Julkaistu: 11.10.2011 06:30 il
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini harkitsi vaihtoa Sdp:n riveihin, kun Smp kaatui vuonna 1995.
Sdp kosiskeli tuolloin häntä ainoana puolueena.
- Kyllä sitä muutaman viikon harkitsin, pari viikkoa ainakin, sitten päätin, ettei minusta ole siihen.
Hän sanoo mököttäneensä tuolloin maalla.
- Olin puoluesihteerinä. Kyllähän se on totaaliloppu poliitikolle, kun puolue menee konkurssiin. Se tomäys on niin valtava, että siinä joutuu katsomaan peiliin, että osaanko yhtään mitään tehdä, koska näin meni.
Hän kertoo puhuneensa asiasta kahden tunnetun ihmisen kanssa ja päättäneensä sitten kieltäytyä. Sen koommin Soini ei ole asiaa miettinyt.
- Nyt kun kysyit, niin hyvä, että en loikannut. Olisi jäänyt suomalainen politiikka värittömämmäksi.
Hänen mukaansa on selvää, ettei Perussuomalaiset olisi noussut ilman häntä ja Raimo Vistbackaa.
- Ei se tällaisessa muodossa olisi pärjännyt.
Hän toteaa, että osaa noiden aikojen jälkeen arvostaa nykyistä menestystä.
Eniten ratkaisuun vaikutti Soinin oma ajatusmalli- ja maailma.
- Se sen ratkaisi lopuksi, ettei minusta ollut lähtijäksi. Olen aika itsepäinen tapaus.
Miten Sdp:lla menisi nyt, jos olisit heidän joukoissaan?
- Se on parempi, että en sano yhtään mitään. Tuskin se paljon huonommin pärjäisi, ollaan nyt kohteliaita, naurahtaa Soini.
Hän toteaa, että voitot ja tappiot kuuluvat politiikaan.
- Nykyisin tuntuu olevan niin, että jos puheenjohtaja häviää vaalit, niin ruvetaan keräilemään kimpsuja ja kampsuja. Se ei oikeastaan kannata, koska ei poliittisia johtajia mistään kaupasta saa ostettua.
Hän toteaa, ettei puheenjohtajaksi päädy vahingossa.
- On aivan turha sanoa, ettei ole tätä halunnut tai pyrkinyt. Kyllä se vain niin on, että on halunnut ja pyrkinyt.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini harkitsi vaihtoa Sdp:n riveihin, kun Smp kaatui vuonna 1995.
Sdp kosiskeli tuolloin häntä ainoana puolueena.
- Kyllä sitä muutaman viikon harkitsin, pari viikkoa ainakin, sitten päätin, ettei minusta ole siihen.
Hän sanoo mököttäneensä tuolloin maalla.
- Olin puoluesihteerinä. Kyllähän se on totaaliloppu poliitikolle, kun puolue menee konkurssiin. Se tomäys on niin valtava, että siinä joutuu katsomaan peiliin, että osaanko yhtään mitään tehdä, koska näin meni.
Hän kertoo puhuneensa asiasta kahden tunnetun ihmisen kanssa ja päättäneensä sitten kieltäytyä. Sen koommin Soini ei ole asiaa miettinyt.
- Nyt kun kysyit, niin hyvä, että en loikannut. Olisi jäänyt suomalainen politiikka värittömämmäksi.
Hänen mukaansa on selvää, ettei Perussuomalaiset olisi noussut ilman häntä ja Raimo Vistbackaa.
- Ei se tällaisessa muodossa olisi pärjännyt.
Hän toteaa, että osaa noiden aikojen jälkeen arvostaa nykyistä menestystä.
Eniten ratkaisuun vaikutti Soinin oma ajatusmalli- ja maailma.
- Se sen ratkaisi lopuksi, ettei minusta ollut lähtijäksi. Olen aika itsepäinen tapaus.
Miten Sdp:lla menisi nyt, jos olisit heidän joukoissaan?
- Se on parempi, että en sano yhtään mitään. Tuskin se paljon huonommin pärjäisi, ollaan nyt kohteliaita, naurahtaa Soini.
Hän toteaa, että voitot ja tappiot kuuluvat politiikaan.
- Nykyisin tuntuu olevan niin, että jos puheenjohtaja häviää vaalit, niin ruvetaan keräilemään kimpsuja ja kampsuja. Se ei oikeastaan kannata, koska ei poliittisia johtajia mistään kaupasta saa ostettua.
Hän toteaa, ettei puheenjohtajaksi päädy vahingossa.
- On aivan turha sanoa, ettei ole tätä halunnut tai pyrkinyt. Kyllä se vain niin on, että on halunnut ja pyrkinyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lipposen villiintymiskohtaukset aina ovat suurin huumorin aihe Suomessa :D
Mökillä kun oltiin, noniin, kun piti seurata amerikkalaisten keksintö-ohjelmaa "leijonan luola", niin:
piti mökin yläkerrasta missä oli telkkari lukea uutisia: Paavo Lipponen uhkaa haastaa Aamulehden oikeuteen, jostain "tinttaus-jutusta"... jne..
On melkoinen lapsi tuo paavo... "Paavo on Paavo", kuten isä sanoi naurahtaen..