Kommunistit maksoivat yli puolet Suomen sotakorvauksista Neuvostoliitolle.
Kävi näet näin; maassa vallitsi sodan jälkeen vallankumouksellinen tilanne mutta sotakorvaukset toivat töitä ja niiden maksaminen koettiin Talvisotaakin yhteisemmäksi asiaksi. Kommunistien selostyö painottui työpaikoille, hikipajoissa ei kuitenkaan juuri lakkoiltu. Kas maksettiinhan sotakorvauksia työllä ja komujen ei oikein sopinut hidastaa aikatauluja. Tämä ajanjakso painottui vuosille 1945-1948.
Neuvostoliitto huomasikin, ettei Suomi selviydy sotakorvauksista säädettynä aikana, se puolitti ne. Suomen sotakorvauksilla ei ollut heidän kokonaisuudelleen juurikaan merkitystä. Maailmansodan aikana Neuvostoliiton teollinen kehitys kohosi ja oli monin paikoin Suomea edellä. Tästä osoituksena olivat sotakorvaustavaroiden korkeat laatuvaatimukset, ne tulivat Suomelle yllätyksenä. Suomessa ajateltiin tuota seikkaa pelkäksi vittuiluksi mutta eihän se niin ollut, ainoastaan paperikoneiden valmistuksessa taisimme olla heitä edellä. Neukkujen laatuvaatimukset olivat samat meille kuin heidän omalle teollisuudelleen. Tämäpä se ei oikein sovi suomalaiseen ajatteluun mutta on valitettavasti totta. Vai miten se menikään se toissavuotinen jupakka venäjälle kauppaa käyvien meijereiden hygieniasta.
Stalin siis puolitti sotakorvaukset että suomen vasemmisto voisi hyödyntää vallankumouksellista tilannettaan. Rattaanpyörähän se siinä tilanteessa pitää pysäyttää, kapitalistia pitää iskeä rahapussiin, ei se omaantuntoon vetoamalla miksikään muutu kun kapitalistilla ei ole omaatuntoa. Stalinille oli sotakorvauksen puolikasta tärkeämpää tehdä läntinen kokeilu, se oli hänelle yhtä tärkeää kuin Yhdysvalloille oli Marshall-avun antaminen ja juuri samoista syistä.
Oikeastaan tapahtuikin niin, että Suomen kommunistit saivat aikaan sotakorvauksien puolittamisen. Komut siis loppujen lopuksi toiminnallaan maksoivat puolet sotakorvauksista ja lisäksi työllään kansakunnan osana pienen siivun. Kaikenkaikkiaan ja yhteenlaskien komut maksoivat Suomen sotakorvauksista hivenen yli puolet, se on pirun paljon jos sitä vertaa Suomen kapitalistien ja porvareiden yhdessä maksamaan vajaaseen puolikkaaseen.
Kävi näet näin; maassa vallitsi sodan jälkeen vallankumouksellinen tilanne mutta sotakorvaukset toivat töitä ja niiden maksaminen koettiin Talvisotaakin yhteisemmäksi asiaksi. Kommunistien selostyö painottui työpaikoille, hikipajoissa ei kuitenkaan juuri lakkoiltu. Kas maksettiinhan sotakorvauksia työllä ja komujen ei oikein sopinut hidastaa aikatauluja. Tämä ajanjakso painottui vuosille 1945-1948.
Neuvostoliitto huomasikin, ettei Suomi selviydy sotakorvauksista säädettynä aikana, se puolitti ne. Suomen sotakorvauksilla ei ollut heidän kokonaisuudelleen juurikaan merkitystä. Maailmansodan aikana Neuvostoliiton teollinen kehitys kohosi ja oli monin paikoin Suomea edellä. Tästä osoituksena olivat sotakorvaustavaroiden korkeat laatuvaatimukset, ne tulivat Suomelle yllätyksenä. Suomessa ajateltiin tuota seikkaa pelkäksi vittuiluksi mutta eihän se niin ollut, ainoastaan paperikoneiden valmistuksessa taisimme olla heitä edellä. Neukkujen laatuvaatimukset olivat samat meille kuin heidän omalle teollisuudelleen. Tämäpä se ei oikein sovi suomalaiseen ajatteluun mutta on valitettavasti totta. Vai miten se menikään se toissavuotinen jupakka venäjälle kauppaa käyvien meijereiden hygieniasta.
Stalin siis puolitti sotakorvaukset että suomen vasemmisto voisi hyödyntää vallankumouksellista tilannettaan. Rattaanpyörähän se siinä tilanteessa pitää pysäyttää, kapitalistia pitää iskeä rahapussiin, ei se omaantuntoon vetoamalla miksikään muutu kun kapitalistilla ei ole omaatuntoa. Stalinille oli sotakorvauksen puolikasta tärkeämpää tehdä läntinen kokeilu, se oli hänelle yhtä tärkeää kuin Yhdysvalloille oli Marshall-avun antaminen ja juuri samoista syistä.
Oikeastaan tapahtuikin niin, että Suomen kommunistit saivat aikaan sotakorvauksien puolittamisen. Komut siis loppujen lopuksi toiminnallaan maksoivat puolet sotakorvauksista ja lisäksi työllään kansakunnan osana pienen siivun. Kaikenkaikkiaan ja yhteenlaskien komut maksoivat Suomen sotakorvauksista hivenen yli puolet, se on pirun paljon jos sitä vertaa Suomen kapitalistien ja porvareiden yhdessä maksamaan vajaaseen puolikkaaseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinä taas oikea komustoori ja kuvitelma. Noista venäläisten laatuvaatimuksesta, veikkaan jos menet paikanpäälle tarkastamaan heidän meijereidensä hygieniaa niin tuskin löydät suomalaisten veroisia. He vain haluavat näyttää valtaansa ja avittaa omaa teollisuuttaan.
Se pitää paikkansa jotta Stalin halusi tänne vallankumouksen koska sota oli ollut pieni pettymys. Riittävää määrää komuja ei kuitenkaan löytynyt ja toiveet kuivuivat mikä oli meille pelkästään eduksi. Eipä näy hyvinvointia missään missä komuideologiaa yritetään noudattaa.
Vuoden 1944 välirauhansopimuksen mukaisesti määrättiin Suomen maksettavaksi 300 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin arvoiset sotakorvaukset. Summa oli vuoden 1938 hintatasossa ja toimitusaika oli kuusi vuotta. Aika pidennettiin myöhemmin kahdeksaksi vuodeksi.
Ensimmäisenä sotakorvausvuonna jouduttiin luovuttamaan puutavaran sekä metsätalous- ja metalliteollisuuden tuotteiden lisäksi 119 alusta, mikä oli neljäsosa Suomen jo sodan johdosta puoleen supistuneesta kauppalaivastosta.
Toisesta korvausvuodesta lähtien luovutukset olivat uustuotantoa, pääasiassa metalliteollisuuden tuotteita. Tämä vaati metalliteollisuutemme olennaista laajentamista, sillä ennen sotia sen osuus maamme tuotannosta oli vain 3,7%. Esimerkkinä eräistä luovutetuista sotakorvaustuotteista ovat 535 erilaista alusta, 52500 sähkömoottoria, 1140 muuntaja-asemaa ja 30 täydellistä tehdaslaitosta voima-asemineen. Toimitukset eivät olleet aina helppoja, sillä monet tarvittavat raaka-aineet olivat tuontitavaraa. Toimitetut määrät olivat niin suuria, että muun muassa luovutetuista laivoista olisi muodostunut 20 kilometriä pitkä yhtenäinen laivajono ja rautatiekuljetuksiin tarvittiin yhteensä 141490 rautatievaunun kuljetussuoritus.
Sotakorvausten kustannukset olivat ensimmäisinä korvausvuosina noin 15% valtion menoista. Samaan aikaan oli käynnissä suuria voimavaroja vaatinut maamme jälleenrakentaminen. Menojen kattamiseksi oli säädettävä uusia veroja ja otettava ulkomaista lainaa. Sotakorvaukset olivat ankara rasite maamme taloudelle, mutta ne eivät voineet estää maan jälleenrakentamista ja siirtoväen asuttamista. Sotakorvauksista oli maallemme välillisesti myös hyötyä, sillä metalliteollisuuden pakollisen kehittämisen seurauksena Suomella olivat jo vuoden 1949 lopussa pohjoismaiden uudenaikaisimmat telakat ja konepaja- sekä valimoteollisuus.
Suomi oli hoitanut loppuun sotakorvauksensa 18.9.1952, jolloin viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman. Sotakorvaustaakasta selviäminen kunnialla perustui ennen kaikkea suomalaisten velvollisuudentuntoon. Henkilökohtainen etu sai väistyä yhteisen edun tieltä. Tämä veteraanisukupolven suoritus on esimerkki siitä, mihin yhteiseen päämäärään pyrkivä kansa pystyy myös rauhan aikana.
Älä selitä luuseri, ei sinusta yksinkertaisesti ole siihen, metodiikkasi ei kertakaikkiaan riitä yhtään mihinkään...
Moskva, Volga, Ob, Irtysh, Lena...., Melko harvassa oli äiti Venäjän joilla paatteja, jos se suomalaisten toimittamista 20 kilometristä olisi kiinni ollut. Jos meidän kuljetuksiin käyttämämme rautatievaunut olisivat olleet puolitoista kilometriä pitkiä, ne olisivat saattaneet ylettää Leningradista Vladivostokiin, yhden rataosuuden. Tänä päivänä venäläisten hampaat ovat niin huonossa kunnossa, että vaikka kaikki suomalaiset olisivat hammaslääkäreitä, he eivät ehtisi niitä paikkaamaan sitä mukaa kuin uutta vaivaa syntyy. Ja sinä puhut ikäänkuin me suomalaiset pystyisimme toimittamaan leivän korjaamillemme hampaille sitten kun ne alkavat puremaan.
Tottahan sotakorvaukset olivat suuri rasite suomalaisille, aivan kuten sanoin. Aikaa jatkettiin ja määrä puolitettiin. Neuvostoliitto oivalsi,ettei Suomi ilman noita toimia kykene velvoitteisiinsa. Sotakorvausteollisuuden työolot olivat huonot, palkat pienet. Sotakorvauksista eniten hyötyi suomalainen toimittaja, Sotevan toimista ja sen maksamista korvauksista käytiin useampikin tiukka eduskuntakeskustelu, selviä ylihinnoittelutapauksia painettiin villaisella. Käytiinhän niistä ihan raastupiakin. Suomalaista kapitalistiahan sotakorvausten puolittaminen eniten närästi, meni hyvät bisnekset poskelleen. Mikäpä sen mukavampi tilanne, kuin että työväki on nöyrää, palkat pienet, työoloihin ei tarvitse satsata ja mikä tärkeintä, kilpailua ei ole, raaka-aineisiin on etuoikeus Sotevan kautta eikä tuotteen hinnoittelukaan ole niin pilkun päälle. Kyllä suomalaiset olivat isänmaallisia mutta suomalainen kapitalisti ei ollut, kapitalisti katsoi ainoastaan oman edun.
Tilanne muuttui sotakorvausten puolittamisen jälkeen ja kuten sanoin, oikeastaan Suomen komut maksoivat yli puolet sotakorvauksista.
Ja sitten se kauan elänyt huuhaajuttu. Se elää sinunkin vastauksessasi 3,7 prosenttina. Ellei Suomessa olisi ollut raskasta teollisuutta, se ei olisi selvinnyt sotakorvaustensa puolikkaastakaan. Te porvarit olette hauskoja, ensin te väitätte ettei Suomella Talvisodan alussa ollut mitään, sitten te väitätte,ettette olleet Saksan kanssa kimpassa saamassa siltä sotakaluja hyökkäyssotaa varten vaan kaikki piti tehdä itse. Sitten kun kaikki on tehty itse ja hävityn sodan vuoksi joudutaan raskaisiin sotakorvauksiin, te selitätte että siinä kohtaahan meille luotiin raskas teollisuus. Jos me teimme ne tykkimme, sotalaivamme ja sukellusveneemme itse, niin meillä oli raskas teollisuus. Ellei meillä ollut raskasta teollisuutta niin vaihtoehdoksi jää, että te porvarit huorasitte meille aseet Saksan natseilta. Teidän pitäisikin päättää, miten se asia nyt oikeastaan meni.
Komun täytyy kuvitella koska todellisuus on niin ankeaa.