Täällä on kirjoitettu:
"Kyllä tällainen kielisovinnon hakeminen varmaan lähtee siitä, että (1) me fifit osaamme aidosti ymmärtää aIdon turhautumisenne pakolliseen ruotsiin eri tilanteissa, ja vastakauppana että (2) te fennot osaatte antaa sisällön puheisiinne fifien kotipaikkaoikeudesta tai vähemmistöstatuksesta."
Ok. Mutta miten fenno voi antaa "sisällön" johonkin sellaiseen, jonka täytyy olla suomenruotsalaisten tai siis fifien itsensä suunnittelemaa. Fifit ovat niin moninainen ryhmä, että erilaisten tarpeiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen ei ole minun asiantuntemukseni piirissä.
Itse näen niin, että fifit näyttävät laittavan suunnattomasti resursseja kahden elinvoimaisen kansalliskielen idean markkinoimiseen ja erilaisiin selvityksiin, joissa nykyinen pakkoruotsitukseen perustuva status on paras mahdollinen, kunhan siis pakollista ruotsia aikaistetaan, laajennetaan, tiukennetaan... VAihtoehtomalleista ei ainakaan puhuta.
Missä siis kehitellään nyt vaihtoetoisia malleja, jotka kaipaavat vain meidän fennojen tukea?
"Kyllä tällainen kielisovinnon hakeminen varmaan lähtee siitä, että (1) me fifit osaamme aidosti ymmärtää aIdon turhautumisenne pakolliseen ruotsiin eri tilanteissa, ja vastakauppana että (2) te fennot osaatte antaa sisällön puheisiinne fifien kotipaikkaoikeudesta tai vähemmistöstatuksesta."
Ok. Mutta miten fenno voi antaa "sisällön" johonkin sellaiseen, jonka täytyy olla suomenruotsalaisten tai siis fifien itsensä suunnittelemaa. Fifit ovat niin moninainen ryhmä, että erilaisten tarpeiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen ei ole minun asiantuntemukseni piirissä.
Itse näen niin, että fifit näyttävät laittavan suunnattomasti resursseja kahden elinvoimaisen kansalliskielen idean markkinoimiseen ja erilaisiin selvityksiin, joissa nykyinen pakkoruotsitukseen perustuva status on paras mahdollinen, kunhan siis pakollista ruotsia aikaistetaan, laajennetaan, tiukennetaan... VAihtoehtomalleista ei ainakaan puhuta.
Missä siis kehitellään nyt vaihtoetoisia malleja, jotka kaipaavat vain meidän fennojen tukea?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Yksi malli on kehitelty
http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Kielipoliittinen.pdf
tekijä kirjoittaa:
"Muistio koostuu kolmesta osiosta: ensimmäisessä esittelen Suomen nykyisen kielipoliittisen tilanteen; seuraavassa käsittelen yleisimmin esitetyt pakkoruotsia koskevat argumentit puolesta ja vastaan; viimeisessä esitän analyysini pohjalta muutaman vaihtoehtoisen ratkaisun...."
Kiitos, printtasin työpäivän päätteeksi, otan kainaloon ja menen kapakkaan lukemaan.
Tämä on oikein hyvä paperi keskustelun pohjaksi
HÄKKISEN MALLI - - tiivistettynä:
+ Pakollisesta ruotsista luovutaan 296:ssa kunnassa, joissa ruotsinkielisiä on alle 20 %
+ Virkamiesruotsia ei vaadita 296:ssa kunnassa, joissa ruotsinkielisiä on alle 20 %
+ Malli on käänteinen. Pakollista koulu- ja virkamiessuomea ei enää ole 8:ssa kunnassa, jossa suomenkielisiä alle 20 % (kaikki Pohjanmaalla).
+ Maa on kaksikielinen niin, että ruotsi on alueellisesti virallinen kieli
+ Helsinki, Espoo ja Vantaa muuttuvat yksikielisiksi
Tästä on myös olemassa mallit Häkkinen A, C ja D, katso raportista.
Häkkinen-Andelin.malli...
Pakollisesta ruotsista luovutaan koko maassa. Yksittäisellä kunnalla olisi oikeus halutessaan järjestää koulunsa niin, että ruotsi tai joku muu kieli olisi pakollinen.
Virkamiesruotsi Häkkisen mallin mukaan.
Malli ei olisi käänteinen. Ruotsinkielisissä kouluissa suomi olisi pakollinen samalla tavalla kuin nyt.
kunnat, jossa yli 15 000 ruotsinkielistä olisivat kaksikielisiä, tämä koska Helsingissä ja Espoossa asuvat kuntatasolla maan suurimmat ruotsinkieliset vähemmistöt
Hyväksyisivätkö fifit sen, että pakkosuomi jatkuu?
Mitä tarkoitat koulukohtaisella pakolla - tehdäänkö näin esim. Ahvenanmaalla? Eivätkö koulukohtaiset pakot johda aika mielivaltaisiin tilanteisiin? Vaikka oppilas lukee englantia ja ruotsia, muuttaessaan naapurikouluun hänelle tuleekin vielä pakollinen venäjä? Tai pakollisista kielistä taistellaan koulun johtokunnassa ja kunnan opetuslautakunnassa vuosittain? Eikö olisi luontevampaa sopia, että kaikilla kouluilla tarjotaan esim. englantia, ruotsia ja saksaa - ja sen lisäksi koulu/kunta voi profiloitua ranskalla tai venäjällä tai virolla tai espanjalla?
Mitä Helsingin kaksikielisyys tarkoittaisi oppilaiden kielivalintojen tai virkamiesten vaaditun kielitaidon osalta?
Ei mitään määrättyjä lukuja ruotsinkielisille. Vain nuo pohjanmaalaiset ruotsinkieliset kunnat ovat luonnostaan ruotsinkielisiä. Helsinki Espoo ja Vantaa yksikielisiä. Muuten ollaan loputtomassa suossa , ja kielisota jatkuu..? Häkkisen malli on hyvä , siinä on ajateltu tulevaisuutta , ehkäisemällä pääkaupunkiseudulla kielisota..!
Häkkinenhän ei lainkaan ota kantaa miten koulu-, hoito- ym. ydinpalveluja tulisi hoitaa yksikielisissä kunnissa vähemmistöön kuuluvien yksilöiden kannalta. Pakollisen ruotsin aseman kouluaineena ja kunnan yleishallinnon välillehän mahtuu melko liuta ratkaistavia hallinnollisia asioita.
Häkkinen on tuskin sitä mieltä, että Pohjanmaan uusien yksi/ruotsinkielisten kuntien suomenkielinen väestö joutuisi hakemaan suomenkieliset ydinpalvelunsa jostakin suomenkielisestä kunnasta, kuten esim. peruskoulua. Tai että pk-seudun muutamat kymmenentuhannet ruotsinkieliset hakisivat niitä ympäri Uuttamaata kaksikielisistä kunnista.
Jos fifit siirtyvät vähemmistöstatukselle niin tämä nykyinen pariteetti/peiliajattelu varmaan jäisi pois. Jos vähemmistön keskuudessa ei opiskella maanjäristys valtakielta osa siitä marginalisoituu suhteessa (a) valtaväestöön ja (b) vähemmistön piirissä eläviin kaksikielisiin.
En tainnut kirjoittaa että koulukohtaisesti säädettäisiin pakollisista kielistä, vaan kuntakohtaisesti. Mutta varmaan tuo sinun ajatuksesi "pakollisesta tarjonnasta" on parempi, joskin joku pian puhuu täällä "ruotsalais-saksalaisesta pakkopaletista"...
Tuo esille tuomasi keissi "muuttavasta oppilaasta" tai muuttavasta suomalaisesta yleensä ei muuten ole vapaan kielivalinnan kannalta mikään pieni juttu. Miten vaikuttaa perheen muuttopäätökseen, jos lapset ovat joutumassa kouluihin, missä kielipaletti on profiloitu ihan toisin? Siinä sinun 3T-mallisi ("pakkopaletti") kuulostaa ihan järkevältä, vaikka pakon sisältääkin.
Helsingissä säilyisi "sovelletussa Häkkisen mallissa" tilanne nykyisellään, eli edelleen pakollinen ruotsi koululaisille ja johtaville virkamiehille.
Oho. Oikolukutoiminto lisäsi maanjäristyksen. PIti olla ... MAAN valtakieltä ...
Ymmärtänet, etten näe mitään mahdollisuutta sille että Pääkaupunkiseutu jatkaisi entisellään. Kaikki ne ongelmat, joita pakollinen ruotsi aiheuttaa, ovat vahvimmillaan pääkaupunkiseudulla, missä kulttuurien kirjo on suurin ja on jo monia kouluja, joissa uussuomalaisia on kolmannes tai puolet oppilaista ja erilaisia oppimisen ongelmia on paljon myös äidinkielenään suomea puhuvilla.
Haluan nyt korostaa, että kyse ei ole ensisijaisesti kielipoliittisesta vaan pedagogisesta muutoksesta. Edelleenkin ruotsin oppimisen kannalta oleellista on se, onko ympäristö aidosti kaksikielinen (siis molempia kieliä kuulee arjessa). Pakkoa voi olla vain siellä, missä kieli on käytössä ja tukee oppimista. Yksikielisissä tai monikielisissä ympäristöissä tulisi olla valinnanvapautta ja myös mahdollisuus rajata kieltenopiskelua.
Tietoisuus pakollisesta ruotsista voisi tietysti jatkossa vähentää suomenkielisten perheiden muuttoa ruotsinkielisiin kuntiin, mutta olisiko se yksinomaan paha?
ajattelinkin, että onpa erikoinen kielikuva :)
Varmaan pitää maahanmuuttajien kieliopintojakin rukata. Olen samaa mieltä, että tärkeintä on että he mahdollisimman nopeasti saavat ko. paikkakunnan pääkielen haltuunsa.
On hyvä jos tämä kielipolitiikka todellakin purettaisiin sen eri elementteihin kuten oletkin tekemässä - pedagogiikkaan, sosiaalipolitiikkaan, kauppapolitiikkaan jne. sitten siihen vähemmistöpolitiikkaan. Uskoisin, että tällä tavalla selittyisi tämä, toistaiseksi, enemmistö eduskunnassa ruotsin kielen puolesta. Eli ruotsin puolustaminen ei ole pelkästään fifien ja RKP:n selkääntaputtelua vaan siihen vaikuttaa myös muut syyt, kuten esim. eri elämänalojen nordismi.
En nyt tuon muuttavan perheen esimerkillä halunnut vältämättä rajoittaa keskustelua siihen onko uudella paikkakunnalla pakkoruotsia vai ei, vaan: täsmäävätkö vanhan ja uuden kotipaikkakunnan tarjoamat kielipaletit yleensä? Siinä 3T-ajatuksesi (kolmea kieltä tarjottava) vaikuttaa fiksulta standardoimiselta (joskin kinaa tulee syntymään pitäisikö saksa vaihtaa venäjään...)
"Tai että pk-seudun muutamat kymmenentuhannet ruotsinkieliset hakisivat niitä ympäri Uuttamaata kaksikielisistä kunnista. "
Pk-seudun muutamat kymmenet tuhannet?? Vamenardu??
Meitä ruotsinkielisiä asuu Helsingin naapurikunnissa lähes 72 000! Helsingissäkin pelkästään jo yli 35 000.
Jos asetamme rajaksi Porvoon idässä ja Raaseporin lännessä, jolta alueelta pääkaupunkiseudulla käydään töissä niin sillä rekrytointialueella asuu lähes 120 000 ruotsinkielistä. Tällä pääkaupunkiseudullahan niitä työpaikkoja nimenomaan on joissa sitä ruotsia tarvitaan / vaaditaan.
Ei kai sitä paikallista pakkoruotsia pelkästään kotiseuturakkaudesta luettaisi vaan pitäähän sille jokin peruste olla kuten että sitä todennäköisesti tulee tarvitsemaan. Ja missä sitä muka tarvitsee jos ei täällä!
Nåjo, Häkkinenpappret är ju intressant för analysen om argumentet kring den obligatoriska svenskan, medan man ju inte kan ha en sån daglig exodus som uppstår om det inte skulle finnas svensk service i huvudstadsregionen.
Oho. Nyt tuli ihan aidosti miellyttävällä tavalla tyhjä valkoinen paperi eteen, kun esitit asian tuolla tavalla. Mahdollisuus aloittaa alusta, ikäänkuin. Olet oikeassa siinä, että tavattoman paljon resursseja on mennyt vallitsevan systeemin puolustukseen kun olisi pitänyt aikoja sitten etsiä uusia malleja.
Olet oikeassa, että kotipaikkaoikeuden tai vähemmistöstatuksen sisältö on enimmäksen fifien oma tehtävä. Jos eläisimme jossain saaressa tai vuoristossa niin tehtävä olisi helppo. Nyt me elämme niin kietoutuneina valtaväestöön, että 32 %:ssa meidän kodeistakin puhutaan suomea.
Sen takia meidän ratkaisumme ovat teidän ennen kuin arvaakaan.
Kiitos hyvästä postauksesta!
Laitan pari omaa vaihtoehtomallia puruluiksi myöhemmin, niin katsotaan onko niistä mihinkään.
Laita ne ensin Folktingetiin tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi, muuten niistä on vain wessa käyttöön.
Minusta tuollaiset spekulaatiot ovat turhia ja turhauttavia, kun samaan aikaan KokoomusRKP-vetoinen hallitus puuhaa salassa LISÄÄ pakkoruotsitusta.
Eli sitä netti fennojen kuuluttamaa keskustelua ei nyt sitten kannatakaan käydä??!
Mitä sitten? Te netti fennot huudatte kurkku suorana kuten edeleen ja Tala julistaa iänikuista talatuubaansa eikä mikään liikahda minnekään?
Vali vali märmäti märmäti as usual? Niinkö?
Toisaalta... mistä te sitten enää kitisette kun ei ole enää pakkoruotsia?? Hmm..
ota nyt kantaa tuoreeseen ehdotukseen äläkä itse jämähdä marmattamaan
joku nyt voi olla hiukan katkeroitunut, kun tähän mennessä vain folktingetin näkemykset suomenkielisten kieltenopetuksesta ovat tulleet kuulluksi
" Eli sitä netti fennojen kuuluttamaa keskustelua ei nyt sitten kannatakaan käydä?? "
Voit olla Ankdum ihan varma, että sinun käsityksesi keskustelusta poikkeaa niin paljon täällä vierailevien suomalaisten keskustelusta, ettei sinun ainakaan kannata sitä käydä.
Mielestäni rinnalla on kuljetettava uussuomalaisten kielivaatimuksia. Mikä on maahanmuuttajilta vaadittava kohtuullinen kielitaito? Entä kielitaitovaatimukset virkauralla?
Menkööt vaikka kaikki pakolaiset ruotsinkursseille ja sitten vain Ahvenanmaalle
sillä siellä he pärjäävät sillä ruotsillaan, mutta ei täällä Suomessa.
No minkälaista tukea arvoisat fennot antaisivat tälle projektille?:
KAJ.NU-malli
Kainuun aluehallintokokeilun pohjalta kehitetään vastaavanlainen kokeilu Suomen kaksikielisille alueille tai niiden osalle. Malli otetaan kokeeksi käyttöön 2017 kunnallisvaalien jälkeen, jolloin nykyään suunnitteilla oleva kuntauudistus odotetaan toteutuvan.
Kaj.Nu poikkeaa sisällöltään ratkaisevasti Kainuun kokeilusta, jonka painopisteenä on infra ja elinkeinorakenteet. Kaj.Nu keskittyy kouluun, hoiva-alaan ja kulttuuriin, jotka ovat alueet, joilla koetaan mahdollisuutta käyttää äidinkieltä erityisen tärkeäksi.
Kaj.Nun "aluevaltuustona" toimii Folktinget tai sen alueellinen jaosto. Vuoden 2017 kunnallisvaalien yhteydessä kokeillaan myös Folktingetin suoraa vaalia Kainuun aluevaltuustovaalien tapaan. Vaaleissa saavat äänestää ruotsinkieliset sekä kaksikielisiin talouksiin rekisteröityneet henkilöt.
Kaj.Nu on julkishallinnon projekti, jonka tavoitteena on kehittää ruotsinkieliselle vähemmistölle soveltuvia palveluratkaisuja. Projektin yhteydesssä arvioidaan myös voisiko tälle hallintomuodolle tulevaisuudessa antaa oma verotusoikeus, jolloin vähemmistö kustantaisi omat palvelunsa haluamassaan laajuudessa itse. Suomenruotsalaisten säätiöiden mahdollisuutta rahoittaa projektia rajoitetaan.
Osallistuvia kuntia voitaisiin myös määritellä ns. Häkkisen mallin mukaisesti.
JEA: "Siinä 3T-ajatuksesi (kolmea kieltä tarjottava) vaikuttaa fiksulta standardoimiselta (joskin kinaa tulee syntymään pitäisikö saksa vaihtaa venäjään...) "
Ruotsissa standardi on pakollinen englanti ja valinnaiset saksa, ranska, espanja. Kotikieliä on vaihtelevasti.
Suomen opettajatilanne on huono, koska englanti ruotsi on tähän asti ollut se yleisin paketti. Saksan opettajia on jo nyt paljon, siksi se olisi hyvä aloitusvaihtoehto. Jonkin siirtymäajan kuluessa rinnalle voisi nousta ranska (tyttöjen suosikki) ja venäjä, mutta venäjä ei voi aloittaa, koska sen opettajatilanne on huonoin ja se vaikeana kielenä ei ole oikeastaan vaihtoehto vaan eriyttmistapa. Suomessa yleisin saamen kieli sekä viro ja kenties norja voisivat olla myös vaihtoehtoja.
Jos kouluissa aloittavia kieliä olisi eri luokilla (nyt yleensä 3-5-7-8), voidaan ajatella, että muuttajille jäisi mahdollisuus aina vaihtaa aloittavaan kieleen. Kerran aloitettu ja kesken jätetty kieli voisi sitten jatkua vasta lukiossa tai ammiksessa, joiden kielitarjontaa on pyritty laajentamaan.
Erittäin suositeltava olisi tietokoneavusteisten etäkurssien rakentaminen kotikielille ja myös näille yleisimmille vaihtoehtokielille. Etäkurssilla on opettaja ja tietty aika, jolloin kaikki kerääntyvät koneen ääreen. Opettaja näkee kaikki oppilaansa ja oppilaat aina opettajan "taulun", ja vaihtelevasti open ja/tai muita kurssilaisia. Tämä käytäntö toimii syrjäseutujen lukioiden kieltenopiskelun tukena. Täytyy vain alueellisesti sopia, mikä maakunnan kouluista hoitaa vaikkapa viron kurssin. Kurssit joudutaan sijoittamaan päivän reunoihin.
Kieltenopetusta ei voi suunnitella ajattelematta erityisesti poikien tarpeita. Nyös niistä, joille kieltenopiskelu tuottaa erityisiä ongelmia, valtaosa on poikia. Kun muistetaan, että keväällä ilmestyi tutkimus, jonka mukaan noin 2000 suomenkielistä poikaa päättää peruskoulun pystymättä kirjoittamaan juuri mitään, voisi olla todella tarpeen saada jättää toinen vieras kieli sikseen ja käyttää tunnit esimerkiksi äidinkielellä tuottamiseen. Tämä tietysti edellyttää jonkinlaista yhteistuntia koululla, jonne eri luokka-asteiden oppijoita voitaisiin koota yleensä koulun jälkeen tekemään tehtäviä ja näin suorittamaan ylimääräinen äidinkielen kurssi. Muutenkin poikien kielivalinnat voivat olla toisenlaisia, Ruotsissa pojat suosivat espanjaa.
Luulen, että Ruotsin kieltenopetuspaletti on järkevin monikulttuuriselle maalle, joillain Suomestakin on tulossa. Tietysti rakennamme täällä suomalaista monikulttuuria, jonka ei tarvitse olla samanlaista kuin Ruotsissa. Mutta oppilaiden erilaisuuden hyväksyminen ja järkevän kielipaletin luominen vievät samaan suuntaan.
Englannin pakollisuus on auttanut Ruotsia, ehkä meillä joudutaan tekemään samanlainen linjaus, vaikken pakkokieliä periaatteessa suosikaan.
Olet, Lottohenkilö, hyvin perillä opetusalan asioista. Mielenkiintoista tekstiä.
Omasta mielestäni pahin epäkohta (jos jätetään ruotsi hetkeksi sivuun) on venäjän kielen puute suomalaisissa koulussa. Myös tulevissa vähemmistöpoliittisia keskusteluissa tullaan ehkä palaamaan venäjän kielen historialliseen statukseen Suomessa. Toisaalta en tiedä onko enää oikeaa lähteä käyttämään sellaisia perusteluja, kun on jo todettu että se ruotsinopetuksen kohdalla toi enimmäkseen katkeruuksia pöytään.
Ehkä sitä tulisi käydä jossakin EU-henkisessä modernimmassa ilmapiirissä.
Oma elämäni pieni harmi on, etten myöhäismurkkuna rohjennut vaihtaa sellaiseen helsinkiläiseen lukioon, jossa olisin voinut lukea venäjää. 2 km päässä olisi ollut.
Koti- ja äidinkielenopetuksessa it-ratkaisut kuulostavat hyviltä. Mielestäni on kuitenkin vähintään yhtä tärkeätä pohtia sitä opetuskontekstia kolmiossa koti-koulu-ympäristö, milloin se toimii, milloin ei. Taisit itse mainita tämän, että pakollisen ruotsin opetuksessa tämä "ekosysteemi" ei monen suomalaisen oppilaan kohdalla toimi. Tämän pitäisi olla "teidän" yksi kärkevimpiä argumentteja, ei nämä hakkapeliittojen aikaiset vääryydet tai jonkun pariteetin hakemista Ruotsin epäonnistuneen vähemmistöpolitiikan kanssa.
Samalla toivoisi, että jonakin päivänä myös kelpaisi fifi-puolelta saatavat pitkät kokemukset kaksikielisen kodin vaikutuksesta kielen oppimiseen - ja oppimattomuuteen. 2K-koteja on yhä enemmän, yhä useammissa kombinaatioissa.
Vaimo on ruotsinkielisen koulun mofi-opettaja (modersmålsinriktad finska) kaksikielisten kotien lapsille. Hän käy jatkuvasti keskusteluja umpiruotsinkielisten vanhempien kanssa, jotka inttäen haluavat lapsensa tähän "vaativampaan" suomen kielen opiskeluun, koska ovat muka niin fiksuja. Silloin katsotaan onko tämä "toimiva kolmio" lapsen oppimisen tukena vai ei. Yleensä vastaus on ei. Ei suomen kieltä kotona. Ei suomenkielisiä harrastuksia. Eli eri pohja oppimiselle.
Itse käyttäisin pakollisen ruotsin kritiikissä tätä argumentointia.
" tärkeätä pohtia sitä opetuskontekstia kolmiossa koti-koulu-ympäristö, milloin se toimii, milloin ei. --- pakollisen ruotsin opetuksessa tämä "ekosysteemi" ei monen suomalaisen oppilaan kohdalla toimi. Tämän pitäisi olla "teidän" yksi kärkevimpiä argumentteja, ei nämä hakkapeliittojen aikaiset vääryydet tai jonkun pariteetin hakemista Ruotsin epäonnistuneen vähemmistöpolitiikan kanssa."
KYLLÄ
KIeltenopetus pitää minusta tehdä pedagogisista näkökulmista käsin ja usein tunnen, että koko kielikoulutuskeskustelu on harhautunut aivan sivupoluille.
Tämä johtuu paitsi "meistä nettifennoista" myös niistä perusteista, jotka pakolliselle ruotsille on annettu - ne pohjaavat historiaan, vähemmistöpolitiikkaan ja Nordeniin. Silloin ihmiset helposti harhautuvat hakemaan perusteita myös vapaaehtoiselle ruotsille samoista lähteistä -. ei pitäsi, ei.
JAE: "On hyvä jos tämä kielipolitiikka todellakin purettaisiin sen eri elementteihin --- pedagogiikkaan, sosiaalipolitiikkaan, kauppapolitiikkaan jne. sitten siihen vähemmistöpolitiikkaan. --- ruotsin puolustaminen ei ole pelkästään fifien ja RKP:n selkääntaputtelua vaan siihen vaikuttaa myös muut syyt, kuten esim. eri elämänalojen nordismi."
Olet oikeassa siinä, että kieltenopetusta tulee tarkastella monin taustoin, mutta... ;)
Oletan, että suurin osa aikaisempien eduskuntien edustajista, ei ole oikeasti miettinyt kieltenopetusta vaan päätökset on tehty ihan toisella tasolla, tasolla, jossa puheen avulla tuotetaan edut ja haitat, maalataan tavoitteet ja ihanteet.
Niin, nordismi on aika monitahoinen kysymys. Ymmärrän, että ruotsinkielisten kokemus nordismista on tyystin toinen kuin suomenkielisen. Ruotsinkieliselle kyse on omankielisestä kulttuuri- ja talousalueesta, jolla pystyy vaivattomasti liikkumaan, jossa tuntee vahvaa yhteenkuuluvuutta muiden skandinaavien kanssa. Sen sijaan suomenkieliselle nordismi on puheen tasolla tuotettu teoria, jolla on lähinnä kulttuuritarjontaan liittyviä etuja: on kiva osata ruotsia turistina Skandinaviassa (tosin tuttu ruotsinopekin joutuu puhumaan Tanskassa englantia), on mukava käydä ruotsalaisessa teatterissa, ymmärtää, mitä Bergmanin filmeissä sanotaan, lukea Diktoniusta ja Södergrania alkukielellä... Todellinen hyöty nordismista odottaa kuitenkin vain niitä, jotka opiskelevat lähes äidinkielentasoisen ruotsin. Ehkä tällaisten ihmisten määrä on suurempi kun lähtöjoukkona on koko ruotsia lukenut ikäluokka - mutta hyviin tuloksiin voitaisiin päästä myös tarjoamalla ruotsin valinneelle ryhmälle nykyistä paremmat edellytykset oppia todella hyvää ruotsia.
Nordismi vie helposti harhaan - etsitään esimerkiksi pedagogisia selityksiä, jotka ovat lähempänä toiveajattelua. Nyt kuulee usein, että ruotsi on helppo kieli ja portti muihin kieliin. Portti se on vain niille, joille ruotsi on äidinkielen tasoinen kieli, muille lähikielet voivat aiheuttaa enemmän sekaannusta. Helppokin ruotsi on monille, mutta erityisesti ns. sujumattoman lukivaikeuden omaavat, ovat ongelmissa ruotsin kanssa. Kerron esimerkin: Ysiluokkalaisen pojan kanssa opetellaan edelleen kysymyssanoja, joihin tutustuttiin jo seiskan syksyllä - sanat eivät hahmotu, eivät jää muistiin, vaikka tunneilla seurataan ja läksyt tehdään ja kokeisiin luetaan tukiopetuksen voimin - ja kun tällainen oppilas joutuu muissakin lukemiseen perustuvissa aineissa tekemään tavallista enemmän työtä, myös opettajalle tulee motivaatiokriisi. Vain ympäristössä, jossa tällainen oppilas kuulisi/käyttäisi ruotsia päivittäin, hänellä olisi oikeasti edellytyksiä saavuttaa jotain. - Ja tällainen oppilas voi olla ns. lukiotasoinen, kymppi matematiikassa.
Kun tähän todellisuuteen lisätään maahanmuuttajat ja Suomen kapea kielivaranto, kaivataan Ruotsin kielipalettia.
Pidän omaa teksiäni nyt aika epäonnistuneena näin hyvässä hengessä etenevään keskusteluun. Ongelma nordismissa ja pakollisen ruotsin hehkutuksessa on juuri se, että niihin joutuu suhtautumaan kriittisesti ja kritiikki on todella raskasta. Voin vain kuvitella, miten repostelisimme viron kieltä, jos se olisi meillä pakollisena tai jos "balto-slavismi" olisi täällä nostettu ihanteeksi.
Ruotsi on hieno kieli ja Suomessa historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävä, Norden on hieno naapuri ja osalle hieno viiteryhmä jne. Kritiikki koskee nyt vain pakollista ruotsia ja sellaista sanahelinä-nordismia.
Pahoittelen, etten osaa ilmaista asiaa jotenkin kauniimmin.
No, tarpeeksi hyvin tyylistelit. Uskon ymmärtäväni.
Ehkä nämä Johannes Virolaisen 1960-luvun kieliratkaisut ja nordismit pitäisi ymmärtää sen ajan ratkaisuina. Suomella ei ollut siihen aikaan muuta henkireikää kuin "lähilänteen", eli pohjoismaihin. Sieltähän suuret ikäluokat hakivatkin leipänsä kun oma suomalainen maaseutu ei työllistänyt, ja ehkä sen ajan "ruotsittaminen" oli osaltaan huoli siitä, että tämä mahdollisuus säilyisi. Samoin perspektiivi olikin 50 vuotta sitten erilainen. Kun oltiin Tukholmassa niin oltiin jo kovastikin ulkomailla.
Mutta se oli silloin se. Kun puhutaan jostain vaihtoehtoisesta uudesta Suomi-identiteetistä - olet tainnut puhua siitä itsekin - niin edelleen kuitenkin kiinnostaa pääpirteet miten se sitten hahmoittuisi? Mielestäni se määräytyy suhteesta kulttuuripiireihin ja valtioihin. Mutta ehkä olen siinä vanhanaikainen.
Itse kyllä kannatan mm. tämän Itämeri-ulottuvuuden kehittämistä ("Baltic Rim"), vaikka siinä on minulle vieraampia elementtejä kuten neuvostohistoria, katolilaisuus, Puola, verrattuna taas pohjoismaihin. Mutta ehkä vieraita vain minulle.
"Kun puhutaan jostain vaihtoehtoisesta uudesta Suomi-identiteetistä - olet tainnut puhua siitä itsekin - niin edelleen kuitenkin kiinnostaa pääpirteet miten se sitten hahmoittuisi? Mielestäni se määräytyy suhteesta kulttuuripiireihin ja valtioihin. Mutta ehkä olen siinä vanhanaikainen."
Kun näen tämän ajan nuoret ympärilläni, olen alkanut ymmärtää, että lastenlapseni tai viimeistään lastenlastenlapseni ovat usean kulttuurin yhdistelmiä. Katselen uteliaana nuorien suomalaisuutta.
Luulen, että suomalaisuus on niitä käsitteitä, jotka yhtä aikaa ovat äärimmäisen keskeisiä yksilön kokemuksissa mutta vailla yksikäsitteistä hahmoa. Vähän samaan tapaan kuin uskonnollisuus. Puhun nyt mieluiten identiteettimosaiikista, jotta minun ei tarvitse määritellä oikeaa ja väärää identiteettiä tai tavoiteidentiteettiä.
Luulen, että luonto ja ympärillä elävät ihmiset ovat oleellisia komponentteja omassa kansallistunteessa. Siihen liittyy myös tunne kulttuuriperinnöstä, jonka pystyy lapsilleen välittämään. Tässä mielessä on tärkeää suomalaisuuden kannalta, että lapsemme oppivat kunnioittamaan ihmisiä, joiden kanssa rakentavat samaa maata, rakastavat samaa luontoa ja ilmastoa (tai huumorilla huokailevat marraskuun pimeyttä) ja harrastavat, luovat, filosofoivat. Kansallisen identiteetin tulisi olla toiveikkuutta siitä, että tässä ympäristössä ja näillä eväillä on hyvä toimia näennäisistä eturyhmäristiriidoista huolimatta.
"Sininen ja valkoinen" on sellainen laulu, joka itselleni merkitsee tavattoman paljon. Ehkä kansallista identiteettiä on lupa lähestyä enemmän runollisella kuin luokittelevalla otteella...
JAE: KAJ.NU-malli --- käyttöön 2017 kunnallisvaalien jälkeen --- keskittyy kouluun, hoiva-alaan ja kulttuuriin --- "aluevaltuustona" toimii Folktinget tai sen alueellinen jaosto --- kokeillaan myös Folktingetin suoraa vaalia --- Vaaleissa saavat äänestää ruotsinkieliset sekä kaksikielisiin talouksiin rekisteröityneet henkilöt --- arvioidaan myös voisiko tälle hallintomuodolle tulevaisuudessa antaa oma verotusoikeus, jolloin vähemmistö kustantaisi omat palvelunsa haluamassaan laajuudessa itse. Suomenruotsalaisten säätiöiden mahdollisuutta rahoittaa projektia rajoitetaan. --- Osallistuvia kuntia voitaisiin myös määritellä ns. Häkkisen mallin mukaisesti.
MInulla on sellainen tunne, että nykyinen kuntauudistus jollain tapaa epäonnistuu. Periaatteessa minusta olisi hyvä, että syntyisi vaihtoehtoja. Yksi niistä voisi olla ruotsinkielisten valtakunnallinen koulu&hoiva&kulttuuri-tarjonta.
Suoraan sanoen en varmaan nyt hahmota oleellisia asioita.
Olisiko tavoite, että nykyinen ruotsinkielinen kouluverkosto säilyisi?
Olisiko tavoite, että ruotsinkielisillä olisi omia sairaaloita ja terveysasemia, osastoja suomenkielisissä sairaaloissa, omalääkäreitä suomenkielisillä terveysasemilla?
Jos ruotsinkieliset onnistuisivat rakentamaan toimivan mallin, joka tuottaa yksilöjä paremmin palvelevia yksikköjä kohtuullisin kustannuksin, mikäpä siinä.
Jos Folktinget muuttuisi avoimemmaksi, demokraattisemmaksi suoralla vaalilla, mikäpä siinä.
Mikä voisi nousta suurimmaksi "mutta"-aiheeksi tässä kokeilussa? Verotusoikeus? Ilmeisesti tarkoitus olisi jakaa kunnallisvero paikalliseen ja KAJ.NU-osiin?
Tähän malliin ei ilmeisesti liittyisi kielitaitovaatimuksia suomenkielisille tai uussuomalaisille?
Muistelen, että jokin aika sitten hesarissa ruotsinkielisen hoidon järjestäjät Helsingissä valittelivat, että homma uhkaa hajota siihen, etteivät kaksikieliset valitse ruotsinkielisiä palveluita vaan ottavat suomenkielisiä.
Olisiko tässä ongelma - kielletäänkö niiltä, jotka maksaisivat veronsa KAJ.NU-projektille, suomenkielisten palvelujen (koulujen, sairaaloiden, kulttuuripalvelujen) käyttö vai jaettaisiinko maksusitoumuksia?
"Muistelen, että jokin aika sitten hesarissa ruotsinkielisen hoidon järjestäjät Helsingissä valittelivat, että homma uhkaa hajota siihen, etteivät kaksikieliset valitse ruotsinkielisiä palveluita vaan ottavat suomenkielisiä."
Mitäköhän hoitoa sinä nyt oikein muistelet?
Ainakaan terkkaripuolella en ole moista huomannut. Tavallista (ei kiireellistä) terkkariaikaa omalle ruotsinkieliselle lääkärilleen saa odottaa yli kolme viikkoa enkä itse aikoinaan edes päässyt potilaaksi asuinpaikkaani lähimpänä olevaan ruotsinkieliseen terkkaritiimiinkään koska siellä ei ainakaan silloin kun itse sinne hain ollut resursseja ottaa uusia potilaita.
Ei kiireellisellä puolella kolme viikkoa on aikuiselle aika normiaika.
Artikkeli oli hesarissa viimeisen kuukauden aikana linkkiä en löydä.
Lähinnä vain mietin sitä, mitä ongelmia ehdotukseen liittyy. Ymmärsinkö oikein, ettet itse näe tällaisia ongelmia mahdollisena.
Edellinen viesti Ankdamille, pahoittelen väärää sijoittumista.
Kyllä tämän lähtisi silloin siitä, että
(1) Yksittäinen KAJ.NU-käyttäjä lähtökohtaisesti ei käyttäisi rinnakkain vastaavanlaisia suomenkielisiä palveluja. Hallintokokeilu varmaan keskittyisi enemmän "pitkän kaaren arjen asioihin" kuten päivähoitoon, koulunkäyntiin, pitkäaikaishoitoon - eikä niinkään akuuttipalveluihin tai kulutustyyppisiin palveluihin.
(2) Kokeiluhallinnon ei päämäärästään huolimatta - tarjota ydinpalveluita vähemmistökielella - tarvitse muuten olla sulkeutunut ja separatistinen. Toki se voi ostaa, myydä, vaihtaa "ylikapasiteettia" suomenkielinen tai yksityisen sektorin kanssa.
" " " Olisiko tavoite, että nykyinen ruotsinkielinen kouluverkosto säilyisi?
- - että ruotsinkielisillä olisi omia sairaaloita ja terveysasemia, osastoja suomenkielisissä sairaaloissa, omalääkäreitä suomenkielisillä terveysasemilla? " " "
Tuskinpa nyt omia sairaaloita, mutta omalääkäreitä ja omia hoivaosastoja varmaan. Kouluverkostoissa uskoisin tiettyyn järkeistämiseen esimerkiksi pääkaupunkiseudulla nykyisten rajojen yli.
Erillisverotushan tapahtuisi samaan tyyliin kun kirkkovero nyt otetaan verotettaessa. Myös Ahvenanmaalla taitaa olla vastaavanlainen (oliko tilapäinen) lisävero.
Mutta eittämättä paradoksaalinen kuvio. Samalla kun kaksikieliset enenevästi menevät suomenkieliin palveluihin (kuten edellä mainittiin lääkäri), samalla jää tarve ylläpitää joitakin selkästi vähemmistökielisiä peruspalveluja.
Tulinhan minä itse silmälääkäriltä eilen. 30 vuotta käynyt, enkä ole koskaan valinnun ruotsin kielen ennen erikoisosaamista siitä taudista joka minulla on. :-)
Koska mielestäni päivähoito, koulu ja pitkäaikaishoito olisi hyvä hoitaa ruotsinkielisille ruotsiksi, suhtaudun ihan positiivisesti ehdotukseesi.
Kaipaan myös hyviä vaihtoehtoja - siksi esimerkiksi Tammisaaren synnytysosaston lopettaminen oli mielestäni vahinko - vaikka toisaalta ymmärrän että synnytyksissä tarvitaan tosi kovaa teknologiaa hätätapausten varalle.
Odotan mielenkiinnolla mallin kehittelyä.
Nojoo, mutta niin oli Loimaan, Valkeakosken, Raahen, Kuusamon ja Ivalon synnytysosastojen lakkauttaminen myös. Nämä identeettitappiot toistuvat yhtä lailla valtaväestön keskuudessa kun yhteiskuntamuutoksia tulee
Tässä juuri vähemmistöasema ehkä on kuin ilmastomuutoksiin ensimmäisenä reagoiva sammal. Voisiko sanoa, että yhteiskunnan yleiset muutokset näkyvät ensin "meissä", ja samat asiat jotka huolestuttaa meitä tänään, tulee huolestuttamaan myös muita huomenna.
En tiedä sainko tässä keskellä työpäivää sanottua mitä ajan takaa. :-/
Olet varmaan oikeassa. En kuitenkaan pitänyt Tammisaaren BB:n sulkemista niinkään identiteettitappiona kuin pehmeiden synnytyskäytäntöjen tappiona. Omat käyntini Naistenklinikalle osuvat viime vuosituhannelle, mutta ainakin silloin vaihtoehtoja ei ollut eikä edes vauvaa miehestä puhumattakaan rivisynnyttäjä saanut synnytyksen jälkeen samaan huoneeseen. On siis tappio, jos palvelulla profiloitunut yksikkö lopetetaan.
On vaara, että ihmiset ajetaan julkiselta puolelta yksityiselle karsimalla ja säästämällä. Esimerkiksi lapsista ilmeisen suuri osa hoidatetaan vakuutusten turvin yksityisellä. Minulle oli yllätys, että viedessäni omaani Lastenklinikan päivystykseen siellä oli odottajien joukossa noin puolet maahanmuuttajia. Minusta tämä kertoo jostain vaikkei julkisen puolen käyttäjien profiileja ole missään kerrottukaan.
Tulevia palveluja suunniteltaessa ja resurssoitaessa nämä asiat eivät ole vähäpätöisiä.
JAE: "Mielestäni on kuitenkin vähintään yhtä tärkeätä pohtia sitä opetuskontekstia kolmiossa koti-koulu-ympäristö, milloin se toimii, milloin ei. --- pakollisen ruotsin opetuksessa tämä "ekosysteemi" ei monen suomalaisen oppilaan kohdalla toimi. --- toivoisi, että jonakin päivänä myös kelpaisi fifi-puolelta saatavat pitkät kokemukset kaksikielisen kodin vaikutuksesta kielen oppimiseen - ja oppimattomuuteen. 2K-koteja on yhä enemmän, yhä useammissa kombinaatioissa. --- mofi-opettaja (modersmålsinriktad finska) kaksikielisten kotien lapsille --- käy jatkuvasti keskusteluja umpiruotsinkielisten vanhempien kanssa, jotka inttäen haluavat lapsensa tähän "vaativampaan" suomen kielen opiskeluun, koska ovat muka niin fiksuja. Silloin katsotaan onko tämä "toimiva kolmio" lapsen oppimisen tukena vai ei. Yleensä vastaus on ei. Ei suomen kieltä kotona. Ei suomenkielisiä harrastuksia. Eli eri pohja oppimiselle."
Tässä tuli monta hyvää pointtia.
Luultavasti nyt suomi2:ta kehitettäessä ei ole hirmuisesti yhteistyötä mofi-opettajien kanssa. Suomi2-opet valittavat, ettei meillä ole vastaavaa materiaalia ja tutkimusta suomen opettamisesta kakkoskielenä kuin esim. Ruotsissa ruotsin opettamisessa. Silti meillä on opettu suomea ruotsinkielisille jo kauan. MIstäköhän tämä erillisyys johtuu?
Tuo koti-koulu-ympäristö -kolmio on tosiaan tärkeä. Meillä harvoin puhutaan siitä, miten paljon kodit tekevät työtä lastensa kielitaidon parantamiseksi - paitsi kielikursseja tarvitaan usein koko perheen harrastuneisuutta, matkoja, lehtiä, elokuvia opiskeltavan kielen piiristä. Tämä on oleellista kielten oppismiselle. Harva lapsi oppii kieliä vain osallistumalla koulun opetukseen ja tekemällä sen, mitä koulussa pyydetään.
Kaksikielisten kotien ja lasten huomioiminen on tärkeää. Meillä on paljon puolikielisiä lapsia suomenkielisissä kouluissa - kun haparoiden suomea puhuvalta lapselta kysyy, mikä on hänen vahvin kielensä, hän vastaa "suomi". Jotta ihmiset kotoutuisivat ja löytäisivät paikkansa, heillä pitäisi olla niin vahva kotikieli kuin vahva koulukieli. Keskustelua siitä, miten tämä voidaan jatkossa parhaiten taata, tarvitaan.
Kiitos hienosta keskustelusta. Kielikeskustelu voisi selvästikin olla aivan muuta kuin mitä se monissa ketjuissa on.
Nyt on syysloman aika - tavataan joskus jossain. Toistaiseksi en lottoa enää tällä palstalla :)
Okei. Kiitos itsellesi. Trevligt höstlov!