Kuinka on?

Kyllä varmaan olen aikuinen, miltä se sitten tuntuneekaan?
Olen ollut aina tyytyväinen ikääni enkä haluaisi olla yhtään nuorempi enkä vanhempikaan.
Kolmekymppisenä elin sen verran vaikeaa aikaa etten todellakaan kaipaa sieltä yhtään mitään.

Ikäkriisiä en ole läpikäynyt joskin muita kriisejä on elämääni mahtunut.

Jos ihminen on keskenkasvuinen niin kauan kun hän haluaisi olla itseään vanhempi, olen aikuinen.

Jos ihminen on liian vanha silloin kun hän haluaisi olla itseään nuorempi, en ole vielä liian vanha.

Olen aina tuntenut itseni hyvin vanhaksi. Yleensä sanonkin, jos ikää kysytään, olen tuhat vuotta vanha seitojen kanssa.

Ulkonäköäni sanotaan tyttömäiseksi ja minua tituleerataan jatkuvasti neljävuotiaan lapsen äidiksi. Mutta silti tunnen itseni hyvin hyvin paljon vanhemmaksi kuin ikäiseni. Olin lapsena jo "pikkuvanha" ja olen kyennyt huolehtimaan nuoremmista sisaruksistani jo 10 vuotiaana kuin aikuinen.

Joskus tuntuu, että en ole koskaan ollut lapsi tai nuori. Mä oon vanhana syntynyt.

On kiva olla nuorekas joskus, pikkuisen leikkisä ja ei niin vakava kuin mitä oli vastuuntuntoisena kolmikymppisenä. Ei tämänkään päivän kolmikymppinen ole mikään nuori hupakko. Kyllä heillä on aikamoiset suorittamisen paineet,vai mitä.
En minä ainakaan jaksa niin paljoa kuin silloin kaksikymmentä viisi vuotta sitten.
Mutta en halua vielä oikein luovuttaakkaan. Paljon on vielä näkemättä ja kokematta.

Kyllä....ikää on, mutta enpä halua enää olla kolmekymppinen...muuta kuin korkeintaan ruumiillisen kunnon puolesta ehkä, mutta muuten olen kyllä tyytyväinen olotilaani nyt. Jääkiekkotermiä lainatakseni....kolmas eräni on alkanut ja yritän nauttia näistä päivistä tästä eteen päin....mitä ne sitten tuovatkaan tullessaan.....parhaani mukaan....:)

Tunnen olevani ikäloppu. Kaikki onkin vaan ajankuklua ja lopun odottamista, kun missään ei ole mitään järkeä.

Ikuisesti vielä tässä iässä. koskahan opin läksyni? ikuisesti vielä opin...

Olen sen ikäinen kuin olen, mutta itsensä huonoon kuntoon saattaminen olisi perusterveeltä ihmiseltä laiskuutta. Samankaltaista velttoutta on asioihin tarttumattomuus ja mariseminen.

Joka ikäkaudella on omat hyvät ja huonot puolensa. En aio itkeskellä mennyttä elämää tai jättää jotakin tekemättä sen tähden, että olen tietynikäinen.

Muistan lapsuudestani että noin nelikymppiset naiset alkoivat pitää huivia aina päässä ja he näyttivät vanhoilta.
Pitäisikö palata siihen aikaan. Minulle sopisi vallan hyvin. Mutta suon toisille jos tälläävät itseään ja haluavat näyttää kauniilta.
Ja jos ajattelee myönteisesti auttaa varmaan monessa asiassa. Ei tule niin helposti kremppaa kroppaan.

Miksi ikä olis niin tärkee jutska että pitäs tuntee sitä tai tätä, olevansa.
Eikö se riitä että on ja sittenkun ei enää ole, niin ei tunne mitään?
Näin mä olen sen kuutioinu ja minusta se on ollu kaameen helppoo?

Erittäin aikuinen. Keskenkasvuiseksi ei enää tee mieli. Toisaalta, se vanheneminkaan ei tunnu hyvältä, kun tulee aina vaan lähemmäksi hetki, jolloin tämä kaikki päättyy, tai sitä ennen, toimintakyky romahtaa, kenties.
Mieli voi olla nuori. Joskus tuntuu, ettei mieli vanhene koskaan, vaikka ikää ja viisautta tulee lisää. Mutta kauneusleikkauksien ja muiden vippaskontien avulla tavoiteltua ulkoista nuorekkuuteen pyrkimistä en ymmärrä. Eihän minun kaikkea tarvitsekkaan ymmärtää.

Tämä on sinun subjektiivinen mielipiteesi, eikä sillä ole sen enempää arvoa kuin yhden ihmisen mielipiteellä yleensä on. Jokainen suhtautuu itseensä juuri niin kuin haluaa, ei sitä voi yleistää.........jotkut sitä ja jutkut tätä-lätinäksi. Pidä hyvänäsi.

Tenateinit täälä taas pyörittää..........

En haluaisi olla kolmekymppinen, vaikka silloin oli enemmän kavereita. Nyt kyhjötän suurimman osan ajastani yksin kotona, ei ole enää edes työkavereita, mutta siltikin olen tyytyväinen ikääni. Tässä yksinäisyydessäkin on puolensa, kun tähän tottuu. Tuosta aikuisuudesta taas en niin tiedä, sen verran tyhmäksi välillä itseni tunnen, että pistää miettimään.....