Arkkipiispa G. Johansson ja juutalaiset

Gustaf Johansson (10. tammikuuta 1844 Ylivieska – 24. heinäkuuta 1930 Turku) toimi Turun arkkipiispana vuosina 1899–1930. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1871, ja hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1874. Hän toimi dogmatiikan ja siveysopin professorina vuosina 1877–1885, silloisen Kuopion hiippakunnan (joka muutettiin myöhemmin Oulun hiippakunnaksi) piispana vuosina 1885–1897, Savonlinnan hiippakunnan piispana 1897–1899 sekä puheenjohtajana pappissäädyssä ja kirkolliskokouksissa.

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä Johansson oli vanhoillinen. Hän edusti teologiassaan beckiläistä biblisismiä, joka pohjautui saksalaisen Johann Tobias Beckin (1804–1878) teologiaan. Beckiläisyydelle tunnusomaista oli Raamatun aseman voimakas korostaminen.

Johansson antoi aikansa kulttuuri-ilmapiiristä pessimistisen kuvan ja arvosteli voimakkaasti useita kirkollisia ryhmiä, kuten lestadiolaisuutta, Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistystä ja Pelastusarmeijaa.

Hampaitaan kiristelevät äärifundixet yrittävät usein päteä haukkumalla nykyistä ev. lut. kirkkoa jumalattomaksi.

Gustav Johansson on tälle lössille esimerkillisen arkkipiispan malli:

Suomen Kuvalehti (37/2007) kertoi seuraavaa kansalaissodan jälkeisestä ajasta:

" Kirkko oli kantansa kiinni lyönyt. Arkki-
piispa Gustaf Johanssonin mielestä kaik-
ki Jumalan kieltäjät pitäisi tappaa ja piispa
Otto Colliander julisti, että työväestö oli ka-
pinointinsa takia ”Jumalan kirouksen alai-
nen ja jätettävä Saatanan haltuun”.

Huvittavaa on sekin, että äärifundislössi, joka nostaa Gustav Johanssonin jonkinlaiseksi hyväksi esimerkiksi, pysyy visusti hiljaa siitä, että sama arkkipiispa Johansson piti juutalaisia suuren valheen edustajina ja jakoi täysin Martti Lutherin kärjekkäät mielipiteet juutalaisita kirottuna kansana.

Mutta tätä puoltahan ei haluta tuoda esiin, koska lössin agenda on fanittaa Israelia poliittisista syistä.

Gust Johansson oli lähinnä vanhoillisfundamentalistinen sotahullu. Hänen kännispäissään näkemänsä näky Googin sodasta ja Suur-Suomesta on sittemmin aiheuttanut suunnatonta päänsärkyä jälkipolville ja paljon turhaa sotimista Karjalan mailla.

Antaa hänen jäädä hautaansa.