taukoa palstakirjoittelussa. Etäisyys antaa perspektiiviä.
Nähdään jouluaattona.
Nähdään jouluaattona.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ai, ootkos sä joulupukki?
Muistahan käydä meilläkin ja lahjoja odotan..Kilttinä yritän olla ainakin siihen asti;)
Kahvitauko on
viisitoista minuuttia :)
Huomenta itsekullekin. Kun katselee ulos täältä lämpimästä, ei voi oikein millään käsittää että mennään lokakuun puoltaväliä. Nurmi vihertää, on kuulaan kaunista. Vain paljaat koivut kertovat syksystä.
Tarkkaan ottaen virallinen kahvitauko oli ensin 10 minuuttia jonka jossakin kabinettien liittokokouksissa arvokkaissa sopimusneuvotteluissa venyttivät paperille 12 minuutin mittaiseksi ja saivat siten duunareille 2 minuutin tyytyväisyyden kun palkankorotukset eivät olleet tarpeeksi. Silloinkaan. Juuri tuollaisilla epäolennaisuuksilla on kusetettu palkanansaitsijoita kautta aikain.
No todellisuudessahan kahvitauot venyvät ainakin 15 minuutin mittaiseksi. Vain kellokortilla sitä voisi valvoa ja säätää. Konttoreissa "juoruavat" vähintään 30 min koska oheen on helppo liittää "palaveri" tai "kehityskokous" :)))
Itse kun olen pitänyt "virallisia" taukoja viimeksi on aikaa toistakymmentä vuotta. Sitten olen mennyt ja tullut ja pitänyt tauot kun kuhunkin hetkeen sopii, vaikka tunnin välein, välillä:) Mikä on kieltämättä ollut vapauttavaa ja energia ja työ ja suoritustehokasta. Ahkerahan olen unissanikin, vauhti päällä;) Joskus.
Kuulakas, en tiedä onko kirpakka, sää ulkona. Poden tässä nennunniisto talkoita. Välillä on muistettava yskäistä free muotoista köhää:)
So so, ei nukkuessa saa ahertaa, silloin pitää levätä.;)
Äläppäs nyt hymynaama juksaa. Kun minä selvästi näen koivut lehdessä, tosin sävy on kelta- ruskean voittoinen :D
Niin pitäisi. Tai varmaan nykyisin lepäänkin. Hektisinä aikoina kun kroppa oli ylikierroksilla, sitä jatkoi aherrusta unissaankin. Vähintään peitto mytyssä jalkopäässä tai lattialla. Nyt kaikki on satunnaista hommien suhteen, pieniä täyte töitä. Piti tänäänkin illalla käydä hoitamassa pieni juttu mutta annoin periksi flunssalle. Pientä lämpeilyäkin.
MITÄÄÄHH... Eikö virallinen kahvitauko olekaan vartin mittainen. Kuinkahan paljon olenkaan vuosien varrella hävinnyt kun pikku firmassani on aina pidetty vartin kahvitauot. Kuusi minuuttia päivässä, kerrottuna kahdella...kaksitoista minuuttia päivässä. Kahdeksantoista vuoden ajan....Kuukaudessa on noin 20 työpäivää, se tekee neljä tuntia kuukautta kohden. Kahdeksassatoista vuodessa on 216 kuukautta, se kerrotaan neljällä..864 tuntia. Jos työntekijäkustannus on noin 20 e tunti, olen hävinnyt liian pitkinä kahvitaukoina 17280 euroa. Plus kesätyöntekijöiden tauot....Voihan rähmä !!!
Nyt loppui lorvailut :D
Sun täytyy asua Suomineidon vyötärön alalpuolella jos siellä vielä koivut lehdessä.... Tai sitten asut jossain minne tuuli ei pääse. :)
Virallinen on edelleen 10 - 12 minuuttia riippuen kohteesta. Tai jos työpäiväksi lasketaan 7,5 h (on oltava työpaikalla 8 h) siinä on yksi 20 minuutin ruokatauko ja yksi kahvitauko 15 minuuttia. Näin muistelen.
Saattaa olla, että ruokatauko on 30 minuutin mittainen ja kahvitauko 15 minuuttia kertaa yksi kertaa;)
Kuinka kehtaat kajota kansallisen instituution vyötärön alapuolisiin yksityiskohtiin. Neito on kovin rampa, kun toinen kainalo ja kunnon viipale takamuksesta otettiin pois.
:)) Ei, kyllä minä ihan vapaaehtoisesti asun Etelä-Somessa.
Voisin asua pohjoisessakin, varmaan nauttisinkin, jos olisin sinne lapsena juurtunut. Pidän luonnosta ja luonnossa peuhaamisesta :D.
Juu - se oli varsinainen neidonryöstö yritys. Mutta jäipäs neito asemaansa, vaikka temmellyksessä helmasta pala irtosikin ja tappelussa käsivarsi surkastuikin :)
Sorry :D Tässä iässä ihminen alkaa jo olla niin ujo ja häpeämätön, että mielikuva Suomineidon lehtevästä alapäästä saa hymynkareen huulille.
Suomessa-asumisen rikkautena on läheisyys luontoon, kaupunkienkin liepeillä voi löytää erämaan. Täällä meillä pohjoisemmassa asuvilla luonnon läheisyys on niin itsestäänselvyys, ettei siitä aina muista olla edes kiitollinen.