Onko todistajille Pyhä Henki

- jumalan vaikuttava voima liikehti vesienpnnan yllä .. " -
Se on väärä käännös; Oikea on Engl, käännöksessä ,-
..." - Ja hirmuinen rajutuuli puhalsi vesien pinnan yllä,..." -
Henki ,- hepreaksi -Ruah . Ruah, - tuuli, myrsky, l

Pii on 3.0 kirjoitti:

- jumalan vaikuttava voima liikehti vesienpnnan yllä .. " -
Se on väärä käännös; Oikea on Engl, käännöksessä ,-
..." - Ja hirmuinen rajutuuli puhalsi vesien pinnan yllä,..." -
Henki ,- hepreaksi -Ruah . Ruah, - tuuli, myrsky, l

Kuningas Jaakon käännös


1. Moos 1:2 And the earth was without form, and void;
and darkness was upon the face of the deep. And the Spirit of God moved upon the face of the waters.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible


Henki
Kreikkalainen sana pneu′ma (henki) tulee sanasta pne′ō,
joka merkitsee ’hengittää’ tai ’puhaltaa’,

ja heprealaisen sanan ru′aḥ (henki) uskotaan olevan peräisin juuresta,
jolla on sama merkitys.
Ru′aḥ ja pneu′ma merkitsevät siis pohjimmaltaan ’henkeä’ eli ’hengitystä, henkäystä, hengenvetoa’, mutta sen lisäksi niillä on muitakin merkityksiä (vrt. Hab 2:19; Il 13:15).

Ne voivat merkitä myös tuulta, elävien olentojen elinvoimaa,
ihmisen henkeä (henkistä taipumusta),
henkipersoonia, mukaan luettuna Jumala ja hänen enkeliluomuksensa,
ja Jumalan vaikuttavaa voimaa eli pyhää henkeä (vrt. Koehler ja Baumgartner Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 877–879;
Brown, Driver ja Briggs, Hebrew and English Lexicon of the Old Testament, 1980, s. 924–926;
Theological Dictionary of the New Testament, toim. G. Friedrich, saksasta käänt. G. Bromiley, 1971, VI osa, s. 332–451)

Kaikilla näillä merkityksillä on jotain yhteistä:
ne kaikki tarkoittavat sellaista, mikä on ihmissilmälle näkymätöntä ja mikä todistaa liikkeellä olevasta voimasta.
Tällainen näkymätön voima kykenee saamaan aikaan näkyviä vaikutuksia

17:20 kirjoitti:

Kuningas Jaakon käännös


1. Moos 1:2 And the earth was without form, and void;
and darkness was upon the face of the deep. And the Spirit of God moved upon the face of the waters.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible


Henki
Kreikkalainen sana pneu′ma (henki) tulee sanasta pne′ō,
joka merkitsee ’hengittää’ tai ’puhaltaa’,

ja heprealaisen sanan ru′aḥ (henki) uskotaan olevan peräisin juuresta,
jolla on sama merkitys.
Ru′aḥ ja pneu′ma merkitsevät siis pohjimmaltaan ’henkeä’ eli ’hengitystä, henkäystä, hengenvetoa’, mutta sen lisäksi niillä on muitakin merkityksiä (vrt. Hab 2:19; Il 13:15).

Ne voivat merkitä myös tuulta, elävien olentojen elinvoimaa,
ihmisen henkeä (henkistä taipumusta),
henkipersoonia, mukaan luettuna Jumala ja hänen enkeliluomuksensa,
ja Jumalan vaikuttavaa voimaa eli pyhää henkeä (vrt. Koehler ja Baumgartner Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 877–879;
Brown, Driver ja Briggs, Hebrew and English Lexicon of the Old Testament, 1980, s. 924–926;
Theological Dictionary of the New Testament, toim. G. Friedrich, saksasta käänt. G. Bromiley, 1971, VI osa, s. 332–451)

Kaikilla näillä merkityksillä on jotain yhteistä:
ne kaikki tarkoittavat sellaista, mikä on ihmissilmälle näkymätöntä ja mikä todistaa liikkeellä olevasta voimasta.
Tällainen näkymätön voima kykenee saamaan aikaan näkyviä vaikutuksia

Tekstiyhteys osoittaa monesti sanan ru′aḥ merkitsevän ’tuulta’,
esim. ”itätuulta” (2Mo 10:13) ja ”neljää tuulta” (Sak 2:6).

Tämä merkitys käy ilmi usein silloin,
kun tekstiyhteydessä puhutaan pilvistä, myrskystä, akanoiden lentämisestä tms. (4Mo 11:31; 1Ku 18:45; 19:11; Job 21:18).
Koska neljää tuulta käytetään merkitsemään neljää ilmansuuntaa, itää, länttä, pohjoista ja etelää, ru′aḥ voidaan toisinaan kääntää ”ilmansuunnaksi” tai ”sivuksi” (1Ai 9:24; Jer 49:36; 52:23; Hes 42:16–20).

ru′aḥ kirjoitti:

Tekstiyhteys osoittaa monesti sanan ru′aḥ merkitsevän ’tuulta’,
esim. ”itätuulta” (2Mo 10:13) ja ”neljää tuulta” (Sak 2:6).

Tämä merkitys käy ilmi usein silloin,
kun tekstiyhteydessä puhutaan pilvistä, myrskystä, akanoiden lentämisestä tms. (4Mo 11:31; 1Ku 18:45; 19:11; Job 21:18).
Koska neljää tuulta käytetään merkitsemään neljää ilmansuuntaa, itää, länttä, pohjoista ja etelää, ru′aḥ voidaan toisinaan kääntää ”ilmansuunnaksi” tai ”sivuksi” (1Ai 9:24; Jer 49:36; 52:23; Hes 42:16–20).

Jobin 41:15, 16:ssa sanotaan Leviatanin tarkoin toisiinsa sopivista suomuista, ettei ”edes ilma [weru′aḥ] pääse niiden väliin”.
Tässäkin ru′aḥ edustaa liikkeessä olevaa eikä vain paikallaan olevaa, liikkumatonta ilmaa.
Näin ollen myös tässä on mukana ajatus näkymättömästä voimasta,
joka on heprean ru′aḥ-sanan peruspiirre.

Personoiminen ei ole todistus persoonallisuudesta.......

 On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä ”auttajana”
ja sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”opastaa”,
”puhuu”, ”kuulee” ja ”saa”.

Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä ”auttajasta” (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia.
(Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.)


Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä EI todellisuudessa ole persoona.

Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus
(1:20–33; 8:1–36),
ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa.

Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä ”tekoja” että ”lapsia”.

Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden ”kuninkaiksi” (Ro 5:14, 17, 21; 6:12).
Hän sanoi synnistä, että se ’sai aiheen’, ’sai aikaan himoitsemista’,
’vietteli’ ja ’tappoi’ (Ro 7:8–11).
Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut,
että synti olisi ollut todellisuudessa persoona..... ?

vai kuinka ? kirjoitti:

Personoiminen ei ole todistus persoonallisuudesta.......

 On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä ”auttajana”
ja sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”opastaa”,
”puhuu”, ”kuulee” ja ”saa”.

Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä ”auttajasta” (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia.
(Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.)


Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä EI todellisuudessa ole persoona.

Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus
(1:20–33; 8:1–36),
ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa.

Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä ”tekoja” että ”lapsia”.

Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden ”kuninkaiksi” (Ro 5:14, 17, 21; 6:12).
Hän sanoi synnistä, että se ’sai aiheen’, ’sai aikaan himoitsemista’,
’vietteli’ ja ’tappoi’ (Ro 7:8–11).
Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut,
että synti olisi ollut todellisuudessa persoona..... ?

Myös Johanneksen evankeliumikertomuksessa olevat pyhää henkeä koskevat Jeesuksen sanat täytyy ymmärtää asiayhteydessään.

Jeesus personoi pyhän hengen puhuessaan tuosta hengestä
”auttajana” (joka kreikassa on maskuliininen substantiivi pa‧ra′klē‧tos).

On siis täysin sopivaa, että Johannes toistaessaan Jeesuksen sanoja käyttää maskuliinisia persoonapronomineja (suomen kielessä ei kieliopillisia sukuja ole) puhuessaan ”auttajasta” eräänä hengen piirteenä.

Jos samassa yhteydessä kuitenkin esiintyy kreikkalainen sana pneu′ma, Johannes käyttää silloin pyhästä hengestä puhuessaan
neutrisukuista pronominia, sillä sana pneu′ma on itse neutrisukuinen.

Johanneksen käyttämä maskuliininen persoonapronomini pa‧ra′klē‧tos-sanan yhteydessä johtuu siis kieliopin säännöistä eikä uskonnollisesta opista. (Joh 14:16, 17; 16:7, 8.)

Johanneksen käyttämä maskuliininen persoonapronomini pa‧ra′klē‧tos-sanan yhteydessä johtuu siis kieliopin säännöistä eikä uskonnollisesta opista
. (Joh 14:16, 17; 16:7, 8.)
Onko se pyhä henki sit feminiini vai maskuliini.
jos molempia muotoja käytetty plus neutrisukuista pneumaa?
Onko Voima-Persoona?
Ukko vai Akka ? ;)