Mololle ja sialle lisää jauhoa
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/08.htm
50 vuotta sitten Suomeksi julkaistussa "Elämän ihmeet" nimisessä kirjassa ylistetään liitukiven sisältä Baijerin alueelta v. 1861 löydettyä linnun fossiilia liskon ja linnun väliseksi puuttuvaksi renkaaksi. Tämän harakan kokoisen linnun kivettyneet jäännökset olivat niin hyviä, että "yksinpä sulkien yksityiskohtainen rakenne on nähtävänä". Kehitysopin mukaan linnut ja nisäkkäät olivat kehittyneet matelijoista, jotka olivat kehittyneet vesieläimistä jne. Tarinan mukaan linnut polveutuivat lähinnä pienikokoisista hyppyliskoista. Ei siis ihme, että liitukiven sisältä löydettyjä lintufossiileja alettiin kutsua liskolinnuiksi (Archaeopteryx). Kehitysopin edustajat ilmoittavat, että liskolinnut olivat eläneet jurakaudella n. 180-150 miljoonaa vuotta sitten. Sillä oli mateliamaisia piirteitä mm. pitkä häntä, siiven taipeissa kolme kynnellistä "sormea" ja hampaalliset leuat mutta sulkapeite kuten nykyisillä linnuilla. Tällä ilmoituksella haluttiin vahvistaa kehitysopin mukaista uskomusta, että linnut ovat ilmaelämään mukautuneita matelijoita.1
Tarinakilpailu
Jo ensimmäisten löydösten jälkeen alkoi kilpailu siitä, kuka voisi kehittää parhaan kehitysopin mukaisen tarinan siitä, miten lisko muuttuu linnuksi. Tarinan tuli olla uskottavan tuntuinen. Olihan kysymyksessä täydellinen muodon ja toimintojen muutos, joka koski mm. seuraavia asioita:
luusto muuttui ontoksi,
sydän muuttui nelilokeroiseksi, tunnetusti tehokkaimmaksi verenkiertojärjestelmäksi
hapenottojärjestelmä muuttui keuhkojen ja ilmapussien yhteisjärjestelmäksi,
veren koostumus ja lihasten toiminta muuttuivat,
tukirakennelma muuttui täydellisesti sekä toimintansa että rakenteensa puolesta,
aistit muuttuivat sekä rakenteensa että toimintatapansa osalta,
ruumiin lämmönsäätöjärjestelmä muuttui vaihtolämpöisestä tasalämpöiseksi,
liikkumistavat muuttuivat ja laajenivat käsittämään maan ja veden lisäksi myös ilman,
saalistustavat, muuttovaistot ja viestitystavat muuttuivat ja
ulkomuodon lisäksi ihopinnan suomut muuttuivat suliksi ja höyheniksi.
Nykyiset linnut poikkeavat kokonsa ja näkönsä puolesta suuresti toisistaan. Pienimmät ovat peukalon pään kokoisia kolibri-lintuja ja suurimmat siipien väliltään yli 2 metrisiä albatrossi-merilintuja. Noin 8.600 erilaista lintulajia on edelleen elossa. Jotkut lajeista ovat lentokyvyttömiä, jotkut elävät pääasiassa vesielämää. Kaikki ovat kehitysopin mukaan kehittyneet samasta liskotyypistä.
Muutosvaatimus liskosta linnuksi osoittautui niin vaikeaksi ja monimutkaiseksi tehtäväksi, että kehitysopin edustajat päättivät keskittyä tarinoissaan pääasiassa lentotaidon kehittymisen kuvaamiseen. Seuraavat tarinat ovat kaikki vielä voimassa. Ne ovat tieteellisen totuuden nimissä mm. tämän päivän oppikirjoissa ja tieteellisissä julkaisuissa kuvaamassa liskon muuttumista linnuksi:
Tarina n:o 1
Aluksi lintujen kantamuoto oli nopeasti kahdella jalalla juokseva maapeto, jonka eturaajojen suomujen koko alkoi kasvaa ja rispaantua. Suomujen kasvaessa tarpeeksi suuriksi niitä saattoi käyttää kärpäslätkän tavoin pienten hyönteisten pyydystämiseen. Ne yksilöt, joille näitä kasvaneita suomuja ei ilmestynyt, kuolivat kilpailussa nälkään ja elämään jääneet saivat enemmän jälkeläisiä. Suomujen koon edelleen valintapaineen vuoksi kasvaessa ne vähitellen alkoivat muistuttaa sulkia. Näihin aikoihin lisko siirtyi kiipeilemään puihin koukkuisten kynsiensä avulla. Alussa tämä otus hypähteli puusta alas. Ne, jotka säilyivät hengissä tästä satoja tuhansia vuosia kestäneestä hyppyleikistä, saivat taas runsaasti jälkeläisiä, joiden joukossa oli yhä enemmän hyviä hyppääjiä. Osa näistä onnistui liitämään puusta toiseen. Tästä oli selvästi valintaetua muihin verrattuna. Muut kuolivat sukupuuttoon ja liitelevät saivat jälleen runsaasti jälkeläisiä. Osa niistä oppi hyppimällä liitelemään. Tästä oli hyötyä hyönteisten kiinniotossa. Siksi muut taas kuolivat sukupuuttoon. Näin hypähdys hypähdykseltä tarina jatkuu aina nykyisiin huippulentäjiin asti.2
Tarina n:o 2
Kilpailevan tarinan kehitti Roger Lewin v. 1983. Hänen laskelmiensa mukaan liskot saattoivat kiivetä korkeille paikoille ja hyppiä sieltä alas. Aikansa hypeltyään joillekin niistä sattumalta ilmestyi siivet, jotka alussa muistuttivat mahdollisesti laskuvarjon tapaista kalvomuodostumaa. Ne liskoista, jotka eivät saaneet liitimiä, kuolivat sukupuuttoon tai hyppyjen aiheuttamiin vaurioihin.3
Tarina n:o 3
Kolmas tarina kertoo, että linnun äkkinäinen ilmestyminen oli seurausta sattuman kautta mutatoituneesta sikiämisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun lisko muni munan ja antoi sen auringon lämmön haudottavaksi, ilmestyi munasta sattumalta lentävä lisko. Naapuripesässä sattui samanlainen vahinko, mutta sattumalta siellä munasta ilmestyi vastakkaista sukupuolta oleva lentävä lisko. Nämä menivät yhteen ja nämä yhdessä siittivät nykyisten lintujen tapaisia välimuotoja.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/08.htm
50 vuotta sitten Suomeksi julkaistussa "Elämän ihmeet" nimisessä kirjassa ylistetään liitukiven sisältä Baijerin alueelta v. 1861 löydettyä linnun fossiilia liskon ja linnun väliseksi puuttuvaksi renkaaksi. Tämän harakan kokoisen linnun kivettyneet jäännökset olivat niin hyviä, että "yksinpä sulkien yksityiskohtainen rakenne on nähtävänä". Kehitysopin mukaan linnut ja nisäkkäät olivat kehittyneet matelijoista, jotka olivat kehittyneet vesieläimistä jne. Tarinan mukaan linnut polveutuivat lähinnä pienikokoisista hyppyliskoista. Ei siis ihme, että liitukiven sisältä löydettyjä lintufossiileja alettiin kutsua liskolinnuiksi (Archaeopteryx). Kehitysopin edustajat ilmoittavat, että liskolinnut olivat eläneet jurakaudella n. 180-150 miljoonaa vuotta sitten. Sillä oli mateliamaisia piirteitä mm. pitkä häntä, siiven taipeissa kolme kynnellistä "sormea" ja hampaalliset leuat mutta sulkapeite kuten nykyisillä linnuilla. Tällä ilmoituksella haluttiin vahvistaa kehitysopin mukaista uskomusta, että linnut ovat ilmaelämään mukautuneita matelijoita.1
Tarinakilpailu
Jo ensimmäisten löydösten jälkeen alkoi kilpailu siitä, kuka voisi kehittää parhaan kehitysopin mukaisen tarinan siitä, miten lisko muuttuu linnuksi. Tarinan tuli olla uskottavan tuntuinen. Olihan kysymyksessä täydellinen muodon ja toimintojen muutos, joka koski mm. seuraavia asioita:
luusto muuttui ontoksi,
sydän muuttui nelilokeroiseksi, tunnetusti tehokkaimmaksi verenkiertojärjestelmäksi
hapenottojärjestelmä muuttui keuhkojen ja ilmapussien yhteisjärjestelmäksi,
veren koostumus ja lihasten toiminta muuttuivat,
tukirakennelma muuttui täydellisesti sekä toimintansa että rakenteensa puolesta,
aistit muuttuivat sekä rakenteensa että toimintatapansa osalta,
ruumiin lämmönsäätöjärjestelmä muuttui vaihtolämpöisestä tasalämpöiseksi,
liikkumistavat muuttuivat ja laajenivat käsittämään maan ja veden lisäksi myös ilman,
saalistustavat, muuttovaistot ja viestitystavat muuttuivat ja
ulkomuodon lisäksi ihopinnan suomut muuttuivat suliksi ja höyheniksi.
Nykyiset linnut poikkeavat kokonsa ja näkönsä puolesta suuresti toisistaan. Pienimmät ovat peukalon pään kokoisia kolibri-lintuja ja suurimmat siipien väliltään yli 2 metrisiä albatrossi-merilintuja. Noin 8.600 erilaista lintulajia on edelleen elossa. Jotkut lajeista ovat lentokyvyttömiä, jotkut elävät pääasiassa vesielämää. Kaikki ovat kehitysopin mukaan kehittyneet samasta liskotyypistä.
Muutosvaatimus liskosta linnuksi osoittautui niin vaikeaksi ja monimutkaiseksi tehtäväksi, että kehitysopin edustajat päättivät keskittyä tarinoissaan pääasiassa lentotaidon kehittymisen kuvaamiseen. Seuraavat tarinat ovat kaikki vielä voimassa. Ne ovat tieteellisen totuuden nimissä mm. tämän päivän oppikirjoissa ja tieteellisissä julkaisuissa kuvaamassa liskon muuttumista linnuksi:
Tarina n:o 1
Aluksi lintujen kantamuoto oli nopeasti kahdella jalalla juokseva maapeto, jonka eturaajojen suomujen koko alkoi kasvaa ja rispaantua. Suomujen kasvaessa tarpeeksi suuriksi niitä saattoi käyttää kärpäslätkän tavoin pienten hyönteisten pyydystämiseen. Ne yksilöt, joille näitä kasvaneita suomuja ei ilmestynyt, kuolivat kilpailussa nälkään ja elämään jääneet saivat enemmän jälkeläisiä. Suomujen koon edelleen valintapaineen vuoksi kasvaessa ne vähitellen alkoivat muistuttaa sulkia. Näihin aikoihin lisko siirtyi kiipeilemään puihin koukkuisten kynsiensä avulla. Alussa tämä otus hypähteli puusta alas. Ne, jotka säilyivät hengissä tästä satoja tuhansia vuosia kestäneestä hyppyleikistä, saivat taas runsaasti jälkeläisiä, joiden joukossa oli yhä enemmän hyviä hyppääjiä. Osa näistä onnistui liitämään puusta toiseen. Tästä oli selvästi valintaetua muihin verrattuna. Muut kuolivat sukupuuttoon ja liitelevät saivat jälleen runsaasti jälkeläisiä. Osa niistä oppi hyppimällä liitelemään. Tästä oli hyötyä hyönteisten kiinniotossa. Siksi muut taas kuolivat sukupuuttoon. Näin hypähdys hypähdykseltä tarina jatkuu aina nykyisiin huippulentäjiin asti.2
Tarina n:o 2
Kilpailevan tarinan kehitti Roger Lewin v. 1983. Hänen laskelmiensa mukaan liskot saattoivat kiivetä korkeille paikoille ja hyppiä sieltä alas. Aikansa hypeltyään joillekin niistä sattumalta ilmestyi siivet, jotka alussa muistuttivat mahdollisesti laskuvarjon tapaista kalvomuodostumaa. Ne liskoista, jotka eivät saaneet liitimiä, kuolivat sukupuuttoon tai hyppyjen aiheuttamiin vaurioihin.3
Tarina n:o 3
Kolmas tarina kertoo, että linnun äkkinäinen ilmestyminen oli seurausta sattuman kautta mutatoituneesta sikiämisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun lisko muni munan ja antoi sen auringon lämmön haudottavaksi, ilmestyi munasta sattumalta lentävä lisko. Naapuripesässä sattui samanlainen vahinko, mutta sattumalta siellä munasta ilmestyi vastakkaista sukupuolta oleva lentävä lisko. Nämä menivät yhteen ja nämä yhdessä siittivät nykyisten lintujen tapaisia välimuotoja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näitä kaikkia tarinoita viisaat kehitysopin tutkijat pitävät vakavasti otettavina "tieteellisinä teorioina" _ tapahtumakuluiltaan todennäköisinä. Näin he ainakin väittävät. Jotenkin lentotaidon on täytynyt liskoille kehittyä. Tunnettu kehitysopin puolestapuhuja Richard Dawkins tuo tämän hyvin esille kirjassaan. Hän sanoo: "Lintujen siivet, silmät, nokka ja pesimisvaistot antavat vahvan mielikuvan, että niiden takana täytyy olla jokin tarkoituksenmukainen suunnitelma. Nykyisin tiedämme hyvin, että näiden ominaisuuksien syntymiseen riittää jo Darwinin ehdottama luonnonvalinta."4 Jokin
edellämainituista olisi siis "kehitystieteellisesti hyvä kehityslinja." Yhtään todistetta ei näistä miljoonista välimuodoista ole 150 etsintävuoden aikana kuitenkaan löytynyt. Etsintä jatkuu kiivaana.
Kertomatta jääneet taustatiedot
Kun liskolintua mainostetaan kehityksen välimuodoksi jätetään mm. seuraavat asiat kertomatta:
- Monilla linnuilla on ollut hampaat eivätkä ne silti ole olleet kehitysvaiheita. Hampaiden olemassaolo ei ole alkukantaisuuden merkki, vaan ne liittyvät tarkoituksellisesti elintapoihin. Onhan ihmiselläkin hampaat eikä häntä voida pitää nokkaeläintä alempana kehitysvaiheena.
- Monilla nykylinnuilla on kynnet siipien päissä. Esimerkkeinä Turako Afrikassa, Hoatz Etelä-Amerikassa ja meidänkin ilmastossamme viihtyvä tarhastrutsi.
- Joillakin nykylinnuilla on enemmän selkänikamia kuin mitä "liskolinnulla" oli. Mm. joutsenella on pyrstöluusto ja höyhenkuviot hyvin samanlaiset kuin mainitulla liskolinnulla. Koirallakin on pitkä häntä, joka muistuttaa matelijan loppuosaa, mutta se ei tee siitä matelijaa.
- Liskolinnulla oli matala rintalasta kuten nykylinnuilla. Ja sulat ovat samat kuin lentävillä linnuilla tänään. Samoin luut ovat olleet ontot _ eivät täyteläiset kuten on väitetty. Tunnettu lintufossiilien tuntija tri Ostrom Yalen yliopistosta sanoo, että ei ole epäilystäkään siitä etteikö Archaeopteryx (liskolintu) olisi ollut nykyisten lintujen kaltainen.
- Vuonna 1977 geologi James A. Jensen löysi Morrisonin kerrostumista Coloradossa alemmasta Jurassic -tasosta nykylinnun fossiilin. Tämä on kehitysopin mukaan n. 60 miljoonaa vuotta vanhempi kerrostuma kuin se, mistä liskolinnut on löydetty. Tästä löydöstä tehtiin raportti 24.9.1977 Science News-lehdessä.5 Pelkästään tämä löytö kumoaa väitteen, että liskolinnut olisivat liskojen ja lintujen välinen kehityksen puuttuva rengas. Mutta tätä tietoa ei julkisteta tai haluta ottaa huomioon.
Tri Ostrom sepitti siipiään "kärpäslätkinä" käyttävän liskon tarinan 1979. Vuonna 1983 hän joutui perumaan tarinansa ja totesi silloin, että liskolintua ei voida pitää välimuotona, vaan se on lintu siinä missä nykyisin elävätkin. Hän kuitenkin korostaa, että tämä "tieteellisenä lausuntona" esitetty tarina on saanut ihmiset (ja oppikirjojen tekijät) uskomaan, että lintu on kehittynyt liskoista. Ja sehän oli tarkoituskin. Totuudella ei tässä kehitysopin levityksessä ole mitään sijaa. Kirjoihin painettu "tieteellisen tuntuinen" valhe vaikuttaa monen ihmisen maailmankuvan muotoutumiseen. Ja tämähän onkin kehitysopin taustalla oleva tavoite.
"Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle; tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt, hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" Job 12: 7-10.
"Vuonna 1977 geologi James A. Jensen löysi Morrisonin kerrostumista Coloradossa alemmasta Jurassic -tasosta nykylinnun fossiilin. Tämä on kehitysopin mukaan n. 60 miljoonaa vuotta vanhempi kerrostuma kuin se, mistä liskolinnut on löydetty."
http://en.wikipedia.org/wiki/Palaeopteryx
"Palaeopteryx (BYU 2022) has been the subject of much confusion on the internet, in the popular scientific press, and among creationist writers. It has been described as a possible bird older than Archaeopteryx, but it cannot be clearly assigned to Avialae, and its horizon is younger than that of Archaeopteryx, though it is still from the Jurassic."
Niinpä niin.
''Kehitysopin mukaan linnut ja nisäkkäät olivat kehittyneet matelijoista''
Pöh! Vain linnut ovat kehittyneet matelijoista: http://www.youtube.com/watch?v=BYmGdUn9hw4
By the way. Nämä nelilokeroiset sydämet sun muut rakenteet löytyvät myös non-avian dinosauruksilta.
Ilmaisen eriävän mielipiteeni maallikkona:
Wikipedia:
"Synapsids as a reptilian subclass
Synapsids were originally defined at the turn of the 20th century, as one of the four main subclasses of reptiles, on the basis of their distinctive temporal openings. These openings in the cheek bones allowed attachment of larger jaw muscles, hence a more efficient bite. Synapsids were considered to be the reptilian lineage that led to mammals via gradually evolved, increasingly mammalian features, hence the name "mammal-like reptiles" which became a broad, traditional description for all non-mammalian synapsids.[3][4]
[edit] The "mammal-like reptiles"
The traditional classification of synapsids as reptiles is continued by a number of palaeontologists (e.g. Carroll 1988, Colbert & Morales 2001) and in general biology. In the 1990s this approach was complemented by a cladistic one, according to which the only valid groups are those that include common ancestors and all of their descendants: these are known as monophyletic groups, or clades. Because mammals are directly descended from the synapsids, mammals are included under Synapsida as a clade, though in formal classification mammals are treated as a separate class that has evolved from within Synapsida.
Phylogenetically synapsids are the entire synapsid/mammal branch of the tree of life, though practically the term is most often used when referring to the reptile-grade synapsids. The term "mammal-like reptiles" represents a paraphyletic grade, but is commonly used both colloquially and in the technical literature to refer to all non-mammalian synapsids. The actual monophyly of Synapsida is not in doubt however, and the expressions "Synapsida contains the mammals" and "synapsids gave rise to the mammals" both express the same phylogenetic hypothesis."
Ja kun katsoo noita synapsideja, joista nisäkkäät kehittyivät, niin kovasti matelijoita muistuttavat:
http://en.wikipedia.org/wiki/Archaeothyris
http://en.wikipedia.org/wiki/Sphenacodon
Kyllähän ne muistuttavat, mutta ne eivät niitä ole. Synapsidit erkanivat matelijoihin johtaneesta linjasta ennen kuin matelijat olivat kehittyneet.
''To avoid confusion with this longstanding misuse of the concept, most modern systematists use the term ''Reptilia'' to mean the clade that includes turtles, snakes, lizards and crocodiles plus birds. The so-called ''mammal-like reptiles'' (more propely, the synapsids), on the other hand, branched off from the family tree before the branching point of true reptiles, so it is incorrect to label synapsids by that obsolete term (even though people keep using it).''
Protheron kirjasta Evolution: what the fossils say and why it matters sivulta 233. Samaa kertoo tuo Bentonin Tetrapod paleontology.
Ehkä tämä on turhaa pilkun viilausta. Pitää vain päästä pätemään :)
Voi pyhä sylvi mikä idiootti.
Kyllä te evolutionistit olette todellisia älykääpiöitä.
"Voi pyhä sylvi mikä idiootti.
Kyllä te evolutionistit olette todellisia älykääpiöitä. "
Sanoo puhuvaan käärmeeseen uskova tyhjäpäinen tollo.
Koko juttusi kumoutuu sillä, että nykyään Archaeopteryx luokitellaan dinosaurukseksi, ei enää linnuksi.
Ja tässä toinen täysi tolvana. Miten joku voi olla noin täydellinen typerys?
Hups heijaa, vain täydelliset tolvanat ja typerykset ottavat Pälikön pääosin USA:laisten kreationistien sontatynnyristä ammennetut jutut todesta.
Mutta kyllä tuo kolmostarina menee (ehkä tahattomasta) vitsistä.
"Maanantaina" tulee loppu 10.10.2011.