisen yhteydestä. > Millä tavalla Jumala ja ihminen ovat yhtä. Millä perusteella he ovat yhtä. Tekeekö Jumalaan liittyminen eli jumalayhteyteen tuleminen ihmisestä osan Jumalaa ja jos tekee, millä tavalla. Onko hän kuitenkin edelleen myös ihminen? Onko hän ollut osa Jumalaa jo ennen uskoontuloaan eli liittymistään Jumalaan? Millä tavalla?
Raamattu kyllä antaa ymmärtää ihan alussa jo, että Jumala on Jumala ja ihminen ihminen.
"Alussa" ihminen oli yhteydessä Jumalaan, mutta silti vain ihmisen osassa, eikä syntiinlankeemuksen jälkeen palaaminen Hänen yhteyteensä tee ihmisestä sen enempää Jumalaa.
Ilmaisu "ykseys" ei siis oikein istu tähän.
Missä raamatullisissa tulkinnoissa "teapot" olet eri mieltä meidän helluntailaisten kanssa. Ja miksi kirjoittelet tällä foorumilla. Mihin uskonnolliseen järjestelmään kuulut.
En tietääkseni ole eri mieltä helluntailaisten kanssa.
Vähemmän keskeisissä asioissa kaikilla uskovilla tosin on omia painotuksia ja tulkintoja, jopa saman seurakunnan keskellä. Joku luterilainen voi tietyssä asiassa ajatella aivan samalla tavalla kuin joku helluntailainen ja joku helluntailainen jossakin asiassa täysin samalla tavalla kuin adventisti. Kyse ei välttämättä ole kirkkokunnasta, seurakunnasta tai yhteisöstä minkä jäseniä ollaan, vaan yksilöllistä kasvusta ja käsityskyvystä.
Riittääkö tämä vastaukseksi?
:-)
Keskustelen palstalla mielenkiinnosta hengellisiä asioita kohtaan. En jaa Kristuksen ruumista helluntailaisiin, luterilaisiin, lestadiolaisiin, babtisteihin jne. vaan koen olevani tekemisissä rakkaiden veljieni ja siskojeni kanssa kaikkialla missä kristittyjä eli Kristus on. Toimintakulttuurit ja painotukset, joskus oppitulkinnatkin vaihtelevat, mutta Jumala on sama. Usko Jeesukseen ja omakohtainen uudestisyntyminen ratkaisee, ei tämän tai tuon yhteisön jäsenyys. En keskustele helluntailaisten Jumalasta vaan kristittyjen Jumalasta. Tietysti voisin tehdä sen toisellakin palstalla, mutta jostain syystä keskustelen enimmäkseen täällä.
Kuulun siihen uskonnolliseen järjestelmään, johon tullaan omakohtaisessa uudestisyntymisessä, kun Jumala armossaan antaa uskonelämän eli yhteyden itseensä kaikille niille, jotka ottavat Jeesuksen vastaan ja tunnustavat hänet Herraksi. Itse en kylläkään sano tätä uskonnolliseksi järjestelmäksi, vaan Raamatun ilmoituksen mukaisesti Kristuksen ruumiiksi, morsiusseurakunnaksi. Se on kaikkien uskovien näkymätön yhteys, joka sitten kyllä ilmenee myös näkyvällä tasolla, erilaisina yhteisöinä, kuten UT ilmaisee Jumalan tahdon olevan, että seurakunnalla on paimenisto, armolahjojen ja kutsumuksen mukaan toimivat palvelijat ja seurakunnan muut jäsenet, jotka yhdessä rakentavat seurakuntaa.
Seurakunnallisen yhteisön (on sitten kyseessä helluntaisrk tai mikä tahansa kristillinen yhteisö) tarkoitus ei ole julistaa itseään vaan Jeesusta.
Sinulla ei siis ole eriäviä mielipiteitä helluntailaisuuden uskonkäsityksien kanssa. >>Jostain syystä>Kuulun uskonnolliseen järjestelmään