enää niinkuin ennen. Ainakin meidän paikkakunnalla heiltä on kielletty kaupassa käynti, he eivät siivoa, eivät edes pienessä mittakaavassa, lähinnä vain juttelevat hetken ja lähtevät pois. Ennen oli toisin. Paljon enemmän hyötyä kotiavustajista olisi jos he tekisivät enemmän konkreettisia asioita, nyt kaikki on omaisten vastuulla. Tietenkin määräykset tulevat ylemmiltä taholta, en syytä kotiavustajia. Mutta yleisesti on jotain vikana jos esim. siivoaminen laskisi työn arvostusta, ja konkreettista apua vähätellään.
Kotiavustajat eivät avusta
Taina
241585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kuka nyt sitten arvostaa minkäkinlaista työtä. Nykyään enemmän on laitettu painoa sosiaaliselle työlle. Ainakin sääntöjen muodossa. Tässä pikkukaupungissa, jossa itse asun, kotipalvelu siivoaa edelleen entiseen tyyliin, vaikka se ei heille periaatteessa kuuluisikaan. Itse kyllä arvostan sosiaaliseen puoleen panostamista. On hyvin paljon vanhuksia ja mielenterveysongelmista kärsiviä jotka tarvitsevat enemmän kuin mitään muuta juuri toisen ihmisen aikaa ja seuraa. Ne jotka tarvitsevat enemmän siivous yms. apua, voisivat mielestäni hankkia siivoojat jotakin muuta kautta. On esimerkiksi työttömien työpajoja ja siivousrinkejä joista tällaista apua saa erittäin edullisesti.
Kotipalvelu siis tekee "sosiaaliseen puoleen panostamista". Puhut melkein kuin juristi, mutta silti en ymmärrä.
Tarkoittaako tämä sitä, että kotiavustaja juo pöydän takana vanhuksen keittämää kahvia ja vanhuksen ostamaa pullaa ja puhuu omia asioitaan ja vanhus kuuntelee? Tämmöistä olin juuri todistamassa.
Harvalla vanhuksella on varaa maksaa siitä, että joku puhuttelee häntä.Jos on pienikin eläke, tämä puhe maksaa vanhukselle mansikoita.
Vanhuksen mielestä on luontevaa, että samalla kun siivoaa, voi jutella vanhuksen kanssa ja on ikäänkuin läsnä.
Vanhus ei arvosta eikä halua maksaa siitä, että koulutettu hoitaja tulee istumaan vaikka monet pikku työt seisovat.
Muuan vanhus pyysi kodinhoitajaa istuttamaan ulkoruukkuun kolme orvokintainta, mutta hoitaja sanoi, ettei heidän kuulu.
Mitä jos olisi mennyt yhdessä tämän pyörätuolissa istuvan kanssa ne istuttamaan? Siinä sitä olisi ollut sosiaalista suorittamista vai mitä se Jillin juttu oli.
Mutta ei, ei kun ei. Jossakin on paljon vikaa. Tämä on sitten sitä kuuluisaa avohuoltoa.
aika kaukana olen juristista mutta... Mielestäni kotipalvelun henkilökunnan tehtäviin kuuluisi kyllä se kahvin keittäminen. Kotipalvelun työntekijän kuuluu avustaa normaaleissa päivittäisissä askareissa, ei tehdä viikkosiivousta. Aivan kuten Tahvo(nimi oikein?) tuolla alempana sanoo, kotipalvelun henkilökunnan palkat eivät kovinkaan suuret ole. Silti toisin kuin joku toinen keskustelija väittää, henkilökunnalla on nykyään vähintään 3 vuotinen ammatillinen tutkinto eli ei mikään aivan lyhytkestoinen koulu ole. Tietenkin vielä on töissä niitä, jotka ovat päässeet sillä vanhalla lyhyemmälläkin koulutuksella.
Mielestäni kaikkien kuntien pitäisi ottaa käyttöön palvelusetelit, jotka vanhus tai muu avun tarvitsija voi käyttää haluamaansa palveluun, joko kotipalvelun kodin pienissä askareissa auttamiseen keskusteluun yms tai vaihtoehtoisesti jonkin muun palvelun tarjoajan tekemään kunnon siivoukseen. Tällä tavalla jokainen saisi tarvitsemaansa apua.
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Asiasta pitäisi keskustella avoimesti ja olisi mielenkiintoista tietää mitä nykyään kuuluu kotiavustajien töihin. Kaikkea ei voi omaisilla teettää, kaikilla ei ole asuinpaikkakunnalla omaisia eikä kaikilla ole varaa palkata erikseen siivoojia ja kauppa- yms. asioiden hoitajia.
Kun äitini asui vielä kotona yksin ja voimat alkovat vähetä, niin hän oli todella surullisena siitä että kotiavustajat lopettivat siivoamisen ja tulivat VAIN juttelemaan.
Äitini ei tahtonut jutella heidän kanssaan, joita hän itse ei ollut ystävikseen valinnut.
Koki heidät melkeinpä tunkeilijoiksi kun koko ajan kyselivät kaikista yksityisasioista.
Äitini oli kovasti arvostanut vanhanajan kunnon kotiavustajia jotka siivosivat kunnolla ja oli kovasti pettynyt siihen, että kotiin tuli juttukavereita joita vailla hän ei ollut.
Olisiko äidilläsi tai sinulla mahdollisuus palkata siivousfirmasta työntekijä auttamaan kodin kunnossapitämisessä. Tai, voitko mennä itse auttamaan äitiäsi?
Kotiavustajat ja ns. kodinhoitajat eivät tee enää mitään. He vain avustavat.
He eivät siivoa, he eivät osaa annostella lääkkeitä, he eivät osaa ja saa antaa pistosta, eivät osaa ja saa vaihtaa sidettä.
He eivät saa käydä kaupassa eivätkä he viitsi laittaa ruokaa. Jos joku avustaja on toisilta salaa pudistellut maton, toiset hänet sen vuoksi hirttävät.
Psykiatreja he eivät ole. Olen kuullut, että he saisivat tiskata pienen tiskin, mutta zssekään ei aina onnistu. Jos vanhuksella on käynyt vieraita, ei vieraitten tiskejä saa pestä.
Vuodevaatteita ei saa tuulettaa, ikkunoita ei saa pestä.
No hyvä. Yhteiskunta maksaa kuitenkin heidän palkkoinaan huikeita summia. Tämän ammattikunnan toimenkuva tulisi tarkistaa nopeasti ja ihan ympäri Suomen.
He eivät halua enää tehdä töitä kun ovat saaneet asiansa sellaiseen uraan, ettei työnteko ole mielekästä.
Mitä he saavat tehdä:
He saavat ajaa kunnan autolla.
He saavat jakaa valmiita ruoka-annoksia.
He saavat avata vanhuksen oven omalla avaimellaan ja he saavat auttaa vanhuksen kunnan saunaan. Omaa saunaa he eivät ala lämmittämään.
Ihme juttu ja ME MAKSAMME.
Kuinka paljon yhteiskunnassa on ihmisiä, joille maksetaan vaikka ei pitäisi?
Tuolle linjalle mennään, mitä maksetaan tyhjästä, niin samalla voi miettiä sitäkin, miksi maksan siitä, että olen olemassa.
Ihmisoikeudet niillä kotiavustajillakin on ja palkka olematon. Vai kuka tekisi enempää niillä palkoilla? Ei miehet ainakaan ja naisiahan nuo suurin osa on.
Niin minä kysyn miten he kotia hoitavat?
Eiväthän he kotia hoida, sen hoitavat muut, mutta eivät he vanhustakaan hoida.
Kodinhoitajilla on lyhyen koulutuksen (peruskoulupohja)jälkeen erikoissairaanhoitajan palkka. Mainittavaa palkkaeroa ei ole,mutta töissä on kyllä mielettömän iso vastuuero.
Minusta koko virka voitaisiin lakkauttaa ja miettiä miten tästä niillä rahoilla eteenpäin.
Oletko olemassa? Se on sinun vastuullasi kuinka paljon olemassa olet. Elämäsi laatu on omalla vastuullasi.
Jos olet jossain sairaalssa, kyllä joku muu maksaa sinun puolestasi paljon enemmän kuin konsanaan sinä. Ja on monia,joitten puolesta voisit jo mennäkin.Osoitetta ei minulla ole.
TUlevat vain ja katsovat joko vanhus on kuollut.
Ilmeisesti tämä on heidän uusi tehtävänsä.
Ennen he sentään tekivät töitä.
Minunkin mielestäni voi tällaiset tyhjäntoimittajien virat lopettaa.
Jos eivät ala auttamaa taas kunnolla.
Siinä vain istuskelevat vanhuksen kiusana ja passauttavat kahvituksella itseään.
Muistakaa, että kaikki hyvä mikä täällä Suomessa on on verovaroilla kustannettu, niin peruskoulu kuin muukin koulutus: joten..samalla logiikalla huonot oppilaat voisi vapauttaa oppivelvollisuudesta jne.
Kunnallisella puolella palkat ovat kyllä reilusti alle normaalitason, eihän näiden palveluiden tuottaminen edes kannattaisi jos näille ihmisille maksettaisiin kunnon palkkaa.
Ja heti, jos joku älähtääkään verojen nostamisesta..nousee älämölö.
Kunnalliset palkkatyöntekijät ovat niitä nykyajan puuvillapeltojen orjatyövoimaa, joita joku älykääpiö katsoo voivansa hyväksikäyttää kuinka paljon tahansa. Se on minimaalisen pieni prosentti mikä palkkoihin loppujen lopuksi menee. Ja ..kotiavustaja ei kyllä kuuna päivänä saa erikoissairaanhoitajan palkaa.
Kysykää paljonko liksaa saavat kansanedustajat, EU-parlamnetaarikot ja muut johtotason ihmiset..jotka hekin ovat jonkun lapsia. Mitä luulette, moniko hoidattaa vanhempansa kunnallisella puolella ja jos hoidattaa, kuinka moni vaatii siitä lisäekstraa, siis henkilökohtaista "vierihoitoa" omaisellee vain sillä omalla arvovallallaan minkä omaa.
Pienipalkkaiset, yksinäiset vanhukset jätetään heitteille, kun aika ei riitä heidän "vierihoitoonsa".
Se täytyy myöntää, että kotihoidossa moni, myös hoitohenkilökunta selviää huomattavasti vähemmällä työmäärällä ja pienemmällä asiakaskunnalla kuin laitoksissa ja sairaaloissa.
Näin on moni sanonut ja kertonut ettei koskaan enää tule takaisin laitokseen tai sairaalaan.
Mutta asian ydin minulla oli se, että matalapalkka-alalla nuo työskentelevät ja naisia kaikki, eikö. Ei kukaan mieskään suostuisi vain istumaan ja rupattelemaan tai ryystämään kahvia tuolla palkalla? Vai suostuuko? Onhan näitä työttömiä nuoria miehiä vaikka kuinka?
Itse olen kokenut kotipalvelussa työn raskaammaksi, kuin sairaalassa työskentelyn.
Kotipalvelussa joutuu juoksemaan paikasta toiseen ja olemaan kokopäivän jaloillaan.
Kotipalvelussa on myös enemmän mielenterveyspotilaita asiakkaina, mikä tekee työstä henkisesti raskaampaa (vaatii työntekijältä paljon sosiaalisia taitoja ja pelisilmää).
Ja riippunee paikkakunnasta. Vaan kyllä tuokin pitää paikkansa, että monet haluavat vaihtaa laitostyön kotihoitoon. Syynä on juuri tuo työn keveys ja se, että asiakaskunta on pienempi. Työ fyysisesti kevyempää.
Mielenterveysongelmaisia on kotona paljon ja työllistävät hekin omalla tavallaan. Ainainen henkinen paine on siinäkin, kun kohtaa paljon tukea tarvitsevan eikä koskaan tiedä, mitä oven takana on. Tiukkaa on myös jatkuva yksintyöskentely se tuo omat paineensa.
Toisaalta helpotusta tuo se, että kun olet oven sulkenut, ei asiakas enää ole "vastuullasi".
Laitoksissa asiakkaat ovat aina läsnä, monta tuntia (8h) joskus jopa 14h ja autettavia on huomattavasti enemmän. Yövuorossa valvot ja autat yksin 40-50 potilasta..joskus jopa 100 ihmistä on vastuullasi. On siinä hieman eroa, jos vertaa kotihoitoon.
Lisäksi laitoksissa eivät huolta tai paineita aiheuta ainoastaan potilaat vaan myös vierailijat ja omaiset. Usein heistä on apua, mutta jotkut myös työllistävät erittäin runsaasti. Ei tarvita kuin yksi ongelmallinen ihminen, niin koko osasto on sekaisin. Kotihoidossa harvoin joutuu omaisten hampaisiin tai silmätikuksi. On henkistä vapautta enemmän..mahdollisuus tehdä työ parhaaksi katsomallaan tavalla.
Laitoksissa ei ole samaa vapautta. Olet kellon orja ja monen muunkin asian, ikävä kyllä.
Laitos on aina laitos ja yksilöllinen "hoito" ei todellakaan nykypäivänä ole mahdolista. Ja samalla tavalla, ellei enemmänkin sairaalassa joutuu juoksemaan ja olemaan jalkojensa varassa.
Mitä tuohon pelisilmään tulee, sitä tarvitaan myös sairaaloissa. Siellä olet jatkuvasti tarkkailun ja kontrollin alaisena. Kotihoidossa sinua ei tarkkaile kukaan, paitsi asiakas.
Vai mitä?
Huomasin äsken, että olen käyttänyt samaa nimimerkkiä, kuin Tahvo jossain tuolla toisella osiolla, koskien myös vanhustenhuolto. Sori, en huomannut ja nyt luovun tästä Tahvo nimimerkistäni ja täytynee valita joku muu, toinen..vaikka Laura. Siis olen Laura jatkossa.
En tietenkään voi puhua muiden työntekijöiden puolesta.
On hyvä, että yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta työstä. Näin työntekijöitä riittää erilaisiin työympäristöihin.
Itse en ole kokenut laitoksessa työskentelyä rajoittavana. Laitoksessa en ole työni kanssa yksin, vaan lähellä on myös tarvittaessa työtovereita.
Toki sielläkin on omat miinuspuolensa, mutta tuskin sellaista työtä onkaan, jossa ei jotain olisi.
Olin kotipalvelussa länsirannikolla 2vuotta ja voi miten helppoa elämää. Esimiehelle kun lirkutin aamuisin sopivat sävelet, sain helpot paikat ja se lupasi tulla minun kanssa illalla vielä tanssimaankin. Oli tanssihullu.
Laitoksessa oli kauhea nokkimissysteemi ja aika kului toisia panetellessa. Jos ei ollut pomo sitten oli joku muu, aina se joka oli poissa. Täytyy sanoa, että raha tuli helpolla. Välillä oli helpon yön jälkeen monta vapaapäivää ja yöstä tuli 40% ylimääräistä liksaa. Monesti nukuttiinkin.
Omaiset kantoivat kakkua ja pullaa ja sitä kantoivat myös työtoverit. Tuolla alalla on himoleipureita. Rahasta ei pulaa ollut ja aina saatiin sijainen, jos joku sairastui. Siis joka päivä, jos joku oli poissa.
Silti naiset aina nurisivat jostakin ja jos ei muusta olivat toisilleen kateellisia.
Elämäni helpoimmat työt kotipalvelussa ja laitoksessa, jossa yksin valvoin 52 potilasta. Pulmia ei ollut.
Psyyken potilaat ovat helpoimpia hoidettavia eivätkä valita juuri koskaan, kiitollisia ovat vähästäkin.
Ja vastuu. Kuka koskaan on mistää vastuuseen joutunut? Jos tiedätte tapauksen, se vasta onkin ihme. Vastuu on Suomen suurin hokema. Ei muuta.Tyytyväisiä aina oltiin kun joku oli kuollut. Omaiset kiittivät kädestä.
Länsirannikolla, siis Suomessa vai USA:ssa? Mutta miksi sitten lähdit pois? Ei ollut tarpeeksi haasteellista tai niiden ikävien nokkimisten vuoksiko?
En ole koskaan kuullut vastaavsta. Meillä päin on sitten asiat todella huonosti.
Kotihoidosta ei minulla ole kokemusta, kuin harjoittelujaksoilta, mutta yksityisistä dementiayksiköistä kyllä jonkin verran.
Laitostyössä toimin tällä hetkellä ja on todella turhauttavaa työtä ja raskasta! Yhteishenki on hyvä, välillä riidellään ja taas sovitaan. Täällä kun ei voi mitään ylimääräisiä paineita ottaa, siksi haukkumiset selän takana ovat vähentyneet.
Aina kuitenkin tuulee uutta joukkoa, jotka testaavat teräväkielisyytensä tehoa ja puukkottelevat.
Aikaisemmin vuosia sitten, tuo nälviminen ja toisen työn arvostelu olivat yleisempiä, ei ehkä enää.
Työn henkistä kuormittavuutta lisää työn tuloksettomuus ja se, että suuri osa potilaista on erittäin huonokuntoisia. Ja meilläpäin kuolemaa ei todellakaan omaisten taholta odoteta tai toivota vaan, sitä pelätään kuin se olisi täysin luonnoton asia..se, että ihminen kuolee joskus.
Maailma, ihmisten asenteet ovat kääntäneet kelkkansa, johtuneekohan siitä, että amerikkalais-propaganda nyyhkyelokuvineen on tehonnut suomalaisiin niin tehokkaasti.
Erikoissairaanhoitajan palkka? 4000€--> vai?
Tää vaihtaa työpaikkaa ja heti jos näin on :)
Missä viipynee tasokas keskustelu, joka on aivoin jar rehellinen tällä palstalla?
Älytöntä paskansuoltamista epätärkeistä asioista yötä päivää.Sheriffi mukaanlukien.Huhuh.
Toimin kotipalvelussa. Työyhteisööni kuuluu lähi-ja kodinhoitajia, sekä kotiavustajia. Tavoitteemme on auttaa asiakkaitamme kaikintavoin, että omassa kodissa asuminen olisi heille mahdollista. Työmme sisältää esm,lääkkeistä huolehtimista, aamupalojen laittoa, kylvetyksiä, pikkupesuja, vaippojen vaihtoa, asiointeja, eli kaikkea sitä mitä nyt kodin arkeen kuuluu. Asiakkaamme ovat usein hyvinkin huonokuntoisia, joten vastuuta pitää hoitajan siellä kotioloissakin ottaa yhtälailla kuin missä muussakin hoitotilanteessa.
Minä koen työni mielekkäänä ja haastavana. En hae siitä helppoutta, vaan pyrin toimimaan tilanteen mukaan asiakkaitteni hyvinvointia ajatellen. Hyvää kesää kaikille!
On arveluttavaa että joku yleensä sopeutuu laitoksen hierarkiaan, sinulta se siis käy hyvin?
Hierarkia ei tapa yksistään luovuutta ja omaa ajattelua vaan se tappaa myös potilaita ja lamaannuttaa omaisia.
on suuresti.
Paikoissa, joissa olen ollut, en ole tuota "hierarkiaa" mitenkään vahvasti kokenut.
Minulla on sen verran voimakas luonne ja omat vahvat mielipiteet, ettei mikään hierarkia pysty tappamaan kykyäni ajatella ihan itse. Ja ne rutiinitkin voi hoitaa luovasti.
Olen nähnyt myös laitoksia, joissa en ikinä suostuisi työskentelemään. Niissä työilmapiiri on huono, eikä muutoksia hyväksytä, olivat ne sitten miten hyödyllisiä tahansa. Tällaisissa paikoissa myös "nokkimisjärjestys" ja rutiieista kiinni pitäminen hinnalla millä hyvänsä kukoistanevat.