Uskon hoitaminen ei ole vaikeaa

Hyvyys lähtee mielestäni miltei aina liikkeelle itsehillinnästä. Itsehillinnän kautta ihminen kykenee hiljentymään ja ajattelemaan, aloittamaan siitä, missä on eli itsessään ja itsestään. Ihminen ei saisi missään tapauksessa pelätä yksinäisyyttä. Yksinäisyyteen hakeutuminen on ainoa keino sellaiselle, joka ei kykene ajattelemaan terävästi tai ei lainkaan suuressa ihmishälinässä.

Tosin ateisti on varmaankin sitä mieltä, että meissä kaikissa asustaa susi. Metsästäjä! Eikä siksi pyrikään hillitsemään itseään. Senpä takia minusta usein tuntuukin siltä, että kuulen suden murinaa silloin, kun jotkut ateistit täällä oikein kiukuttelevat ja riitelevät. Sellaista muinaisen ihmisen murinaa hänen asettuessaan vihollista vastaan. Se on varmaankin sitä geeneissämme asustavien miljoonien esi-isien murinaa? Murinaa, joka on syvältä olemuksen onkaloista,murinaa sydänalasta itsestään? Se on heidän mielestään varmaankin väkevä ääni?
Ehkä hengellinenkin?

"Ei siksi ole aiheeton tuo vertauskuvallinen sanonta. Ei helmiä sioille."; voisi joku nyt todeta..
Pitää täysin paikkansa. Nykypäivän ihmisen havittelemat "suuruudet" arvojärjestyksessä erään markkinatutkimuksen mukaan: upea/kallis auto, ulkonäkö/muodin muk.vaatetus, hieno asunto, raha, titteli,bailailu, lomailu, perhe yms,yms.................................ja viimeisenä henkinen sivistys/ihmisyys.

Mutta kun nuo em. lainahöyhenet riisutaan, niin niiden alta ei enää löydykään ihmisyyttä nimeksikään, ja tuosta alennustilasta (materian ja ulkokultaisuuden orjuudesta) on monen todella vaikeaa nousta ja uudestisyntyä ja tulla jälleen onnelliseksi, inhimilliseksi ihmiseksi.

Persoonallinen vastuunalaisuus on kuitenkin yksi elämän tärkeimmistä totuuksista. Me emme voi siirtää tätä vastuuta toisen hartioille. Mitä me kylvämme, sen me saamme niittää. "Kylvä ajatus, niitä teko; kylvä teko, niitä tapa; kylvä tapa niitä luonne."