Muutamat omasta mielestään kekseliäät "uus"nimimerkit kuten (0) ja "tuutuunain" (229) näyttävät ottaneen elämäntyökseen yrittää tölviä EU-vaalien ehdotonta äänikuningatarta eli myös edellisissä kunnallis- ja eduskuntavaaleissa puolueensa voittoon vienyttä äänikuningatarta.
Hinku heillä tuntuu olevan kova, vaan kyvyt ja tiedot ja taidot siihenkin hommaan olemattomat.
Jotkut kaltaisensa inttävät edelleen Irakin-sotaan liittyvistä asioista: heille ei tunnu menevän perille sitten millään se, että niin ennen eduskuntavaaleja kuin vielä toista vuotta niiden jälkeenkin Paavo Lipponen omilla kirjoituksillaan mm. Apu-lehdessä on osoittanut taipumuksensa hallita maita ja kansoja asevoimin.
Sen enempää Lipposelle itsellleen kuin verkkosivuilla ähelteleville tukijoilleenkaan ei tunnu millään menevän perille se, mitä esim. Tony Blairin hallituksesta eronnut entinen kehitysyhteistyöministeri Clare Short kertoi julkisuuteen jo vuosi sitten, George W. Bushin hallituksen ent. valtiovarainministeri Paul O´Neill niinikään jo toista vuotta sitten, lukuisien USA:n presidenttien turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Rickhard Clarke liki vuosi sitten ja sitten viimeksi Nixonin aikojen Watergate-kolumnisti Bob Woodward ja kaikkein viimeisimmäksi ex-asetarkastaja Hans Blix: savuavia aseita ei ollut eikä ole, Irak ei pystynyt uhkaamaan edes naapureitaan saati USA:ta jne.
Ja kaikkein vakavinta: päätös hyökätä syyllä millä hyvänsä Irakiin oli "samanhenkisten koalitiossa" eli "sotaan halukkaiten koalitiossa" tehty jo hyvissä ajoin ennen kuin Suomen taannoinen pääministeri Paavo Lipponen 9.12.2002 kävi Valkoisessa talossa ilmoittamassa ylistyksensä Bushin "johtajuudesta" ja vastaanotamassa kiitokset "liittymisestä koalitioon"...
Koska noin vain asianlaita oli ennen eduskuntavaaleja ja on edelleen myös niiden ja näyttää olevan vielä EU-vaalienkin jälkeen, voidaan vain antaa uusi lukukehoitus ja jälleen kerran todeta, että ...
"TOSIASIAT OVAT HARVOIN PUOLUEETTOMIA
Kirjoittanut: ANNELI OLI OIKEALLA ASIALLA, 11.6.2004 klo 14.04
Lukekaahan nyt, hyvät hermostuneet, ensin ajatuksella, mitä Hufvudstadsbladetiin kirjoittivat 21.3.2003 Suomen keskeisimmät kansainvälisen oikeuden asiantuntijat vielä 20.3.2003 Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) antamasta laitonta hyökkäystä VAIN "valittavasta" kannanotosta, siis ilman selkeää sen seikan toteamista, että USA:n johtaman "samanhenkisten koalition" (ks. Grossman-muistio) hyökkäys oli kansainvälisen oikeuden valossa laiton.
Se kannattaa lukea seuraavasta uudelleen ihan hitaasti, jotta sitten ymmärryskin ehtisi mukaan:
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'.
Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta.
Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen. Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Lähde: Hufvudstadsbladet 21.3.2003
Ja sitten kannattaa lukea Apu-lehdestä (14.5.2004) vaikkapa taannoisen pääministeri Paavo Lipposen PALJASTAVAN "kliininen" suhtautuminen Irakin-sotaan...
Apu-lehden kolumni 14.5.04
IRAKIN SOTA – VOITOSTA VAIKEUKSIIN
Miten sotilaallinen voitto saattoi vastustajan täydellisen romahduksen jälkeen muuttua tuskaiseksi miehitykseksi? Miksi koalition ja YK:n hallinto ei ota onnistuakseen vallansiirroksessa irakilaisille? Mikä on totuus sodan perusteista, ennen muuta Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista?
Näihin kysymyksiin voidaan etsiä vastausta tuoreesta Irakin sotaa käsittelevästä kirjasta (The Iraq War), jonka on kirjoittanut britti John Keegan, yksi aikamme merkittävimmistä sotahistorioitsijoista.
Keegan kertoo taustaksi Irakin ja Saddam Husseinin historian. Vanhaa sivistyksen kehtoa Mesopotamiassa seurasi useita suuria Antiikin ajan valtakuntia kunnes hellenistis-roomalaisen kulttuurin tilalle tuli 600–luvulla sadoiksi vuosiksi islamilainen kalifaatti. Lyhyen mongoli- ja persialaisvallan jälkeen Irak alistettiin 1500-luvulla turkkilaiseen ottomaanivaltaan, jota kesti viime vuosisadan puoliväliin asti.
Turkkilaiset ja heidän käyttämänsä mamelukkivallanpitäjät toivat islamilaiseen kulttuuriin taantumuksen. Tieteen ja kirjallisuuden kukoistus loppui, tilalle tuli ääri-islamilainen fundamentalismi. Vasta Baath–puolueen valtaan tulo 1970-luvulla
palautti uskonnon omalle paikalleen ja käynnisti maallisten uudistusten kauden. Vaikka Saddam oli diktaattori, Irak edistyi hänen aikanaan öljytulojen turvin Lähi-Idän arabimaista vahvimmaksi ja kehittyneimmäksi. Naiset saivat osallistua koulutukseen ja työelämään, vaikka heitä ei hyväksytty poliittisille johtopaikoille.
Saddamin noustua valtaan 1979 hän kuitenkin aloitti välittömästi sotimisen, jota jatkui Tikritin maakuoppaan saakka. Onnettomassa sodassa Irania vastaan Irak menetti 100 000 sotilasta kuolleina. Ennen Persian lahden sotaa hän tapatti maansa pohjoisosassa 5000 kurdisiviiliä kemiallisilla aseilla. Kuinka monta kymmentä tuhatta irakilaista murhattiin hänen hallintonsa aikana poliittista syistä, se selviää aikanaan.
Persian lahden sodassa 1990 liittoutumalla oli yli puolen miljoonan armeija, valtavat ilmavoimat ja laivasto sekä arabimaiden tuki. Ilmapommitusten ja lyhyen maataisteluvaiheen jälkeen Irakin armeija alkoi antautua ja paeta. Varsinaista sotaa käytiin vain 42 päivää.
Irak hävisi sodan mutta Saddam sai jatkaa vallassa. Presidentti Bush vanhemmalla ei ollut sisä- eikä ulkopoliittisia edellytyksiä viedä operaatiota Bagdadiin saakka. Irakia ei haluttu alistaa, koska pelättiin alueellisen tasapainon romahtavan. Saddam käytti tilanteen täysimääräisesti hyväksi, nujersi sisäiset vastustajansa ja järjesti YK:n kanssa kissa ja hiiri –leikin joukkotuhoaseidensa etsimisessä. YK:n erikoiskomissio UNSCOM David Kayn johdolla teki tiukkaa työtä, mutta sen toimintaa nakerrettiin sekä kansainvälisessä yhteisössä että Irakin hallinnon toimesta. UNSCOM jätti Irakin 1999 ilmoittaen, että Irakin joukkotuhoaseita ei kyetty poistamaan.
x x x
Syyskuun yhdestoista 2001 muutti tilanteen. Irak oli Presidentti George W. Bushin hallituksen terrorismin vastaisen taistelun roistovaltiolistalla. Persian lahden sodan jättäminen kesken ja Irakin venkoilu YK:n kanssa joukkotuhoasekysymyksessä olivat raskas taakka. Hyökkäys supervallan sydämeen oli myös muuttanut USA:n asenteen ulkomaailmaan: niin liittolaisten kuin muidenkin oli osoitettava, ovatko ne mukana terrorismin vastaisessa taistelussa vai eivät.
Sotilaallinen suunnittelu uuden Irakin sodan varalta aloitettiin jo 2001. Poliittisella rintamalla YK painosti Irakia turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella, jotka edellyttivät Irakilta joukkotuhoaseiden tuhoamista (687). Uudessa päätöslauselmassa lokakuussa 2002 totesi yksikantaan, että Irak oli rikkonut päätöslauselmaa 687 jättäessään aseistariisuntapäätöksen noudattamatta.
Päätöslauselman 1441 ollessa vielä tuoreena tapasin presidentti Bushin Washingtonissa joulukuun alussa 2002. USA ei Keeganin mukaan ollut tuolloin vielä tehnyt päätöstä aloittaa sotatoimet Irakia vastaan. Pääministeri Tony Blair oli merkittävästi vaikuttanut siihen, että Bush valitsi ensin YK–tien. Se ei kuitenkaan tuonut tulosta. Asetarkastuksista tuli farssi. YK:n turvallisuusneuvostossa ajauduttiin riitaan voimankäytön oikeutuksesta. Koalitio lähti sotaan.
Operaatiota johti kenraali Tommy Franks, pitkän linjan sotilas, joka jää historiaan merkittävänä sotapäällikkönä. Koalition joukkojen edettyä nopeasti Bagdadin porteille luultiin että amerikkalaiset divisioonat joutuivat Stalingradin tyyppiseen kaupunkisotaan. Toisin kävi: Bagdad antautui, vain lentokenttää puolustettiin joitakin tunteja. Irakin armeija katosi, sotilaat palasivat koteihinsa.
x x x
Tuskien taival alkoi heti voiton jälkeen. Saddamin pidätys vielä nostatti mielialaa, mutta sitten tehtiin Keeganin mielestä suuria virheitä. Koalitiohallinto hajotti kokonaan Irakin armeijan ja poliisin. Baath–puolueen jäsenet potkaistiin tehtävistään. Irakin hallintokoneisto romahti. Tähän tyhjiöön alkoivat tunkea uskonnolliset johtajat.
Koalitio on pyrkinyt nyt korjaamaan virheitä YK:n tuella kutsuen poliiseja, sotilaita ja baathisteja takaisin töihin. Uskonnolliset fundamentalistit ovat kuitenkin saaneet niin vahvan otteen, että eivät tule hellittämään.
Historian ironiaa olisi, jos ennen niin kehittynyt, maallinen Irak vajoaisi takaisin uskonnollisen taantumuksen valtaan. Koalitio on saanut kokea, että demokratian juurruttaminen ei onnistu ylhäältä päin. Vallansiirrosta maallisille puolueille tuskin tulee mitään. Uskonnolliset johtajat tulevat hallitseman ainakin taustalta.
Keegan palauttaa mieliin David Kayn, UNSCOMin johtajan arvion Irakin joukkotuhoaseista: varmuudella ei voida vieläkään sanoa, että niitä ei ollut kun koalitio aloitti sodan. Presidentti Bush ja pääministeri Blair joutuvat kuitenkin hakemaan sodalle muuta oikeutusta. Länsi on Keeganin mukaan jakautunut kahteen koulukuntaan: Euroopan mantereella ajatellaan legalistisesti, anglosaksisissa maissa realistisesti. Eurooppalaiset uskovat kansainvälisen oikeuden voittokulkuun, anglosaksit haluavat pitää voiman käytön politiikan välineistössä. Molempien leirien on kuitenkin otettava vastuu Irakista yhdessä muun kansainvälisen yhteisön kanssa.
Paavo Lipponen
Sitten kannattaa itse tykönään mietiskellä, mitä kansainvälisen oikeuden asiantuntijat kirjoittivat 21.3.2003 esim. päätöslauselman 1441 sisällöstä ja olemuksesta ja mitä vastaavasti Paavo Lipponen yrittää edelleen samasta asiasta jankuttaa kirjoituksessaan 14.5.2004.
Sitten kannattaa tutustua siihen, mitä USAn johtaman koalition laittomista hyökkäyssuunnitelmista tiedetään esim. Britannian ent. kehitysyhteistyöministeri Clare Shortin, USA:n ent. valtiovarainministeri Paul O´Neillin, USA:n viiden presidentin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan, Rickard Clarken, tunnetun Watergate-kolumnistin Bob Woodwardin ja viimeksi ent. asetarkastaja Hans Blixin kirjojen (tai muiden kertomusten) pohjalta.
Sitten muutamankin suomi24.fi:ssä sinnikkäästi kirjoittelevan kannattaisi tutustua omiin aikaisempiin hengentuotteisiinsa, vertailla niitä vaikkapa edellä mainituista lähteistä ilmeneviin tosiseikkoihin - ja vetäytyä edes EU-vaalien tulosten selvittyä häpeämään (sekä itseään että ihannoimiaan poliitikkoja)!"
Hinku heillä tuntuu olevan kova, vaan kyvyt ja tiedot ja taidot siihenkin hommaan olemattomat.
Jotkut kaltaisensa inttävät edelleen Irakin-sotaan liittyvistä asioista: heille ei tunnu menevän perille sitten millään se, että niin ennen eduskuntavaaleja kuin vielä toista vuotta niiden jälkeenkin Paavo Lipponen omilla kirjoituksillaan mm. Apu-lehdessä on osoittanut taipumuksensa hallita maita ja kansoja asevoimin.
Sen enempää Lipposelle itsellleen kuin verkkosivuilla ähelteleville tukijoilleenkaan ei tunnu millään menevän perille se, mitä esim. Tony Blairin hallituksesta eronnut entinen kehitysyhteistyöministeri Clare Short kertoi julkisuuteen jo vuosi sitten, George W. Bushin hallituksen ent. valtiovarainministeri Paul O´Neill niinikään jo toista vuotta sitten, lukuisien USA:n presidenttien turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Rickhard Clarke liki vuosi sitten ja sitten viimeksi Nixonin aikojen Watergate-kolumnisti Bob Woodward ja kaikkein viimeisimmäksi ex-asetarkastaja Hans Blix: savuavia aseita ei ollut eikä ole, Irak ei pystynyt uhkaamaan edes naapureitaan saati USA:ta jne.
Ja kaikkein vakavinta: päätös hyökätä syyllä millä hyvänsä Irakiin oli "samanhenkisten koalitiossa" eli "sotaan halukkaiten koalitiossa" tehty jo hyvissä ajoin ennen kuin Suomen taannoinen pääministeri Paavo Lipponen 9.12.2002 kävi Valkoisessa talossa ilmoittamassa ylistyksensä Bushin "johtajuudesta" ja vastaanotamassa kiitokset "liittymisestä koalitioon"...
Koska noin vain asianlaita oli ennen eduskuntavaaleja ja on edelleen myös niiden ja näyttää olevan vielä EU-vaalienkin jälkeen, voidaan vain antaa uusi lukukehoitus ja jälleen kerran todeta, että ...
"TOSIASIAT OVAT HARVOIN PUOLUEETTOMIA
Kirjoittanut: ANNELI OLI OIKEALLA ASIALLA, 11.6.2004 klo 14.04
Lukekaahan nyt, hyvät hermostuneet, ensin ajatuksella, mitä Hufvudstadsbladetiin kirjoittivat 21.3.2003 Suomen keskeisimmät kansainvälisen oikeuden asiantuntijat vielä 20.3.2003 Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) antamasta laitonta hyökkäystä VAIN "valittavasta" kannanotosta, siis ilman selkeää sen seikan toteamista, että USA:n johtaman "samanhenkisten koalition" (ks. Grossman-muistio) hyökkäys oli kansainvälisen oikeuden valossa laiton.
Se kannattaa lukea seuraavasta uudelleen ihan hitaasti, jotta sitten ymmärryskin ehtisi mukaan:
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'.
Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta.
Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen. Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Lähde: Hufvudstadsbladet 21.3.2003
Ja sitten kannattaa lukea Apu-lehdestä (14.5.2004) vaikkapa taannoisen pääministeri Paavo Lipposen PALJASTAVAN "kliininen" suhtautuminen Irakin-sotaan...
Apu-lehden kolumni 14.5.04
IRAKIN SOTA – VOITOSTA VAIKEUKSIIN
Miten sotilaallinen voitto saattoi vastustajan täydellisen romahduksen jälkeen muuttua tuskaiseksi miehitykseksi? Miksi koalition ja YK:n hallinto ei ota onnistuakseen vallansiirroksessa irakilaisille? Mikä on totuus sodan perusteista, ennen muuta Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista?
Näihin kysymyksiin voidaan etsiä vastausta tuoreesta Irakin sotaa käsittelevästä kirjasta (The Iraq War), jonka on kirjoittanut britti John Keegan, yksi aikamme merkittävimmistä sotahistorioitsijoista.
Keegan kertoo taustaksi Irakin ja Saddam Husseinin historian. Vanhaa sivistyksen kehtoa Mesopotamiassa seurasi useita suuria Antiikin ajan valtakuntia kunnes hellenistis-roomalaisen kulttuurin tilalle tuli 600–luvulla sadoiksi vuosiksi islamilainen kalifaatti. Lyhyen mongoli- ja persialaisvallan jälkeen Irak alistettiin 1500-luvulla turkkilaiseen ottomaanivaltaan, jota kesti viime vuosisadan puoliväliin asti.
Turkkilaiset ja heidän käyttämänsä mamelukkivallanpitäjät toivat islamilaiseen kulttuuriin taantumuksen. Tieteen ja kirjallisuuden kukoistus loppui, tilalle tuli ääri-islamilainen fundamentalismi. Vasta Baath–puolueen valtaan tulo 1970-luvulla
palautti uskonnon omalle paikalleen ja käynnisti maallisten uudistusten kauden. Vaikka Saddam oli diktaattori, Irak edistyi hänen aikanaan öljytulojen turvin Lähi-Idän arabimaista vahvimmaksi ja kehittyneimmäksi. Naiset saivat osallistua koulutukseen ja työelämään, vaikka heitä ei hyväksytty poliittisille johtopaikoille.
Saddamin noustua valtaan 1979 hän kuitenkin aloitti välittömästi sotimisen, jota jatkui Tikritin maakuoppaan saakka. Onnettomassa sodassa Irania vastaan Irak menetti 100 000 sotilasta kuolleina. Ennen Persian lahden sotaa hän tapatti maansa pohjoisosassa 5000 kurdisiviiliä kemiallisilla aseilla. Kuinka monta kymmentä tuhatta irakilaista murhattiin hänen hallintonsa aikana poliittista syistä, se selviää aikanaan.
Persian lahden sodassa 1990 liittoutumalla oli yli puolen miljoonan armeija, valtavat ilmavoimat ja laivasto sekä arabimaiden tuki. Ilmapommitusten ja lyhyen maataisteluvaiheen jälkeen Irakin armeija alkoi antautua ja paeta. Varsinaista sotaa käytiin vain 42 päivää.
Irak hävisi sodan mutta Saddam sai jatkaa vallassa. Presidentti Bush vanhemmalla ei ollut sisä- eikä ulkopoliittisia edellytyksiä viedä operaatiota Bagdadiin saakka. Irakia ei haluttu alistaa, koska pelättiin alueellisen tasapainon romahtavan. Saddam käytti tilanteen täysimääräisesti hyväksi, nujersi sisäiset vastustajansa ja järjesti YK:n kanssa kissa ja hiiri –leikin joukkotuhoaseidensa etsimisessä. YK:n erikoiskomissio UNSCOM David Kayn johdolla teki tiukkaa työtä, mutta sen toimintaa nakerrettiin sekä kansainvälisessä yhteisössä että Irakin hallinnon toimesta. UNSCOM jätti Irakin 1999 ilmoittaen, että Irakin joukkotuhoaseita ei kyetty poistamaan.
x x x
Syyskuun yhdestoista 2001 muutti tilanteen. Irak oli Presidentti George W. Bushin hallituksen terrorismin vastaisen taistelun roistovaltiolistalla. Persian lahden sodan jättäminen kesken ja Irakin venkoilu YK:n kanssa joukkotuhoasekysymyksessä olivat raskas taakka. Hyökkäys supervallan sydämeen oli myös muuttanut USA:n asenteen ulkomaailmaan: niin liittolaisten kuin muidenkin oli osoitettava, ovatko ne mukana terrorismin vastaisessa taistelussa vai eivät.
Sotilaallinen suunnittelu uuden Irakin sodan varalta aloitettiin jo 2001. Poliittisella rintamalla YK painosti Irakia turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella, jotka edellyttivät Irakilta joukkotuhoaseiden tuhoamista (687). Uudessa päätöslauselmassa lokakuussa 2002 totesi yksikantaan, että Irak oli rikkonut päätöslauselmaa 687 jättäessään aseistariisuntapäätöksen noudattamatta.
Päätöslauselman 1441 ollessa vielä tuoreena tapasin presidentti Bushin Washingtonissa joulukuun alussa 2002. USA ei Keeganin mukaan ollut tuolloin vielä tehnyt päätöstä aloittaa sotatoimet Irakia vastaan. Pääministeri Tony Blair oli merkittävästi vaikuttanut siihen, että Bush valitsi ensin YK–tien. Se ei kuitenkaan tuonut tulosta. Asetarkastuksista tuli farssi. YK:n turvallisuusneuvostossa ajauduttiin riitaan voimankäytön oikeutuksesta. Koalitio lähti sotaan.
Operaatiota johti kenraali Tommy Franks, pitkän linjan sotilas, joka jää historiaan merkittävänä sotapäällikkönä. Koalition joukkojen edettyä nopeasti Bagdadin porteille luultiin että amerikkalaiset divisioonat joutuivat Stalingradin tyyppiseen kaupunkisotaan. Toisin kävi: Bagdad antautui, vain lentokenttää puolustettiin joitakin tunteja. Irakin armeija katosi, sotilaat palasivat koteihinsa.
x x x
Tuskien taival alkoi heti voiton jälkeen. Saddamin pidätys vielä nostatti mielialaa, mutta sitten tehtiin Keeganin mielestä suuria virheitä. Koalitiohallinto hajotti kokonaan Irakin armeijan ja poliisin. Baath–puolueen jäsenet potkaistiin tehtävistään. Irakin hallintokoneisto romahti. Tähän tyhjiöön alkoivat tunkea uskonnolliset johtajat.
Koalitio on pyrkinyt nyt korjaamaan virheitä YK:n tuella kutsuen poliiseja, sotilaita ja baathisteja takaisin töihin. Uskonnolliset fundamentalistit ovat kuitenkin saaneet niin vahvan otteen, että eivät tule hellittämään.
Historian ironiaa olisi, jos ennen niin kehittynyt, maallinen Irak vajoaisi takaisin uskonnollisen taantumuksen valtaan. Koalitio on saanut kokea, että demokratian juurruttaminen ei onnistu ylhäältä päin. Vallansiirrosta maallisille puolueille tuskin tulee mitään. Uskonnolliset johtajat tulevat hallitseman ainakin taustalta.
Keegan palauttaa mieliin David Kayn, UNSCOMin johtajan arvion Irakin joukkotuhoaseista: varmuudella ei voida vieläkään sanoa, että niitä ei ollut kun koalitio aloitti sodan. Presidentti Bush ja pääministeri Blair joutuvat kuitenkin hakemaan sodalle muuta oikeutusta. Länsi on Keeganin mukaan jakautunut kahteen koulukuntaan: Euroopan mantereella ajatellaan legalistisesti, anglosaksisissa maissa realistisesti. Eurooppalaiset uskovat kansainvälisen oikeuden voittokulkuun, anglosaksit haluavat pitää voiman käytön politiikan välineistössä. Molempien leirien on kuitenkin otettava vastuu Irakista yhdessä muun kansainvälisen yhteisön kanssa.
Paavo Lipponen
Sitten kannattaa itse tykönään mietiskellä, mitä kansainvälisen oikeuden asiantuntijat kirjoittivat 21.3.2003 esim. päätöslauselman 1441 sisällöstä ja olemuksesta ja mitä vastaavasti Paavo Lipponen yrittää edelleen samasta asiasta jankuttaa kirjoituksessaan 14.5.2004.
Sitten kannattaa tutustua siihen, mitä USAn johtaman koalition laittomista hyökkäyssuunnitelmista tiedetään esim. Britannian ent. kehitysyhteistyöministeri Clare Shortin, USA:n ent. valtiovarainministeri Paul O´Neillin, USA:n viiden presidentin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan, Rickard Clarken, tunnetun Watergate-kolumnistin Bob Woodwardin ja viimeksi ent. asetarkastaja Hans Blixin kirjojen (tai muiden kertomusten) pohjalta.
Sitten muutamankin suomi24.fi:ssä sinnikkäästi kirjoittelevan kannattaisi tutustua omiin aikaisempiin hengentuotteisiinsa, vertailla niitä vaikkapa edellä mainituista lähteistä ilmeneviin tosiseikkoihin - ja vetäytyä edes EU-vaalien tulosten selvittyä häpeämään (sekä itseään että ihannoimiaan poliitikkoja)!"
Vastaukset 9
Vanhimmat
Timo Ristimäki saapui jälleen palstoille. Varautukaa pitkiin linkkeihin ja linkkien linkkeihin. Timo on korvannut kautta aikojen laadun määrällä, eikä pikku poissaolo ole tehnyt ainakaan hyvää hänelle. Ainoa ero on "oman" nimen hukkuminen.
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, milloin Timon oppipoika Mikko Bernhard seuraa oppi-isänsä perässä linkkien kera tai ilman.
Tosiasia on että Anneli valehteli tietoisesti kansalle ja eduskunnalle.
Toinen tosiasia on ettei Anneli voi enää nauttia puoluetovereidensa, muiden meppien tai kansan LUOTTAMUKSESTA.
Mitä Anneli siis pystyy YKSIN tekemään EU:ssa? Kaikki tietävät Annelin taustan ja osaavat häntä varoa, muut voivat toki käyttää Annelia hyväksi omissa äänestyksissään ja asioissaan.
Ei EU:ssa ketään ota Annelia vakavasti saati että luottaisi tämän puheisiin tai tekoihin.
Valitettava tosiasia mutta tästäkin kansa maksaa Annelin euro-edustajan palkan täysimääräisesti vaikka Anneli ei voi tehdä mitään muuta kuin toimia muiden pelinappulana (nukkena).
Em. syistä oli jo alunperin hyvin kyseenalaista Annelilta edes hakea EU tehtäviin! Hyvä suojapaikka toki hänelle josta saa hyvän palkan tekemättä mitään. Ehkä tämä olikin Annelin alkuperäinen tavoite mepiksi hakiessaan?
Tässä Anneli onnistui tekemään toisen loven Suomen pärjäämiseen maailmalla. Suomella ei olisi varaa lähettää epäluotettavaa ja epäpätevää henkilöä kyseisiin tehtäviin.
Keskustalaiseen malliin kuuluu osana mys anteeksianto. Liikkeen sisällä toimiva Lestissiipi on tässä asiassa erittäin lahjakasta. Jos Kauko Ydinuhantalo olisi ollut aikoinaan EU-vaaliehdokkaana 200000 ääntä olisi ollut varma saalis.
Täytyyhän ihmiselle antaa anteeksi, eikä koko ikäänsä siitä haukkua louskuttaa, niin kuin täällä nyt tehdään.
Anteeksi pyytäminen ja -antaminen on hyvin tärkeää ihmissuhteissa niin kotona, koulussa ja työpaikoilla.
Opettele sinäkin antamaan anteeksi ja unohtamaan toisten rikkomukset.
Tässä faktoja, jotka kaatavat mielikuvituskorttitalosi perustan:
Lipponen ei koskaan poikennut Suomen ulkopolitiikan Irak-linjalta.
Lipponen ei koskaan luvannut Bushille Suomen liittyvän mihinkään sellaiseen sotakoalitioon, jota kuvailet.
Suomi siis ei ole koskaan ollut minkään muun kuin sen koalition jäsen, joka on valmis taistelemaan terrorismia vastaan ja auttamaan jälleenrakennustyössä ja niissäkin YK:n mandaatilla.
Suomi siis ei ole koskaan - eikä Lipponenkaan - kuulunut mihinkään sellaiseen koalitioon, joka toimii vastoin YK:n pätöslauselmia.
Kun nuo ovat faktat, joita et pysty kumoamaan edes mielikuvitusjutuillasi, niin siitä seuraa pettämättömän loogisesti, että Jäätteenmäki valehteli.
Muista myös, että Jäätteenmäki pyysi itse, suorastaan rukoili ja aneli, Lipposta hallituksensa ulkoministeriksi sanoen, että puheenjohtaja Lipposen kokemus, ammattitaito ja hyvät suhteet kaikkiin ulkovaltoihin ovat parhat, mitä maasta löytyy.
Jos iis Lipponen olisi sellainen, millaiseksi hänet kuvailet, niin millaiseksi se tekee häntä ulkoministeriksi anellen Jäätteemäen?
Mieti sitä.
Otsikossa kaikki. Oletko nyt tyytyväinen.
Lun Lipponen antoi ohjeet, miten Arja Alhon piti sovitella Ulf Sundqvistin vahingonkorvaukset, Lipponen joutui sen verran valehtelemaan pysyäkseen juristerian puitteissa siinä, että Arja Alho ministerinä tietenkin kantaa vastuun omista päätöksistään, vaikka päättäisikin Lipposen tahdon mukaan, koska eihän Arja Alho tietenkäänolisi voinut sanoa niin kuin asia on, ja siirtää vastuuta Lipposelle, koska se oli hänellä itsellään.
Tätäkään Jäätteenmäki, hölmö, ei tajunnut vaan populistisesti yritti käräjäoikeusmaisella juristerialla toista vuotta jankuttaa, että "kyllä pääministeri Lipponen oli siinä päätöksessä mukana..."
Tietenkin oli mukana. Mutta päätös oli Arja Alhon vastuulla, mikä Jäätteenäen olisi pitänyt tajuta eikä roikkua Lipposen puntissa räksyttämässä kuin rakkikoira.
Olisi muuten todella mukava, jos kepun riveistä kasvaisi joskus sellaista poliittista ainesta,joka todella kykenisi näyttämään demareille kaapin paikan.
Tähän asti on ollut ainoastaan surkeita rimanalituksia, Jäätteenmäki pahin limbo.
eikö meillä täällä Suomessa enää joukkojen lähettämisestä sotaan päätäkkään eduskunta, vaan pääministeri yksin?