Minä olen uskova ihminen ja olen tullut uskoon 21-vuotta sitten ja kuulun ev.lut kirkkoon ja koen tällä hetkellä että se on minun hengellinen kotini.
Koen sellaista iloa ja onnea että saan kuulua evankelis Luterilaiseen kirkkoon ja voin käydä jumalanpalveluksissa ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa.
Joku kysyy ehkä tätä lukiessaan,miksi tällainen kirjoitus?Siksi koska olen ollut sellaisessa hengellisessä kriisissä koko viime talven ja olen käynnyt joitakin kertoja myös vapaiden suuntien tilaisuuksissa ja samalla etsinyt hengellistä kotia vapaista suunnista.Olen muuttanut uudelle paikkakunnalle ja siksi olen etsinyt itselleni hengellistä kotia.
Mutta koen todella hengelliseksi kodikseni ev.lut kirkon,siellä on myös elävää jumalan sanaa ja on sellainen vapaus ja ilo.
Koska vapaissa suunnissa on paljon sellaista myös ikäviä puolia,joita en hyväksy omaan elämääni.Se että ei saa vapaasti elää omaa elämää ja sitten on sellaista kyttäämistä ja joutuu sellaisten henkisten paineiden alle ja eikä tarvitse ketään orjailla. Vapaissa suunnissa on myös velvoite maksaa kymmenyksiä,vaikka tosin sanotaan ettei se ole pakollista,mutta kyllä se taitaa olla jonkilainen velvoite maksaa kymmenyksiä. Ev:lut kirkon jumalanpalveluksissa tai muissa hengellisissä rahan paneminen kolehtihaaviin on täysin vapaaehtoista ja minkä verran laitan rahaa tai sitten olen laittamatta.
Vapaiden suuntien seurakunnat myös sitoo ihmisiä ja monet heistä elää henkisten paineiden alla ja heillä on tavallaan koko ajan syyllisyys ja ajatus että teenkö väärin jos minä teen näin tai noin ja moni eroaa vapaiden suuntien seurakunnista varmaan juuri noiden henkisten paineiden vuoksi,koska moni ei jaksa elää noiden paineiden alla ja sitten useampi ihminen joka kuuluu vapaiden suuntien seurakuntaan niin sairastuu psyykkisesti.
En halua maalata mitään seurakuntaa vaan se on tosi asia ja olen kuullut myös ihmisten tarinoita jotka ovat ennen kuuluneet vapaisiin suuntiin ja eronneet ja he sanovat olevansa onnellisempia ja iloisempia kuin vapaiden suuntien seurakunnassa oli ja se vapaus mikä on tullut eroamisen jälkeen.
Olen onnellinen kun saan olla uskova ja Jeesus Kristus on minut pelastanut iankaikkiseen elämään.Saan kuulua Luterilaiseen kirkkoon ja käydä Jumalan sanan kuulossa.
Koen sellaista iloa ja onnea että saan kuulua evankelis Luterilaiseen kirkkoon ja voin käydä jumalanpalveluksissa ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa.
Joku kysyy ehkä tätä lukiessaan,miksi tällainen kirjoitus?Siksi koska olen ollut sellaisessa hengellisessä kriisissä koko viime talven ja olen käynnyt joitakin kertoja myös vapaiden suuntien tilaisuuksissa ja samalla etsinyt hengellistä kotia vapaista suunnista.Olen muuttanut uudelle paikkakunnalle ja siksi olen etsinyt itselleni hengellistä kotia.
Mutta koen todella hengelliseksi kodikseni ev.lut kirkon,siellä on myös elävää jumalan sanaa ja on sellainen vapaus ja ilo.
Koska vapaissa suunnissa on paljon sellaista myös ikäviä puolia,joita en hyväksy omaan elämääni.Se että ei saa vapaasti elää omaa elämää ja sitten on sellaista kyttäämistä ja joutuu sellaisten henkisten paineiden alle ja eikä tarvitse ketään orjailla. Vapaissa suunnissa on myös velvoite maksaa kymmenyksiä,vaikka tosin sanotaan ettei se ole pakollista,mutta kyllä se taitaa olla jonkilainen velvoite maksaa kymmenyksiä. Ev:lut kirkon jumalanpalveluksissa tai muissa hengellisissä rahan paneminen kolehtihaaviin on täysin vapaaehtoista ja minkä verran laitan rahaa tai sitten olen laittamatta.
Vapaiden suuntien seurakunnat myös sitoo ihmisiä ja monet heistä elää henkisten paineiden alla ja heillä on tavallaan koko ajan syyllisyys ja ajatus että teenkö väärin jos minä teen näin tai noin ja moni eroaa vapaiden suuntien seurakunnista varmaan juuri noiden henkisten paineiden vuoksi,koska moni ei jaksa elää noiden paineiden alla ja sitten useampi ihminen joka kuuluu vapaiden suuntien seurakuntaan niin sairastuu psyykkisesti.
En halua maalata mitään seurakuntaa vaan se on tosi asia ja olen kuullut myös ihmisten tarinoita jotka ovat ennen kuuluneet vapaisiin suuntiin ja eronneet ja he sanovat olevansa onnellisempia ja iloisempia kuin vapaiden suuntien seurakunnassa oli ja se vapaus mikä on tullut eroamisen jälkeen.
Olen onnellinen kun saan olla uskova ja Jeesus Kristus on minut pelastanut iankaikkiseen elämään.Saan kuulua Luterilaiseen kirkkoon ja käydä Jumalan sanan kuulossa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse sain rauhan sydämeeni kun jätin "lahkorallin" taakseni ja menin ehtoolliselle ev.lut.seurakuntaan. Palasin ensirakkauteeni.