Tämän takia me ”mustalaiset” emme halua kouluttautua ja liittyä yhteiskuntaanne.
Jatkuvasti mediassa puhutaan meistä ”mustalaisista”. Kuinka jotkut kerjäävät ja jotkut varastavat ja jotkut elävät yhteiskunnan etuuksilla ja jotkut eivät halua edes kouluttautua vaikka ilmaiseksi voisivat. Yleinen mielipideilmasto Suomen romaneja kohtaan on yhä yli 500 vuoden asumisen jälkeen negatiivinen. Pienestä pitäen olen yrittänyt omalla esimerkilläni antaa suomalaisille hyvää kuvaa kansastani ja taistella ennakkoluuloja vastaan. Nyt kuitenkin olen vihdoinkin ymmärtänyt, että te sivistyneet ja korkeasti koulutetut suomalaiset olette aivan oikeassa. Minä en halua enää olla integroituneena tähän yhteiskuntaan tai kouluttautua ja hankkia elantoani palkkatyöllä. Jatkossa minä mieluiten elän yhteiskunnan siivellä ja käytän aikani yhteiskunnan normeja vastaan taistellen. Tässä on tarinani ja syyt minkä takia tämä mustalainen ei todellakaan halua olla enää osallinen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Olen lähtöisin romaninaisen yksinhuoltajaperheestä. Isäni on suomalainen, mutta hän ei ole elämässäni paljon mukana ollut. Äitini puolen suku on ollut se joka on meidän perhettämme auttanut, hoitanut ja rakastanut. Itselläni ei romanivaatetusta ole käytössä, koska en ole sitä kokenut omakseni. Sisimmältäni kuitenkin olen aina ollut enemmän romani kuin ”perus” suomalainen. Sukunimeäni en ole suostunut vaihtamaan, vaikka se olisikin tehnyt elämästäni huomattavasti helpompaa. Jo lapsena sain kokea syrjintää muiden lasten ja heidän vanhempiensa taholta. Muistan kuinka koulussa minua haukuttiin ”manneksi” ja kuinka opettajat kiusaamiseeni ”puuttuessaan” kysyivät mikä minussa on vialla, koska minua kiusataan. Yläasteella taas oli yksi opettaja, joka antoi päättötodistukseeni huonomman numeron, vaikka olin kokeista saanut luokkani parhaita numeroita. Menetin jopa ystäviäni, koska heidän vanhempansa olivat sanoneet heille, ettei mustalaisten kanssa saa leikkiä. Lapsena en tietenkään osannut näitä asioita niinkään analysoida tai edes surra. Ajattelin vain, että onpas nuo ihmiset hassuja kun eivät halua leikkiä mustalaisen kanssa. Minä en hävennyt alkuperääni enkä kansaani.
Olen aina ollut suhteellisen hyvä koulussa, vaikka äitini ei pystynytkään läksyissä minua auttamaan. Äitini painotti koulutuksen tärkeyttä ja joka aamu lähetti vastuullisesti kouluun. Peruskoulun käytyäni jatkoin lukioon ja lukiosta yliopistoon. Yliopistossa en ole opetushenkilökunnan taholta ikinä kokenut syrjintää. Myös aiemmilla tasoilla oli muutamia sellaisia loistavia opettajia, jotka kohtelivat kaikkia tasa-arvoisesti ja kannustivat eteenpäin vaikeuksista ja taustasta huolimatta. Suomalaisen yhteiskunnan raadollisuuden sain kuitenkin viimeisimmän kerran kokea siskoni tilanteen kautta. Itse opiskelen yliopistossa sosiaalialaa, jossa voidaan olettaa että arvot ja ihmiskuva on muita aloja pehmeämpiä ja suvaitsevaisempia. Siskoni kuitenkin aloitti opiskelunsa ammattikorkeakoulussa toisenlaisella alalla.
Siskoni opiskelut etenivät ensimmäiset kaksi vuotta todella hyvin. Hän oli yksi luokkansa parhaimpia opiskelijoita ja nautti opiskeluistaan ja alavalinnastaan. Siskoni alkoi kuitenkin osoittaa masennuksen merkkejä toisen opiskeluvuoden aikana. Vähitellen selvisi, että hänellä oli ongelmia muutaman luokkalaisensa kanssa. Luokalla oli henkilöitä, jotka puhuivat hänestä selän takana ja haukkuivat jopa päin naamaa. Yksi luokkalainen jatkuvasti kertoi ja julkaisi sosiaalisessa mediassa ”manne-vitsejä” eikä siskoni pyynnöistä huolimatta suostunut sitä lopettamaan. Muiden luokkalaisten mielestä nämä vitsit olivat vain harmitonta huumoria.
>>
Jatkuvasti mediassa puhutaan meistä ”mustalaisista”. Kuinka jotkut kerjäävät ja jotkut varastavat ja jotkut elävät yhteiskunnan etuuksilla ja jotkut eivät halua edes kouluttautua vaikka ilmaiseksi voisivat. Yleinen mielipideilmasto Suomen romaneja kohtaan on yhä yli 500 vuoden asumisen jälkeen negatiivinen. Pienestä pitäen olen yrittänyt omalla esimerkilläni antaa suomalaisille hyvää kuvaa kansastani ja taistella ennakkoluuloja vastaan. Nyt kuitenkin olen vihdoinkin ymmärtänyt, että te sivistyneet ja korkeasti koulutetut suomalaiset olette aivan oikeassa. Minä en halua enää olla integroituneena tähän yhteiskuntaan tai kouluttautua ja hankkia elantoani palkkatyöllä. Jatkossa minä mieluiten elän yhteiskunnan siivellä ja käytän aikani yhteiskunnan normeja vastaan taistellen. Tässä on tarinani ja syyt minkä takia tämä mustalainen ei todellakaan halua olla enää osallinen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Olen lähtöisin romaninaisen yksinhuoltajaperheestä. Isäni on suomalainen, mutta hän ei ole elämässäni paljon mukana ollut. Äitini puolen suku on ollut se joka on meidän perhettämme auttanut, hoitanut ja rakastanut. Itselläni ei romanivaatetusta ole käytössä, koska en ole sitä kokenut omakseni. Sisimmältäni kuitenkin olen aina ollut enemmän romani kuin ”perus” suomalainen. Sukunimeäni en ole suostunut vaihtamaan, vaikka se olisikin tehnyt elämästäni huomattavasti helpompaa. Jo lapsena sain kokea syrjintää muiden lasten ja heidän vanhempiensa taholta. Muistan kuinka koulussa minua haukuttiin ”manneksi” ja kuinka opettajat kiusaamiseeni ”puuttuessaan” kysyivät mikä minussa on vialla, koska minua kiusataan. Yläasteella taas oli yksi opettaja, joka antoi päättötodistukseeni huonomman numeron, vaikka olin kokeista saanut luokkani parhaita numeroita. Menetin jopa ystäviäni, koska heidän vanhempansa olivat sanoneet heille, ettei mustalaisten kanssa saa leikkiä. Lapsena en tietenkään osannut näitä asioita niinkään analysoida tai edes surra. Ajattelin vain, että onpas nuo ihmiset hassuja kun eivät halua leikkiä mustalaisen kanssa. Minä en hävennyt alkuperääni enkä kansaani.
Olen aina ollut suhteellisen hyvä koulussa, vaikka äitini ei pystynytkään läksyissä minua auttamaan. Äitini painotti koulutuksen tärkeyttä ja joka aamu lähetti vastuullisesti kouluun. Peruskoulun käytyäni jatkoin lukioon ja lukiosta yliopistoon. Yliopistossa en ole opetushenkilökunnan taholta ikinä kokenut syrjintää. Myös aiemmilla tasoilla oli muutamia sellaisia loistavia opettajia, jotka kohtelivat kaikkia tasa-arvoisesti ja kannustivat eteenpäin vaikeuksista ja taustasta huolimatta. Suomalaisen yhteiskunnan raadollisuuden sain kuitenkin viimeisimmän kerran kokea siskoni tilanteen kautta. Itse opiskelen yliopistossa sosiaalialaa, jossa voidaan olettaa että arvot ja ihmiskuva on muita aloja pehmeämpiä ja suvaitsevaisempia. Siskoni kuitenkin aloitti opiskelunsa ammattikorkeakoulussa toisenlaisella alalla.
Siskoni opiskelut etenivät ensimmäiset kaksi vuotta todella hyvin. Hän oli yksi luokkansa parhaimpia opiskelijoita ja nautti opiskeluistaan ja alavalinnastaan. Siskoni alkoi kuitenkin osoittaa masennuksen merkkejä toisen opiskeluvuoden aikana. Vähitellen selvisi, että hänellä oli ongelmia muutaman luokkalaisensa kanssa. Luokalla oli henkilöitä, jotka puhuivat hänestä selän takana ja haukkuivat jopa päin naamaa. Yksi luokkalainen jatkuvasti kertoi ja julkaisi sosiaalisessa mediassa ”manne-vitsejä” eikä siskoni pyynnöistä huolimatta suostunut sitä lopettamaan. Muiden luokkalaisten mielestä nämä vitsit olivat vain harmitonta huumoria.
>>
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kolmantena opiskeluvuotena siskoni päätti lähteä vaihtoon ulkomaille ja varmisti ettei joutuisi samaan paikkaan luokkalaistensa kanssa saadakseen heihin ja tilanteeseen välimatkaa. Jostakin syystä kuitenkin osa luokkalaisista viime tingassa päätti lähteä vaihtoon samaan maahan siskoni kanssa. Vaihdon aikana luokkalaiset jatkoivat siskostani juoruamista ja haukkumista. Tilanne kärjistyi heidän osaltaan jopa fyysiseen väkivaltaan asti. Asiasta kuultuani ilmoitin siskoni oppilaitokseen asiasta, mutta siellä ei koettu siskooni kohdistuvaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa, niin pahaksi, että vaihto olisi pitänyt keskeyttää kiusaajien osalta. Vaihtokohteen koulun opettaja neuvoi tekemään asiasta rikosilmoituksen vasta Suomessa. Lopulta yhtenä iltana siskoni yritti lyödä yhtä kiusaajista erään heidän haukkumissessionsa jälkeen. Siskoni osui kevyesti yhteen kiusaajaan, miespuoliseen. Kiusaajat kuitenkin ottivat yhteyttä oppilaitokseensa ja kertoivat, että siskoni olisi vakavasti hakannut yhden opiskelijan ja yhden ottanut aikaisemmin panttivangiksi. Viikko tämän jälkeen siskoni erotettiin vaihdosta. Siskoni yritti tämän viikon aikana saada yhteyttä Suomessa olevan oppilaitoksensa johtoon, mutta sieltä ei hänelle suostuttu vastaamaan ollenkaan. Hän myös pyysi vaihtokohteensa koulun esimiesten yhteystietoja, mutta niitä ei suostuttu antamaan. Siskoni joutui lähtemään takaisin Suomeen ilman minkäänlaista mahdollisuutta saada ääntänsä kuuluviin ja puolustautua syytöksiä vastaan.
Suomeen tultuaan siskollani ei ollut mahdollisuutta saada minkäänlaisia opiskelijaterveydenhuollon palveluja eikä jatkaa opiskelujaan kun vasta kaksi kuukautta myöhemmin. Oppilaitos tarjosi hänelle mahdollisuutta tehdä kesäopintojensa aikana puolen vuoden edestä opintoja, jotta valmistuminen ei olisi myöhästynyt. Siskoni valitti oppilaitoksen rehtorille ja koulutuskuntayhtymän johtajalle kohtelustaan erottamisen suhteen. Asiaa ei suostuttu tutkimaan. Yhäkään siskoni ei ole saanut kummaltakaan oppilaitokselta virallista erottamispäätöstä. Suomen oppilaitos puolen vuoden ajan erottamisen jälkeen väitti, että vaihtokohteen koulu oli erottanut siskoni. Nyt on selvinnyt, että päätöksen teki Suomessa oleva oppilaitos. Yritimme saada keskusteluyhteyttä erottamisen käsittelyä varten, mutta oppilaitos kieltäytyi vastaamasta mihinkään kysymyksiimme. Saimme puhelimitse yhteyden oppilaitoksen yksikön johtajaan, joka puhelimessa kyseenalaisti kaikki siskoni kertomukset vaikka ei kertaakaan ollut siskoni kanssa keskustellut ja vaikka siskoni oli luokkansa menestyneimpiä opiskelijoita.
Tein aluehallintovirastoon kantelun siskoni syrjinnästä ja erottamisesta. Lisäksi otin yhteyttä romaniasian neuvottelukuntaan sekä vähemmistövaltuutettuun. Siskoni teki myös poliisille rikosilmoituksen etnisestä syrjinnästä erottamisen suhteen. Aluehallintovirasto ei ole yli puolen vuoden jälkeen vieläkään tehnyt päätöstä asiasta. Poliisi ei suostunut tutkimaan asiaa ollenkaan, koska oppilaitoksen ja kiusaajien kertomukset olivat päinvastaisia siskoni kertomuksesta. Vähemmistövaltuutetun toimistossa luvattiin perehtyä asiaan, mutta ennakoitiin, että koska poliisi ei suostu asiaa käsittelemään, eivät hekään ryhdy mihinkään toimiin. Lisäksi selvisi, että vaihtokohteen maassa tapahtuneesta rikoksesta ei voi tehdä rikosilmoitusta Suomesta käsin.
>>
Siskoni erosi korkeakouluopinnoistaan tapahtuneiden takia. Saman aion tehdä minä. Koko elämämme olemme yrittäneet sopeutua tähän yhteiskuntaan ja pelata sääntöjen mukaan. On surullista huomata kuinka kaikki tekemämme työ voidaan tuosta vain tuhota, mikäli jotkut suomalaiset vain päättävät toimia meitä kohtaan törkeästi. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että siskoni erottamisessa oli kyse rasismista. Suomalaisopiskelijat monta kuukautta henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelivät siskoani eivätkä kummatkaan oppilaitokset nähneet sitä opiskelijoiden erottamisen arvoisena asiana. Mutta kun romaniopiskelija puolusti itseään, erotettiin hänet viikon sisällä ilman mahdollisuutta kuulemiseen tai edes vaihtokohteen koulun esimiesten yhteystietoihin. Mikään instanssi ei Suomessa ole suostunut puuttumaan siskoni kohteluun. Selväksi on tullut, että mikäli suomalainen väittää jotain romanista, ei romanin kertomusta tapahtuneesta usko kukaan.
Miksi ihmeessä siis haluaisin olla mukana rakentamassa ja rahoittamassa yhteiskuntaa, johon minun taustan omaavia ihmisiä ei selvästikään ja kaikkien kokemusteni perusteella haluta. Miksi ihmeessä kouluttautuisin korkealle, kun missä vaiheessa tahansa matto voidaan vetää altani valheiden perusteella eikä virkavalta suostu edes tutkimaan asiaa.
Minä en halua olla enää osallisena yhteiskunnassanne, missä kansaani on sorrettu yli 500 vuotta. Minä en halua olla enää osallisena yhteiskunnassanne, missä suomalaiset voivat toimia miten tahansa, mutta minun pitää olla kaksi kertaa parempi kaikessa ollakseni hyväksytty.
Jatkossa tulen olemaan juuri sellainen ”mustalainen” kuin mediassa esitetään; kouluttamaton, yhteiskunnan siivellä elävä ja sopeutumaton elämään maassanne maan tavalla.
On ihan päivänselvä asia, että tässä yhdenvertaisuuden yhteiskunnassa tumma joutuu tekemään enemmän hyväksyntänsä saavuttaakseen - valitettavasti.
Itse tunnen kaksi (vain) romania - nainen ja mies. Kumpikin heistä kuitenkin tekee töitä yhteiskunnan rakentamiseksi ja kantaa veromarkat kekoon.
Itse, kantasuomalaisena valkolaisena tappelen täällä en valkoalsiten, en romanien, en maahanmuuttajien - vaan heidän kaikkien yhdenvertaisuuden puolesta. Se johtuu siitä, että en halua olla jengissä, jossa minulla olisi korkeampi asema sen vuoksi, että olen tullut jostain tai minä näytän jotain. Se on ärsyttävää.
Luulen, että tällaisia ihmisiä, loppujen lopuksi, on tässä maassa aika rutkasti muitakin. Tokihan me kaikki olemme ihmisiä ja teemme virheitä, ilman tarkoituksellisuuttakin.
Ja sitten on näitä "rassurassuja", jotka painavat muita alas tuomittavalla tavalla. En nyt pututu heihin tässä sen kummemmin.
Kun itse kohtaan jonkun virheen omassa tai muiden toiminnassa, tutkistelen sitä tietysti omasta näkökulmastani, peilailen oman moraalini peilillä. Sen lisäksi otan selvää, mitä normi - laki - siitä sanoo. Voin myös jutella asiasta ihmisten kanssa eri forumeilla. Näin saan "jalostettua" kantaani.
Vaikka maassamme on varmaan monia epäkohtia, niin lienee kuitenkin niin, että niiden esiiintuomisesta ei ihan helposti sakoteta. Sitä todistaa niin sinun kuin meidän muidnekin eri asioista "purnaavat" puheenvuorot.
Maatamme, sen monine puutteineenkin, kutsutaan oikeusvaltioksi huolimatta siitä, että oikeus ei aina tapahdu.
Omassa toiminnassani täällä rassupalstalla nojaudun jatkuvasti lakiin. Monet ovat kyllästyneet jatkuvaan viittaamiseeni siihen. Iän karttuessa usein käy kuitenkin muillekin samoin kuin minulle, että huomaa arkielämässä "näkymättömän" normin olevan "pomo", joka saa yhteiskunnan, kuin itsestään, rullaamaan.
En tietenkään tietojen puutteessa kykene ottamaan kantaa kokemuksiisi. Suositan kuitenkin sinua heijastamaan kokemuksiasi niihin lainkohtiin, jotka eivät ole sinulle ja (ilmeisesti lähinnä) siskollesi tuoneet oikeutta - koska uskon, ettei kysymys ole sinänsä "puolueelliseksi viritetystä" yhteiskunnasta - vaan normistosta ja hallinnosta, jonka toiminta ei ole aukotonta.
Tämän palstan teeman, rasistisuuden vastustamisen - ja kaikkien kansalaisten edun mukaista on nuo aukot tukkia.
suoli/24 yli-imaami muuveri kirjoittaa "Se johtuu siitä, että en halua olla jengissä, jossa minulla olisi korkeampi asema sen vuoksi, että olen tullut jostain tai minä näytän jotain. Se on ärsyttävää." TAI MINÄ NÄYTÄN JOTAIN...? eli näytän ja käytän DELETE nappia...