Toistaiseksi ei ole tarvinnut ihan köyhäksi ryhtyä. Joskin tilanne ei välttämättä ole näillä maailmanmenoilla kovin kaukanakaan....
Olen miettinyt että mites sitte jos hommat kusee kintuille. Meillä olisi periaatteessa ratkaisu katastrofitilanteeseen. Jos siis tulot tippuis kestämättömälle tasolle verrattuna kulutukseen, niin voisimme pudottaa kulutusta roimasti muuttamalla etelän melskeestä hiukan pohjoisemmaksi vanhalle kotikonnulleni jossa tönöttää ihan asuinkelpoinen talo metsineen kaikkineen. Asumiskulut putoaisivat murto-osaan ja omasta maasta, metsistä ja järvistä saisi huomattavan osan sapuskastakin. Naapureista löytyy tuttuja jotka pikkurahalla hoitaisivat tien aurauksen ja muita hommia mihin ei vanhana enää taipuisi. Toisaalta seudulla ei ole paljon mahdollisuuksia tienata jos työtä kaipaisi ja välimatkat ovat pitkiä. Paitti että kaikenmoista puhdetoimintaa marjanpoiminnasta puukäsitöihin voisi tehdä. Autoa joutuisi käyttämään jos jonnekin tarttis kulkea. Toisaalta etelän julkisen liikenteen aiheuttamat kulut poistuisivat ja auto on jo riesana täälläkin.
Ongelma on eukko. Sille ajatus "perämettiin" muuttamisesta edes eläkepäiviksi on mitä ilmeisen vastenmielinen. Koska siellä ei olisi ihmisiä (kännyllä ja tietokoneella se nytkin yhteyttä pitää useimpiin), siellä ei olisi ravintoloita, teattreita ja kauppoja (?). Eikä sieltä pääse minnekään millään (liikenne).
Kauppojen puutetta kynnyskysymyksenä ihmettelen eniten; jos olet köyhä etelässä ja asuminen vie murto-osan tuloista niin ei täälläkään paljon kulutusjuhlaa vietetä vaikka markettia onkin vieri vieressä. Siellä jossain periferiassa asumiskulut olisivat niin pienet että jäisi jotain jopa säästöön millä sitä rompetta ostelisi, joka tapauksessa useimpien kauppaketjujen liikkeet löytyisivät puolen tunnin automatkan päästä.
Tässä kohtaa tulee kysymykseen myös se liikennöinti. Kun ei sieltä kerta pääse minnekään, kun ei ole busseja eikä junia. Mutta silti pitää täällä etelässäkin olla muka oma auto kun ei kauppakasseja voi kuulemma bussissa rahdata. Julkisella liikenteellä työmatka kestää täällä melkein tunnin ja autollakin puolituntia ja bensaa palaa suhteessa enempi kun korttelin valein pysähdellään valoissa ja hinkataan ympäri kaupunkia. Siellä "perämettissä" kauppaan on matkaa se sama puoli tuntia, mutta huomattavasti suuremmalla ja tasaisemmalla nopeudella ja bensaa ei mene ainakaan yhtään enempää. Kauppoihin on ehkä matkaa se 30 km mutta reissuun ei kulu kovinkaan paljon enempää aikaa kuin täälläkään. No, lähisiwaa ei tietenkää ole, eukon olisi pakko opetella ostamaan maitoa varastoon...
Junakin siellä korvessa kulkee. Asema on alle 20 min. automatkan päässä ja asemalta pääsee junalla isompaan kaupunkiin n. 45 minuutissa. Kumminkin jos täällä etelässä lähtee lähijunalla, tahi bussilla "keskustaan" niin siinäkin voi mennä tunti, vaikka matkaa on vaan murto-osa.
Teattereita ja semmoisia siellä ei tietestään ole, paitti yks elokuvateatteri siinä 30 km päässä ja kesäteatterit. Mutta jos nyt johonkin oopperaan on pakko kerran vuodessa päästä niin, kuten sanottua, kyllä sieltä pääsee poiskin. Tosin sillon kyllä kannattaa varata oopperareissuun päivä tai kaksi ja yöpyä jossain. Mutta jos köyhäksi joutuu niin se on ihan sama jättääkö sen oopperan rahapulassa käymättä täältä vai sieltä.
Että mitäköhän tässä pitäisi tehdä jos homma pahenee? Elää kituuttaa betonikuutiossa kauppojen keskellä akan kanssa semmoisella budjetilla että mihkään ei ole varaa? Vai vaihtaa "perämettään" muuten samalla budjetilla mutta pienemmillä kuluilla ja isommalla vaivannäöllä kauas houkutuksista? Vai jättäiskö tuon eukon tänne happanemaan? Pistää lautaset jakoon vanhalla iällä ja muuttaa sinne minne tahtoo? Saisi sitten aikanaan ainakin kuolla raittiissa ilmassa eikä potilasjonossa ruuhkautuneessa terveyskeskuksessa.
Olen miettinyt että mites sitte jos hommat kusee kintuille. Meillä olisi periaatteessa ratkaisu katastrofitilanteeseen. Jos siis tulot tippuis kestämättömälle tasolle verrattuna kulutukseen, niin voisimme pudottaa kulutusta roimasti muuttamalla etelän melskeestä hiukan pohjoisemmaksi vanhalle kotikonnulleni jossa tönöttää ihan asuinkelpoinen talo metsineen kaikkineen. Asumiskulut putoaisivat murto-osaan ja omasta maasta, metsistä ja järvistä saisi huomattavan osan sapuskastakin. Naapureista löytyy tuttuja jotka pikkurahalla hoitaisivat tien aurauksen ja muita hommia mihin ei vanhana enää taipuisi. Toisaalta seudulla ei ole paljon mahdollisuuksia tienata jos työtä kaipaisi ja välimatkat ovat pitkiä. Paitti että kaikenmoista puhdetoimintaa marjanpoiminnasta puukäsitöihin voisi tehdä. Autoa joutuisi käyttämään jos jonnekin tarttis kulkea. Toisaalta etelän julkisen liikenteen aiheuttamat kulut poistuisivat ja auto on jo riesana täälläkin.
Ongelma on eukko. Sille ajatus "perämettiin" muuttamisesta edes eläkepäiviksi on mitä ilmeisen vastenmielinen. Koska siellä ei olisi ihmisiä (kännyllä ja tietokoneella se nytkin yhteyttä pitää useimpiin), siellä ei olisi ravintoloita, teattreita ja kauppoja (?). Eikä sieltä pääse minnekään millään (liikenne).
Kauppojen puutetta kynnyskysymyksenä ihmettelen eniten; jos olet köyhä etelässä ja asuminen vie murto-osan tuloista niin ei täälläkään paljon kulutusjuhlaa vietetä vaikka markettia onkin vieri vieressä. Siellä jossain periferiassa asumiskulut olisivat niin pienet että jäisi jotain jopa säästöön millä sitä rompetta ostelisi, joka tapauksessa useimpien kauppaketjujen liikkeet löytyisivät puolen tunnin automatkan päästä.
Tässä kohtaa tulee kysymykseen myös se liikennöinti. Kun ei sieltä kerta pääse minnekään, kun ei ole busseja eikä junia. Mutta silti pitää täällä etelässäkin olla muka oma auto kun ei kauppakasseja voi kuulemma bussissa rahdata. Julkisella liikenteellä työmatka kestää täällä melkein tunnin ja autollakin puolituntia ja bensaa palaa suhteessa enempi kun korttelin valein pysähdellään valoissa ja hinkataan ympäri kaupunkia. Siellä "perämettissä" kauppaan on matkaa se sama puoli tuntia, mutta huomattavasti suuremmalla ja tasaisemmalla nopeudella ja bensaa ei mene ainakaan yhtään enempää. Kauppoihin on ehkä matkaa se 30 km mutta reissuun ei kulu kovinkaan paljon enempää aikaa kuin täälläkään. No, lähisiwaa ei tietenkää ole, eukon olisi pakko opetella ostamaan maitoa varastoon...
Junakin siellä korvessa kulkee. Asema on alle 20 min. automatkan päässä ja asemalta pääsee junalla isompaan kaupunkiin n. 45 minuutissa. Kumminkin jos täällä etelässä lähtee lähijunalla, tahi bussilla "keskustaan" niin siinäkin voi mennä tunti, vaikka matkaa on vaan murto-osa.
Teattereita ja semmoisia siellä ei tietestään ole, paitti yks elokuvateatteri siinä 30 km päässä ja kesäteatterit. Mutta jos nyt johonkin oopperaan on pakko kerran vuodessa päästä niin, kuten sanottua, kyllä sieltä pääsee poiskin. Tosin sillon kyllä kannattaa varata oopperareissuun päivä tai kaksi ja yöpyä jossain. Mutta jos köyhäksi joutuu niin se on ihan sama jättääkö sen oopperan rahapulassa käymättä täältä vai sieltä.
Että mitäköhän tässä pitäisi tehdä jos homma pahenee? Elää kituuttaa betonikuutiossa kauppojen keskellä akan kanssa semmoisella budjetilla että mihkään ei ole varaa? Vai vaihtaa "perämettään" muuten samalla budjetilla mutta pienemmillä kuluilla ja isommalla vaivannäöllä kauas houkutuksista? Vai jättäiskö tuon eukon tänne happanemaan? Pistää lautaset jakoon vanhalla iällä ja muuttaa sinne minne tahtoo? Saisi sitten aikanaan ainakin kuolla raittiissa ilmassa eikä potilasjonossa ruuhkautuneessa terveyskeskuksessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koska raha on se perinmäinen syy siihen perämettään muuttamiseen niin miksi ette pyy sitä perätsän palstaa taloineen. Näin on rahaa köyhiä päiviä varten ja huolesi poissa. Vaimo on tyytyväinen kun se ainakin teoreettinen mahdollisuus palveluihin ja oopperoihin on olemassa.
On siellä suunnalla nytkin taloja myynnissä, eivät oo hinnalla pilattuja, muutamalla kympillä lähteis, jos joku ostais. Talo on kyllä asumakelpoinen mutta ei silti enää ajanmukainen. Eläkepäiviksi se menettelisi kun tietäisi ettei sitä tartte remontteerata kestämään 100 vuotta tai tulevia sukupolvia. Jos siitä haluaisi ihan ajanmukaisen niin rempparahaa pitäisi olla 100 000 - 150 000 e. Että jos jokus sieltä talon tahtoo, niin melkein samalla rahalla rakentaa uuden ja paremman. Nuoret sieltä on enimmäkseen muuttaneet muualle ja jäljelle jääneillä on tarpeeksi taloja itellään. Ja kun tilaa on, niin semmoiset nuoret perheet jotka paikkakunnalle ovat jääneet, rakentavat halutessaan perintömailleen uuden talon, ei ne rupee naapureitten vanhoja tönöjä ostaan ja kunnostaan.
Jos olisi rantatontti niin asia olisi eri, semmoiselle löytyisi aina joku mökkiä havitteleva ostaja. Järviä siis on, venevalmakaoikeutta ja semmoista, mutta omaa rantaa ei. Metsän tietysti vois parturoida... vaikkei sitä nyt niin montaa hehtaaria ole, kotitarvekäyttöön vain. Sen hakkuutuoton kun jakaa jäljelle jääville vuosille niin ei se montaa kymppiä tee kuukaudelle. Osa on semmoista ryteikköä että ei siitä paljon sais hintaa, sen sijaan olisi juuri passelia polttopuuta sinne tuvan uuniin. Siellä maalla sen hakkuutuoton sais pistettyä jopa säästöön odottamaan sitä pahaa päivää kun tarttee ruveta lääkärillä ramppaamaan tai jotain muuta isopmpaa tulee eteen, kaupungissa se muutama ylimääräinen kymppi menee jo parin vuoden hintojen nousuun. Jos metsätilalla aikois oikeesti rahoittaa elämää, niin sitä mettää tarttis olla satoja hehtaareita. Tai ainakin yks 100 hehtaaria jota vois tarpeen tullen pistää pikkuhiljaa nurin - ei sillä sellaisenaa vielä eläis mutta eläkkeen päälle kun pistäis niin sitte riittäis.
Jos metsän lisäksi saisi talonkin myytyä niin sitten, tuleville vuosille levitettynä, eläkkeiden päälle saisi ehkä 100-150 e/kk. Korkotuotto on kumminkin sen verta heikko ja inflaatio sen verran kova että eipä se paljon lämmittäisi. Riskipapereihin ei enää uskaltaisi pistää kun elonkaari lähenee loppuaan. Ja saisi joka tapauksessa olla aika hervoton tuotto että se pääoma kasvaisi tarpeeksi jotta kituuttamiselta säästyisi. Enemmän se ryteikkö lämmittäisi siellä maalla tuvan uunissa. Hauet, ahvenet ja oman maan peruna ja porkkana ja metsien marjat ja sienet kun eivät inflaatiosta välitä kun ne omin käsin maasta poimii. Kerran viikossa hakee kaupasta muun tarvittavan. Talon käyttökulut olisivat periaatteessa vain sähkö ja kiinteistövero. Joku kevyt vakuutus lisäksi, että jos se nyt ihan kivijalkaan palaa... Normaalisti talo tarvitsee tietysti kalliita remontteja, mutta kun horisontti on max. 30-35 vuotta jonka jälkeen on ihan sama mätäneekö tönö pystyyn kun itse on jo haudassa, niin ei siinä enää tarvitse hirveästi remonttien kanssa hermoilla - kun ei sitä ole kukaan muu itselleen vaatimassa. Jos itse lähden ensin niin sittenhän eukko voisi pistää talon ja mahdolliset metsät lihoiksi ja muuttaa niillä rahoilla viimeisiksi vuosiksi minne mielii.
Tai sitten pistetään kaikki lihoiksi ja odotetaan että tulojen putoaminen pitää meidät kaupungissa neljän seinän sisällä ja hintojen nousu tekee eläkkeistä selvän. Onhan näitä muitakin vanhoja ukkoja ja akkoja jotka elää viime roposillaan miten kuten, huvituksiin ei enää ole varaa ja pikkuhiljaa on valittava että ostaako apteekista mitä lääkäri määräsi vai leipää kaupasta. Vaikka enemmän minua ehkä ahistaa että joudun möllöttelemään tämän betonin keskellä loppuun saakka. Eukollekin taitaa ne oopperat ym. olla vain tekosyy, se taas viihtyy kotisohvalla pihalle menemättä niin kauan kuin töllöstä tulee jotain soopaa. Maalla kun vois joutua tekemään eikä olisi naapureita joita kyylätä ja joista juoruta...
Perustelet asiat melko hyvin mutta vaikka et saisi kuin muutaman kymppitonnin niin kannattaa silti harkita. Sielä korvessa pärjää kyllä ja on edullista asua mikäli pysyy terveenä,liikuntakykyisenä ja ajokortin saa pitääja toimiva auto tietty välttämätön. Kaupungissa tulee toimeen ilman autoakin. Ja lähimarketteihin pääsee suurempien ostosten perässä taksilla kohtuuhinnalla. Te tuskin tulette joskus lähtemään samalla lennolla tuonne taivaaseen ja silloin toinen jää metsään aika avuttomaan tilanteeseen. No päätös on loppujen lopuksi teidän mutta siitä on syytä teidän molempien olla samaa mieltä.
Lähtekää Espanjaan. Siellä on ilmainen sairaanhoito. Voi vanhoilla päivillä valittaa kaikki vaivat ja hoitoa tulee ilmaiseksi.
Kylläpä mukavasti osasit maalailla tulevaisuuttasi perämetissä. Voi sitä muijaasi jos ei hyvän päälle ymmärrä....... minä voisin lähteä kanssasi perämettiin vaikka heti (jos vain ei tarvi ulkohuussia käyttää, että lämmin sisävessa löytyy). =)