Isän sydän?

Onks sun faijallas sitten suurikin sydän?

tuolla "yhteisön" sivut http://www.fhfinland.fi/

Näitä lukiessa ja erityisesti blogi osion kertomuksista tulee vaikutelma hyvin tiiviistä uskonnollisestä yhteisöstä.

Tämä järjestö on osa uuskarismaattista vyörytystä, jota tuodaan monin tavoin Suomeenkin. Jeesuksen sovitustyö jää niissä käytännössä syrjään ja päähuomio on ihmisten saamat hyvät fibat. Minusta uuskarismaattisuus on eksytystä! Se voi vaikuttaa hyvin hengelliseltä, mutta fokus ei ole Kristuksessa vaan ihmisessä itsessään, hänen "hengellisyydessään", kokemuksissaan, kehittymisessään joksikin...

olen huolissani jos mennään liikaa "fibojen" kantamana. Tämän liikkeen sivuilla ja nettijutuissa korostuu "mahtava juttu, tule mukaan kokemaan" tyyli. Ja tapahtumat usein monipäiväisiä erityksissä oloja.

Onko aiheesta missään avointa keskustelua? Itse liikkeen sivuilla ei mitään foorumia tms, vain liikkeen tuottamaa sisältöä.

Järjestöstä ei ilmeisesti saa puhua. Ainakaan lahkoon kuuluvat eivät kerro mitään, ei edes läheisilleen.

Nettisivuiltaan sain sen käsityksen, että juuri näinä aikoina Jumala haluaa ilmoittaa itsensä Isänä. Jumalan, Isän rakkaus on mahtava asia, mutta ei se ole tämän ajan tuote, onhan se ollut ihan kokonaan ulottuvillamme (Jeesuksen kautta) jo 2000 vuotta. Siksi vierastan oppeja/seurakuntia, jotka korostavat jotain yhtä asiaa, unohtaen monta muuta tärkeää. Tulisi olla sama tasapaino kuin UT:ssa, aito, kokonaisvaltainen evankeliumi.

Puhutaanpa avoimesti, vaikkakin anonyymina. Erittäin hyvä todistus on omassa elämässäni tästä "suuntauksesta":

Olen vapautunut katkeruuden tunteista, perhe-elämä pelastunut eron partaalta, vuosikymmenien riippuvaisuudet päästäneet irti otteestaan. Jumalan läheisyys on todellisempaa kuin koskaan aikaisemmin.... Tätä on kestänyt kohta vuoden.
"Harhaopiksi" siis varsin hyvää hedelmää tämä on tuottanut. Uskossaoloa on minullakin takana vuosikymmeniä.

Lisäksi teologisesta näkökulmasta on täysin perusteltua, että olemme suorassa rukousyhteydessä Isään - näinhan Jeesuskin kehotti. Ei se vähennä mitenkään Kristuksen sovitustyön arvoa; päinvastoin -> silloinhan löydämme sovitustyön merkityksen, kun ymmärrämme saavamme sitä kautta oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Sitä varten Jeesus kuoli, että löydämme takaisin Isän luokse.

Lopuksi David Wilkersonin kirjoitus, joka on kyllä täysin linjassa tämän "Isän rakkaus" - jutun kanssa: http://www.worldchallenge.org/fi/node/5221

Tässä olisi yksi opetus Oliko se nyt Millaista on olla poikana maailmassa tms, noin. 10 minuuttia alusta, tai jotain, ja, jonka juuri sattumalta löysin heidän sivultaan. Menee yli raittiin ja terveen uskon, ja vaikuttavaa henkeä kannattaa ehkä jostain new agesin parista? http://www.fhfinland.fi/media/opetukset/

Isän Sydän liike on uuteen henkilökohtaiseen kokemukseen painottuvaa uudenlaista opetusta.
Mikä menee sitten huti?
Vastaus on: uusi ja kokemus.
Ei ole mitään uutta, ei tule mitään uutta, kaikki on meille jo annettu, meillä on Jumalan Sana, Raamattu, sitä lukiessa ja tutkiessa, sen kautta ja siinä, Pyhä Henki kohtaa meitä ja opettaa.
Ei tarvita mitään kokemuksia, uusia yhteyksiä.