Missä kulkee rajasi hyvä ja pahan..

mitä ei pidä niin se on ainakin yksi raja

Jos en tee kellekään pahaa tai kukaan ei tee minulle tai läheisilleni pahaa, siinä kulkee raja. Esim. toisen omaa en koske, pientä flirttiä voi toki olla jos kumpikin on mukana.

Jos huomaan toisen "selkään puukotuksen" niin se muistetaan, ei tarvitse enää yrittää ystävyyttä sen kummemmin.

Raja kulkee sisällä, tunteet toista kohtaan luo toisesta väärää informaatioa, eikä järki sanele toimintatapaa, kun humalassa olisi ollut. Darra ohi.

Minusta on asioita, joita pitää kunnioittaa ja yksi niistä on avioliiton vala jota kenekään ei pidä rikkoa. Minulle raja on siinä, että varattujen kanssa en halua olla muuta kuin ystävä en enempää.

Olemalla sitä toisille mitä haluaisi toistenkin olla itselle on minusta aika hyvä periaate. Mitä haluat, että sinulle tehtäisiin tee niin samoin muille. Jotenkin noin, mutta ihmisiä vaan ollaan. Kuitenkin katsoa eteensä, ettei ketään talloisi eikä itekkään tulisi tallotuksi.

Pahaa en ajattele, enkä kenellekään tee pahaa. Mutta joskus ihmisen on oltava "julma ja luja", että parempaa syntyy ja seuraa.
Minua kohtaan on elämän varrella oltu pahakin, itse en toivo enkä halua yhdellekään ihmiselle pahaa. Suora olen, se ei ole pahuutta.

Ihmisestä itsestä riippuu ja elämän kokemuksista, mitä pitää pahana. Mielestäni nykyään on paljon kiusantekoa ja pahuutta, joskus ihan ilmiönä.

No ihan yleisellä tasolla siinä et ei tee kenellekään mitään pahaa, siis fyysisesti eikä henkisesti. Eikä tunge nokkaansa toisten asioihin (mitä jotkut tuntuu tekevän niin oikeassa elämässä kuin täälläkin). Vaikea käsittää sellaista.. Koska itse en ole koskaan ollut siinä määrin kiinnostunut toisten asioista. Pääasia kun tietää itse missä mennään ja pitää huolen vain omista asioistaan.
t. nainen jonka ihastus ei asu naapurissa

... ja mistähän tilanteessa tuossa yksinpuhelussa sitten mahtoi olla kyse ...

pahuutesi on omasi, ei minun.