Ylihellyydenkipeä kusipää?

Olen parisuhderiippuvainen. En ole koskaan rakastunut kehenkään kenen kanssa olen säätänyt jotain, mutta en vain osaa olla yksin sillä olen niin ylihellyydenkipeä. Minulla on profiilisivut useissa netin kuvagallerioissa ja olen etsinyt niistä seuraa, vähäinen ikäkään ei ole ollut este. Miehistä itsetuntoani hivelee useiden naisten samanaikainen huomio.
Kuitenkin tämän vuoden keväällä tapasin lähes täydellisen päälle parikymppisen upeakroppaisen, suurisydämisen, kiltin, hellän, sanavalmiin ja hauskan, älykkään, huolehtivaisen, ihanan kaunottaren. Uskottelin hänelle rakastuneeni korviani myöten häneen ja annoin ymmärtää olleeni jutussamme tosissani. Hänen silmistään paistoi joka päivä miten rakastunut hän oli, yhtä hymyä, ja hän palvoi minua. Hän olisi halunnut kihloihin, naimisiin, muuttaa yhteen, lapsia kanssani..jne..niin umpirakastunut ja tosissaan hän oli. Kesä menikin mukavasti hänen kainalossaan, auringonlaskuja ja auringonnousuja laskien. Seuranhakuprofiilini olivat edelleen useilla sivuilla joilla kävinkin toisinaan, koska sain siellä edelleen haluamaani huomiota. Olin jopa valmis tapaamaan seksin merkeissä erästä hemaisevaa punapäätä naapurikunnasta. Naiseni tosin sai epäonnekseni tietää tästä, ja suunnitelma kariutui, mutta pitkäpinnainen naiseni antoi jopa senkin anteeksi. Hänen tietämättään soittelin myös aikani kuluksi AlastonSuomi.comista löytämilleni emännille. Seurusteluamme hiersi samalla aikaa hänen huono itsetuntonsa, jonka vuoksi hänet olikin helppo syksyn tullen lempata, en tosin aikonut kertoa hänelle aikeistani mitään. Sattumalta samaan aikaan tutustuin 15-vuotiaaseen saman kaupungin tyttöön joka olikin heti otettavissani. En ollut kerennyt pistää välejä kunnolla poikki siihen kesäheilaani, ja hän jäi kuukaudeksi elämään siinä uskossa, että kaikki meidän välillämme on hyvin ja sanoinkin etten karkaisi häneltä. Meni päivä toisensa jälkeen kun hän hätääntyneenä pommitti minua puheluin ja tekstiviestin kun ei kuullut minusta mitään. Mitä olisin hänelle edes sanonut? Olinhan seurustellut jo kuukauden toisen kanssa, joka pian täyttäisi 16 vuotta, mutta miksi odottamaan kun olin pannut sitä jo kuitenkin. Yllättäen tämä entinen kesäheilani kertoikin olevansa raskaana, näytti testinkin todisteeksi. Hän sanoi, ettei halua aborttia koska sairautensa vuoksi tuskin saisi toista tilaisuutta tulla raskaaksi. Minä en kommentoinut asiaan sen jälkeen mitään, en ole edes kysynyt mikä hänen tilanteensa tällä hetkellä on.

Olenko ihan kamala ihminen?