http://www.youtube.com/watch?v=BGSc8F-bhok&feature=related
Olemme Luovan kokonaisuuden kanssaluojia. Me olemme tämän maailmankokemuksemme luoneet. Voimme luoda kokemuksestamme toisenlaisen, mikäli nykyinen kokemus on epätyydyttävä. Vetovoiman laki pitää huolen, että myönteiset aikomuksemme toteutuvat, sillä niiden voima on suuri. Kielteisyyden toteutuminen ei onnistu niin hyvin, sillä kielteisyyden energia on huomattavan pieni ja vaikutusalue supistuneempi kuin myönteisyyden. Kielteisyys myös deletoi itsensä, sillä se koostuu ristiriitaisista tunteista ja ajatuksista. Myönteisyys on harmoniaa, koherenttia yhden suuntaista ristiriidatonta, eikä ajattele itseänsä itsekkäästi, siksi se menestyy ja laajenee vain. Se laajenee eksponentiaalisesti sitä lisättäessä.
Vetovoiman lakia voi siis käyttää parhaiten myönteisten aikomusten toteuttamiseen. Ihmiset eivät ole tähän asti monestikaan voineet käyttää tuota lakia, sillä heidän aikomuksensa on ollut ristiriitaista. Ja itsekästä. He ovat ajatelleet yhtä ja tunteneet toista, sekä toivoneet egolleen jotain. Ovat omistaneet egonsa, vaikka mitään ei voi omistaa. Silloin ei mitään tapahdu. Ajatusten ja tunteiden ollessa yhdensuuntaiset ja harmoniset, sekä epäitsekkäät, silloin tapahtuu. Nyt kun ihmiskunta on harmonisoitumassa, pesäkkeittäin ja myös globaalisti, voimme sitä käyttää menestyksekkäämmin. Sillä vain harmoniassa tuota lakia voi onnistuneesti käyttää.
Elämässä olen huomannut että tämä toimii mutta tarvitsee luoda syitä uudelle olemukselle runsaasti ennenkuin koko olemus ja kokemusmaailma on muuttunut. Esim. meditaatio onnistuu vasta kun olemus on muutettu myönteisen sävyiseksi. Myönteisyys laajentaa, kielteisyys supistaa. Meditaatio viihtyy myönteisyydessä, sillä se panee meditaatiolle vähemmän hanttiin kuin kielteisyys. Tietoisuus on kuitenkin pohjimmiltaan myönteisyys-kielteisyys polariteetin tuolla puolen.
Meditaatio ei ole transsia vaan tarkkaavaista olemista.
Miten olemusta voi muuntaa myönteiseksi, että meditaatio onnistuu? Vaikka olemalla läsnä, sillä läsnäolo muuntaa olemuksen. Siinä viihtyy vain myönteisyys. Sen ollessa ensimmäinen askel, on se myös viimeinen. On muitakin menetelmiä.
Läsnäolo on Pyhän kolminaisuuden yksi prinsiippi, Isä. Isä ihmisessä ilmenee läsnäolona. Hyvin yksinkertainen siis tuo Isä, minkä voimme tajuta. Siinä ymmärrämme Tahdon ja mitä se merkitsee (tahto on täysin eri asia kuin halu).
Olemme Luovan kokonaisuuden kanssaluojia. Me olemme tämän maailmankokemuksemme luoneet. Voimme luoda kokemuksestamme toisenlaisen, mikäli nykyinen kokemus on epätyydyttävä. Vetovoiman laki pitää huolen, että myönteiset aikomuksemme toteutuvat, sillä niiden voima on suuri. Kielteisyyden toteutuminen ei onnistu niin hyvin, sillä kielteisyyden energia on huomattavan pieni ja vaikutusalue supistuneempi kuin myönteisyyden. Kielteisyys myös deletoi itsensä, sillä se koostuu ristiriitaisista tunteista ja ajatuksista. Myönteisyys on harmoniaa, koherenttia yhden suuntaista ristiriidatonta, eikä ajattele itseänsä itsekkäästi, siksi se menestyy ja laajenee vain. Se laajenee eksponentiaalisesti sitä lisättäessä.
Vetovoiman lakia voi siis käyttää parhaiten myönteisten aikomusten toteuttamiseen. Ihmiset eivät ole tähän asti monestikaan voineet käyttää tuota lakia, sillä heidän aikomuksensa on ollut ristiriitaista. Ja itsekästä. He ovat ajatelleet yhtä ja tunteneet toista, sekä toivoneet egolleen jotain. Ovat omistaneet egonsa, vaikka mitään ei voi omistaa. Silloin ei mitään tapahdu. Ajatusten ja tunteiden ollessa yhdensuuntaiset ja harmoniset, sekä epäitsekkäät, silloin tapahtuu. Nyt kun ihmiskunta on harmonisoitumassa, pesäkkeittäin ja myös globaalisti, voimme sitä käyttää menestyksekkäämmin. Sillä vain harmoniassa tuota lakia voi onnistuneesti käyttää.
Elämässä olen huomannut että tämä toimii mutta tarvitsee luoda syitä uudelle olemukselle runsaasti ennenkuin koko olemus ja kokemusmaailma on muuttunut. Esim. meditaatio onnistuu vasta kun olemus on muutettu myönteisen sävyiseksi. Myönteisyys laajentaa, kielteisyys supistaa. Meditaatio viihtyy myönteisyydessä, sillä se panee meditaatiolle vähemmän hanttiin kuin kielteisyys. Tietoisuus on kuitenkin pohjimmiltaan myönteisyys-kielteisyys polariteetin tuolla puolen.
Meditaatio ei ole transsia vaan tarkkaavaista olemista.
Miten olemusta voi muuntaa myönteiseksi, että meditaatio onnistuu? Vaikka olemalla läsnä, sillä läsnäolo muuntaa olemuksen. Siinä viihtyy vain myönteisyys. Sen ollessa ensimmäinen askel, on se myös viimeinen. On muitakin menetelmiä.
Läsnäolo on Pyhän kolminaisuuden yksi prinsiippi, Isä. Isä ihmisessä ilmenee läsnäolona. Hyvin yksinkertainen siis tuo Isä, minkä voimme tajuta. Siinä ymmärrämme Tahdon ja mitä se merkitsee (tahto on täysin eri asia kuin halu).
Vastaukset 18
Vanhimmat
No sinähän luet kuin perkele Raamattua. perkele oli myös sitä mieltä, että jokaisen tulisi olla oma herransa, ja tehdä asiat miten parhaaksi näkee, kun taas Jumalan laki on luotujensa keskinäinen rakkaus ja kunnioitus Jumalaa kohtaan. Missään ei Raamatussa opeteta, että ihminen on Jumala, vaan että ihminen on itsessään läpeensä "pilaantunutta tavaraa", ja riippuvainen armosta olemassa olonsa oikeutukseksi.
Et ole aivan tarkasti lukenut raamattuasi, sillä siellä mainitaan ainakin parissa kohdassa se, että olemme jumalia.
Rakkaus ja kunnioitus niin toisiamme kuin jumalaa kohtaan syntyy automaattisesti kun tajuamme kaiken olevan yhtä ja samaa "jumalan olemusta". Kaikkeuden Alkulähde, jumalaksi kutsuttu, on kuitenkin enemmän kuin yksikään eriytynyt henki/sielu/mieli (=olento kuten mm. ihminen) yksinään tai edes kaikki yhdessä. Niin kauan kuin pitää itseään "pilaantuneena tavara", sen asenteen mukaisesti myös luo sitä samaa omaan elämänkokemuksiinsa lisää (sairautta, pahaa oloa, kurjuutta jne.).
Olemassaolomme on oikeutettua jo siksi, että olemme syntyneet tänne. Jos ei niin olisi, emme olisi saaneet tätä juuri tämän ajan laajemman tietoisuuden avautumisen mahdollisuutta.
Jumalallinen armo on sitä, että saamme aina uuden mahdollisuuden löytääksemme yksilötasolla jälleen todellisen itsemme, eli siis keitä me todella olemme ja ymmärtääksemme sen, mikä on meidän voimamme/vastuumme kaikesta.
Olen enimmäkseen samaa mieltä aloittajan kanssa. Haluan kommentoida kuitenkin tähän lauseeseen: "Vetovoiman laki pitää huolen, että myönteiset aikomuksemme toteutuvat, sillä niiden voima on suuri."
Me ihmiset olemme olleet vetovoimanlain mestarikäyttäjiä aina luomisen alusta lähtien. Tosin jo hyvin, hyvin kauan olemme olleet tietämättömiä tästä voimastamme (siihen on monta syytä!). Luomme todellisuuteemme (en puutu nyt "todellisuuden" todellisuuteen :) tämän lain mukaisesti kaikkea mihin uskomme syvästi/alitajuisesti, olkoon se sitten yhtä lailla niin myöteistä kuin kielteistäkin (suhteellisia arvoja!). Molempiin suuntiin "voima" on yhtä suuri ja se riippuu kunkin yksilöllisesta tietoisuuden tasosta; mitä korkeampi tietoisuus (siis enemmän Itsensä tuntemista ja siihen liittyvää rakkautta, positiivisuutta, uskoa elämän hyvään tarkoitukseen jne.), sen suurempi on hänen luomisen voimansa eli osaava vetovoiman lain käyttäminen omassa elämässään.
Vetovoiman lain tietoinen käyttäminen onnistuu yhä useammalta, mutta se vaatii tiettyjen syvälle alitajuntaan syöpyneiden asenteiden ja uskomusten muuttamista...tai muussa tapauksessa jatkamme edelleen samaa kuin tähänkin saakka olipa ajatuksemme tai aikomuksemme sitten miten myönteisiä tahansa.
"Kielteisyys myös deletoi itsensä, sillä se koostuu ristiriitaisista tunteista ja ajatuksista."
Kielteisyys luo kielteisyyttä aivan samalla voimalla kuin myönteisyys myöteisyyttä. Ristiriitaiset ajatukset ja tunteet nollaavat samanlaisesti kummallakin puolella! Saamme aina sitä, mitä uskomme! Hyvä puoli on se, että voimme muuttaa aina uskomuksiamme.
Itsekkyyden kokeminen on vastapuoli epäitsekkyyden kokemiselle. Molemmat ovat arvokkaita kokemusreittejä Ihmiseksi oppimisen tiellä. Itsekäs ihminen on monesti voimakastahtoisempi kuin epäitsekäs, joten hänen luomisen voimansa on suurempi ja keskittyneempi eli hän saa/luo elämäänsä haluamiaan asioita juuri siitä syystä! Se, mitä tällainen ihminen lopulta saa itselleen itsekkyydetensä tuloksena, on aina tärkeä opetus hänelle.
Miten niin,, "Saamme aina sitä, mitä uskomme!"?
Ajatellaan vaikkapa maassamme cp-vammaista tai narkkariäidin lasta, köyhää lasta, alkoholistin lasta joka kasvaa noista lähtökohdista aikuiseksi, mitä hän voi uskoa, tai pystyy yleensäkään uskoa kun lähtökohdat ovat tuollaiset?
Saatika rikkaiden maiden köyhdyttämässä alikehittyneessä maassa kärsivä lapsi, miten hän olisi itsensä valtias ja toivonut kuolevansa ripuliin ja nälkään äidinsä kuolleen ruumiin viereen?
Pvatko he toivoneet itselleen noin sairaan kohtalon tajutakseen että se ei ole kivaa, vai eikö jotkut ihmiset vaan tajua nälkään ja sairauksiin kuollessaan vaikkapa pakolais-leireillä näitä asioita?
Miten yleensäkään ihminen, joka siis faktallisesti on geeniensä ja olosuhteidensa kautta se mikä hän on ja siellä missä hän, olisi sellaisessa asemassa kuin väität?
Täällä suomessa ja yleensä länsimaissa tehdään täydellä vatsalla ja kivassa tietokonetuolissa joutoajalla istuen(koska esi-isämme tai me olemme hyvinvointimme ryöstämällä saaneet) näsäviisaasti päätelmiä omista lähtökodista käsin siitä "kuinka olemme sitä ja tätä" ja itse sen toivoneet.
Missä se järki tuossa on ja todellisuus tai enne kaikkea se Jumalan rakkaus ja oikeudenmukaisuus laajemmin ajateltuna!
Älkää ihmiset jauhako ihmiskunnasta sentimentaalistasoopaa.
'Älkää ihmiset jauhako ihmiskunnasta sentimentaalistasoopaa'.
Näissä 'Minä Olen' ja 'Vetovoiman laki' jutuissa on unohtunut tuikitärkeä 'karman laki'?
Ihmisten kohtalot, ovat ne mitä hyvänsä, niitä on vaikeaa käsitellä järkevästi, ellei karmaallinen perusperiaate ole auttamassa asioitten ymmärtämistä.
Yksittäisiin kohtaloihin on melko mahdoton antaa selkeää vastausta, esim. että miksi näin kävi juuri tälle lapselle, pitäisi tuntea lapsen karmaallinen historia?
Tosiasiassa kaikki ihmiset ovat täällä karman vaikutuksen alaisia, jokainen suorittaa jotain, ainakin pitäisi liittyen huonon karman 'polttamiseen', joka saattaa olla perintöa edellisestä elämästä.
Hyvää karmaa voi tuottaa 'Vetovoiman lakien' avulla myönteisillä ajatuksilla ym.
Yksiselltteisiä asioita nämä eivä ole ja 'huonosta karmasta' eroon pääseminen on vaikeaa, ajatellaan nyt vain esim. myönteistä ajatusmaailmaa, onko se helppoa ottaa päivittäiseen käyttöön?
Kuinka paljon helpompaa on 'kirota' lähimmäinen, kuin ehdoitta Rakastaa?
Tässä on kuitenkin se yksinkertainen perusasia, joka meillä on pielessä?
-Karmahan on syy&seuraus-laki.
Karma ei ole kuin jokin oikeudenmukainen tai kostava jumala.
Karmallisuus ei siis sitoudu tuomio/palkkio-moraaliin lainkaan. Erillaisia asioita vain tapahtuu ja niillä on syy ja seuraus.
Esimekki; jos olet karmallisesti riittävän hyvä roisto niin et jää koskaan kiinni ja et saa tuomiota.
Tai jos olet kuinka hyvä ihminen tahansa, mutta synnyt ja elät erittäin huonoissa olosuhteissa ja porukassa jossa sinua ei arvosteta, niin elämäsi on hyvyydestäsi huolimatta ainakin ulkoisesti helvettiä(ja todennäköisesti menetät myös hermosi ulkoisen vuoksi) ja hyvyyttäsi voidaan pitää jopa heikoutena jota käytetään vain hyväksi.
Tai jos satut syntymään köyhään maahan niin hyvin todennäköisesti et tule koskaan olemaan rikas siinä missä länsimaisen kulttuurin piiriin syntynyt lapsi.
Ymmärrätkö?
Vetovoimalaki samanlaisuus vetää puoleensa samanlaisuutta.
http://eidualistinen.blogspot.com/2011/03/salaisuus-lyhyesti.html
Saagapolku. Ei pidä paikkaansa. Ei samanlaisuus vedä puoleensa samanlaisuutta.Tottakai taiteilijat kokoontuvat yhteen, pohtimaan asioitaan.Alkoholistit kokoontuvat yhteen, toteuttamaan juopottelua.Pilvenpolttajat eli huumeiden käyttäjät kokoontuvat yhteen. Urheilun ystävät kookoontuvat omille alttareilleen.Eivät ne kuitenkaan ole saman kaltaisia vaan erilaisia ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista.Samanlaisuus ei ole samankaltaisuutta.
huik huik
Elämän suuri salaisuus on vetovoiman laki
· Vetovoiman lain mukaan samanlaisuus vetää puoleensa. Kun ajattelet jonkin ajatuksen, vedät siis samalla muita samanlaisia ajatuksia puoleesi.
· Ajatukset ovat magneettisia, ja niillä on taajuutensa. Kun ajattelet, ajatukset lähtevät universiumiin ja vetävät magneettisesti puoleensa kaikkea, mikä on niiden kanssa samanlaista ja samalla taajuudella. Kaikki sinusta lähtenyt palaa lähtöpisteeseensä – sinun luoksesi.
· Sinä olet inhimillinen televisiotorni, joka lähettää tiettyä taajuutta ajatuksillaan. Jos haluat muuttaa elämässäsi jotain, muuta taajuuttasi muuttamalla ajatuksiasi.
· Tämänhetkiset ajatukset luovat tulevan elämäsi. Se mitä eniten ajattelet tai mihin keskityt, toteutuu omassa elämässäsi.
· Vetovoiman laki on luonnonlaki. Se on yhtä puolueeton kuin painovoima.
· Kokemuspiiriisi ei voi tulla mitään, mitä et kutsu sinne hellittämättömillä ajatuksilla.
Tämä laki on tosiaan kauan tunnettu.
Minulla on teos Emil Coue'n 'Kuinka parannan itseni suggestiolla'. Noin vuodelta1920 ja jotain päälle.
Tässä käsitellään ajattelun (mielikuvituksen) voimaa.
Neale Donald Walsh:in teos 'Luomisvirta/ Voima on aina päällä' teos käsittelee myös tätä asiaa joka on ymmärtääkseni hiljakkoin tullut käännettynä.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Toimit tällä palstalla jonkinlaisena opettajana, ainakin minulle, mikä on pelkästään myönteinen asia! Niin, mieli on siis kaiken a ja o. Se määrää sen miten maailma koetaan ja mitä luodaan, koska ajatukset luovat todellisuutta. Tästä syystä on tärkeää ymmärtää, että ajatuksensa voi valita, ajatuksenhallintaa voi opetella. Mutta, vaikka ajatukset luovatkin todellisuutta, niiden syntymisen ja toteutumisen välillä on verho siihen saakka kunnes on saavuttanut tietyn (itsensä) rakastamisen ja mielen hallinnan tason.
Toisin sanoen eheät ja myönteiset ajatukset ilmenevät helpommin ja nopeammin kuin esimerkiksi hyökkäävät ja epämiellyttävät ajatukset. Valo voittaa aina pimeyden, rakkaus pelon. Ja yksi positiivinen ajatus on voimakkaampi kuin monta negatiivista ajatusta. Ajatusten ristiriitaisuus ja jonkinlainen vastustaminen pysäyttävät kokonaan tapahtumien kulun, virtauksen.
Jos kaikki ajatukset toteutuisivat sellaisenaan, havaintomaailma olisi yhtä kaaosta, muutokset liian vaikeita hallita mielen tasolla. Psyyke kai hajoaa vähemmästäkin…
Haluaisin kysyä mikä on Mielen Veljeskunta? Onko sillä mitään tekemistä IOK:n poikakunnan kanssa..?
Tuon opetuksissa on samanlaisia elementtejä kuin Ihmeiden Oppikurssissa. Samaan aikaan on välitetty useammalle taholle eri puolille maailmaa samankaltaisia ideoita, hieman eri painotuksilla. Myös Ishayat kuuluvat tähän. On muitakin samaan virikkeeseen kuuluvia. Yhdistävänä piirteenä tuolla on IOK:n kanssa anteeksiantaminen ja Pyhä Henki. Opetukset kulkevat IOK:ia täydentäen, tai IOK täydentää tuota (mielestäni). 1900-luvun virike on "Ilon Filosofia" eri puolille maailmaa inspiroituna, jota myönteiseksi ajatteluksikin on sanottu, kun 1800-luvulla virike kulkee teosofian nimellä. Tätä "Ilon Filosofiaa" opetetaan jo lukiossa, esim. "Positiivinen psykologia" lukion oppikirjana. Tosin siellä se on laimennetussa muodossa.
Tämä mikä on tuotettu tälle palstalle on symbioosi kaikesta opitusta. Se ei perustu erityisesti minkään yksittäisen koulun opetuksiin, olen hahmotellut erilaisia ideoita, joista olen havainnut että niistä saattaa olla hyötyä ja mitä on opiskeltu. Ideat tulevat monesti kirjoitushetkellä, joten ei osaa tarkalleen sanoa mistä mikäkin idea tulee. Sellaisenaan monetkaan tekstit eivät käy, vaan ne on tarkoitettu korkeintaan virikkeeksi jotta niiden pohjalta voisi itse prosessoida asiaa jos kiinnostaa. Käytännössä opiskelen näitä samoja juttuja kun kirjoittelen, joten opiskelijoita ollaan kaikki.
Aitoon positiivisuuteen sisällytän ristiriidattomuuden. Siitä ei ole paljon ainakaan julkisesti puhuttu. Siksi aito positiivisuus on harvinaista ja jopa melko ennenkuulumatonta tällä planeetalla. Käytit eheys-käsitettä. Se kuvaa tuota koherenttiutta. Siinä on opiskelemista kaikille. Kuin koherentti laservalo verrattuna hajanaiseen kohina-tyyppiseen ajatteluun ja tunteeseen. Kun olemuspuolemme toimii yhdessä samaan suuntaan niin silloin olemme tulleet eheiksi ihmisiksi. Vasta silloin olemme terveitä. Tällöin olemme myös rehellisiä, aiemmin ei voi olla jos yksikin olemuspuoli menee muuhun suuntaan kuin joku toinen. Se on kyllä myös ihmisen päämäärä, että hän kasvaa tuolla tavalla ihmiseksi. Nyt kun ihmiskunta alkaa ymmärtää rationaalisesti, niin mitä uusia mahdollisuuksia se antaakaan luoda uutta maailmaa ihmisen sisään ja ulos. Aivan uudenlainen järjestys koittaa kun länsimainen rationaalisuus ja tiedemiesmäinen johdonmukaisuus valjastetaan henkiseen käyttöön.
Mutta sitä ennen voi olla paikallaan tutustua idän moniin viisaustraditioihin ja huomata, että miten samoista asioista ne puhuvatkaan. Psykologisia tosiasioita vertauskuvakielellä. Olen huomannut miten monilla tavoilla voidaan samaan suuntaan viitata, ja se jos mikä on aiheuttanut riemun pyrskähdyksiä. Monilla uskonnoilla on samantyyppinen perusta, mutta kuin palapelin palat ne kootaan ensin yhteen ja vasta siloin alkaa jotain uutta sarastaa. Kukin uskomusjärjestelmä kertoo oman osuutensa. Ja kaikki omalla tavallaan oikeassa.
Joo, ilon tie tai polku on se, jota itsestä tuntuu hyvältä kulkea ja seurata. Olenkin saanut paljon apua Sanaya Romanin kirjoista. Ja ihan aluksi, kun henkisyys alkoi kiinnostaa, lueskelin netistä joitakin teosofiaan liittyviä kirjoituksia. Niistä teksteistä kuitenkin puuttui minusta selkeys, jota arvostan. Asiat kun voi ilmaista myös yksinkertaisemmin sisällön kärsimättä… Ihmeiden oppikurssista taas löytyy ihan selvä logiikka, mutta asioiden prosessoiminen ja harjoitukset vievät aikaa. En tiedä riittääkö tämä elämä. Ehkä ei! Ensin G. Renardin kirjat herättivät suurta vastustusta niin kuin ilmeisesti monella muullakin, mutta tosiaan huomasin ilokseni IOK:n täydentävän jo lukemaani, se vie asiat vaan vieläkin pidemmälle. Loppuun asti, tai itse asiassa takaisin alkuun.
Kiitos vinkistä. En ole perehtynyt itämaiseen viisauteen. Mutta luin jo hiukan Ishayoista, ja etenkin luonnon osuus miellytti siinä. Viimeksi kun kirjoitin, muistelin miten luonnossa melko helposti virittäytyy korkeammille taajuuksille, mikäli se on esimerkiksi sitä, että mieli hiljenee kuin luonnostaan, tuntee rauhaa, riemua ja kiitollisuutta. Sitten tapahtuu mahdollisesti jotain mitä toivoo, eli toive ilmenee. Ajatus saa muodon. Ja sitten tuntee vielä suurempaa kiitollisuutta. ”Luonto on aina jatkuvassa ylistyksen tilassa. Luonto on jatkuvassa kiitollisuuden ja rakkauden nousevassa virrassa.” Näin kerrottiin yhdessä Ishaya-tekstissä.
Symbioosi kaikesta opitusta onkin hyvä. Jonkinlainen kokonaiskuva auttaa ymmärtämään miten eri asiat ja opit tukevat toisiaan, sopivat yhteen. Yhtäläisyyksien näkeminen on tärkeää, uskonnoissakin. Juuri ne perusajatukset. Olen lukenut joskus mielenkiinnosta Koraanin suomennoksen ja olin kyllä löytävinäni sieltä silloin yllättävän paljon samaa mitä yhdistetään kristinuskoon. Mutta, on se varmasti niinkin että jokainen uskomusjärjestelmä kertoo oman osuutensa, ja siten myös uskontojen kokonaisuudella on merkitystä.
Mitä mahtaakaan olla kohina-ajattelu?
Ilon tietä sanotaan nykypsykologiassa myönteiselle elämänkaarelle pääsemiseksi. Myönteisellä elämänkaarella vire on myönteinen, mutta kielteisiäkin asioita osataan tiedostaa. Ne ovat ovat vain toteamista varten. Niitä ei jäädä märehtimään. Elämänkaaripsykologia, joka kuuluu kehityspsykologiaan, onkin eräs kehittyvä tieteenhaara, jota ollaan viemässä transpersoonalliseen suuntaan. Milloinkohan sisällytetään kuolemanrajakokemukset elämänkaaripsykologian loppupäähän?? Saa nähdä.
Teosofiassa mennään useinkin sen verran pitkälle että niitä ei voida avata selkokielelle tässä vaiheessa. Kokemusten kautta ne selviävät ja tulevat ymmärretyiksi. Selvemmälle kielelle kuvaamista on yritetty antroposofian kautta, luoden uusia käsitteitä. Meillä ei ole siis käsitteitä kaikkien asioiden ymmärrettäväksi tuomiseen. Asioita jätetään intuition varaan puhuen vertauskuvallisesti. Teosofia on siis paljolti vertauskuvakieltä, esim. atman, buddhi ja sen semmoiset, vaikka näytetään puhuttavan selvillä käsitteillä. Vertauskuvat tarvitsevat oivaltamista, jotta niitä voisi ymmärtää.
Vertauskuvallistamisella (jotkut sanovat sitä tietoiseksi valehtelemiseksi) on myös syynä se, että abstrakteja kokemuksellisia asioita ei materialistettaisi materiaalisiksi olotiloiksi. Ne ovat paljon enemmän. Teosofia jättää paljon sanattoman oivaltamisen varaan. Niin jättää myös IOK. Näin on pakko tehdä jatkossakin, koska muuten teemme abstrakteista asioista kuvitelmia ja näistä kuvitelmista pilvilinnamaisia rakennelmia, jääden kuvaston orjaksi. On tarkoitus, että kuvasto viittaa vain jonnekin, ei ole itsetarkoitus sinänsä.
Luonnon tutkimisen kautta voi päästä harmoniaan. Luonnossa energiat virtaavat yleensä tukkeutumatta, ja kasvien tasolla vapaa virtaus on sitä "ylistystä ja kiitosta". Kun ihmisessa virtaus on vapaata, niin hän on iloinen, optimistinen, kiitollinen. Ihmisen perustila on olla onnellinen. Onnellisuuteen kuuluu myös eteenpäinmeno jonkun uuden avautumisen kautta. Ihminen on onnellinen kun hän kehittyy, ja hän kehittyy kun hän on onnellinen.
Eri henkisten menetelmien kautta ihminen palautetaan terveeksi, ja mennään siitä jopa eteenpäin. Yksi elämä on rajallinen. Yleisenä ohjenuorana pitäisin yhden menetelmän kerrallaan harjoittamista. Tätä voi perustella johdonmukaisella tahdon suuntaamisella. Kuin lentokone jonka kurssia korjataan askel askeleelta. Jos sen kurssia korjataan liian tiheään vaihtamalla harjoitusta alituiseen, kurssi ei ehkä korjaannu mihinkään. Se poukkoilee edestakaisin. Jos menetelmän anti on jossain vaiheessa saatu, mikä pystytään sisäistämään, siirrytään seuraavaan.
Kohina on otettu fysiikan käsitteistöstä. Valkoinen kohina, vaaleanpunainen kohina jne. Kohina ajatusmaailmaan siirrettynä on ajatusten poukkoilua eestaas. Silloin syntyy korkeintaan epämääräinen leijuva mielihyvä, joka ei vie henkisille tasoille, vaikka olisi jatkuvaa. Henkinen on tarkkaavaista ja selkeää, ei epämääräistä. Tätä juuri tällä hetkellä opiskelen, tarkkaavaisuutta.
Laservalolla tarkoitan suorasuunnattua ajatusolemusta, joka on hallinnassa juuri tämän suuntauksen ansiosta. Ajatusten täydellinen hallinta syntyy melko myöhään, on teosofiassa 3. suuri kokemus, minkä tasoisia buddhalaiset edistyneimmät lamat ovat. Buddhalainen valaistuminen. Se on spontaania mutta täsmällistä ajattelua, "laservalonomaista", mikä syntyy silloin kun tietoisuuden intensiteetti ylittää tavallisten ajatusten voiman. Silloin mieli hiljenee, tai sen taustalta löydetään hiljaisuus. Buddha oli mielenhallinnan mestari, ja hänen opetuksissaan painottuu nimenomaan äly, vaikka sitä ei ehkä heti huomaa.
Minusta on alkanut tuntua että nykyajan ihmiselle pitää asioista kertoa heidän kielellään. Siihen voi käyttää mainiosti vaikka psykologisia termejä. Olemme siirtymässä arkaaiselta ja mytologiselta kaudelta rationaaliseen aikaan. Toki mukana on ihmisiä, joiden kehitysvaihe on arkaaisessa tai mytologisessa kehitysvaiheessa, joten heille sopivinta on nuo kuvastot.
Sanaya Roman painottaa selkeyttä. siihen voisi liittää tarkkavaisuuden mukaan, niin se selventäisi sitä, että tuolla selkeydellä tarkoitetaan tiedostamisesta johtuvaa selkeyttä. Kun ajatusmaailman kohina on ylitetty, suunattu tietoisuus luo siihen viimeistään silloin suunnatun järjestyksen. Puhutaan silloin, että tietoisuus "käyttää" ajatuksia, niinkuin vasaraa käyttää käsi joka naulaa. Täsmällisesti ja juuri oikeaan aikaan.
Loistava ajatus asioista kertominen kielellä, jota myös ymmärretään :) Etenkin kun on mahdollisuus valita miten ilmaista jokin asia. Jos haluaa tulla ymmärretyksi, on hyvä huomioida kohdeyleisö (ja sen mielen avaruuden ulottuvuus).
Mietin vain onko psykologiasta todella apua henkisyyden ymmärtämisessä? Psykologia kuitenkin tutkii ihmisen kehittymistä ja käyttäytymistä, persoonaa ja egoa, joista ymmärtääkseni tulisi päästää irti. Vaikkakin psykologiset termit ovat monelle entuudestaan tuttuja. Jos niitä käytetään, olisi hyvä mainita viitataanko ihmiseen vai entiteettiin.
Ehkä ensin tarvitaan henkisesti vahvoja ja rohkeita tutkijoita, jotka eivät lannistu tiedeyhteisön vastustuksesta ja kritiikistä. Sitten vasta voidaan tieteellisesti hyväksyä juuri esim. kuolemanrajakokemukset siten että ne todella sisällytetään esim. mainitsemaasi elämänkaaripsykologiaan.
Jos elää ns. kahdessa maailmassa, eikö ajatusmaailmaan siirretyn kohinan vaimentaminen ole aluksi entistä haasteellisempaa? Muistan vielä hetken nuoruudessani jolloin tietoisesti aloin muuttaa ajatteluani sisäiseksi dialogiksi. Sitä ennen yksittäiset ajatukset vain sinkoilivat jostain. En tiedä miten yleensä ajatellaan... Mutta jossain määrin mainitsemastani johtuen nykyään pystyn erottamaan yksittäisen mieleeni tulevan sanan tai ajatuksen, joita yleensä pidän silloin tiedostettuina. Laservalosta sainkin ennakkoon tiedon ennen kuin kirjoitit siitä ensimmäisen kerran. Kuvaava määritelmä: suorasuunnattu ajatusolemus. Minulle tosin riittää tässä vaiheessa ihan vaan ajatuksen voiman tiedostaminen…
Tarkkaavaisuus ja valikoiva tarkkaavaisuus kuuluvat käsitteinä kehityspsykologiaan, kognitiivisiin toimintoihin. Tarkkaavaisuutta voi suunnata, vaihtaa ja jakaa.
Kieltä voi muuttaa keskimäärin ymmärrettäväksi. Tälläkin palstalla lukijat ovat monenlaisia osaamiseltaan, kognitiiviselta tasoltaan ja oppimistaustoiltaan monissa elämissä. Kieli ei tule täysin ymmärrettäväksi kaikille, mutta sen voi "normeerata", jolloin mahdollisimman moni ymmärtää todennäköisyyksien valossa. Kun tässäkin kirjoittelen niin huomio on sille jolle vastaan ja myös muissa.
Mainio näkökohta tuo psykologiakritiikki. Näkökulmastani asioita voi tarkastella psykologiana, sillä kaikki on mieltä. Tällöin mieleen sisältyy myös kaikki henkiset asiat ja Logoinen mieli perimmäisenä. Maailmanjärki kuuluu myös psykologiaan tästä näkökulmasta, sillä se on olemuksen yksi prinsiippi.
Henkisyydellä tarkoitan tiedostamista ja hallintaa, joka on spontaania, ei hallitsemalla hallittua, jolloin siihen jämähtäisi kiinni. Psyykkisyys on tiedostamattomuutta ja takertumista.
Henkinen psykologia tai Psykologinen henkisyys, tai pelkkä Psykologia sisällyttää kaiken itseensä, kun se lähtee logoiselta tasolta. Henkeä ei tarvitse erottaa psyykestä. Logoksellakin on mieli, universaalipersoona. Taivaallisen ihmisen Psykologinen universaalipersoona. Persoonasta ei siten tarvitse päästä eroon, sillä se muuntuu universaalipersoonaksi.
Henki voidaan käsitteiden maailmassa erottaa psyykestä jos halutaan, mutta silloin tuossa järjestelmässä psyyke on eri kuin henki. Tässä järjestelmässä mitä tällä hetkellä käytän henki on kuin psyyke ---> mainitulla tietoisuus- ja takertumisaspekteilla eroteltuina.
Nuoruutesi antaa johtolangan. Silloin ajatukset sinkoilivat ja näennäinen persoona oli heikompi. Olemus oli esillä. Kun tiedostamaton persoona kehittyy, kehittyy ensin sisäinen dialogi. Sitten sisäinen dialogi vaimenee, jolloin sanotaan että mieli on hiljentynyt. Dialogi on siirtynyt abstraktille tasolle. Tällöin tarkkaavaisuus on lisääntynyt.
Dialogi korvaantuu abstraktilla tasolla spontaanitiedolla joka syntyy siinä hetkessä ja jota ei olla ajateltu aiemmin. Se syntyy tarkkaavaisuudesta, joka synnyttää spontaani dialogiamaisen keskustelun, joka virtaa. Mutta erona aiempaan mielen dialogiin, kukaan ei pyöritä tuota dialogimoottoria. Pyörittäjässä aiemmassa kehitysvaiheessa kiinni ollessaan ihminen näkee suurta vaivaa pyörittäessään ajatuskonettaan, joka hän luulee olevansa.
Kun ollaan tarkkaavaisia, siis kukaan ei ajattele vaikka ajatuksia näyttää esiintyvän. Itse asiassa ne virtaavat käsittämättömällä vauhdilla ja vain osa tulee kirjoitetuksi. Tämä on erona, kukaan ei ajattele vaikka ajatuksia syntyy.
Ajatusten tulva syntyy siitä kun tarkkaavaisuus-pinta koskettaa hieman enemmän kuin normaalisti mielen kiinteyttä. Kiinteätä osaa. Kun tarkkaavaisuus-horisontti vetäytyy mielen kiinteydestä niin ajatukset lakkaavat ja se seestyy. Dialogi imuroituu tarkkaavuuteen, abstrahoituu yhä enemmän ja enemmän ja lopulta sammuu. Tarkkaavaisuus jää, ja etäinen "laineiden liplatus" kuuluu. Mieli ei nimittäin koskaan täysin hiljaa ole, pientä väreilyä aina on. Sillä se on elävä. Täysin hiljaiseksi, absoluuttisessa mielessä, sitä ei saa, sillä se elää. Elävä hieman aina väreilee.
Tarkkaavaisuus itsessään järjestää mielen kiinteyden. Kun mieli järjestyy, järjestyvät tunteet, ja lopulta fyysinen keho järjestyy. Ne integroituvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Jos elää kahdessa maailmassa, nii n mielen kohinan hiljentäminen siedettävällekin tasolle on haastavaa. Kun olemus on integroitunut, elää vain yhdessä maailmassa. Mutta tämä yksi maailma on ehkä eri kuin lukijan, sillä se sisältää psyyken tasot. Psyyken tasoihin kuuluu myös Logoinen taso, minkä ihminen kokee olemisena. On se enemmän kyllä.
Poimin muutaman kehityskelpoisen näkökohdan tarkempaan syyniin:
" Jos haluaa tulla ymmärretyksi, on hyvä huomioida kohdeyleisö (ja sen mielen avaruuden ulottuvuus). "
- tämä kehittää yhteyttä ihmisiin, jota korostetaan sosiaalipsykologiassa. Sosiaalipsykologia tutkii ihmisen käyttäyttymistä ryhmässä, ryhmien käyttäytymistä ja jopa kulttuuristen ryhmien kohtaamista. Vuorovaikutus ja viestintä on myös sosiaalipsykologian tutkimuskohteena.
Yhteys ihmisiin ja heidän ymmärtämisensä kehittää samaistumisen kykyä. Samaistumisen kyvyllä on yhteys ykseyteen. Kun samaistuminen on täydellistä, kohteeseen kuitenkaan takertumatta (huom.), niin ollaan saavuttu tehokkaan myötäelämisen tasolle. Kuljetaan kuin toisen kengissä. Tämä on minusta sosiaalipsykologian päämäärä.
" Jos niitä [psykologisia termejä] käytetään, olisi hyvä mainita viitataanko ihmiseen vai entiteettiin. "
- ihminen on entiteetti itsessään. Tarkkailija omalla tasollaan kykenee samaistumaan mihin tahansa muotoon ja elämään missä tahansa muodossa. Vaikka kivessä. Tämä tarkkailija omalla tasollaan on Pyhän Hengen taso, missä persoona-ego on muuntunut Pyhän Hengen universaaliksi abstraktioksi, kaikkialla läsnä olevaksi ( universaalipersoona )
Ihminen kykenee tässä olemaan, se on ihmisen koti ja perintöosa. On myös syvempää todellisuutta, mutta jo Pyhän Hengen lähtöalue on Ihmisen koti. Luottamukseni ihmiseen on rajaton, sillä ihminen olemukseltaan on rajaton. Älkäämme turhaan tuijottako pelkästään materiavaatteisiin, sillä ne ovat vain vaatteita ja unenkaltaisia kangastuksenomaisia.
" ...jolloin tietoisesti aloin muuttaa ajatteluani sisäiseksi dialogiksi. Sitä ennen yksittäiset ajatukset vain sinkoilivat jostain. En tiedä miten yleensä ajatellaan... "
Dialogi on mainio välivaihe. Sen kautta saavutetaan riittävä ajatuksen kiinteys, joka auttaa pysymään asiassa. Kun dialogi hienovaraistuu, se siis abstrahoituu, jolloin se ei ole häiritsevää. Kun abstraktiotkin ylitetään, niin saavutaan puhtaamman tarkkaavaisuuden alueelle. Paketti pysyy koko ajan kasassa, koska dialogi-automaattikone on muunnettu luovaksi tarkkaavaisuudeksi, tietoisuudeksi. Sublimoitu.
Jos meillä ei olisi alussa harhaista ajatuskonetta, niin emme ihmisen kehityskaarella pääsisi kovin nopeasti puusta pitkälle. Mekaaninen ajatuskone on suuri apu, jonka ylitämme ja muunnamme luovaksi. Ja luovuuden tasolta vieläkin eteenpäin. Luovuuden lähde on sama kuin Pyhän Hengen alkulähde.
Ihminen kokee Pyhän Hengen monesti ihanana keveytenä ja huumorinakin. Olen valinnut tekstiin useimmiten neutraalin asennekerroksen ilmentämisen koska huumori harvoin oikein ymmärretään.
Kiitos paljon selkeästä vastauksesta, josta on uskoakseni apua myös muille kuin minulle. Minulle se selkeytti monta asiaa. Psykologiasta tiedän näköjään ihan liian vähän, en edes tiennyt että psykologiaa kutsuttiin aikaisemmin nimellä sielutiede.
Henkisyyden määritelmäsi on tarkka ja täsmällinen. Olen ajatellut vaan melko epämääräisesti henkisyyden olevan jotain samansuuntaista kuin hengellisyys, mutta ilman uskontojen luomia rajoja.
Jos ja kun kaikki on mieltä, niin silloinhan tarkkaavaisuus on vain mielen kommunikointia mieleen.
Ja sinulla on varmasti logoisat oltavat, voin vain kuvitella.