Hei!
Olen 21-vuotias ja minulla on raha-asiat aivan päin sitä.
Ajattelin kertoa oman tarinani varoittavana esimerkkinä muille nuorille.
Kaikki raha-asiani olin hoitanut 18-vuotiaaksi asti moitteettomasti, tosin eipä niitä kulujakaan juuri ollut kun kotona asui. Olen aina ollut normaalia kovempi tekemään töitä ja minulla oli armeijaan asti hyvin rahaa.
Olin 18-vuotiaana tilannut kytkypuhelimen. Maksut meni hyvin, kunnes menin armeijaan. Laskut tuli kotiin ja enpä niitä koskaan edes avannut, kun en käytännössä kotona ollut tuona armeija-aikana "diktaattorityttöystäväni" pidettyä asiasta huolen.
Äitini otti huolestuneena yhteyttä kun laskuja oli mennyt perintään ja velkoja oli kertynyt korkoineen 1000€ (myös muita laskuja). Pappani oli tällöin vielä elossa ja hän auttoikin maksamalla laskut.
Armeijasta pääsin keväälläm 2010. Hain heti töitä, mutta eipä niitä tietenkään ollut heti tarjolla. Kunnalle pääsin kesäksi muutamaksi kuukaudeksi, mutta niistä rahoistakaan ei säästöön jäänyt mitään.
Pääsin kelan työmarkkinatuella töihin ja 3 kuukauden ajan tein ilmaista työtä valtiolle (10€/pv enemmän kuin normaalisti päiväraha - verot - matkakulut).
Tämän 3 kuukauden aikana jouduin ottamaan lukuisia pikavippejä rahoittaakseni auton ylläpidon, puhelinlaskuja, asumista (olen aina maksanut vanhemmileni vuokraa kun olen ollut töissä).
Autoista sen verran: minulla on täytynyt olla koko ajan auto työssä käymisen vuoksi. Ne eivät koskaan ole olleet uusia ja minun tuurini on ollut seuraavanlainen; viidestä autosta kolme on hajonnut niin (kilometreistä johtuen, vikaa ei ole voinut estää tai ennakoida) että korjaus olisi maksanut enemmän kuin koko auto. Olen siis käytännössä joutunut romuttamaan auton ja ostamaan uuden tilalle, halvemman ja vanhemman.
Pikavippilaskuja alkoi erääntyä ja mennä perintään syys-lokakuussa 2010. Maksoin pikavippejä pikavipeillä. Olin niin masentunut rahatilanteestani etten pystynyt edes avaamaan laskujani. Voitte arvata tuloksen; kun marraskuussa 2010 sain vakipaikan myyjänä, niin laskujen summat olivat 2500-3000 euroa kun alkuperäiset lainasummat olivat 1000-1200 euroa.
Tein maksusuunnitelmia ja näin rahat menivät: marraskuussa koko tili, joulukuussa koko tili, tammikuussa koko tili. Vaikka maksoin laskuja koko ajan niin aina niitä tuli lisää.
Helmikuussa 2011 masennuin totaalisesti tilanteesta; vaikka maksusuunnitelmia oli tehty, rahat eivät silti riittäneet niiden maksamiseen. Tästä seurasi tilanne; en maksa laskuja, ne siis menevät ulosottoon.
Ulosoton kautta minulta on viety tähän päivään mennessä 4000-4500 euroa. Laskuja en voi maksaa koska perusosa riittää nykyään vain vuokraan (muutin omilleni elokuussa 2011).
Nyt yritän hakeutua velkajärjestelyyn ja velkaa on n. 6000-7000 euroa. Näistä suurin osa oikeudenkäyntikuluja.
Elämänlaadustani on turha edes mainita tässä tekstissä, tulisi liikaa tekstiä. Mutta jokainen voi arvata millaista elämäni on.
Neuvoni on että ÄLÄ KOSKAAN, MISSÄÄN TILANTEESSA OTA PIKAVIPPEJÄ, NE VAIN PILAA ELÄMÄSI!
Ps. Tarinaa oisi ollu enemmänki, mutta en jaksa kirjoittaa ja tuskin ketään juurikaan kiinostais lukee..
Olen 21-vuotias ja minulla on raha-asiat aivan päin sitä.
Ajattelin kertoa oman tarinani varoittavana esimerkkinä muille nuorille.
Kaikki raha-asiani olin hoitanut 18-vuotiaaksi asti moitteettomasti, tosin eipä niitä kulujakaan juuri ollut kun kotona asui. Olen aina ollut normaalia kovempi tekemään töitä ja minulla oli armeijaan asti hyvin rahaa.
Olin 18-vuotiaana tilannut kytkypuhelimen. Maksut meni hyvin, kunnes menin armeijaan. Laskut tuli kotiin ja enpä niitä koskaan edes avannut, kun en käytännössä kotona ollut tuona armeija-aikana "diktaattorityttöystäväni" pidettyä asiasta huolen.
Äitini otti huolestuneena yhteyttä kun laskuja oli mennyt perintään ja velkoja oli kertynyt korkoineen 1000€ (myös muita laskuja). Pappani oli tällöin vielä elossa ja hän auttoikin maksamalla laskut.
Armeijasta pääsin keväälläm 2010. Hain heti töitä, mutta eipä niitä tietenkään ollut heti tarjolla. Kunnalle pääsin kesäksi muutamaksi kuukaudeksi, mutta niistä rahoistakaan ei säästöön jäänyt mitään.
Pääsin kelan työmarkkinatuella töihin ja 3 kuukauden ajan tein ilmaista työtä valtiolle (10€/pv enemmän kuin normaalisti päiväraha - verot - matkakulut).
Tämän 3 kuukauden aikana jouduin ottamaan lukuisia pikavippejä rahoittaakseni auton ylläpidon, puhelinlaskuja, asumista (olen aina maksanut vanhemmileni vuokraa kun olen ollut töissä).
Autoista sen verran: minulla on täytynyt olla koko ajan auto työssä käymisen vuoksi. Ne eivät koskaan ole olleet uusia ja minun tuurini on ollut seuraavanlainen; viidestä autosta kolme on hajonnut niin (kilometreistä johtuen, vikaa ei ole voinut estää tai ennakoida) että korjaus olisi maksanut enemmän kuin koko auto. Olen siis käytännössä joutunut romuttamaan auton ja ostamaan uuden tilalle, halvemman ja vanhemman.
Pikavippilaskuja alkoi erääntyä ja mennä perintään syys-lokakuussa 2010. Maksoin pikavippejä pikavipeillä. Olin niin masentunut rahatilanteestani etten pystynyt edes avaamaan laskujani. Voitte arvata tuloksen; kun marraskuussa 2010 sain vakipaikan myyjänä, niin laskujen summat olivat 2500-3000 euroa kun alkuperäiset lainasummat olivat 1000-1200 euroa.
Tein maksusuunnitelmia ja näin rahat menivät: marraskuussa koko tili, joulukuussa koko tili, tammikuussa koko tili. Vaikka maksoin laskuja koko ajan niin aina niitä tuli lisää.
Helmikuussa 2011 masennuin totaalisesti tilanteesta; vaikka maksusuunnitelmia oli tehty, rahat eivät silti riittäneet niiden maksamiseen. Tästä seurasi tilanne; en maksa laskuja, ne siis menevät ulosottoon.
Ulosoton kautta minulta on viety tähän päivään mennessä 4000-4500 euroa. Laskuja en voi maksaa koska perusosa riittää nykyään vain vuokraan (muutin omilleni elokuussa 2011).
Nyt yritän hakeutua velkajärjestelyyn ja velkaa on n. 6000-7000 euroa. Näistä suurin osa oikeudenkäyntikuluja.
Elämänlaadustani on turha edes mainita tässä tekstissä, tulisi liikaa tekstiä. Mutta jokainen voi arvata millaista elämäni on.
Neuvoni on että ÄLÄ KOSKAAN, MISSÄÄN TILANTEESSA OTA PIKAVIPPEJÄ, NE VAIN PILAA ELÄMÄSI!
Ps. Tarinaa oisi ollu enemmänki, mutta en jaksa kirjoittaa ja tuskin ketään juurikaan kiinostais lukee..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toivottavasti pääset sinne velkajärjestelyyn! Olet kuitenkin vielä nuori ihminen ja sinulla lienee terveys tallella. Vaikka taloutesi on sekaisin, sinulla on asunto ja ihmissuhteita, pidä kiinni niistä. Tsemppiä!
Pikavipit pitää kieltää lailla.
Mitä laskuja sulla sitten oikein oli kun kerran kaikki oli hyvin ennen armeijaa ja armeijan aikana kummasta jostain tuli 1000€ velat? Sanot ottaneesi vipit vasta armeijan jälkeen, joten itse en ainakaan ymmärrä miten voi tulla noinkin paljon velkaa jos ei kerran mitään luottoja ollut ennen armeijaa. Sinulla olisi ollut lain mukaan ollut työpaikka valmiina heti armeija jälkeen, mutta et sitä halunnut käyttää hyväksesi. Meinaa työnantajan on pakko ottaa työntekijä takaisin armeijan jälkeen, armeija ei saa olla syy työsuhteen loppumiseen.
Anyway, pikavipit pitäisi tosiaan kieltää lailla. Itselläkin niitä on vielä 8000€ pystyssä, yhteensä niitä oli kaikkine kuluineen 23000€ edestä. Että ei sulla vielä paljon ole sitä velkaa, saat ne kyllä hoidettua kunhan kiristät vyötä.
Työpaikkaa ei ollu ennen armeijaa, vasta sen jälkeen myöhemmin sain töitä.
Ja laskuja oli kertynyt puhelimista joita oli useampi kytky (ne tuppas hajoileen), autosta ja sen ylläpidosta sekä muusta elämisestä.
"Olen aina ollut normaalia kovempi tekemään töitä ja minulla oli armeijaan asti hyvin rahaa."
Nojuu, ymmärsin tuon lauseen siten että sinulla oli töitä ennen armeijaa. Noh, onnea kuitenkin tulevaisuuteen, kyllä ne sun velat hoituu työtä tekemällä.
Okei, itse asiassa yks asia mitä en maininnu; olin monta vuotta raksalla hommissa mutta pimeesti (jo 13-vuotiaana olin sukulaisen firmassa), joten en sen takia maininnu ku ei mitää virallista sopparii koskaa ollu. Muutenki ennen ku täytin 18 vuotta, olin paljon "talkootöissä" joista sai rahat aina puhtaana käteen.
Surullinen asia näin jälkeenpäin aatellen ton työn kannalta, että oikeasti tällöin ei päässyt ns. virallisiin töihin (kymmenet hakemukset puhui puolestaan)...
Mut täähä ei kuulunu virallisesti tähän aiheeseen, kuha vähän selvensin..
Täälläkin velkantunut enkä tiedä mitä tehdä enää. Lainoja (finaref, time finans, ostosraha lainoja yht. n 4000e) maksamattomia pikavippejä ehkä jotain 1000 paikkeilla ja puh. lasku 300 euroo, johtuen näiden pikavippien ansiosta. Luultavasti en saa mistään lainaa enää et saisin hoidettua edes nuo pikavipit pois, jolloin pystyisin lyhentämään noita muita lainoja. En tosin halua enää lainaa ees ottaa.
Tän kukkauden palkka on mennyt enkä tiedä mistä saan huomenna rahaa bensaan. että pääsisin töihin.
Vanhemmiltani en voi enää pyytää koska pelastivat minut jo kertaalleen, jolloin tilanne oli, että oli vain pikavippejä ei muita lainoja. En vain sen jälkeen kehdannut kerjätä rahaa elantoon, joten uusi kierre oli valmis. Kaduttaa, etten avannut suutani silloin.
Moikka!
Kertomuksesi osui silmääni sillä olen etsimässä haastateltavaksi nuoria ihmisiä, joiden talous on kuralla. Tietenkin nimettömänä. Olisitko sinä mahdollisesti suostunut haastatteluun? Jos suostuisit kertomaan tarinasi kokonaisuudessaan laitathan minulle mailia osoitteeseen [email protected]
Pysyn itse tällä palstalla nimettömänä, mutta kerron mailitse lisää haastattelusta yms.
Kiitos tarinastasi, oli ilo lukea tarinaasi ja nauraa sille. Velkauunot saavat kaiken mitä ansaitsevat. Toivottavasti opit olemaan nöyrä tästä lähin senkin puliveivari.