Ajatuspaja Magman skenaario suomenruotsalaisuudesta vuonna 2030 on kiinnostava, mutta perustuuko se realistisiin näkemyksiin vai suomenruotsalaisten toiveisiin. Unelmia saa olla, mutta toteutuvatko ne:
”Vuonna 2030 kaikille suomenruotsalaisille on tarjolla toimivat pe¬ruspalvelut ja heillä kaikilla on oikeus syntyä, elää ja kuolla äidin¬kielellään. Tämän tekevät mahdolliseksi ruotsinkieliset palvelurat¬kaisut yli kunta- ja hallintorajojen. Julkisella sektorilla on edelleen vastuu ruotsinkielisestä päivähoidosta, ruotsinkielisistä kouluyksi-köistä ja kielellisesti toimivista kouluympäristöistä, jotka tarjoavat korkealaatuista opetusta ja turvaavat ruotsinkielisen identiteetin.”
Magman tulevaisuudenkuva perustuu ajatukseen, että Suomi on edelleen jaettu kahtia, suomenkieliseen osaan ja virtuaaliseen svenskfinlandiin, jossa, hallinnoidaan, opiskellaan ja eletään ruotsiksi. Tämä ruotsinkielinen maailma ulottuisi kaikkialle Suomeen. Mutta riittävätkö ruotsinkieliset voimavarat – onko tekijöitä, toteuttajia? Itse asiassa skenaario on jatkoa nykytilanteelle, mutta suomenkielisiltä pyrittäisiin sen mukaan vaatimaan aikaisempaa enemmän, esim. aloittamaan ruotsin opiskelu jo ennen koulunkäyntiä. Mahtaako onnistua, liekö suomenkielisillä riittävästi kiinnostusta? Jo nyt kaksikielisyys takertelee ja on osoittautumassa vain kulissiksi. Miten on 20 vuoden kuluttua? Entä maahanmuuttajat – tokko he alistuvat niihin suunnitelmiin, joita muut heidän noudatettavikseen tekevät. (Esim. opettelevat ruotsia jäädäkseen vähemmistöryhmäksi vähemmistön sisään tai voidakseen lähteä pois Suomesta pohjoismaisille työmarkkinoille.) Ruotsinkielisiä on vuonna 2030 todennäköisesti huomattavasti vähemmän, kuin muita kieliä kuin suomea tai ruotsia puhuvia.
”Vuonna 2030 kaikille suomenruotsalaisille on tarjolla toimivat pe¬ruspalvelut ja heillä kaikilla on oikeus syntyä, elää ja kuolla äidin¬kielellään. Tämän tekevät mahdolliseksi ruotsinkieliset palvelurat¬kaisut yli kunta- ja hallintorajojen. Julkisella sektorilla on edelleen vastuu ruotsinkielisestä päivähoidosta, ruotsinkielisistä kouluyksi-köistä ja kielellisesti toimivista kouluympäristöistä, jotka tarjoavat korkealaatuista opetusta ja turvaavat ruotsinkielisen identiteetin.”
Magman tulevaisuudenkuva perustuu ajatukseen, että Suomi on edelleen jaettu kahtia, suomenkieliseen osaan ja virtuaaliseen svenskfinlandiin, jossa, hallinnoidaan, opiskellaan ja eletään ruotsiksi. Tämä ruotsinkielinen maailma ulottuisi kaikkialle Suomeen. Mutta riittävätkö ruotsinkieliset voimavarat – onko tekijöitä, toteuttajia? Itse asiassa skenaario on jatkoa nykytilanteelle, mutta suomenkielisiltä pyrittäisiin sen mukaan vaatimaan aikaisempaa enemmän, esim. aloittamaan ruotsin opiskelu jo ennen koulunkäyntiä. Mahtaako onnistua, liekö suomenkielisillä riittävästi kiinnostusta? Jo nyt kaksikielisyys takertelee ja on osoittautumassa vain kulissiksi. Miten on 20 vuoden kuluttua? Entä maahanmuuttajat – tokko he alistuvat niihin suunnitelmiin, joita muut heidän noudatettavikseen tekevät. (Esim. opettelevat ruotsia jäädäkseen vähemmistöryhmäksi vähemmistön sisään tai voidakseen lähteä pois Suomesta pohjoismaisille työmarkkinoille.) Ruotsinkielisiä on vuonna 2030 todennäköisesti huomattavasti vähemmän, kuin muita kieliä kuin suomea tai ruotsia puhuvia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo "yli kunta- ja hallintorajojen" on sitä toiveajattelua. Tuo visio tulee ehkä olemaan totta v.2030 vain hyvin rajatuilla selvästi kaksikielsillä alueilla. Siis jos niitäkään enää on.