Sairaat elämät - Suomalaisen terveydenhuollon korjauspaketti ruotii suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää kovalla kädellä. Markus Leikolan laatima raportti käy läpi terveydenhuollon sudenkuopat ja esittelee lopuksi 19 suositusta, jotka sekä parantaisivat järjestelmän toimivuutta että elvyttäisivät julkista taloutta ainakin 1,4 miljardilla eurolla.
Ongelma 1: Potilaiden pallottelu
Leikola painottaa raportissaan, että potilaiden ja vastuiden pallottelu kahden eri organisaation, perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välillä on saatava loppumaan.
Raportissa ehdotetaan, että erityisesti lähetekynnys laitettaisiin suurennuslasin alle: missä vaiheessa, millaisia määriä ja millä kriteereillä potilaita lähetetään perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja takaisin.
- Jos suomalaisessa terveydenhuollossa todella halutaan nostaa kansalainen ja kuluttaja keskiöön ja taata hoitoon pääsy, ei tällä tiellä ole mahdollista päätyä mihinkään muuhun kuin yhtenäistämään hoitoon pääsyn kriteerejä ja sitä kautta hoitoprosesseja eri puolilla maata, Leikola kirjoittaa raportissaan.
Arvioitu säästö: 84 miljoonaa euroa.
Arvioitu vaikutus kansalaisille: oikeaan paikkaan oikeaan aikaan nopeammin, potilaan pallottelun väheneminen, erikoistason osaamisen saaminen paremmin jo perustason käyttöön, hoidon läpimenoaikojen lyheneminen, paraneva asiakastyytyväisyys.
Ongelma 2: Hoitosuunnitelmien puute
Raportin mukaan isolle osalle potilaista, erityisesti pitkäaikaispotilaille, ei tehdä hoitosuunnitelmia lainkaan. Tämä johtaa siihen, että potilaiden paranemisen syitä on mahdotonta arvioida. Raportin mukaan hoitosuunnitelmasta on tultava potilaan perusoikeus.
Raportin hurjin esimerkki on Espoosta, jossa potilas kävi 60 kertaa saamassa hoitoa diabetekseen tai siitä seuranneisiin vaivoihin ilman, että hänelle tehtiin missään vaiheessa hoitosuunnitelmaa.
- Esimerkiksi lonkka- ja polvileikkauksissa paranemistasoon vaikuttaa tosi paljon se, millaista kuntoutusta leikkaukseen jälkeen saadaan. Nyt tätä lopputuloksen saavuttamistasoa ei välttämättä ole määritelty missään vaiheessa. Vastuu ei ole kenelläkään ja se siirtyy potilaan mukana hoitoketjussa eteenpäin, Leikola havainnollistaa.
Arvioitu säästö: 99 miljoonaa euroa.
Arvioitu vaikutus kansalaisille: tietoisuus omasta hoidosta ja paranemisesta kohenee, hoidon läpimenoajat lyhenevät, pidempi työelämä ennen työkyvyttömyyttä.
Ongelma 3: Hoitovirheet
Raportti kertoo, että ulkomaalaisten tutkimusten mukaan yksi tuhannesta potilaasta kuolee Suomen sairaaloissa hoitovirheisiin. Enemmiltä kuolemilta on vältytty tähän asti osittain onnenkin avulla.
Raportin mukaan Suomessa tulisi panostaa paljon enemmän ja systemaattisemmin hoitovirheiden ja potilasvahinkojen ehkäisemiseen, sillä tutkimusten mukaan suurin osa niistä on eliminoitavissa levittämällä parhaat käytännöt valtakunnallisiksi normeiksi.
- Minimitason tulisi olla sellainen, ettei kukaan tule sairaalassa ainakaan sairaalan ansiosta sairaammaksi kuin mitä oli sinne tullessaan! Leikola korostaa.
Arvioitu säästö: 81 miljoonaa euroa.
Arvioitu vaikutus kansalaisille: parempi tyytyväisyys ja luottamus järjestelmään, nopeampi paraneminen, tarpeettomalta kivulta, huolelta ja kärsimykseltä säästyminen.
Ongelma 4: Flunssaruuhka
Raportin laskelmien mukaan suomalaiset ovat flunssan takia poissa töistä 2,5 miljoonaa päivää vuodessa. Päivystyksestä on tullut hoidon ohella myös piste, jossa hoidetaan byrokratiaa eli kirjoitetaan sairauslomaa flunssan vuoksi. 25 prosenttia terveyskeskuskäynneistä aiheutuu flunssasta.
Samaan aikaan vain 15 prosenttia terveyskeskuspäivystykseen saapuvista on kokeillut terveysneuvonnan puhelinpalvelua. Leikolan mielestä kaikkien ei suinkaan tarvitsisi tulla lääkärin vastaanotolle asti, vaan iso osa asioista voitaisiin hoitaa puhelimessa.
- Jotta voitaisiin organisoida riittävän tuloksellinen ja tehokas palvelu kunkin kansalaisen kuhunkin vaivaan, tulisi neuvonta ja hoitoon pääsyn organisointi yhdistää contact center -tyyppiseksi toiminnaksi, Leikola ehdottaa.
Arvioitu säästö: 43 miljoonaa euroa.
Arvioitu vaikutus kansalaisille: nopeammin oikeat neuvot, vähenevä tarve lähteä päivystykseen, nopeampi paraneminen oikealla neuvonnalla oikeissa vaiheissa hoitoprosessia.
Ongelma 5: Väärä ajattelumalli
Leikolan mukaan terveydenhoito ei ole pelkkää lääketiedettä ja sairaanhoitoa, vaan siihen tulisi suhtautua myös palvelutoimintana siinä missä muihinkin palveluihin.
Uusia julkispuolen tilaus- ja tuotantoyksikköjä johtaisi tasavertaisina lääketieteelliset johtajat ja asiakkuus- ja palvelujohtajat.
- Terveydenhoitoa ei ole organisoitu palvelutoiminnaksi sillä tavoin kuin vaikka pankkitoiminta, McDonald's, autohuolto tai jopa verovirasto. Lääkärien ja hoitajien lisäksi terveydenhoidon johtoon tarvitaan myös palvelutoiminnan ammattilaisia, Leikola näkee.
läpimenoaikojen lyheneminen, paraneva asiakastyytyväisyys.
Ongelma 1: Potilaiden pallottelu
Leikola painottaa raportissaan, että potilaiden ja vastuiden pallottelu kahden eri organisaation, perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välillä on saatava loppumaan.
Raportissa ehdotetaan, että erityisesti lähetekynnys laitettaisiin suurennuslasin alle: missä vaiheessa, millaisia määriä ja millä kriteereillä potilaita lähetetään perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja takaisin.
- Jos suomalaisessa terveydenhuollossa todella halutaan nostaa kansalainen ja kuluttaja keskiöön ja taata hoitoon pääsy, ei tällä tiellä ole mahdollista päätyä mihinkään muuhun kuin yhtenäistämään hoitoon pääsyn kriteerejä ja sitä kautta hoitoprosesseja eri puolilla maata, Leikola kirjoittaa raportissaan.
Arvioitu säästö: 84 miljoonaa euroa.
Arvioitu vaikutus kansalaisille: oikeaan paikkaan oikeaan aikaan nopeammin, potilaan pallottelun väheneminen, erikoistason osaamisen saaminen paremmin jo perustason käyttöön, hoidon läpimenoaikojen lyheneminen, paraneva asiakastyytyväisyys.
Ongelma 2: Hoitosuunnitelmien puute
Raportin mukaan isolle osalle potilaista, erityisesti pitkäaikaispotilaille, ei tehdä hoitosuunnitelmia lainkaan. Tämä johtaa siihen, että potilaiden paranemisen syitä on mahdotonta arvioida. Raportin mukaan hoitosuunnitelmasta on tultava potilaan perusoikeus.
Raportin hurjin esimerkki on Espoosta, jossa potilas kävi 60 kertaa saamassa hoitoa diabetekseen tai siitä seuranneisiin vaivoihin ilman, että hänelle tehtiin missään vaiheessa hoitosuunnitelmaa.
- Esimerkiksi lonkka- ja polvileikkauksissa paranemistasoon vaikuttaa tosi paljon se, millaista kuntoutusta leikkaukseen jälkeen saadaan. Nyt tätä lopputuloksen saavuttamistasoa ei välttämättä ole määritelty missään vaiheessa. Vastuu ei ole kenelläkään ja se siirtyy potilaan mukana hoitoketjussa eteenpäin, Leikola havainnollistaa.
Arvioitu säästö: 99 miljoonaa euroa.
Arvioitu vaikutus kansalaisille: tietoisuus omasta hoidosta ja paranemisesta kohenee, hoidon läpimenoajat lyhenevät, pidempi työelämä ennen työkyvyttömyyttä.
Ongelma 3: Hoitovirheet
Raportti kertoo, että ulkomaalaisten tutkimusten mukaan yksi tuhannesta potilaasta kuolee Suomen sairaaloissa hoitovirheisiin. Enemmiltä kuolemilta on vältytty tähän asti osittain onnenkin avulla.
Raportin mukaan Suomessa tulisi panostaa paljon enemmän ja systemaattisemmin hoitovirheiden ja potilasvahinkojen ehkäisemiseen, sillä tutkimusten mukaan suurin osa niistä on eliminoitavissa levittämällä parhaat käytännöt valtakunnallisiksi normeiksi.
- Minimitason tulisi olla sellainen, ettei kukaan tule sairaalassa ainakaan sairaalan ansiosta sairaammaksi kuin mitä oli sinne tullessaan! Leikola korostaa.
Arvioitu säästö: 81 miljoonaa euroa.
Arvioitu vaikutus kansalaisille: parempi tyytyväisyys ja luottamus järjestelmään, nopeampi paraneminen, tarpeettomalta kivulta, huolelta ja kärsimykseltä säästyminen.
Ongelma 4: Flunssaruuhka
Raportin laskelmien mukaan suomalaiset ovat flunssan takia poissa töistä 2,5 miljoonaa päivää vuodessa. Päivystyksestä on tullut hoidon ohella myös piste, jossa hoidetaan byrokratiaa eli kirjoitetaan sairauslomaa flunssan vuoksi. 25 prosenttia terveyskeskuskäynneistä aiheutuu flunssasta.
Samaan aikaan vain 15 prosenttia terveyskeskuspäivystykseen saapuvista on kokeillut terveysneuvonnan puhelinpalvelua. Leikolan mielestä kaikkien ei suinkaan tarvitsisi tulla lääkärin vastaanotolle asti, vaan iso osa asioista voitaisiin hoitaa puhelimessa.
- Jotta voitaisiin organisoida riittävän tuloksellinen ja tehokas palvelu kunkin kansalaisen kuhunkin vaivaan, tulisi neuvonta ja hoitoon pääsyn organisointi yhdistää contact center -tyyppiseksi toiminnaksi, Leikola ehdottaa.
Arvioitu säästö: 43 miljoonaa euroa.
Arvioitu vaikutus kansalaisille: nopeammin oikeat neuvot, vähenevä tarve lähteä päivystykseen, nopeampi paraneminen oikealla neuvonnalla oikeissa vaiheissa hoitoprosessia.
Ongelma 5: Väärä ajattelumalli
Leikolan mukaan terveydenhoito ei ole pelkkää lääketiedettä ja sairaanhoitoa, vaan siihen tulisi suhtautua myös palvelutoimintana siinä missä muihinkin palveluihin.
Uusia julkispuolen tilaus- ja tuotantoyksikköjä johtaisi tasavertaisina lääketieteelliset johtajat ja asiakkuus- ja palvelujohtajat.
- Terveydenhoitoa ei ole organisoitu palvelutoiminnaksi sillä tavoin kuin vaikka pankkitoiminta, McDonald's, autohuolto tai jopa verovirasto. Lääkärien ja hoitajien lisäksi terveydenhoidon johtoon tarvitaan myös palvelutoiminnan ammattilaisia, Leikola näkee.
läpimenoaikojen lyheneminen, paraneva asiakastyytyväisyys.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.