Jussi se vasta paljastaa

:)

Voisi kuvitella tuon hullu parviaisen olevan huuhaaporukka, on se niin seko.

joo, kovaa oli.

korkea aika

Jo oli plogi vai rock.

Ensiapukoulutuksessa on tärkeimpiä asioita oppia, miten lasta tehdään.
Jussi oli sorsastamassa, mutta ei saanut ensimmäistäkään sorsaa saaliikseen. Kastike siinä sorsapaistissa parasta on, hän jupisi.

TÄSSÄ VAIMONI KAUNEUS ALASTOMANA. RAKKAUTEMME LÄHEISTÄ OLEMUSTA. KAUKANA KAUPALLISUUDESTA JA ALLA KIRJEESSÄNI KUVA KASVOISTANI ENNEN SAANAA.

LUULIN ITSEÄNI RAKKAUTEEN PÄTEVÄKSI

KIRJE VAIMOLLENI

(Lukekaa seuraava teksti siinä valossa, että vaimoni ajoi minut juuri ulos asunnostaan. Siksi että olen niin "rutiköyhä" ja että kun se on nyt käynyt hänelle täysin selväksi, niin hän tahtoo olla miehen kanssa, jolla on rahaa. Minä en ole hänen ajatelussaan se mies.)

Ja niin paljon kun minä yritin saada hänen imagonsa irti "Porno-Saana" leimasta. Niin tässä ollaan. Kahdeksan facebook eron jälkeen poseeraa uusilla sivuilla myynissä olevan näköinen tyttörukka, joka puhuu yhteisistä alastonkuvistamme kauhuissaan, ja esittää niin seksuaalista samassa yhteydessä olevalla kuvalla kuin kuin nyt tuossa voi. Hän suuttui minulle kun yritin jarruttaa hänen menemistään seksikuviin ja meni niihin salaa. Projekti jolla yritin luoda Saanasta luonnollisen alastomuuden kautta, pornoilmeitä ja aseentoja vastaan ks. juuri ilmestynyt Hymy; romuttui täysin ja nyt saa meno Saana sitten jatkaa sisäisen pakkonsa viitoittamalla tiellä. Peppu paljaana, niin kuin tähänkin asti, lehtien sivuilla.
Samalla kun hän tekee minusta seksinsä rattimiehen, viimeisten epäonnistuneiden kuvavalintojen jälkeen, hän näyttäytyy mahdollisimman seksuaalisena ja uhoaa, että nyt sitä vasta alkaakin tapahtua. Veikkaan Jallu-lehteä ja bilettämistä. Poikaystäviä ja tauteja. Seuraavia pornomessuja ja kaikkea kamalaa mitä tuolaisen exhibituonistin päässä nyt liikkuukin. Hävettää, vaikka rakastankin. Ja mittaan vielä rakkauteni voiman.

Tässä kuitenkin seksi-aikaa ennen minun typerää viisasteluani, että älä pilaa mainettasi jo alle kaksikymppisenä.

Pian sinuun tutustumiseni jälkeen luulin tietäväni, kuinka meidän on rakastetetta ja elettävä.

Erehdyin.

Ehkä myös sinun rakastetavuutesi sokaisema.

Halusin ehdottomasti sanoa sinulle minkälainen maailma on.

Ja kuinka siinä on elettävä.

Tämä ärsytti sinua, vaikka hymyilitkin.

ja rakastit minua.

Kun media yritti rumentaa sinua karhealla ja vahvalla kädellään.

Halusin taistella rakkautemme puolesta.

Ja itseni tähden.

Rakkauteni sinua kohtaan ei kuitenkaan kärsinyt.

Tulin vain murheelliseksi.

Vihaiseksi.

Ja masennuin, lopuksi.

Mikään tapahtuneessa ei koetellut anteeksi antamiseni halua.

En pidä itseäni minään anteeksiantajana, muutenkaan.

Halusin vain rakastaa sinua lisää.

Mutta nyt myös jälkiviisaana.

Minähän olin sanonut niin, siitä ja siitä asiasta.

Minähän tunnen median.

Olen ollut siinä kolmekymmentä vuotta.

Tämä viisaileva olemukseni poisti hymyn kasvoiltasi.

Ja minä aloin surra suhdettamme.

Sen kokemaa julkista "tappiota".

Halusin että me voitamme.

Rakkaudessa.

NÄIN. (Olen tekemässä Saanasta maailman kauneinta videon ja puhutun saman sivustoa. Suunnittelin sitä eilisen ja tein alustan latauksia, kirjoitin tekstejä ja valikoin jo olemasta kuval ja videovalikoimasta puhuttelevinta. Yhden todella kauniin julkaisin tämän blogin alussa.
Mutta vaimoni aamuisen reaktion vuoksi ja tahdosta, en nyt jatka projektia ennen kuin jokin muutos tapahtuu...

Mutta rakkaani näin me voitamme koko ajan. Paljon asioita.

Rakaudella ja sen tekemisellä, niin että se on sinulle.

Olen jostakin syystä - siitä mielestäni varmaan, että kuulumme juuri toisillemme - alusta asti ollut kiinnostuneenpi sinun

Nautinnostasi, kuin omastani.

Sinun tyydytyksesi ilo.

On minun nautintoni.

Nyt kun käsitän että maailmaamme ei ohjaa minun rakkauteni sinuun.

Mitä kaikkea sen sitten on luullut ja kai vieläkin, huonoina hetkinäni luulen.

Meidän maailmamme on sinun rakkautesi.

Nuori ja uusi kaikessa.

Sitä minä olen alkanut rakastaa, kun samalla koen että, siinä rakkaudessa minun rakkauteni muuttuu arvokkaaksi.

Myös minulle itselleni. Joka en ole osannut rakastaa toista.

Ehkä rakkauden tunnetta, mutta en itseäni siinäkään.

Minä inhoan itseäni.

Kiitos rakas vaimoni, että kykenet rakastamaan rakkausvammaista ja läheisriipuvaista miestäsi.

Anna minun olla se sinulle.

Ja anna minun oppia sinut.

Ja niin oppimaan edes vähän rakastamaan itseäni.

Leuhkuus ja typeryyteni, ovat jo vähentyneet rinnallasi.

Ja hetket joissa minulla oli aina jotain, mitä tahansa, kaikkea, mielessä, ovat nyt nykyhetkiä.

Aikansa pituisia. Rakkautesi olemusta.

Todellisuutta minullekkin.

Nyt lopulta.

Niin että minä uskon, että kuolemani jälkeenkin pidät minua sylissäsi.

Ton on ainakin kopsannu rekkautunut .