Olen taas jättänyt kaupungin melun ja työn kiireet, ja saapunut vanhalle mökilleni Hämeen sydämeen. Olen säästänyt viikon kesälomastani tähän kauniiseen, kuulaaseen syksyyn, ja mikäpä olisikaan hienompaa kuin viettää suomalaista syksyä suomalaisessa maalaismaisemassa.
Lähes sata vuotta sitten rakennettu hirsitalo otti minut ja homoni vastaan niin tuttuna ja turvallisena. Ympärillä on vain kilometritolkulla vakaana humisevaa havumetsää, perussuomalaista sielunmaisemaa. Vain muutama maalaistalo on lähistöllä siellä täällä.
Homoni, tuo vanha uskollinen, nauttii aina mökkireissuista. Täällä sen ei tarvitse pysytellä sisätiloissa, kuten kaupunkiasunnossani. Se voi melskata vapain ja iloisin sydämin ulkona, temmeltäväin tuulten kasvattina, metsästää ihmisiä ja eläimiä ja seikkailla metsän aluskasvustossa toteuttaen homouttaan koko sydämensä pohjasta.
Mökkini onkin keskellä metsää, ja järvi on aivan rannassa. Ihan lähellä ei ole sellaista ostoskeskusta, jonka kulmilla heterot kokoontuvat metelöimään, kimittävät pissa-Liisat pummaavat tupakkaa ja pultsarit kumoavat halpaa punaviiniä. Lähimpään ostoskeskukseen on matkaa 35 km, eikä sen liepeilläkään kokoonnu häirikköporukkoja.
Tämä talo oli aikoinaan sotaveteraani-isäni lapsuudenkoti, josta myöhemmin tuli kesämökkini. Täällä minä aikoinani myös vietin lapsuuteni kesät. Ne kesät, jotka olivat aurinkoisia ja onnellisia.
Silloin ei katseltu televisiosta "Teini-ikäisiä mutanttininjasankarikilpikonnia" eikä istuttu Playstationin äärellä. Pihalta poimittiin ahomansikkoja timotein varteen, metsässä sienestettiin vanhempien kanssa, käytiin uimassa järvessä ja luettiin sarjakuvia ja vanhoja viikkolehtiä ja dekkareita. Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailujen parissa kului loma leppoisasti.
Muutenkin luettiin aika paljon miesten seikkailuja
Silloin ullakkokamarin verhot liehuivat avoimen ikkunan ulkopuolella, ja ikkunan alla kukkivat valkoisena merenä omenapuut. Valoa antoi -ja antaa vieläkin- öljylamppu. Keittiön uuni lämmitettiin haloilla, kuten vielä nykyäänkin. No, nyttemmin olen hankkinut tänne sähköt ja sähkölämmittimet, vaikka aika vähänhän täällä sähköä tulee käytettyä.
Lapsuuteni kesälomilla ei mökille saavuttu henkilöautolla, kuten nyt teen, koska autot olivat kalliita ja harvinaisia. Bussi toi, usein vieläpä keltainen postibussi. Elämä oli selkeää ja yksinkertaista. Niinä kesinä tavattiin nostaa puuvajasta vanhat, natisevat naistenpyörät, joilla poljettiin hakemaaan vastalypsettyä maitoa ja tuoreita kananmunia lähistön maanviljelijän luota.
Oli siellä isävainaalla sellainenkin ylellisyys kuin Pappa-Tunturi, mopo, jolla hän yksinoikeudella ajeli. Voin vieläkin aistia Pappa-Tunturin pakoputkesta tulevan nostalgisen hajun, ja kuulla korvissani kaksitahtimoottorin puksutuksen.
Nyt olen lämmittänyt kertalämmitteisellä Aito-kiukaalla varustetun vanhan saunani, nauttinut vaatimattoman iltapalan (Atrian punaista lenkkiä kiukaalla käristettynä) ja juonut joitakin kolmannen veroluokan Karhu-oluita.
Pian laitan kannettavan tietokoneeni pois, istahdan vanhaan keinutuoliin katselemaan kamarin uunin tulta, laitan levysoittimesta soimaan vanhan, rahisevan vinyylilevyn Tapio Rautavaaran musiikkia ja silittelen sylissäni kosteana makoilevaa homoa.
Kaunis iltahetki isänmaan ja suomalaisuuden ytimessä.
Lähes sata vuotta sitten rakennettu hirsitalo otti minut ja homoni vastaan niin tuttuna ja turvallisena. Ympärillä on vain kilometritolkulla vakaana humisevaa havumetsää, perussuomalaista sielunmaisemaa. Vain muutama maalaistalo on lähistöllä siellä täällä.
Homoni, tuo vanha uskollinen, nauttii aina mökkireissuista. Täällä sen ei tarvitse pysytellä sisätiloissa, kuten kaupunkiasunnossani. Se voi melskata vapain ja iloisin sydämin ulkona, temmeltäväin tuulten kasvattina, metsästää ihmisiä ja eläimiä ja seikkailla metsän aluskasvustossa toteuttaen homouttaan koko sydämensä pohjasta.
Mökkini onkin keskellä metsää, ja järvi on aivan rannassa. Ihan lähellä ei ole sellaista ostoskeskusta, jonka kulmilla heterot kokoontuvat metelöimään, kimittävät pissa-Liisat pummaavat tupakkaa ja pultsarit kumoavat halpaa punaviiniä. Lähimpään ostoskeskukseen on matkaa 35 km, eikä sen liepeilläkään kokoonnu häirikköporukkoja.
Tämä talo oli aikoinaan sotaveteraani-isäni lapsuudenkoti, josta myöhemmin tuli kesämökkini. Täällä minä aikoinani myös vietin lapsuuteni kesät. Ne kesät, jotka olivat aurinkoisia ja onnellisia.
Silloin ei katseltu televisiosta "Teini-ikäisiä mutanttininjasankarikilpikonnia" eikä istuttu Playstationin äärellä. Pihalta poimittiin ahomansikkoja timotein varteen, metsässä sienestettiin vanhempien kanssa, käytiin uimassa järvessä ja luettiin sarjakuvia ja vanhoja viikkolehtiä ja dekkareita. Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailujen parissa kului loma leppoisasti.
Muutenkin luettiin aika paljon miesten seikkailuja
Silloin ullakkokamarin verhot liehuivat avoimen ikkunan ulkopuolella, ja ikkunan alla kukkivat valkoisena merenä omenapuut. Valoa antoi -ja antaa vieläkin- öljylamppu. Keittiön uuni lämmitettiin haloilla, kuten vielä nykyäänkin. No, nyttemmin olen hankkinut tänne sähköt ja sähkölämmittimet, vaikka aika vähänhän täällä sähköä tulee käytettyä.
Lapsuuteni kesälomilla ei mökille saavuttu henkilöautolla, kuten nyt teen, koska autot olivat kalliita ja harvinaisia. Bussi toi, usein vieläpä keltainen postibussi. Elämä oli selkeää ja yksinkertaista. Niinä kesinä tavattiin nostaa puuvajasta vanhat, natisevat naistenpyörät, joilla poljettiin hakemaaan vastalypsettyä maitoa ja tuoreita kananmunia lähistön maanviljelijän luota.
Oli siellä isävainaalla sellainenkin ylellisyys kuin Pappa-Tunturi, mopo, jolla hän yksinoikeudella ajeli. Voin vieläkin aistia Pappa-Tunturin pakoputkesta tulevan nostalgisen hajun, ja kuulla korvissani kaksitahtimoottorin puksutuksen.
Nyt olen lämmittänyt kertalämmitteisellä Aito-kiukaalla varustetun vanhan saunani, nauttinut vaatimattoman iltapalan (Atrian punaista lenkkiä kiukaalla käristettynä) ja juonut joitakin kolmannen veroluokan Karhu-oluita.
Pian laitan kannettavan tietokoneeni pois, istahdan vanhaan keinutuoliin katselemaan kamarin uunin tulta, laitan levysoittimesta soimaan vanhan, rahisevan vinyylilevyn Tapio Rautavaaran musiikkia ja silittelen sylissäni kosteana makoilevaa homoa.
Kaunis iltahetki isänmaan ja suomalaisuuden ytimessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten nostalgian kaihoisaa kerrontaa, ja mieleeni tulvahtavat samanmoiset lapsuuden muistot, mutta sitten särähti tajuntaani, Karhu-olut.
fy faan, kitkerää ja pahanmakuista.
Tunnelma särkyi.
Yritäs vielä kerran ja mainitse siinä kohtaa, Olvi-olut, silkinpehmeä ja täyteläinen, joka täyttää hämärtyvän pirtin tuoksullaan.
Besuhuoneessa seinässä uusia imukuppidildoja. Siellä voi toteuttaa jokaisen fantasiansa, kun joka puolella on täyttä erektiota. Onnesta kiljuen voi niihin pakitella.
Tarinasta päätellen isäsi oli Svenska talande Bättrehomo ja sinä isäsi poika. So What? Kerrotko kenties vielä miten isäsi "koulutti" sinua?